Käväisin Lahdessa urkuviikon aikaan. Olen ottanut tavaksi
käydä vuosittain seuraamassa jotakin urkuviikon konserttia, mikäli siihen vain
on mahdollisuus. Tällä kertaa valintani osui ilmaiskonserttiin keskiviikkona
keskipäivän aikaan. Soittajana oli 14-vuotias pietarilainen Ivan Terehanov (Иван Тереханов).
Laitan heti alkuun kommenttini henkilön sukunimen kirjoitusasusta.
Siitä käytetään laajasti versiota ”Terekhanov”. Nyt seuraan suomalaista
translitterointitapaa ja jätän k-kirjaimen pois. Puutuin heinäkuussa saman
asiaan kirjoittaessani jutun Timur
Haliullinista. Siinä jutussa taivuin vielä käyttämään kansainvälistä asua.
Nyt olen tiukempi.
 |
| Lahden Ristinkirkko |
Edellisen kerran Ristinkirkossa käydessäni siellä soitti
ruotsalainen Gunnar Idenstam. Hän on urkutaiteen ehdotonta huippua. Konsertin
teemana oli tuolloin Dancing with
Piazzolla. Se oli maksullinen konsertti ja yleisöä oli vain hiekan enemmän
kuin kourallinen. Tämä Terehanovin ilmaiskonsertti sai kirkon lähes täyteen.
No, ehkä tiiviimmin istuttaessa saliin olisi mahtunut vielä paljon väkeä, mutta
poikkeuksellisen paljon kuulijoita oli, ei siellä täällä yksittäin tai
kaksittain kuin urkukonserteissa yleensä. Pelkkä pääsymaksuttomuus ei kansaa
saa astelemaan keskellä aurinkoista torstaipäivää Alvar Aallon suunnitteleman
rakennuksen kirkkosaliin, vaikka se pelkistyneisyydessään saattaa tehdäkin läsnäolijoille
miellyttävän vaikutuksen. Osaltaan suosioon vaikutti soittajan ikä ja
paikallisessa maakuntalehdessä Etelä-Suomen sanomissa ilmestynyt juttu, joka
löytyy täältä.
Konsertissa oli kuulijoiden joukossa myös melko iso ryhmä
koululaisia. Opettajilta oli hieno ele tuoda heidät lukukauden alkajaisiksi
urkukonserttiin, jossa esiintyi heidän ikätoverinsa. En tiedä, mitä heidän
päässään liikkui, mutta toivottavasti joku sai tilaisuudesta edes pienen
kipinän, jonka hän tulevaisuudessa tavalla tai toisella hyödyntää. Tunnustan
itse, että epäilin alussa, malttavatko pysyä hiljaa. Pelkoni oli aiheeton.
Kiltisti istuivat ja mobiililaitteetkin taisivat pysyä taskussa.
Konsertin ohjelma löytyy täältä.
Onneksi järjestäjäpuoli oli laittanut ohjelman sivuilleen, sillä tullessani
paikalle ohjelmat olivat jo loppuneet. Tässä alla on konsertissa esitetyt
ohjelmanumerot. Vierustoverilta sain nähdä ovella jaettua ohjelmaa. Se poikkesi
alla olevasta siinä, että se oli suomenkielinen.
J. S. Bach (1685-1750): Prelude
and fugue G-dur, BWV 541
Georg Böhm (1661 - 1733): Vater unser im Himmelreich
J. S. Bach: Christ lag
in Todesbanden, BWV 625
H. F. Händel (1685-1759): Arrival of Queen Sheba
C. Franck (1822-1890): Prelude,
fugue and variation, op. 18
I. Terekhanov ( b. 2003): Fantasia in Russian style
L. Boëllmann (1862-1897): Suite Gothique
Introduction-Choral
Menuet gothique
Prière à Notre-Dame
Toccata
En rupea kappaleita yksittäin paljoa vatvomaan. Totean, että konsertti sujui hienosti.
Terehanov on todellinen lahjakkuus, eräänlainen aikamme Mozart. Hän soitti
itsevarmasti osaten soitollaan vangita yleisönsä. Monet eivät varmaan
huomanneetkaan, että soittajana oli vasta noin viisi vuotta urkuja soittanut
teinipoika. Pieniä lapsuksia kuului, mutta ne eivät häirinneet eivätkä
sammuttaneet musiikin tenhovoimaa.
Tässä muutama yksittäinen huomio. Konsertin aloittaneen
Bachin Preludin ja fuugan jälkeen
kuultu Georg Böhmin Vater unser im
Himmelreich oli konsertin kokonaisuuteen hienosti istuva tunnelmapala. Se
herkisti sopivasti yleisön ja valmisti osaltaan vastaanottamaan sitä seuraavia
numeroita. Sitä seuranneen Bach-numeron Terehanov nivoi edellisen numeron
kanssa yhteen. Muuten soittaja piti kyllä numeroiden välillä hengähdystauon
nousten välillä penkiltä ottamaan vastaan runsaita aplodeja, aivan kypsän
taiteilijan elkein. Ja todettakoon, että ei hän siinä teeskennellyt. Hän on
iästään huolimatta kypsä, suhteellisen monipuolisesti urkujen ilmaisukeinoja
hyödyntävä urkuri.
Händelin Saban
kuningattaren saapuminen oli oikein iloisen rytmikkäästi ja juhlavasti soiva
välikappale, jossa päästiin irti Bachin kirkollisesta totisuudesta ja
uskonnollisesta sivujuonteesta. Sen jälkeinen Cesar Franckin sävellys saikin
sitten jo hieman maallisemman sävyn. Se
oli minulle myös miellyttävä kokonaisuus, vaikkakin jäikin osin latteaksi.
Terehanovin omaa sävellystä Fantasia in Russian style odotin kovasti. Ja kivahan se olikin.
Kuulin siinä tuttuja venäläisiä teemoja, mikä minulle merkitsee vain kotoisia
tunteita. Tässä soittaja käytti myös ohessa pientä soittokelloa, joka odotti
käyttöään urkurinpenkin reunassa. Tuo kello ja lisäksi konsertin päätteeksi
ylimääräisessä numerossa käytetty ”oheistilpehööri” toivat oivan lisän
konserttiin. Yhtäältä ne toivat väriä ja piristystä muuten hieman ehkä
yksioikoiseen urkusoitantaan. Toisaalta se toi kokonaisuuteen leikkisää
lapsenmielisyyttä, mitä 14-vuotiaan pojan maailmaan luonnostaan kuuluu. Ivan Terehanov ei pyrkinytkään olemaan mikään
aikuista urkutaiteilijaa ”tärkeillen” matkiva taiteilija, vaan uskalsi olla oma
itsensä: tavallinen ohjelmanumeroiden välillä veikeästi hymyilevä ”Vanetška”,
joka ei ollut vielä kadottanut leikkimielisyyttään.
Boëllmannin Goottilaista sarjaa odotin ehkä suurimmalla
jännityksellä. Olen siitä kirjoittanut aiemmin heinäkuussa Timur Haliullinin
konserttia käsitellessäni (linkki
kirjoitukseeni). Kyseessä on vaativa kokonaisuus. Hienoa, että soittaja on
rohkeasti tarttunut haasteeseen. Soittajan kokemattomuus toteutuksessa toki
näkyi. Sen kolmas osa ”Rukous Notre-Damessa” (Prière à Notre-Dame) on hyvin herkkä osa, jossa hiljentymiselle ja
meditatiiviselle henkisyydelle pitäisi antaa tilaa. Siihen nuori soittaja ei
ollut vielä valmis. Ylipäänsä konsertin aikana näkyi, että urkujen eri
voimakkuussävyjen käyttö on nuorelle soittajalle vaativa haaste. Soitto jäi paikoin
hieman tasapaksuisen oloiseksi. Kuitenkin sarjan viimeinen osa Toccata soi oikein komeana. Loppuun
kuuluvat voimakkuuden nousu ja jännitteen tihentyminen oli aistittavissa. Se
antoi hienon päätöksen konsertin varsinaiseen ohjelmaan.
Runsaiden suosionosoitusten ja hieman herkistävänkin kukituksen
jälkeen oli ylimääräisen numeron vuoro. Paikallisen lehden jutussa vihjattiin,
että soittaja järjestää yleisölle yllätyksen, vihjattiin Sibeliuksen suuntaan.
Sibeliusta ei kuitenkaan tullut. Tuli säveltäjän oma sävellys, jonka hän on
omistanut Lahden kaupungille. Nyt jälkeenpäin olen netin kautta huomannut, että
Terehanov on käynyt Lahden seudulla muutaman kerran aikaisemminkin. Hän siis on
paikalliselle yleisölle jo ennestään tuttu. Jonkinlainen lämmin suhde hänellä
on suomalaisiin kehkeytynyt, kun hän haluaa tulla tänne uudestaan ja nyt hän
halusi ilmaista oman tunnesiteensä ja palkita yleisönsä sävelmällään, jonka hän
oli luonut varta vasten Lahden kaupungin kunniaksi. Se oli hieno ele, jonka
toivoisi kaupungin johdonkin huomaavan.
Sävelmää en ole kypsä arvioimaan. Löysin sieltä paljon
leikkimielisyyttä, josta jo yllä mainitsinkin. Jokin hyvin tuttu melodia sieltä
kuului. En nyt vain osaa sitä valitettavasti tunnistaa. Se vaikutti
lastenlaululta, mutta siihen saattoi vaikuttaa myös musiikista huokuva
leikkisyys. Soittaja toi rytmisyyttä sävellykseensä lyömällä erityisellä ”lusikalla”
urkurinpenkkiin. Tässä yhteydessä myös konserttiin aktiivisesti osallistunut
avustajaneito pääsi käyttämään koskettimia.
Konsertin alussa Terehanovia haastateltiin. Kävi ilmi, että
poika ei ole erityisen musikaalisesta perheestä. Äiti on kyllä soittanut
kouluaikanaan viulua, mutta aikuiseksi kypsyessään luopunut musiikkiharrastuksestaan.
Isällä on pelkkä tekninen koulutus. Kuitenkin hänen lahjansa on havaittu jo
varhain ja hän on päässyt heti nuoresta pitäen pätevien opettajien ohjaukseen. Hän
aloitti urkujen soiton kolmannella luokalla, eli yhdeksänvuotiaana, soitettuaan
sitä ennen pianoa. Pienelle pojalle oli tarjolla myös pienikokoisemmat urut.
Lainaan vielä Etelä-Suomen sanomien lehtijuttua:
”Terekhanov opiskelee Pietarissa
Glinkan musiikki- ja kuoro-opistossa, missä hän käy myös peruskoulua. Tällä
hetkellä Terekhanov pitää taukoa kuorolaulusta äänenmurroksen takia ja
keskittyy täysillä urkujen soittoon. Kerran kuussa hän matkustaa
yksityistunneille Strasbourgiin improvisaatio-opetukseen. Suunnitelmissa on,
että musiikista tulee vielä ammatti.”
Haastattelusta kävi ilmi, että ensi helmikuussa Terehanoville
suunnitellaan laajempaa kiertuetta. Hienoa,
että hänen lahjojan osataan meillä Suomessa ja erityisesti Lahden seudulla
hyödyntää.
 |
| Kirkkosali konsertin jälkeen |
Konsertin
jälkeen mietiskelemään kulttuuriamme ja sen tulevaisuutta. Tämä pietarilainen
nuori muusikko kuuluu eurooppalaisen kulttuuriperinnön arvokkaisiin jatkajiin.
…
Youtubesta löytyy muutama kiintoisa video, jonka kautta voi
tutustua Terehanovin soittoon. Tämän vuoden helmikuussa hän on käynyt Lahdessa
edellisen kerran ja tässä videossa hän soittaa Ristinkirkon uruilla Boellmanin Toccataa: https://www.youtube.com/watch?v=3ZWpmi_crU8. Yllä jo kehuin hänen tämänkertaista esitystään.
Boellman taitaa olla soittajalle ennestään hyvin tuttu. Tässä linkissä hän
soittaa Buxtehudea. Se on kuvattu pari vuotta sitten pojan ollessa 12-vuotias.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti