JAMES MORRISON, MARIAN PETRESCU

Kymi Brass –tapahtumaan kuuluvassa konsertissa Kuusankoskitalossa lauantaina 1.11.2014 esiintyi multi-instrumentalisti James Morrison esiintyi yhdessä Marian Petrescu trion kanssa.

Kiitos Kymi Brass, James Morrison, Marian Petrescu! Se oli yksi elämäni parhaimmista konserteista. Olen kyllä ollut läsnä monenlaisissa konserteissa ympäri maailmaa (paitsi USA:ssa), mutta tämänkaltaiseen tunnelmaan olen hyvin harvoin päässyt osalliseksi. Kerron tässä vähän vaikutelmistani. Pyydän jo nyt anteeksi omaa vaskipuhallintuntemustani, kuin myös jazzin tuntemustani. Jazzin klassikoiden nimet eivät valitettavasti pysy päässäni, siksi ohjelmistosta kerron vain muutaman kappaleen osalta.

Konsertti oli huippumuusikoiden taidonnäyte ja kaiken lisäksi hauska. Juttu lensi Morrisonin ja Petrescun välillä sekä kappaleiden välillä että soiton aikana musiikillisena dialogina. Keskityn tässä kirjoituksessani vain Petrescuun ja Morrisoniin. Se ei tarkoita, että väheksyisin trion muita soittajia. Kontrabasisti Mihai Petrescu väläytteli välillä taituruuttaan. Rumpali Heikki Sandren pysytteli taustalla niin kuin pitikin, mutta pari hienoa sooloa häneltäkin kuulimme. Lisätietoa saa Kymi Brassin verkkosivuilta: http://www.kymibrass.com/ . Sieltä löytyy myös linkit Morrisonin ja Petrescun esiintymisiin.

Alun alkuaan halusin mennä katsomaan ja kuuntelemaan nimenomaan Marian Petrescua. Hän on syntynyt Romaniassa vuonna 1970. Nyt hän siis on 44-vuotias. Esitteen mukaan hän teki ensilevynsä 16-vuotiaana, jolloin alkoi hänen kansainvälinen uransa. Jo sitä ennen hänen esiintymisensä Pori Jazzissa oli aiheuttanut sensaation. Kerron nyt, miksi haluan tämän mainita. Olen nähnyt Marian Petrescun esiintyvän joskus 80-luvun puolivälissä. En vain saa mieleeni, missä se tapahtui. Se on voinut olla Porissa, mutta tuskin. Se oli ehkä jokin klubikonsertti, jossa soittaneen jazz-yhtyeen johtaja (mahdollisesti pianisti), kutsui lavalle nuoren, erittäin lupaavan romanialaisen pianistin esitelläkseen hänet yleisölle. Tällöin Petrescu sävähdytti minutkin. Nuori teinipoika soitti kuin mestari. Totta kai soitosta kuulsi vielä kokemattomuus, mutta intoa ja teknistä näppäryyttä oli sitäkin enemmän. Petrescu jäi tästä yhdestä esiintymisestä mieleeni ja tuli joskus vastaan lehtien sivuille, radiossa tai muualla mediassa.

Marian Petrescu

Ennen konserttia odotin kovasti trion lavalle tuloa. Odotin näkeväni samantapaisen hoikan, ujon tummatukkaisen komean miehen alun, jonka jännitys näkyi hieman sisäänpäin painuneissa olkapäissä. Yllätys olikin suuri nähdessäni lihavoituneen, kaljun, ruumiinrakenteeltaan oscarpetersonmaisen leveästi hymyilevän ison miehen, joka oli kaiken lisäksi kovin puhelias. No, olihan edellisestä näkemisestä kulunut noin 30 vuotta. Hän teki lavalle kävellessään kömpelön alkuvaikutelman, mutta kun hän pääsi pianon ääreen, kömpelyydestä ei näkynyt jälkeäkään. Hänen soittonsa on niin monipuolista. Hän pystyy muuttamaan sävykoodia. Soitossa on aggressiivista moderniin musiikkiin kuuluvaa voimaa, mutta hetkessä soitto voi muuttua koskettavan herkäksi, joka saa kuulijan hiljentymään ja herkistymään. Herkkä kosketus väräjää musiikin kautta kuulijan sydämeen ja hapuillen etsii kosketusta sen syvimmille tunnoille. Toki Petrescu on virtuoosi, joka osaa käyttää hyvin taiten jazzin eri tyylejä svengiä unohtamatta. Ja niitä tyylejä James Morrisonin kanssa kyllä tarvittiin.

Petrescu ja Morrison taitavat tuntea toisensa erittäin hyvin. Yhteispeli sujuu. Huumori toimii. Tuli vaikutelma, että lavalla oli kaksi veljestä.

James Morrison paitsi lateli hauskoja juttuja, hän soitti erilaisia vaskisoittimia. Tunnen niitä melko huonosti, mutta ainakin hänen käsissään näin trumpetin, kornetin, tenorisaksofonin, vetopasuunan ja sitten vielä yhden käyrätorvea muistuttavan soittimen, joka ei ollut kuitenkaan käyrätorvi. Se saksofoni oli kovin pieni ja Morrison kertoi syyksi sen, että hän oli pessyt sen liian kuumassa vedessä. Morrison vielä lisäsi, että joskus tämän saman jutun kertoessaan joku oli ottanut sen todesta. Eikä Morrison tyytynyt pelkästään puhaltimiin. Istui hän myös pianon ääressä ja ihan loppuun hän järjesti vielä uuden yllätyksen, josta kerron pian.

Alkupuolen kappaleista minut herkisti vetopasuunalla soitettu balladi. Loppupuolen helmiä oli mm. Autumn leaves. Joka ikinen kappale tuntui täydelliseltä. Viimeisenä kappaleena yhtye soitti vanhan jazz-klassikon, jonka nimi kyllä tällä kertaa mainittiin mutta jonka olen jo ehtinyt unohtaa. Siitä piisistä ei vauhtia puuttunut. Eihän se tietenkään viimeinen kappale ollut. Salintäyteinen yleisö vaati ylös nousten lisää. Morrison jäi lavalle yksin, istui pianon ääreen ja otti käteensä trumpetin. Tai ehkä se olikin kornetti. Sitten hän esitti ensimmäisen oppimansa jazz-kappaleen itseään pianolla säestäen. Sen kappaleen nimen kyllä muistan. Kyseessä oli Basin Street Blues. No niin, onhan se selvää, että multi-instrumentalistin pitää osata soittaa pianoa ja vetäistä samalla virtuoosimaisesti trumpettisooloa.

Yleisö vaati lisää ja saatiinhan lavalle vielä melkein koko trio vierailevan Morrisonin kanssa. Kontrabasisti Mihai Petrescu joutui siirtymään lavalta yleisön joukkoon, sillä hänen soittimensa ääreen istahti itse James Morrison. Hän hallitsi kyllä kontrabassonkin aivan täysin. Juuri basson ansiosta tämä tuntemattomaksi jäänyt kappale svengasi vietävän hyvin.

Edellisessä jutussani kerroin, että avajaiskonsertissa perjantaina Kymi Brass lahjoitti soittajille Kouvolan lakua. Lakupakkaukset saivat tämänkin illan esiintyjät, mutta kyllä heille nyt ojennettiin myös kukkakimput.

Loppuun haluan lisätä vielä pari huomiota. Yllätyin kovasti, kun Petrescu puhui sujuvaa suomea. Sain selville, että hän on asettunut asumaan Suomeen, mutta kiertää kyllä trionsa kanssa lähes jatkuvasti ympäri maailmaa. Tässä esimerkkinä kaksi youtube-linkkiä: http://www.youtube.com/watch?v=Ih36k25qw6M, http://www.youtube.com/watch?v=izCCoTqBNXs .

Viimeinen kommenttini koskee James Morrisonia (https://www.youtube.com/watch?v=ZpiCEVHtHXM). On suoranainen ihme, että Morrison saatiin Kuusankoskelle soittamaan. Siihen on tietenkin osaltaan vaikuttanut Marian Petrescun ja James Morrisonin ennestään vilkas yhteistyö. Suurimman työn on tehnyt tervetulopuheen pitänyt konsertin järjestäjien, minulle tuntemattomaksi jäänyt edustaja. Muutaman puhelinsoiton hän oli joutunut tekemään. Kuvitelkaa, että tämä maailmankuulu tähti matkusti 32 tuntia Sydneystä Australiasta Kuusankoskella vain tämän yhden konsertin vuoksi. Taisi hän kai iltapäivällä antaa hieman koulutusta nuorille soittajille, koska Kymi Brass on myös koulutustapahtuma. Maanantaina hän jo palaa Australiaan, jossa hänellä on edessään uusia konsertteja isommille yleisöjoukoille.

James Morrison

Maailmanluokan virtuoosi tulee Australiasta käväisemään Kouvolassa, jota kutsutaan Suomen turhimmaksi kaupungiksi. Että semmoinen tapaus!