Darja (eräs satunnainen kohtaaminen)

Johdannoksi:

Tarkoituksenani on aloittaa uusi tekstisarja lähinnä Venäjästä. Olkoon otsikkona Muistiinmerkintöjä vuosikymmenten takaa. Palaan 80-luvulle ja sitä seuranneisiin vuosiin. Neuvostoliiton kausi Venäjän imperiumin historiassa alkoi vetää loppuhenkosia ja hapuiltiin uuteen aikaan. Muistot ovat kyllä aitoja, mutta kaikkeahan mieli tahtoo värittää. Saatan poiketa välillä 70-luvulla ja tehdä loikkia myös muualle maailmaan.

Ensimmäisessä jutussani eletään 90-lukua ja mennään sensuelliin suuntaan. Varoitan ennakolta. Teksti saattaa herättää sisäisen moraalinvartijan. Mutta on kyse vain pehmeän lempeästä romantiikan kaipuusta. Ja rakkauden huuma ylittää kaikki aikakaudet.

Olen hapuillut muistiani. Tuntuu, kuin tyylissäni ja kuvauksen taustalla olisi ollut jokin joskus lukemani kertomus tai pitempi novelli, ehkä useampi. En viitsi nyt nimetä yhtään. Ollaan Tšehovin tai Turgenevin maailmoissa. Vaikutusta on molemmilla mutta ehkä kuitenkin enemmän ensiksi mainitulla.

Kertomus Darjasta on sarjan ensimmäinen kirjoitus. Annan ajan viedä. Seuraavia sarjan osia tulee, kun on tullakseen. Joka tapauksessa pyrin lyhyehköihin tilannekuvauksiin.

...

Darja

Kesken kiihkeän työrupeaman tarvitsin irtautumista arjesta. Olin kavereiden kanssa liikkeellä. Kohtasin kaupungin keskustassa Darjan. Se oli ensitutustuminen, joka huipentui yhteiseen yöhön. Sen jälkeen hän on jäänyt vain valonsäteeksi muistoihini...

Se oli kolmen hengen tyttöporukka: kaksi suupalttia, ja Darja myhäili mukana hiljaa vaieten. Hän oli muita myös ulkoisesti hieman pyylevämpi. Poissaolevan oloisena hän piti tyttökavereihinsa parin metrin etäisyyden. Hän ei ollut mikään missityyppi, mutta en sitä kaivannutkaan. Hän kätki sisäänsä jotain salaperäistä. Mieli tarkkaili, teki havaintoja. Otin pienen eleen hänen suuntaan. Hän reagoi. Pian jätimme muut. Hän otti minut käsikynkkään, hymy leveni, silmät kirkastuivat. Heti havaitsin poikkeuksellisen piirteen. Hänellä oli kyky hykerrellä äänettömästi. Tyytyväisyyden olotila paljastuu ja vangitsee mielen.

 Olemus oli - sanoisinko pehmeän hiljainen. Jossain sielun syvyyksissä jotain värähteli. Vaistosin, että tytön sydän oli paikallaan. Havaitsi samaa herkkyyttä, joka olin kokenut venäjän klassikkoteosten naishahmoihin tutustuessani. Lähinnä tulee mieleen Ivan Turgenev. 

 Hän vei minut asunnolleen, joka oli aika keskustassa. Hän asui äitinsä kanssa ja tämä oli juuri nyt datshalla. Darja oli selvästi innostunut. Näkyi tilanteen epätavallisuus. Ehkä hän oli mieltynyt hiljaiseen olemukseeni. Hän tarjosi lasillisen jotain imelää punaista hedelmäviiniä, vain lasillisen. Hän oli vilpittömän oloinen puheissaan. Kimakkuutta ei ollut vähääkään, kuorossa hän olisi ollut matala altto. Puhe oli kuin sielun pohjilta huokuvaa kuiskintaa, syvät tuntemukset paljastuivat. Ja hän piti romanttisesta yhdessäolosta. Se oli huumaavaa ja levollista. Ikään kuin taustalla olisi soinut musiikki, mutta niin hiljaa, ettei se häirinnyt. Kenties keskinäinen vetovoimamme sai sydämemme soimaan.

 Selailimme hänen valokuva-albumiaan. Hän oli vastikään ollut Egyptissä. Oli kuvia siskon häistä, datshasta, äidistä.

 Yö kului kuin unelma, kuin amerikkalaisesta melodraamasta: rakastelimme, halailimme, olimme vain ja hengitimme hiljaa, tunsin kevyen ilmavirran poskipäissäni, hipaisin hiljaa huulillani hänen poskeaan, hän vastasi tuskin havaittavasti. Välillä Darjalle tuli mieleen jokin hauska asia, kuuntelin hymähdellen.

 Keskustelimme uskonnollisista kokemuksista. Darja kävi usein kirkossa. Välillä painauduimme taas toisiimme, kuin hengityksemme tuntien. Välillä nousimme ylös. Hän meni levysoittimen äärelle. Pian hempeä musiikki täytti huoneen. Ihastelimme rauhallista aamuyön maisemaa. Darja pelästyi huomatessaan, että parvekkeen kohdalla olevan puun lehdet olivat alkaneet kellastua. Se oli huono enne, hän sanoi ja meni totiseksi. Minä vaikenin ja painauduin häneen tiiviimmin. Tätä jatkui lähes aamupäivään. Työt odottivat, minun oli mentävä. Hyvästellessämme annoin hänelle lahjan. Darja hykerteli tyytyväisenä. Kun tulin ovesta kadulle, hän vilkutti vielä parvekkeelta.

Sieluuni on jäänyt elämään levoton henki, mutta aina se väistyy ajatellessani Darjaa.

(Päivitetty 8.11.2021)