Olen monen muun mukana ihmetellyt, mihin diplomatia on nykyisin kadonnut. Ja missä on rauhanliike? ei ole rauhantekijöillä sijaa mediapoolimme dominoimassa tajunnassamme
Nykyinen sota alkoi vuonna 2014. Eräät (mm. elokuvantekijä Sergei
Sokurov) ennustivat jo vuonna 2007, että sota on väistämätön – Ukrainassa kuin
myös Kaukasuksella. Ja siitä sen on helppo levitä idemmäksi keskiseen Aasiaan.
Tarkoitan Neuvostoliiton hajotessa syntyneitä tasavaltoja. Sitä on hekumoinut
USA. Se maa on käynyt hegemoniasotaa, jossa tavoitteena on Venäjän valta-aseman
tuhoaminen. Taitaa siinä samassa jätevedessä mennä myös Eurooppa.
Ukraina on oligarkkivaltio, kuten Venäjäkin. Ei sinne ole
saatu rakennettua minkäänlaista demokratiaa. Se on tarpeeksi heikko ja
hajanainen kansainväliseen hyväksikäyttöön.
Kiinan kansantasavallassa puoluekokous alkaa tänään 16. lokakuuta. Sen on määrä kestää viikon. Ratkaisevat päätökset julkistetaan kokouksen viimeisenä päivänä. Sen jälkeen tiedetään enemmän ainakin henkilövalinnoista. On taas tilaa spekulaatioille siitä, miten arvoituksellinen Kiina menettelee kireässä kansainvälisessä tilanteessa. Ei mene Kiinankaan taloudessa hyvin, mutta yksi kai on kuitenkin varmaa. Tulevaisuus on Aasian. Ehkä se kuitenkin selviää parhaiten maailmantaloutta uhkaavalta romahdukselta. Kiina toimii eri tavalla kuin kvartaalitalouteen sortunut länsi. Se rakentaa kaikessa rauhassa infraa (esim. silkkitiehanke), mikä näkyy myös Afrikassa.
Eräs valtamerentakainen suurvalta käy taistelua omasta
kansainvälisestä hegemoniastaan. Maailman merkittävänä aseiden valmistajana se yrittää
saada tasettaan kuntoon. Sodat ovat sille elinehto. On kai taustalla muutakin,
mutta on asioita, joista on vaiettava.
…
Suoritin aikoinani siviilipalveluksen. Olin siitä ylpeä. Isälleni
valinta oli järkytys. Hän toivoi kunniankin tähden ainoan poikansa suorittavan
kansalaisvelvollisuutensa toisella tavalla.
Kului vuosia ja aloin
jo itsekin uskoa, että olisi kuitenkin pitänyt valita perinteinen intti,
pelkästään perinteiden vuoksi. Isänmaallisuus oli vahva voima. Haluan edelleen
toimia suomalaisuuden puolesta.
Työ vei minut Venäjälle. Isäni arvosti valintojani. Hän
alkoi olla valinnastani ylpeä. Maa, jossa hän oli aikoinaan sotinut, siellä
minä olin rakentamassa suhteita. Sopu oli kuitenkin tärkeintä. Hänelle toki
Neuvostoliitto oli uhka, jonka kanssa kylläkin oli tultava toimeen. Hän oli
Kekkosen ulkopoliittisen linjan miehiä.
Sittemmin työ vei myös Kiinaan. Löysin sieltäkin ennen
kaikkea yhteistyön ja sovun. Totta kai siellä on totalitaristinen hallinto, millä
on vaikutuksensa myös mentaliteettiin. Mutta pääasia on ollut
ystävällismielisyys. Erinäistä kieroilua on kaikkialla.
On tullut selväksi, että Suomemme on muiden vietävissä.
Euroopan unionin olin nähnyt alun pitäen uhkana suvereniteetillemme. Ja
meitähän on viety kuin pässiä narusta. Olemme yhä enemmän vain tahdoton myötäilijä,
jolta kansallisomaisuuttamme on alettu kahmia pois.
Tällä hetkellä olen ylpeä, että kuitenkin valitsin kuitenkin
siviilipalveluksen. Olkoonkin, että valintani taustalla oli
tarkoituksenmukaisuuslaskelmia. Se ei ollut kuitenkaan pelkkä valinta. Siinä
piti komission edessä perustella valintaa ja saada taakseni kahden ihmisen
vakuutus vakaumukseni aitoudesta.
Oman vakaumukseni todisti kaksi naista. Komission edessä
ensimmäinen kysymys tuli troikan puheenjohtajalta: Ymmärtävätkö naiset mitään
sodasta? Se huvitti tuolloin kovasti ja huvittaa edelleen. Haastattelutilanteessa
pidin kuitenkin pääni kylmänä ja vastasin mielestäni järkevästi perustellen.
Komissionkin sotilashenkilöt tekivät pelkästään heille asetettua tehtäväänsä.
Tulee mieleen eräs kansallisesti merkittävä
siviilipalvelusmies, joka on valinnut rauhan rakentamisen sijaan uhon.
Kunnioitukseni häntä kohtaan on kyllä romahtanut.
…
Ukrainan kriisi ei todellakaan alkanut tämän vuoden
helmikuussa erään Putinin päähänpistosta, niin kuin jotkut ”asiantuntijat” ovat
antaneet ymmärtää. Vuonna 2014 Ukrainan laillisesti presidentti syöstiin
vallasta. Putin teki oman ratkaisunsa Krimiin liittyen. Donbass kapinoi Kiovan
ratkaisua. Lugansk ja Donetsk julistautuivat itsenäisiksi. Siitä lähtien maat
ovat käyneet sotaa, jonka vaiheista ja käänteistä länsi on vaiennut. Nyt alueet
ovat liittyneet Venäjään, ja tilanne on, mikä on.
Ympäri maailman anarkismi leviää, samoin despotia. Tulee
mieleen Acemoglun ja Robinsonin kirja Kapea
käytävä – Valtiot, yhteiskunnat ja vapauden kohtalo (Terra Cognita 2020). ”Vahvaa
valtiota tarvitaan väkivallan hillitsemiseksi, lakien valvomiseksi ja
sellaisten elämälle ratkaisevien julkisten palveluiden tuottamiseksi, jotka
antavat ihmisille voiman tehdä omat valintansa ja tavoitella niiden
toteuttamista.” Tuo on lainaus teoksen esipuheesta. Elämme demokratian kapealla
käytävällä, jossa on pysyttävä tasapainossa, sillä molemmin puolin on uhka:
toisaalla anarkia, toisaalla despoottinen hallinto. Nyt huojumme eikä
demokratiamme toimi.
”Kun taloudellisen, poliittisen
ja sosiaalisen eliitin ja yhteiskunnan tasapaino horjuu toisen osapuolen
vahvistuessa, vapauskin horjuu. Yhteiskunta poistuu kapeasta käytävästä ja
despotismi tai anarkia syrjäyttää vapauden.”
YLEn aamu-TV:ssä joku ns. asiantuntija toteaa, että Ukrainan
sota on käytävä loppuun. Kuin lohtua tuoden hän yrittää vakuuttaa, että keväällä
se saataneen päätökseen.
Minä antaisin tilaa diplomatialle ja neuvotteluille. Mutta
neuvottelut olisi pitänyt aloittaa heti kriisin puhjettua. Siihen olisi ollut
kahdeksan vuotta aikaa. Olisi ehkä säästynyt ihmishenkiä ja elämälle olisi
tullut mahdollisuus.
Toivoisin keskinäistä kunnioitusta, en julkista parjaamista
ja leimaamista, josta kärsivät kaikki. Rauhalle ja sovulle on annettava
mahdollisuus. Pelkästään kulttuurivaihdon ja yhteisen historiamme vuoksi
itärajaa ei pitäisi sulkea. Olen tehnyt oman elämäntyöni yrittäen edistää
yhteistyötä ja hyviä kulttuurisuhteita, vapaata sanaa ja mielipiteiden vaihtoa.
Olen halunnut syventää keskinäistä ymmärrystämme, jolle ei polemiikkikaan saa
olla vierasta. Nyt ihmiset harhailevat orpoina jonkinlaisessa yksimielisyyttä
vaativassa mediamaisemassa. On vähintäänkin turhautunut olo.
(Tämä purkaumani syntyi hetken mielijohteesta varhaisena
sunnuntaiaamuna. Linkit jätin laittamatta.)
