Teemu Keskisarja Kouvolan kirjastossa

TEEMU KESKISARJA: VIIPURI 1918    

Olin torstaina 31.10.2013 Kouvolan kirjastossa kuuntelemassa, kun paikallinen nimihenkilö ja Kouvolan historian tuntija Sakari Viinikainen keskusteli Helsingin yliopiston historian dosentin Teemu Keskisarjan kanssa tämän uusimmasta kirjastaan Viipuri 1918. En ole itse koskaan lukenut yhtäkään Teemu Keskisarjan kirjaa, joten kaikki päätelmät perustuvat yllä mainittuun tilaisuuteen.  Kerron tilaisuudesta omien muistikuvieni pohjalta. Sananvalintani eivät ehkä joka kohdassa osu yhteen vierailijan kanssa, mutta ainahan voi hankkia kirjan käsiin ja saada sitä kautta tarkempia tietoja. Kouvolan Sanomien esittelyn voi lukea täältä: http://www.kouvolansanomat.fi/Online/2013/10/29/Teemu+Keskisarja+avaa+Kouvolassa+sis%C3%A4llissodan+terroria+/2013216457444/4

Tilaisuus alkoi hyvin hauskasti, kun Keskisarja kertoi itsestään ja omasta urastaan. Hän sanoo päätyökseen kirjoittavansa pankkien ja muiden yritysten historiikkeja.  Hän kirjoittaa siis pääasiassa sodasta, rikollisuudesta ja liike-elämästä. Väitöskirjansa hän kertoi kirjoittaneensa eläimiin sekaantujista 1700-luvun Suomessa.  Kaikista hänen teemoistaan hän löytää kuitenkin yhdistäviä tekijöitä. Hänen kirjoituksensa liittyvät kaikki ihmisen elämään ja niissä ollaan aina lopulta tekemisissä ihmisen perustarpeiden eli viettien ja seksuaalisten halujen kanssa. Tällainen kevennys loi tilaisuuteen oikein rennon ja muutenkin mukavan tunnelman.

Haastattelija kehui tutkijan tyyliä. Hän osaa kertoa asioista kansan kielellä, selvästi ja havainnollisesti. Hän osaa löytää kerronnan keskiöön henkilöhahmoja, joiden elämää seuraamalla historian tapahtumista kerrotaan.  Viipuri 1918 –teoksessa tällainen henkilö on pankinjohtaja Rantakari. Keskisarja totesi, että mm. kansalaissodasta kirjoittaessaan hän voi käyttää apunaan sodan kokeneiden henkilöiden päiväkirjamerkintöjä, mutta  kun mennään vanhempaan historiaan, niin se ei enää ole mahdollista.

Keskisarja ei mielellään kirjoita historian merkkihenkilöistä. Pääpaino on tavallisessa kansassa.  Keskustelussa vilahtaa kuitenkin C.G.E. Mannerheimin nimi. Tässä nyt käsiteltävässä kirjassa häneen tuodaan uutta ja mielenkiintoista näkökulmaa. Valkoisten komentajana toiminut kenraalimajuri Ernst Löfström haukkui aikoinaan Mannerheimin.  Löfströmin mielestä hänen taitonsa olivat kyseenalaisia ja häntä arvostettiin Venäjälläkin vain hänen merkittävän sukutaustansa johdosta. Todettava kuitenkin on, että Teemu Keskisarja itse löysi Mannerheimista myös ansioita.  Netissä tähän puoleen Keskisarjan tutkimuksessa on jo reagoitu: http://www.uutisvuoksi.fi/Online/2013/09/30/K%C3%A4sitys+Mannerheimista+tarkentuu+Keskisarjan+kirjassa/2013516335357/16  .

 Sitten keskustelu etenee kirjan teemoissa. Välillä haastattelija lukee tekstin pätkiä ja kirjoittaja kommentoi. Käsittelen muutamia asioita, jotka jäivät mieleen.

Vaikka kansalaissodan pääpaikkana pidetään yleensä Tamperetta, niin Viipuri oli kuitenkin tärkein tapahtumapaikka. Sivumennen hän toteaa Kouvolan olleen merkittävä terroripaikka, mutta kyllä Viipurissakin tapahtui terroritekoja. Esimerkiksi Suomen historian suurin joukkoteloitus tapahtui nimenomaan Viipurissa.

Minulle mielenkiintoista oli se, kun Keskisarja kertoi venäläisistä palkkasotureista, joita oli Pietarista hyvin helppo saada. Ne olivat ensiksikin hyvin palkattuja.  Toiseksi suurimmat ennakkoluulot venäläisiä kohtaan oli nimenomaan suomalaisilla punakaartilaisilla. He ottivat samalla puolella taistelevien venäläisten kanssa aika usein yhteen.

Viipurin taisteluissa punaisten puolella esiintyi Suomen historian ensimmäiset naissoturit.  Taistelujen aikana he osoittautuivat kelposotureiksi, ja Keskisarja korosti, että naiset osoittivat sodassa vähintään samanlaista julmuutta ja pahuutta kuin miehetkin.

Kirjoittaja kertoi etsineensä joihinkin veritekoihin syvempiä motiiveja tai salaliittoja. Näitä ei kuitenkaan ollut. Suurin syy moniin veritekoihin oli alkoholi. Sitä käytettiin paljon ja se lietsoi terroriin. Kirjoittajan mukaan punaisilla viina ”nousi isännäksi”.

Tovi puhuttiin myös ns. upseerien uimakoulusta. Se oli venäläisten upseerien joukkoteloitus, joka  tapahtui syyskuussa  1917. Venäläisiä upseereja heitettiin sillalta jokeen. Tällä oli omat seurauksensa. Tapahtui murhia, joista kukaan ei joutunut vastuuseen. Ne loivat lisää terroria ja väkivaltaa kaupunkiin. Koko kaupunki meni ikään kuin tolaltaan.

Joukkoteloituksia tekivät myös suomalaiset ja mm. riikinruotsalaiset valkoiset upseerit. Saatettiin  teloittaa viattomiakin  paikallisia venäläisiä. Syynä tähän oli se, että muualta tulleet sotilaat eivät tunteneet monikansallisen Viipurin olosuhteita.

Loppuun keskusteltiin myös taiteilijoista, erityisestä säveltäjä Toivo Kuulasta.  Hänhän sai surmansa sodan jälkivaiheissa. Keskisarja totesi, että hänen käsityksensä Kuulasta muuttui tutkimuksensa aikana.  Kuula ei suinkaan ollut mikään ”marttyyri”, vaan hän osoittautui lähinnä jonkinlaiseksi ”ressukaksi”. Hän piiloutui sodan aikana kaupungin huvila-alueelle selkeästi vältellen osallistumasta sotatoimintaan. Eräässä vaiheessa hän oli jo joutua valkokaartilaisten ampumaksi, kun hän ei halunnut päästää heitä hänen huvilaansa yöpymään. ”He olisivat sotkeneet hienot paikat”. Loppujen lopuksihan Toivo Kuula kuoli sodan loputtua juomingeissa Viipurin seurahuoneella, kun hän aloitti humalassa tappelun.

Myös oopperalaulaja Väinö Solasta oli juttua - ja tämä olisi minua kiinnostanut - mutta valitettavasti se minulta meni ohi pienen häiriön vuoksi.

Olen itse siviilipalvelusmies enkä todellakaan mikään sota-asiantuntija. Sen verran miellyttävä vaikutelma kirjasta kuitenkin jäi, että haluaisin sen joskus myöhemmin lukea. Ja tutustua täytyy myös muihin Keskisarjan kirjoihin.

Oli siellä vielä mielenkiintoinen asia Keskisarjan tavasta työskennellä. Hänhän julkaisee vuosittain kaksi yleistajuista historiateosta, sellaisia niin kuin Viipuri 1918 on.  Se vaatii hyvin ripeätä työtahtia. Haastattelija Sakari Viinikainen totesikin, että Keskisarjalla on loistava keskittymiskyky.  Perheessä on kuulemma kaksi lasta ja koira eivätkä he kotona temmeltäessään hänen työtään häiritse. Keskisarja lisäsi vielä pökköä pesään kertomalla junamatkastaan Kouvolaan. Hän oli mennyt väärään vaunuun ja joutunut kai ainakin osan matkastaan seisomaan. Tästä huolimatta junassakin oli syntynyt 12 sivua valmista tekstiä.