Viime keskiviikkoisessa Yleisradion Brüsselin kone -ohjelmassa Maija Elonheimon haastateltavana oli Turun yliopiston emeritusprofessori Matti Virén. Ohjelma on kuultavissa täällä. Se käsittelee EU:n elvytyspakettia ja sen vaikutuksia. Samalla pohditaan EU:n vallankäyttöä laajemmin, mukaan lukien liittovaltiokehityksen. Itse käsittelen nyt jutussani asiaa, jonka Virén tuo esille ohjelman viimeisten minuuttien aikana. Kyse on Suomen keräämistä tullimaksuista, jotka menevät nykyisin käsittääkseni ainakin pääosin EU:n kassaan. Esimerkin kautta Virén valottaa Suomen ja Euroopan Unionin suhdetta vertailukohtana oma historiamme. (Huomaa myös kirjoitukseni lopussa oleva päivitys!)
Aihetta ennen Virén pohtii Euroopan unionin laajempaa roolia
ja mm. sitä, tuleeko EU:n sisälle yhteisiä veroja. Hän näkee, että kyseessä on
todella iso asia. Hän toteaa, että mm. Yhdysvalloissa on viimeiset 20 vuotta
kiistelty siitä, voidaanko liittovaltiolle antaa enemmän verotusoikeutta.
Virénin mukaan verotusoikeutta hivutetaan Unionin jäsenmaihin hienovaraisesti.
Kaikki alkaa pienestä, kuin huomaamatta. Esimerkiksi yli 300 litran muovisäkit
joutuvat verolle. Pitkällä aikavälillä EU-kansalaisille tulee myös tulovero. Se
on Virénin mukaan helpompi toteuttaa kuin hyödykevero. Tästä ohjelman vieras
siirtyy käsittelemään tullimaksuja, jotka lähtevät ensimmäisenä. Virén
muistelee tullimaksujen historiaa. Ja perspektiivistä tuleekin yhtäkkiä satojen
vuosien mittainen.
Silloin kun Suomesta tuli osana Venäjää autonominen
suurruhtinaskunta, niin pääasiallisena tulonlähteenä oli nimenomaan tullimaksut,
Virénin mukaan noin 80 prosenttia tuloista. Suomen valtio sai pitää kaikki
keräämänsä tullimaksut. Se oli erikoista, että meillä oli tulliraja jopa Venäjää
vastaan. Emämaan tavarat piti tullata Suomessa, eikä sen raha kelvannut täällä.
Lisäksi Virén toteaa, että Venäjän kansalaisilla ei ollut kansalaisoikeutta
Suomessa.
Autonomian aikana 1800-luvulla Suomen itsenäisyys oli
erilaisessa kurssissa, mitä se on Euroopan unionin yhteydessä. Nyt ollaan
menossa kehityksessä takaisinpäin. Siirrytään lähemmäksi järjestelmää, joka oli
vallalla ennen autonomian aikaa. Silloin Tukholmassa määrättiin kaikki tulot ja
verot, samoin kaikki lainsäädännölliset asiat.
Virén toki toteaa, että historian kulussa on erilaisia kehitysvaiheita
eikä niiden suuntaa voi ennakoida. Se on hyvä pitää mielessä, kun käsitellään Suomen
taloudellista autonomiaa. Mihinkään determinismiin ei siis pidä vajota.
Virén käsittelee aikaa ennen uskonpuhdistusta. Ollaan siis
keskiajan feodaaliyhteiskunnassa. Silloin Euroopassa oli ainoastaan yksi
verotusjärjestelmä. ainoastaan yksi instanssi, joka keräsi veroja. Se oli
katolinen kirkko. Virénin mukaan se oli ”ainakin jossain fiktiivisessä mielessä”
samansuuntainen järjestelmä kuin Brüssel tällä hetkellä.
Sitten tuli vaihe, että valtiot kyllästyivät verojen
maksuun. Kysyttiin, mitä järkeä oli siinä, että Kirkko omistaa ”kaiken”. Virenin
vertauksin todeten valtiot tavallaan erosivat ”sen aikaisesta Euroopan
unionista”. Siinä kehityksessä pohjoismaat
olivat etunenässä. Ruotsin kuningas Kustaa Vasa ryhtyi toimeen. ”Hän oli
ahneimmillaan!” Kehityskulkua saneli
halu päästä eroon tulonsiirroista, jotka menivät katoliselle kirkolle.
Vastaavasti Kustaa Vaasaa saneli puolestaan halu päästä itse käsiksi kirkon
hallussa pitämiin rikkauksiin.
Kun vertaa Suomen kehitystä autonomian aikana ja ennen sitä,
niin on täysin selvää, että osana Venäjää Suomen kehitys oli suotuisaa.
Suomalaisuusaate sai alleen voimaa, mikä johti maamme itsenäistymiseen. Siitä saamme kiittää suuria kansallisia
esikuviamme. Suomen kielestä tuli virallinen kieli ja ruotsalaisuuden jäänteet
saatiin lokeroitua omaan nurkkaansa.
Otetaan esimerkiksi vuonna 1696-7 Suomessa koetut
nälkävuodet. Kansaa kaatui kuin aisaa, emävaltiossa lahden toisella puolella ei
nälänhädästä kärsitty. Eikä sieltä saatu juuri taloudellista apua. Ruotsi toimi
raa’an siirtomaavallan tavoin. No, todettava on, että apuakin tuli, mutta se
oli lähinnä aatelisrouvien omantunnon puhdistamiseen tähtäävää hyvesignalointia.
Asiaa voisi käsitellä perusteellisemmin. Tyydyn nyt vain
mainitsemaan yhden kohdalleni osuneen blogitekstiin. Kyseessä on ansiokkaan Totuus kiihottaa -teoksen luojan tohtori
Jukka Hankamäen kirjoitus noin neljän vuoden takaa (päiväys 29.12.2016). Jutun
otsikossa viitataan juuri samaan Virénin mainitsemaan itsenäisen Suomen
kannalta taantuvaan kehitykseen: EU on
palauttanut Euroopan feodaaliaikaan. Kirjoitus avautuu täältä.
Hankamäki toteaa kehityssuunnan, joka on toteutunut EU:n paisuessa ja ottaessa
tilaa haltuun. Kansakuntamme yhteiset arvopäämäärät ja sen tahtotila ovat
murenemassa. Tuhotaan kansallinen itsemääräämisoikeus ja mitätöidään
kansallisvaltio, joka on hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Sen myötä oma
kansallinen kulttuurimme taantuu. Tuo kauhukuva on tärkeää pitää näkyvästi
esille, ettei se toteutuisi.
Lainaan osasia Hankamäen tekstistä.
”Eurooppa on kuin huomaamatta
järjestelty uudelleen. Tavaroiden ja turistien vellonnasta johtuvat
liikennevirrat ovat pirstomassa kansallisvaltiot paikalliskeskuksiksi
valtioiden sisällä. Tärkeiksi toiminnan yksiköiksi ovat jälleen kohoamassa
kaupunkivaltiot. Maakuntien keskukset menestyvät kaupan, teollisuuden ja
liikenteen solmukohtina, ja muut taantuvat. Tätä sanotaan logistiikan
kehitykseksi.”
”Raja-aidoiltaan madallettu
Eurooppa on tukenut pääomien ja vierasperäisten siirtolaisten harppomista
kansalaisten yli. Hyvinvointiyhteiskunnat ovat tähän asti perustuneet
kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeuteen ja valtioiden kykyyn toimia
etujärjestöinä kansalaistensa hyväksi. Heikentämällä valtioiden itsenäisyyttä,
valtaa ja verokertymää EU on velkaannuttanut valtiot pankeille, jotka ovat
ulosmitanneet valtioiden varallisuuden.”
…
”Eurooppaa ei enää hallita
poliittisesti vaan EU:n katakombeissa asuvien kirkkoruhtinaiden ja
yrityspomojen omalakisilla läänityksillä. Ihminen ei ole enää valtion, kunnan
tai muun julkisyhteisön yleispätevässä suojeluksessa vaan nauttii suojatusta
elämästä vain sikäli, jos päätyy jonkin kansainvälisen firman turvamuurien
sisäpuolelle ja pystyy myymään työvoimansa siellä.”
…
”Renessanssin jälkeisellä
modernilla ajalla katsottiin, että jokaisella kansakunnalla on sille ominainen
yhteishenki, joka ilmenee kansakunnan yhteisenä tahtotilana. Jos tämä tahtotila
hajotetaan, kansakunnat ja valtiot lakkaavat olemasta. Valistusfilosofiaan
yhdistyvä kansallismielinen ajattelu merkitsi aikoinaan suurta
yhteiskunnallista kehitystä, ja juuri sen esiin nostaminen teki Georg Wilhelm
Friedrich Hegelistä kuuluisan eurooppalaisen filosofin.”
…
Päivitys 28.9.2020
Nyt huomaan, että Matti Virén on kirjoittanut aiheeseen
liittyvän blogin.
Se on luettavissa Oikean median sivulla ja avautuu täältä. Otsikkona on Paluu menneeseen. Seuraavassa pari
lainausta:
”Kuvitelkaamme, mitä olisi
tapahtunut, jos Venäjä ei olisi vallannut Suomen aluetta 1808-1809 ja raja
olisi jäänyt Turun rauhan mukaiseksi. Olisiko meillä nykyään Suomen valtiota?
Rohkenen epäillä.”
”Entä mitä olisi tapahtunut
ruotsalaiselle Suomelle? Olisiko Suomi enää 600 vuoden ruotsittumisen jälkeen
kansallisuusaatteen myötä kyennyt irrottautumaan omaksi maakseen? Vaikea on
uskoa sitä, kun muistelee, ettei edes Venäjän tsaarin suojeluksessa suomen
kieli päässyt sataan vuoteen tasa-arvoiseksi ruotsin kanssa (tapahtui vasta
1902).”
”Suomen sodan lopputulos oli tappio, mutta tappio vain Ruotsille. Suomelle se oli pikemminkin voitto, jota voisi juhlia – itse asiassa paljon enemmän kuin monia nykyisiä juhla- ja liputuspäiviä. Mutta miksi muistella vanhoja? No, ne tulevat mieleen kesän 2020 tapahtumien jälkeen. 19.7 Sanna Marin ja Tytti Tuppurainen matkustivat Brysseliin kertomaan EU:n johtajille Angela Merkelille ja Emmanuel Macronille, että Suomi ei enää halua päättää omien verovarojensa käytöstä vaan on valmis ulkoistamaan se Euroopan Unionille. Eli nyt ollaan palaamassa aikaan ennen vuotta 1809. EU alkaa kerätä veroja ja päättää, mihin niitä käytetään, se (haluaa) päättää ”pakolaispolitiikasta”, se ”harmonisoi” lainsäädäntöä jne.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti