S’Dremlen feygl
(”Birds are snoozing in the branches”),
säveltänyt Leyb Yampolski, sanat Leah Rudnicki.
Esittäjä The King’s
Singers, sovittanut Toby Young.
Levyltä Finding
Harmony 2020
Kuunnellessani The King’s Singers -lauluyhtyeen levytystä
vuodelta 2020 vastaani tuli jiddishin kielellä esitetty S’Demlen feygl. Se pysäytti hetkessä, sävel soi levollisena, toi
rauhan, mutta samalla jäin kuin varuilleni: jokin outo jännite alkoi painostaa
mieltä. Halusin ottaa laulusta tarkemmin selvää. Se oli alku jutulleni.
Ylipäänsä tuossa levykokonaisuudessa on monta hienoa
sävelmää ja sovitukset ovat onnistuneita. The King’s Singers vie kuulijansa
maailman ääriin – mutta koskettavaa on myös naapurimaastamme Virosta peräisin
olevat kaksi laulua: Heliseb väljadel
ja Mu isamaa on minu arm.
Georgialaissävelmistä olen aina pitänyt, enkä jää nytkään niistä paitsi.
Keskityn nyt kuitenkin tuohon juutalaiskansan omaan lauluun, joka on syntynyt
kovan kärsimyksen keskellä ja sopi hyvin pääsiäistä edeltävälle hiljaiselle
viikolle, vaikka vietämmekin sitä Jeesuksen ristinkuoleman vuoksi.
Eletään toista maailmansotaa, ollaan vuodessa 1941, jolloin
Vilnan keskustassa oli juutalaisten asuttama ghetto. Alkavat toimet
ns. lopulliseksi ratkaisuksi. Sanottiin, että väki siirretään Kaunasiin.
Kuljetukset alkoivat, mutta kun päästiin Ponaryn (Paneriai) metsän seutuville –
kymmenisen kilometrin päähän – tuli pysähdys ja väki komennettiin ulos.
Alkoivat joukkomurhat. Muutamien onnistui paeta, tai he jäivät henkiin
ruumisröykkiöiden keskellä. Paenneiden kautta tieto tapahtuneesta kiiri myös
ghettoon ja sen myötä myös laulun sanoittajan Leah Rudnickin (kirjoitetaan myös
Lea Rudnicka) tietoon.
Todettakoon, että Olen käsitellyt noita tapahtumia Liettuaa
ja holokaustia käsittelevässä kirjoituksessani, joka on päivätty 19.3. 2017,
siis noin 7 vuotta sitten. Jutun otsikkona on Kansakunnan häpeä ja se löytyy täältä.
Lainaan Aulis Kallion Liettuan historiaa käsittelevää teosta
(vuodelta 2009). Sen mukaan vuonna 1941 kesäkuun lopulta joulukuuhun oli
kansanmurhan ensivaihe, jolloin murhattiin 80 prosenttia Liettuan
juutalaisista. Loput noin 40 000 jäivät asumaan ghettoihin, myös Vilnaan.
Ghetot tuhottiin lopullisesti vuosina 1943-44. Asukkaat joko ammuttiin tai
vietiin keskitysleireille muihin maihin. Niin kävi myös Leah Rudnickille, jonka
kuolonvuodeksi on merkitty 1943. Erään tiedon mukaan hän menehtyi Treblinkassa.
On vielä kerrottava, että The King’s Singers -yhtyeen
esittämän laulun on sovittanut Toby Yang, joka on itse holokaustin uhrien
jälkeläinen. Hän kertoo levyn oheismateriaalissa omista tunteistaan lauluun
liittyen. Liitän tähän siitä tekemäni vapaamuotoisen
suomennoksen:
”Olen itse holokaustista
selvinneen jälkeläinen, ja siksi työskentely tuon ahdistusta herättävän laulun
parissa oli minulle valtava tunteita herättävä kokemus. Sotavuosina juuri 10
vuotta täyttänyt isoäitini pakeni Itävallasta lapsikuljetuksella vain pienen
laukun kanssa. Hänen isänsä ei ollut yhtä onnekas. Hänen elämänsä päivät
päättyivät Auschwitchiin. Aina kun kuulen tuon järkyttävän laulun, joudun surun
valtaan kuvitellessani sen pelon, joka isoäitini silmistä näkyi, kun hän istui
yksin tuossa junassa sodan kauhujen repiessä ympärillä olevaa maailmaa hajalle.”
-
Toby Young laulun S’Dremlen feygl sovittaja.
Palaan juttuni lopussa laulun yksityiskohtaiseen sisältöön. Sitä ennen kerron laulun sanoittajasta ja laulun
syntyvaiheista. Varsinkin kerrottaessa vuoden 41-43 tapahtumista lukemissani tiedoissa
on hieman ristiriitaisuuksia, joten en voi olla täysin varma faktoista. Mistään
vääristelystä ei kuitenkaan ole kyse.
Rudnicki oli opettaja, journalisti ja runoilija. Hän syntyi
vuonna 1916 Kalwarijassa, joka on Liettuan lounaisosaa. Sieltä hän muutti Kaunasiin, joka tunnettiin
tuolloin nimellä Kovno. Siellä hän julkaisi kirjoituksiaan juutalaisissa
lehdissä. Hänestä kehittyi aktiivinen tuottelias kirjoittaja. Vuonna 1939 hän
siirtyi Vilnaan, jossa hän integroitui pian jiddishinkielisiin kirjallisiin
piireihin. Vielä vuonna 1940, kun maa oli neuvostojoukkojen miehittämä, hän
alkoi julkaista jiddishinkielistä lehteä Vilna
Emes (”Vilnan totuus”). Saksalaisten miehitettyä maan vuonna 1941 hänen
lyriikkansa sai synkemmän ja traagisemman sävyn. Ghetossa hän toimi aktiivisesti
kirjallisessa ringissä keräten myös laulukokoelmaa ja toimien
juutalaissävelmien parissa. Monipuolisen kulttuuritoiminnan ohella hän liittyi
mukaan myös partisaani- eli vastarintatoimintaan.
Ghetoissa asusteli myös orpolapsia. Usein he joutuivat
selviytymään omillaan, luottamaan onneensa ja muiden apuun. Myös Rudnicki piti
heistä huolta. Hänen kerrotaan ottaneen orpolapsen myös omiin hoiviinsa.
Kun sitten alettiin aktiivisesti toteuttamaan ”siirtoja”,
niin niiden todellinen luonne selvisi Rudnickille melko pian. Hän työskenteli ghetossa
virallisesti ompelimossa. Ja hänen työkaverinsa (nimeltään Pesye Aronowicz)
joutui ensimmäiseen kuljetukseen ja hänen onnistui paeta Ponaryn
joukkomurhapaikalta piiloutumalla ruumisröykkiöön. Hän palasi ghettoon
haavoittuneena ja hysteerisenä ja toi esille totuuden. Myös lasten onnistui
sieltä karata tai selvitä ja kerrotaan, että Rudnicki kohtasi myös heidän
hätänsä. Yksi kolmivuotias poika on traaginen esimerkki. Nuo traagiset viestit
saivat Rudnickin aktivoitumaan vastarintaliikkeessä.
Kun Rudnicki kuuli tarinoita lapsista, jotka olivat
menettäneet vanhempansa Ponaryssa, ja kun tietoon kiiri myös muita
kauhistuttavia kokemuksia. Hän kirjoitti jiddishinkielisen kehtolaulun, joka on
tämän jutun varsinainen aihe. Hän kirjoitti runonsa Venäjän juutalaisen Leyb Yampolskin
(myös Lev Jampolski, 1889-1972)
musiikkiin, joten säveltäjä jää tässä tarinassa ulkopuoliseksi.
…
Kuten on jo todettu, runo on jiddishin kielinen. Laitan
tähän kuitenkin yhden netistä löytämäni englanninkielisen version ja oman
suomenkielisen versioni. Se on vapaamuotoinen eikä ole millään lailla
laulettavassa muodossa. Näistä versioista saanee aavistuksen laulun aidosta
sisällöstä.
Birds sit drowsing on the branches,
Sleep, my precious child.
By your cradle in your little nest
Sings a stranger by your side:
Lu-Lu, Lu-Lu, Lu.
Here your cradle had its dwelling
Laced with happiness in store,
And your mother, Oh, your mother,
Will return no more.
Lu-Lu, Lu-Lu, Lu.
I have seen your father running
Under hails of stone,
Flying over fields there echoed
His desolated moan.
Lu-Lu, Lu-Lu, Lu.
Suomeksi:
Linnut torkkuvat oksilla
nuku lapsikultani
kehtosi juurella pienessä sopessa
vieras kulkija laulaa:
tuuti lullaa lasta, tuuti lullaa lasta.
Tässä kehtosi keinui
tuoden onnen taloon
Ja äitisi, oi äitisi
ei enää luoksesi palaa
tuuti lullaa lasta, tuuti lullaa lasta.
Näin isäsi juoksevan
kivirakeiden sateessa.
Kaikui peltojen yllä
hänen lohduton valituksensa.
Tuuti lullaa lasta, tuuti lullaa lasta.
…
The King’s Singers -yhtyeen tulkinta on tunnelmaltaan
koskettava. Kuulijalle välittyy kauhun ja epätoivon ilmapiiri. En pidä YouTuben
tarjoamista ooppera- tai liedlaulajien versioista. Niitä osui, kun yritin
sieltä eri versioita etsiä. Ne jättivät kylmäksi. Teennäinen taiteellisuus
hukuttaa alleen laulun koruttoman viestin tuosta kuoleman varjoisesta
todellisuudesta. Esimerkiksi saksankielisenä laulu jää vieraaksi. Aidoimmillaan
laulu tuo mukanaan hiljaisuuden unen. Ohuen ohut elämän lanka pyrkii kipinöimään
unen mukana sydämen säkeisiin.
Yhden koskettavan tulkinnan löysin, joka saattanee nousta
ylitse muiden. Kyseessä on Rubin Ruthin esitys vuodelta 1954. Hänet tunnetaan
jiddishinkielisten kansanlaulujen tulkitsijana, mutta ennen muuta myös niiden
kerääjänä Hän eli vuosina 1906-2000. Hän syntyi Bessarabiassa mutta eli 93-vuotisen
elämäntaipaleensa Pohjois-Amerikan mantereella. Hänen elämästään ja laajasta
työstään löytyy kyllä laajalti tietoa. Äänitys löytyy tältä sivuilta. Hän
esittää laulun kansanlaulun tyyliin ja on sisäistänyt sen tunnelman. Laulun voi
myös ladata omaan koneeseensa.
Juttuni taustalla olevat lähteet ja muutakin tietoa löytyy täältä, täältä, täältä ja täältä.
Kieltämättä tätä kirjoittaessani on Israelin kohtalo ollut mielessäni.
Toivotan rauhaa ja kaikille kansoille!
