Kuuntelen paljon musiikkia, päivittäin. Ilman sitä en kai elämästä selviäisi. Klassinen musiikki
on minulle se ykkösvaihtoehto mutta kuunteluintoni ei missään tapauksessa
rajoitu siihen.
Vuosia sitten innostuin menemään mukaan maksulliseen
palveluun Medici-sivustolle. Siitä olen kuitenkin luopunut. Tärkein syy oli se,
että suoria lähetyksiä tuli lopulta seurattua yhä harvemmin. Ja muistakin
arkistoiduista ohjelmista kiinnostavimmat tuli jo käytyä läpi. Kun sitten
tarjontakin väheni ja yhteydetkään eivät toimineet moitteettomasti päätin olla
jatkamatta tilausta.
Yksittäisiä konsertteja on tullut silloin tällöin katsottua
ympäri maailman. Yhteen aikaan katselin esimerkiksi Japanista tulevia
lähetyksiä, myös Israel on tullut tutuksi. Mainitsen kuitenkin vielä kaksi
mainitsemisen arvoista sivustoa. Ensimmäinen on Varsovassa sijaitseva Chopin
instituutti. Sen kautta on välitetty viime päivinä pianokilpailun alkueriä.
Niitä en ole kuitenkaan nyt intoutunut seuraamaan, ehkä lähinnä ajan puutteen
vuoksi. Muutama pienimuotoinen pianokonserttituokio on kuitenkin instituutin
sivustolta aina silloin tällöin osunut kohdalle ja sen myötä minun kiintymykseni
Chopinin nokturnoihin, valsseihin, sonaatteihin, bagatelleihin ym. on
lisääntynyt ja tuonut maailmaani valoa romanttisine tunnelmapurkauksineen.
Tämän hetken ykkössuosikki on kuitenkin Lizst Akademia
Budapestissa (https://www.youtube.com/c/LisztAcademyBudapest).
Sen enempiä vertailematta totean subjektiivisen käsitykseni, että siellä on
kaunein konserttisali, mikä näiden suorien lähetysten kautta on vastaani
osunut. Siellä on ollut upeita solisteja. Musiikkinautinnot eivät kuitenkaan
ole olleet aivan solistien varassa. Myös orkesteri on erinomainen! Tuorein
musiikkinautintoni tulee nimenomaan sieltä, eilisillalta. Tosin nyt paikalla
oli vieraileva orkesteri, kapellimestarina Andrés Orozco-Estrada. Hän sytytti orkesterinsa aivan upeaan
vireeseen. Illan alkuvaiheessa esitettiin Prokofjevin viulukonsertto (opus 19),
jossa solistina oli saksalainen minulle ennestään tuntematon Arabella
Steinbacher. Se oli luonnollisesti hieno kuuntelukokemus. Kuitenkin konsertin
sykähdyttävimmät hetket koin viimeisen ylimääräisen kappaleen hehkuissa. Siinä
kapellimestari orkesterin nostattamana tuskin malttoi pysyä paikallaan. Sellaista
sykettä harvoin saa kokea. Orozco-Estrada on syntyjään kolumbialainen, mutta
hänellä on myös Itävallan kaksoiskansalaisuus. Hän on myös tunnettu viulisti. Orkesterista
totean vain, että sillä on pitkä nimi: Orquesta
Sinfónica Freixenet de la Escuela Superior de Música Reina Sofía. Laitan tähän
myös suoran linkin
konserttiin. En sitten tiedä, kuinka kauan se on kuunneltavissa ja nähtävissä.
Suosittelen seuraamaan muiden ohessa myös Budapestissa
sijaitsevan Lizstin Akademian konsertteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti