Yksi seuraamistani Ylen radio-ohjelmista on Eurooppalaisia puheenvuoroja. Helmikuun
lopussa esitetyssä ohjelmassa käsitellään ranskalaisen journalistin Jean
Robinin tuoretta teosta AFP:n musta kirja, jossa arvostellaan maailman
keskeisimpiin mielipidevaikuttajiin kuuluvaa ranskalaista Agence France Presse –uutistoimistoa.
Ohjelma paljastaa jälleen kerran oivalla tavalla sen, miten meitä median
käyttäjiä yritetään ohjata ja miten heikoissa kantimissa tiedonvälitys välillä
on. Otan tässä nyt esille muutamia ohjelman esittämiä näkökohtia ja
esimerkkejä. Ohjelman voi katsoa täältä: http://areena.yle.fi/radio/2121152
.
AFP toimii 165 maassa ja tuottaa uutisia useilla kielillä. Pelkästään
Ranskassa AFP tarjoaa muun median välitettäväksi peräti 80 prosenttia
uutisvirrasta. Se on vaikutusvaltainen globaali toimija, mutta uutistoimiston toimintatavoissa
Robin näkee puolueellisuutta, sensuuria, epätarkkuutta, tiedon suodattamista ja
jopa valheita.
Ohjelma selvittää mm. yksityiskohtaisesti uutistoimiston tiiviitä
taloudellisia sidoksia Ranskan hallintoon. Jätän nyt nämä taloudelliset kytkökset
esittelemättä ja siirryn uutisesimerkkeihin.
Toissa vuonna Ranskassa tutkittiin laajasti median
Venäjä-kirjoittelua. AFP:llä on tässä huomattava osuus. Le Parisienne käsitteli
kolmen kuukauden aikana Venäjää 107 jutussa. Näistä jutuista 81 prosenttia oli
AFP:n tuotantoa. Mutta AFP:n jutuista vain noin 7 % oli toimittajan nimellä
signeerattuja. Sisällöllisesti yli puolet oli Venäjä-vastaisia ja maan
oppositiota kannattavia. Maakuntalehdistä AFP hallitsi Venäjä-kirjoittelua 40 –
80 prosenttiin. Kymmenes osa oli signeerattuja ja yli kolmannes
Venäjä-vastaisia.
Robinille kirjoitusten nimettömyys on yllättävintä. Hänen
mukaansa pitää pohtia, mistä ilmiö johtuu. Asia on merkittävä jo lehtien
levikkienkin pohjalta, esimerkiksi Le Parisiennen levikki on noin puoli
miljoonaa. AFP:n rooli voi Robinin mukaan olla poliittinen väline.
Mielenkiintoisin ohjelmassa esitetty esimerkki on edellisen
paavin Benedictus XVI:n haastattelun uutisointi ennen tämän Afrikan vierailua vuonna
2009. Paavi oli tuolloin lentokoneessa matkalla Kameruniin ja koneessa oli
mukana kolmen suuren uutistoimiston – Reutersin, AP:n ja AFP:n – toimittajat.
Paavin vastattavaksi oli tehty kysymyksiä kuudesta aihepiiristä, kuten maanosan
köyhyydestä ja kirkon mahdollisuuksista toimia sitä vastaan, korruptiosta,
katolisen kirkon suhteista muihin uskontoihin sekä AIDS-ongelmasta, joka nousee uutisoinnissa
keskiöön.
Reuters uutisoi AIDS-osiosta asiakkailleen näin:
”Kondomi ei ole ratkaisu AIDS:iin, sanoi paavi. Ongelmaa ei
voi voittaa jakamalla kondomeja, se vain pahentaa asiaa, sanoi hän koneessa
olleille journalisteille.”
AP kertoi maailmalle uutisen ja paavin sanomiset puolestaan
tällä tavalla:
”Paavi vastustaa kondomien jakamista. AIDS:ia ei voi
ratkaista kondomien jakamisella, sanoi paavi . Päinvastoin, se lisää ongelmaa,
ilmaisi paavi.”
Ja AFP:n viesti oli seuraava:
”Afrikan matkallaan paavi kyseenalaistaa kondomin
tehokkuuden. Hän arvioi, että ei voida selvittää AIDS-ongelmaa, pandemiaa,
jolla on tuhoisat vaikutukset Afrikalle, kondomien jakamisella. Päinvastoin,
hänen mukaansa niiden käyttö pahentaa ongelmaa.”
Robin katsoo, että yksikään uutinen ei ole siteerannut
paavia oikein: ”AP eksyi ja kaksi muuta vääristelivät totuutta”. Sanatarkasti paavi
sanoi lentokoneessa näin:
”Sanoisin, että kun tätä AIDS-ongelmaa ei voi voittaa ainoastaan
rahalla, vaikka raha on välttämätöntä. Jos ei ole sielua, jos afrikkalaiset
eivät auta itse itseään, ei tätä vitsausta voi ratkaista jakamalla kondomeja.
Päinvastoin, se lisää ongelmaa.”
Robin luettelee virheitä, joita uutisoinnissa tapahtui.
1)
Uutistoimistot eivät siteeranneet paavia oikein
ja merkitys vääristyi.
2)
Kaikilta jäi uutisoinnissa lähes kokonaan
mainitsematta ne viisi muuta asiaa, joihin paavi vastasi.
3)
Kaikki otsikoivat vain AIDSista ja väärällä
sitaatilla.
4)
Toimittajat antavat ymmärtää, että paavi otti Aidsin
puheeksi koneessa. Hän kuitenkin vastasi toimittajien kysymyksiin.
5)
Vatikaanin näkemys kääntyi ainoastaan
negatiivissävyiseksi.
Robinin arviossa voittajaksi tuli Reuters, koska sen uutinen
oli niukkasanaisin.
Vaarana on, että suurten toimistojen uutisiin luotetaan
liikaa. Kun virheellinenkin uutinen on kerran julkaistu, sitä on mahdoton
kumota. Robin haluaa avata yleisön silmiä: ”…kuten amerikkalaiset sanovat, kun
on kerran nähnyt miten makkara tehtaassa tehdään, epäröi sen syömistä”.
Robin kritisoi AFP:n suhdetta valtiovaltaan, sen
puolueellisuutta, vasemmistosympatioita ja Israel-vastaisuutta lähes kaikissa
Lähi-idän tapahtumissa: on vääriä tietoja, valokuvin manipuloituja tapahtumia
ja kritiikitöntä raportointia arabi- ja palestiinalaissilmin.
Seuraava esimerkki käsittelee juuri Palestiinaa.
”AP:n ensimmäinen
versio kertoi palestiinalaislapsen kuolleen haavoihinsa, kun Israelin
ilmavoimien kone hyökkäsi asevarastotehdasta vastaan Gazassa. Palestiinalainen
terveyspalveluiden vastuullinen edustaja oli lähteenä kaikille
uutistoimistoille 8-vuotiaan lapsen kuolemasta Israelin koneen hyökättyä.
Israelin armeija kiisti… lentokoneensa
olleen alueella. Uutistoimisto AP ryhtyi keräämään todistusaineistoa ja joutui
korvaamaan uutisen kokonaan toisenlaisella versiolla. Pojan perheen ilmoitus ja silminnäkijöiden
todistukset kertoivat kokonaan toisenlaisen tapahtuman, kuin mitä ensin
raportoitiin. Tuona päivänä pidettiin palestiinalaisterroristin hautajaiset
Gazassa. Kuollut poika… otti osaa hautajaissaattueeseen, kun aseistetut miehet
ampuivat ilmaan. Lapsi sai osuman yhdestä harhaluodista. AFP:n ensimmäisessä
versiossa poikaan osui israelilaisluoti yhden eteläisen Gazan kaistaleen rajanylityspaikan
läheisyydessä.”
Hieman provosoivilla esimerkeillään Robin vaatii suurilta
uutistoimistoilta vastuuta toiminnastaan. Jos virheitä havaitaan, niitä
selitellään - jos ylipäänsä viitsitään selitellä - hatarin perustein. Ja aina
löytyy ”sopiva” henkilö, joka sanoo kokeneensa jotakin, millä sitten
vahvistetaan toiveiden mukaista käsitystä.
Ohjelman lopussa Jean Robin kiteyttää ironisoiden AFP:n
uuden strategian:
”Internet muuttaa uutistoimiston kolmella tapaa. Tiedon
tarjonta sinällään on pelkkää kilpailua, sen levitys ohittaa tietotoimistojen
perinteiset asiakkaat, kuluttajat vertaavat ja pohtivat löytämäänsä josko
kokonaan AFP:n munimat uutiset ovat samoja kuin viestejä vievillä ankoilla.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti