Tuntematon sotilas, ohjaus Aku Louhimies

Kävin katsomassa uuden Tuntemattoman sotilaan. Kannatti käydä. Laitan tähän pikaisia havaintojani.

Aku Louhimies on tehnyt aikaamme sopivan version. Elin elokuvassa täysillä mukana.  Sisältö on osin rajumpi, koska se pohjautuu romaanin sensuroimattomaan versioon (Sotaromaani). En suoraan sanoen odottanut siitä ihan näin hyvää. Kolme tuntia meni huomaamatta. Joitakin entisistä versioista tuttuja kohtia ei nyt näkynyt. Ehkä osa niistä näkyy myöhemmin esitettävässä TV-sarjassa.  

Muihin versioihin verrattuna tässä on suorasukaisemmin näkyvissä sotilaiden korkeaan upseeristoon kohdistuva kritiikki ja halveksunta. Elokuvan päähahmon Rokan Antin elekieli kertoo todella aidosta herravihasta.

Lammiosta luotu kuva on yllättävän positiivinen. Se karikatyyrimainen tärkeily on hänestä pois. Hänet on kuvattu sympatiaa tuntien. Kuoleman pelossa sotaa käyvän miehen silmissä siintävät vastavihityn kauniin vaimon silmät.

Rauni Mollbergin vuonna 1985 valmistuneessa versiossa keskeisin hahmo oli Risto Tuorilan näyttelemä Vilho Koskela. Louhimiehen versiossa suurimman huomion saa Antero Rokka. Oli todella hieno ratkaisu tuoda Rokan perhe mukaan elokuvaan. Se toi elokuvaan sodan keskelle kodin rauhan ja perheen idyllin. Se toi karun sodan ja välillä uuvuttavienkin taistelukuvausten keskelle oman levollisen rytminsä.  Eero Ahon Rokka antaa todella palaa. Herrat saavat kuulla kunniansa ja mies on välillä tulta ja tappuraa. Itse välillä todellakin pelkään, että hän saattaa käydä fyysisesti esimiestensä kimppuun. Näin ainakin everstiluutnantti Karjulan riehuessa vetäytyvien sotamiesten edessä. Toisaalta miehestä löytyy välillä myös tunteellinen ja empaattinen puolensa.

Jos elokuvaa pitäisi arvostella, niin ensinnä tulee mieleen kielellisiä seikkoja, mm. eräät sanavalinnat. Murteiden käyttö on mielestäni ratkaistu siedettävästi. Itse olisin eräitä repliikkejä hieman hionut. Myös eräät roolihahmot eivät minua miellyttäneet, joista mainitsen Hannes Suomisen näyttelemän Vanhalan. Se on toki makuasia.

Sanasen vaatii myös täydennysmiehenä Koskelalle ilmoittautuneen sotamies Hauhian lyhyt rooli, jota esittää laulaja Robin. Hän esittää vuorosanansa niin kömpelösti kuin kokemattoman nuorukaisen pitääkin lausua. Epäuskottavuus ammattinäyttelijöiden keskellä paistaa lävitse, kohtaus tuntuu irralliselta mutta jotain vilpitöntä siinä on. Ohessa on lisäksi ammattinäyttelijän esittämä ylilyönti, kun toisena täydennysmiehenä korsuun astuu sotamies Honkajoki jousipyssyn kanssa. Hänen ilmestymisensä toi minulle mieleen Laineen version Tarmo Mannin, jota tuli suoraan sanoen ikävä. Se muisto hämmensi minun katsomistani, ja Hauhian esittäytyminen pikemminkin pelasti tilanteen. Robinia en katsoessani tunnistanut. Huomasin hänen mukanaolonsa vasta elokuvan jälkeen. Monet nuoret katsojat hänet kuitenkin tuntevat heti. Siinä on jonkinlaista bongauksen makua, pieni syrjähyppy raa’an sodan maailmasta. Olkoon niin, tuollaiset yllätykset kuuluvat nykyelokuvaan ja ohjaajan tietoinen ratkaisu osuu mielestäni maaliinsa. Hauhian kaltaiset keltanokat ovat sodassakin todellisuutta.

Onhan elokuvassa toinenkin minulle valitettavasti tuntematon laulaja – Rokan vaimo Paula Vesala. Hän on kyllä roolissaan tosi hyvä. Lisäksi perheen lapset suorittavat roolinsa upean aidosti. Joulun idylli välittyy perheen vanhimman tyttären kasvoissa.

Lavastus ja maisemat saakoot myös sanasen. Siitä jäi lopulta positiivinen kuva, vaikka alussa hieman pelkäsin, että taisteluja aletaan käydä jossakin pikkumetsikössä saman tapaan kuin eräässä Spede-elokuvassa kierrettiin yhtä hiekkakuoppaa. Erityisesti miellytti metsän makromaailman tuominen mukaan sodan maailmaan. Petroskoi oli jouduttu lavastamaan ja siinä minua ärsytti Leninin patsaan kuvatus. Se näytti niin tökeröltä tekeleeltä, että henkilökohtaisesti tunsin olevani lähinnä jossakin Fellinin Casanovan muovimaisemassa.

Louhimiehen versio on hienosti toteutettu sotaelokuva. Väinö Linnan romaanin filmatisointina se vaatii rinnalleen sen ainoan oikean ”Tuntemattoman” eli Edvin Laineen version. Yhdessä ne täydentävät toisiaan. Vuoden 1955 versio on mielestäni ajaton. Rauni Mollbergin versio on jäänyt oman aikansa vangiksi. Tulevaisuus näyttää, miten tälle elokuvalle käy.

En nostaisi elokuvaa aivan pilviin, vaikka ehkä viisi tähteä laittaisinkin. Kuulin elokuvan jälkeen aulassa erään nuoren miehen toteavan katsoneensa sen nyt toiseen kertaan. Se on sinänsä hieno juttu, että hän on sen parissa viihtynyt. Minulle riittää joka tapauksessa yksi kerta. Jos Jussi-patsaita saisin jakaa, niin kyllä Eero Aho ansaitsisi sen Rokan roolistaan. Lisäksi myös Aku Louhimies saisi olla ainakin ehdolla. Sen perusteella, mitä olen Louhimiehen aikaisempia elokuvia, täytyy todeta, että minut mies yllätti täysin. Vaikka elokuva saattaa tulla melko piankin TV-ruutuun, suosittelen kovasti elokuvan katsomista teatterissa. Laajakangas ääniefekteineen luo katsojalle aidon elämyksen.   

Linkkejä:

http://www.tuntematonsotilas2017.fi/#the_movie , https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuntematon_sotilas_(vuoden_2017_elokuva) , https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuntematon_sotilas_(vuoden_1985_elokuva) ,

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuntematon_sotilas_(vuoden_1955_elokuva).