KOMEAA SOITTOA TUUBALLA JA TRUMPETILLA – Kymi Brass Kouvolassa

Kouvolan keskuskirkko

Kouvolassa saa jälleen nauttia korkeatasoisesta vaskimusiikista. Vuosi sitten kirjoitin tähän samaan blogiini trumpetisti Jouko Harjanteen ja urkuri Petur Sakarin upeasta avajaiskonsertista Kouvolan keskuskirkossa. Nytkin avajaiskonsertti oli samassa paikassa, perjantaina 31.10.2014. Tilanne muistutti vuoden takaista konserttia siinäkin mielessä, että yleisöä oli liian vähän. Tein vielä yhden saman huomion kuin vuosi sitten: akustiikasta voi olla montaa mieltä, mutta ainakin trumpetti soi keskuskirkossa hyvin kauniisti.

Tapahtuman kotisivut ovat täällä: http://www.kymibrass.com/ .

En ymmärrä vaskimusiikista paljoakaan. Tuskin saan torvesta edes ääntä, mutta musiikista nautin, kuuntelen aktiivisesti ja viuluakin olen joskus aikoinaan yrittänyt soittaa.

Tässä kirjoituksessani kerron vain yleisistä vaikutelmista. Mitään kriitikon analyysiä en halua tehdä enkä toivottavasti siihen sorrukaan. Useammin saatan sortua monenlaisiin sivuasioihin, mutta nekin kuuluvat osana konserttielämykseen.

Konsertti oli jakautunut kolmeen osaan. Ensin esiintyi helsinkiläinen, nuorista soittajista koostuva vaskikvintetti LoistoBrass, joka on perustettu vasta kaksi vuotta sitten. Aika raskaahko alku se konsertille oli. Sen sijaan nuoret soittajat tekivät kyllä miellyttävän vaikutelman. Itse asiassa musiikin kuunteluani taisi jopa ”häiritä” viisikon tuuban soittaja etunimeltään Sanna. Olen aina kuvitellut tuubistit lihaviksi möhömahoiksi, mutta nyt sainkin nähdä samalla paikalla pienikokoisen viehättävän punatukkaisen nuoren hoikan naisen. Eläköön tasa-arvo!

Alkukappale Lutoslavskin Mini Overture (1982) meni ainakin osittain hentoa tuubistia ihaillessa. Seuraavana oli vuorossa Arttu Sipilän neliosainen Pie Line – Fantasy for Brass Quintet. Kyseessä on uutta suomalaista musiikkia ja aloin päästä jo musiikin henkeen mukaan. Kvinteton yhteissoitantaa ihailin, mutta tällainen uusi musiikki jää helposti kuulijalle etäiseksi. Toinen osa Passacaglia miellytti eniten. Joka tapauksessa annoin mielelläni raikuvat aplodit.

Sitten ohjelmassa olisi pitänyt olla Camille Saint-Saënsin Eläinten karnevaalien finaali-osa (1886). Sitä olin odottanut eniten. Koin kuitenkin pettymyksen. sillä kvintetin johtohahmo ilmoitti ohjelmistonmuutoksesta. Kuuloni on sen verran heikko, että en saanut selvää, mistä kappaleesta oli kyse. Ylipäänsä näissä välikommenteissa olisi voitu käyttää mikrofonia. Sain pinnistellä tosissani saadakseni puheesta selvää. No, ei se tässä tapauksessa ollut niin tärkeää. Kuulin, että säveltäjän nimi oli suomalainen ja kappale oli valittu setin loppukappaleeksi konserttitilan vuoksi.  Eläinten karnevaali ei kai sitten sovi kirkkoon. Sävellys oli oikein kaunis balladimainen tunnelmapala – aivan hyvä valinta nuorten lahjakkaiden soittajien loppukappaleeksi. Annan anteeksi, vaikken ranskalaista suosikkisäveltäjääni kuullutkaan.

Alessandro Fossi

Seuraava esiintyjä oli sitten illan kansainvälinen tähti: italialainen tuubataituri Alessandro Fossi. Kotisivut löytyvät täältä: http://www.alessandrofossi.net/. Olin jo niin ihastunut LoistoBrassin tuubistiin, että kuvittelin, ettei tuuba enää kauniimmin voi soida. En ole koskaan kuullut ensimmäistäkään konserttia, jossa tuubisti olisi solistina. Odotin esitystä uteliaana, mutta samalla pieni pelko mielessä. Fossi osoittautui todelliseksi mestariksi. Hänen tuubansa sointi oli välillä kuin samettia, pelkkää nautintoa. Eikä sitä yksitoikkoisena voinut pitää. Fossin säestäjänä oli pianisti Kirsi Saari. Ainoa heidän osuutensa ongelma oli kai tuo yhteissoitanta. Tarkoitan harmoniaa. Miten kirkkotilassa välillä hennohkosti soiva piano sopii yhteen jykevänä kaikuvan tuuban kanssa?  Vaikka välillä tällainen ajatus tulikin mieleen, niin ei se kuitenkaan häirinnyt. Mielestäni Fossi ja Saari onnistuivat erinomaisesti. Minun korviini Fossin soinnista löytyi välillä yllättäviä sävyjä. Hän tuntuu hallitsevan soitimensa täydellisesti.

Fossi kertoi sävellysten välillä englanniksi, mitä seuraavaksi tuleman pitää. Mikrofonia olisin kaivannut, mutta ehkä en menettänyt paljoakaan. Ymmärsin, että Fossi on itse sovittanut jonkun kappaleen tuuballe.

Fossin ohjelmistossa oli aivan tuntemattomia säveltäjiä: Benedeto Marcello, Marco Bordogni, Giancarlo Aquilanti ja Ernst-Thilo Kalke.  Marcellon Sonaatti nro 3 oli komea avauskappale, jossa solistin soitimen käyttö tuli monipuolisesti esille. Toisena oli vuorossa Bordognin Bel Canto etydi no 14. Siitä solisti kertoi, että se on ollut varsinaisesti laulajien harjoittelukappale. Se oli todella kaunis kappale. Kolmas ohjelmanumero oli Aquilantin Tango per Tuba. Se jäi minulle etäiseksi. Sitten Kalken Concertino in F tuuballe ja pianolle oli minun korviini hänen ohjelmistonsa helmi (ellei oteta huomioon ylimääräistä).  Tämän yhteydessä minulle jäi hieman epäselväksi Kalken johdantopuhe. Hän oli sitä ensin pitänyt hyvin vaikeana ja vakavana kappaleena, mutta ehkä hän harjoittelun edetessä löysi sieltä muita sävyjä. En kuulo-ongelmieni vuoksi ole varma, tarkoittiko Fossi juuri tätä, mutta näin minä tämän hienon, sävyiltään vaihtelevan kappaleen ymmärsin. Muistaakseni Fossi korosti myös amerikkalaisuutta. Sieltä löytyi välillä pikanttia huumoria ja erilaisia tunnelmakuvia. Pidin tästä Concertinosta ja taputukseni olivat varmasti vilpittömät. Teki mieleni huutaa ”Bravo”, mutta ujostelin.

Nyt teen pienen syrjähypyn. Ernst-Thilo Kalken musiikkia voi kuulla youtubessa esimerkiksi täällä: http://www.youtube.com/watch?v=R3ICyE1IDDs . Tällä esityksellä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä tuuban tai Fossin kanssa.

Sokerina pohjalla ylimääräisenä soi erittäin tunnettu tenoriaaria eräästä erittäin tunnetusta oopperasta, mutta en valitettavasti kai lievästi dementikko-oireisena saa nyt päähäni, mistä oopperasta oli kyse. Se oli kuitenkin italialaista oopperaa, ainakin Pavarotti sitä on joskus laulanut. Enpä olisi uskonut, että tuuballa voi soittaa jotain tällaista. Hieno loppu Fossin osuudelle!

Kouvolan lakua matkaevääksi soittajille

Tässä yhteydessä voin mainita konsertin järjestäjien hienon idean. He nimittäin eivät tuoneet esittäjille kukkakimppua esityksen jälkeen, vaan laatikollisen Kouvolan lakritsia. Kyseessä on siis sellainen, jossa on sivussa veturin kuva. Fossi näytti lahjan saadessaan hämmentyneeltä, mutta samalla positiivisesti yllättyneeltä.

Konsertin kolmannessa osiossa soitti LAHTI BRASS QUINTET. Kvintetin solistina ja ylimääräisenä soittajana oli pikkolotrumpetisti Seppo Pohjoisaho. Fossin ohella hänen soittonsa oli konsertin upeinta kuultavaa. Trumpetti tosiaan sopii Kouvolan keskuskirkkoon ja toiseksi, kyllä Seppo Pohjoisaho on aivan mahtavan hyvä trumpetisti. Ainakin tämän ohjelmiston kappaleet sopivat hänelle hyvin. Lahti Brass Quintetin ohjelma oli siinäkin mielessä hyvä loppu konsertille, koska se koostui pääosin vanhemmasta musiikista. Lähtötunnelmissa mieleen jäivät soimaan perinteisemmät sävelet.

Ohjelmistossa oli Georg Friedrich Händelin Sheban kuningattaren tulo, Giuseppe Tartinin Konsertto pikkolotrumpetille D-duuri S. Pohjoisahon sovittamana, Luis Pasquetin Suite for Brass ja kauniiksi lopuksi Mozartin Taikahuilusta Yön kuningattaren aaria, solistina tietysti yllä mainittu pikkolotrumpetisti.

Lahti Brass Quintet on niittänyt mainetta ulkomaita myöten. Facebookista löytyy ryhmän oma sivu. Seppo Pohjoisahosta löysin googlaamalla tietoja ainakin sen verran, että hän on joskus soittanut trumpettia Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan Showbandissä, esim. tässä Veeti Kallion kanssa: http://www.youtube.com/watch?v=RxFx6hGxJos . Eli monipuolisesta muusikosta on kyse.  

Hyvillä mielin lähdin konsertista kylmenevään iltaan. Hieno ele oli sekin, että kirkon kellot soivat niin konsertin alussa kuin sen loputtuakin. Lauantaina suuntaan matkani Kuusankoskitalolle. Siellä esiintyy multi-instrumentalisti James Morrison ja Marian Petrescu trio. Siirrytään jazzin avaraan maailmaan.