ROMAN POLANSKIN ELÄMÄÄ JA ELOKUVIA III: Sharon Tate, Emmanuelle Seigner

Sharon Tate

Polanski tutustui Sharon Tateen Lontoossa eräillä elokuvaväen kutsuille. Muistelmissaan Polanski kertoi, ettei ensitapaaminen ollut mitenkään erikoinen. Hän oli noihin aikoihin etsimässä näyttelijöitä elokuvaansa Vampyyrintappajat (Dance on Vampires 1967) eikä ajatellut siihen Sharonia: ”hän oli amerikkalainen kaunotar, jonka tyyppi ei edes käynyt mielessäni” (Polanski 1984, s. 232). Tuottajan painostuksesta hän kuitenkin suostui illallistapaamiseen, sillä tuottaja yritti edistää Taten näyttelijän uraa. Tapaaminen johti siihen, että Polanski vei kaunottaren kotiinsa, jossa jutustelu johti yhteiseen huumetrippiin ja sukupuoliyhteyteen. Näin Polanski ainakin muistelmissaan (s. 233) kertoo. Tapaamisessa taidettiin myös puheen tasolla mennä henkilökohtaisuuksiin, sillä Tate kertoi mm. tulleensa 17-vuotiaana raiskatuksi.  Tuolloin Sharon oli 22-vuotias. Hänellä oli ollut jo pikkurooleja elokuvissa, ensimmäinen varsinainen rooli oli kauhuelokuvassa Pahan silmä (1966), juuri tämän elokuvan takia Sharon oli Polanskin tavatessaan Lontoossa.

Silti Polanski ei halunnut Tatea elokuvaansa. Wernerin kirjoittaman elämäkerran mukaan syynä oli Polanskin ego. Hän ei sietänyt, että joku ulkopuolinen – olkoon se sitten vaikka tuottaja – puuttuu hänen suunnitelmiinsa roolituksesta (Werner 2014, s. 88). Loppujen lopuksi Sharon Tate sai roolin, koska Wernerin mukaan Polanski ihastui Sharonin hiuksiin. Vampyyrintappajat oli Polanskin viides täyspitkä elokuva.

Kesti kuitenkin aikansa, ennen kuin Polanski ja Tate seuraavan kerran rakastelivat. Polanskin kolmella vaimolla Barbara Kerrillä, Sharon Tatella ja Emmanuelle Seignerillä oli yksi yhteinen piirre, mikä ehkä sai Polanskin vain enemmän kiinnostumaan heistä. He kaikki halusivat tehdä itsestään vaikeasti tavoiteltavan. Lisäksi Sharon Taten tapauksessa on muistettava, että hänellä oli ensitapaamisen aikoihin suhde tunnettuun hiusstylistiin, jota tämä saa lopulta kiittää hiuksistaan ja valinnastaan Polanskin elokuvaan. Rakkaustarinan voidaan katsoa varsinaisesti alkaneen elokuvan kuvausten aikana (Polanski 1984, s. 237). Sharon Tatella oli elokuvassa nätin majatalon tyttären Sarahin rooli, johon Polanskin itsensä näyttelemä, vampyyreja tutkivan professorin apumies Alfred rakastuu.

Olen elokuvan joskus kauan sitten nähnyt ja muistikuvani siitä ovat hämärtyneet. Minuun se jätti sekavan mielikuvan, mikä saattoi johtua mielialastanikin.  Mitään muistikuvia minulla ei ole Sarahista saati Alfredista. Ja yleensähän lähes jokaisessa katsomassani Polanskin elokuvassa on kauniita naisia ja seksuaalisuutta tuodaan korostetusti esille, joten myös Sharon Tate oli minulle vain yksi kaunotar muiden joukossa.

….

Roman Polanski ja Sharon Tate avioituivat 20.1.1968. Juorulehdet tiesivät jo ennakolta, että kyseessä ovat vuoden unelmahäät. Paul Werner kommentoi sulhasen asua, että se saattoi olla peräisin Vampyyrintappajien pukuvarastosta. Aviopari eli paljon toisistaan erillään, koska Sharon viihtyi Kaliforniassa ja Roman oli työnsä vuoksi sidottu Lontooseen. Sharon oli Wernerin mukaan Polanskin elämän ainoa vankka tuki. ”Häntä pidettiin maailman kauneimpana naisena, valokuvamallina hän oli kysytty ja pian hänestä tuli svengaavan 60-luvun tyyli-ikoni” (s. 111).

Polanskin omaelämäkerrasta lainattu kuva

Jouluna 1968 Sharon Tate huomasi olevansa raskaana. Polanskille tieto tästä herätti tietysti suunnatonta iloa mutta aiheutti myös vastuun pelkoa. Aviopari etsi kuumeisesti Los Angelesista asuntoa. Sellainen löytyi paikalta, jolta oli näkymät Tyynellemerelle asti. Talo oli varsin ylellinen ja perinteitäkin riitti: siihen kuului mm. uima-allas ja siinä oli asunut aiemmin monia kuuluisuuksia. Vuokra oli 1200 dollaria viikossa. Vuokrasopimus allekirjoitettiin 12. helmikuuta 1969. Sekä Sharonilla että Romanilla oli paljon työkiireitä, joten he viettivät sangen vähän aikaansa uudessa asunnossaan. Kaiken lisäksi he olivat hyvin paljon toisistaan erillään. Itse asiassa vaimolla ura eteni paremmin kuin hänen aviomiehellään.  Viimeisen kerran he tapasivat toisensa heinäkuussa Lontoossa. Pari oli sopinut, että synnytys tapahtuu Los Angelesissa. Pitkälle edenneen raskauden vuoksi lentomatka ei ollut kuitenkaan mahdollista, ja Sharon joutui ylittämään Atlantin höyrylaivalla Queen Elizabeth 2 (http://fi.wikipedia.org/wiki/RMS_Queen_Elizabeth_2  ). Myös Roman halusi tutustua komeaan alukseen. He menivät paikalle hyvissä ajoin, ja Roman jätti jäähyväiset vaimolleen laivan ravintolassa.

Queen Elizabeth 2

Jäähyväisten jälkeen he puhuivat keskenään puhelimessa vähintään kerran päivässä. Lasketun päivän oli määrä olla elokuun puolivälissä, samoihin aikoihin kun Polanski itse olisi täyttynyt 36 vuotta.

Elokuun 8. päivänä Roman ja Sharon puhuivat puhelimessa. Keskustelusta seurasi, että Roman päätti lentää vaimonsa luo jo seuraavana päivänä. Häneltä kuitenkin puuttui viisumi ja koska seuraava päivä oli lauantai ja viisumin saanti oli mahdotonta, lähtöä piti siirtää seuraavan viikon alkuun. Seuraavana päivänä, eli lauantaina, Polanski sai puhelun. Soittaja oli hänen amerikkalainen agenttinsa, joka kertoi itkien ja poissa tolaltaan, että Sharon Tate ja tämän kolme ystävää oli löydetty murhattuina heidän yhteisestä asunnostaan. Werner lisää Polanskin elämäkertaan asian, mikä aiheutti Polanskille vuosiksi syyllisyyden tuntoa: ”Tilanne muistutti järkyttävällä tavalla Polanskin myös raskaana olleen äidin kuolemasta neljännesvuosisataa aikaisemmin” (s. 123). Seuraavana päivänä Polanski lensi ystävän hankkiman erikoisviisumin turvin ”vahvojen rauhoituslääkkeiden vaikutuksen alaisena” muutaman ystävänsä kanssa Los Angelesiin.

Sharon Tate makasi olohuoneessa. Häntä oli lyöty veitsellä kuusitoista kertaa. Talon etuoveen ulkopuolelle oli kirjoitettu Sharon Taten verellä sana PIG (’sika’). Muitakin kauheuksia talossa oli näkyvillä, mutta jätän ne kertomatta.

Murhaajaksi osoittautuivat lopulta Charles Mansonin okkultistiseen hippukommuuniin Manson Family’yn kuuluvat jäsenet.

Sharon Tate oli kuollessaan 26-vuotias. Hänet haudattiin elokuun 13. päivänä. Se olisi voinut olla pienokaisen syntymäpäivä. Vainaja piti sylissään poikaansa, joka oli nimetty molempien isoisien mukaan Paul Richard Polanskiksi. Sikiö oli säilynyt äitinsä kohdussa vahingoittumattomana.

Polanski itse kävi talossa viikko surmien jälkeen. Hänellä oli mukanaan Life-lehden toimittaja ja kuvaaja. Tästä käynnistä tehtiin Wernerin mukaan asiallinen reportaasi, mutta muussa lehdistössä surmat nostattivat kauhean huhumyllyn.  Tämän seurauksena Polanskin aikaisemmin hyvä suhde lehdistöön murentui lopullisesti.

Murhaajat tuomittiin aluksi kuolemaan, mutta koska Kaliforniassa luovuttiin kahden vuoden kuluttua kuolemanrangaistuksesta, tuomiot muutettiin elinkautisiksi vankeusrangaistuksiksi. Yksi tuomituista on kuollut vankilassa, muut ovat siellä edelleen eikä heitä armonanomuksista huolimatta ole vapautettu.

Roman Polanski kertoo itse muistelmissaan hyvin liikuttavasti suhteesta Sharon Tateen (s. 283-). Hän kertoo järkyttyneensä lehdistön suhtautumisesta. Tapauksen väitettiin liittyneen ”seksiin, huumeisiin ja noituuskultteihin”. Polanski kirjoittaa: ”Niitä tiedotusvälineet kaikesta päätellen uskoivat yleisön haluavan ja niitä heille annettiin” (s. 294). Polanski kertoo joutuneensa tuolloin kärsimään runsaista mielipuolisista yhteydenotoista, joissa soittajat ”tarjosivat ensikäden tietoja” (s. 302).

Minulle jäi Polanskin omaelämäkerrasta muistiin kirjoittajan oma tunnustus, jossa hän kertoi ruvenneensa harjoittamaan sukupuoliyhdyntää noin kuukauden kuluttua vaimonsa kuolemasta. Syyksi hän kertoi, että sukupuoliakti ”oli jonkinlainen varaventtiilini, todiste siitä, että olin yhä olemassa”. Polanski jatkaa:

Päälleni heitetystä loasta oli osa tarttunut minuun: minut oli sekoitettu sanoin kuvaamattomiin tapahtumiin, pahaa ennustaviin ylettömyyksiin, jotka olivat jotenkin aiheuttaneet vaimoni kuoleman.” (s. 303)  

Polanski siis leimattiin ennen kuin syyllisiä oli löydetty. Kun sitten syylliset saatiin kiinni, Polanski katkeroitui, koska lehdistö ei tehnyt elettäkään korjatakseen virhearvioitaan. Hän toki myöntää ihailleensa hippiyttä, mutta sillä ei ollut hänen mukaansa mitään yhteyttä siihen, mitä hippiarvot olivat joillekuille aiheuttaneet. Hän toteaa lisäksi, ettei hän tajunnut ottaa tosissaan hippielämään kätkeytyviä vaaroja.

Lisään vielä yhden suoran lainauksen Polanskin muistelmista. Siinä hän kertoo jotain omasta elämänvoimastaan, joka rakkaan vaimon murhan myötä oli murentunut. Lisäksi hän viittaa juutalaisuudelle ominaiseen syyllisyydentuntoon.

”Ennen sisälläni tuntui leiskuvan voimakas palo – sammumaton luottamus siihen, että pystyisin tekemään mitä tahansa, kun panen peliin kaikkeni. Joukkomurha ja sen jälkeinen aika heikensivät suuresti tätä itseluottamusta. En alkanut pelkästään muistuttaa isääni entistä enemmän Sharonin kuoleman jälkeen, vaan aloin omaksua hänelle tunnusomaisia piirteitä: minussa alkoivat näkyä hänen syvä pessimisminsä, hänen ikuinen tyytymättömyytensä elämään, hänen perusjuutalainen syyllisyytensä ja hänen vakaumuksensa, että jokaisella riemukkaalla hetkellä on oma hintansa.” (s. 305)

Sittemmin Polanskin seksuaalinen aktiivisuus ja viehtymys nuoriin tyttöihin toi hänelle raiskaussyytteen, jota hän pakoilee vieläkin. Tähän aiheeseen en nyt puutu, ehkä myöhemmin. Siirryn suoraan Polanskin elämän suureen rakkauteen: Emmanuelle Seigneriin.

Seigner  ja Polanski tutustuivat Polanskin etsiessä näyttelijöitä vuonna 1988 valmistuneeseen elokuvaan Frantic. Siinä Seigner näytteli Michellen osassa. Seigner kertoo, että hän tiesi Polanskin maineen. Ensikohtaamisessaan hän käyttäytyi hyvin varovaisesti. Hän ei esimerkiksi koskenutkaan shampanjaan, koska pelkäsi sen sisältävän huumaavaa ainetta. Tämän pelon taustalla on yllä mainittu raiskaustapaus. Varovaisuudesta, etäällä pysymisestä ja ikäerosta huolimatta romanssi syttyi. Seigner on syntynyt vuonna 1966, joten heillä on 33 vuoden ikäero.  

Polanski ja Seigner vihittiin Pariisissa 30. elokuuta 1989. Sulhanen oli juuri täyttänyt 56 vuotta, morsian oli paria kuukautta aikaisemmin täyttänyt 23. Polanskille kyseessä oli kolmas avioliitto, vaimolle ensimmäinen.  Werner kertoo, että ”kaikista kyynisimmätkin pilkantekijät mykistyivät” häistä kuullessaan. Näin kuuluisasta ”kauhukakara-Romanista” alkoi kehittyä ”perhe-Roman”. Tästä eteenpäin Polanskin naistenmetsästys loppui. Hän etsi enää vain elokuvien aiheita.

Nyt menen kyllä härskisti alkuperäisestä aiheesta ohi, mutta kirjoitan tämän kuitenkin, koska se oli minulle niin kovin mielenkiintoinen tieto. Wernerin kirjasta luin, että jossain vaiheessa Polanski suunnitteli jopa Mihail Bulgakovin romaanin Saatana saapuu Moskovaan (Master i Margarita) filmatisointia. Liittyy tämä aiheeseen ainakin siinä mielessä, että avioliiton jälkeen Polanski alkoi etsiä yhä haasteellisempia työideoita.

Katsoin vastikään Polanskin hieman tuntemattomammaksi jääneen elokuvan Bitter moon (Katkera kuu), jonka valmistusvuosi oli 1992. Siinä yhdessä pääroolissa oli ohjaajan tuore vaimo, joka näytteli elokuvassa hyvin anteliaasti ihastuttavia sulojaan. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat takautumia lukuun ottamatta valtamerilaivaan. Risteilyllä kohtaa toisensa kaksi hyvin erilaista pariskuntaa. Elokuvan toisen pariskunnan, nuoren naisen ja halvautuneen vanhemman miehen keskinäisissä väleissä on itseironiaa tai muuten vain sarkastista ilkeilyä, sillä naisosaa esittää Emmanuelle Seigner ja parin keskinäinen suhde on ajautunut kiihkeästä rakkaudesta sadismiin, väkivaltaan ja kaikenpuolisiin keskinäiseen kiusantekoon, josta ei näytä olevan ulospääsyä. Toinen nuori pariskunta on risteilyllä juhlistamassa hääpäiväänsä ja hoitamassa samalla Intian matkan avulla parisuhdettaan. Laivassa on myös leskeksi jäänyt miellyttävän oloinen intialainen mies tyttärensä kanssa. Tuo mies terapoi paria suosittelemalla lapsen hankkimista. Kohtaus liittyy siinä mielessä Emmanuellen ja Romanin yhteiseloon, että pian tuon elokuvan valmistumisen jälkeen 20. päivä tammikuuta 1993 syntyi perheeseen ensimmäinen lapsi – tytär, joka sai nimen Morgane. Hätkähdin itse tuon lukiessani ja yhteyden huomaa myös Werner: tyttären syntymäpäivä on täsmälleen sama kuin Polanskin ja Taten hääpäivä, eli tuona päivänä Roman ja Sharon olisivat viettäneet hopeahääpäiväänsä. Jotakin tässä on oltava kohtalon kanssa tekemistä. Myöhemmin (1998) perheeseen on syntynyt myös poika nimeltä Elvis (!). Englanninkielisen wikipedian mukaan Polanski puhuu lastensa kanssa puolaa.

 

Polanskin viimeisimmän elokuvan ensi-illassa Cannes'ssa vuonna 2013

Lähteet:

Werner, Paul: Roman Polanski. Henkilökuva. Saksan kielestä kääntänyt Juho Nurmi. Minerva 2014.

Polanski, Roman: Roman. Suomentanut Risto Mäenpää. WSOY 1984.   

...
Lisäys 18.11.2014

Tämän päivän Helsingin Sanomat uutisoi Sharon Taten murhasta tuomion saaneesta Charles Mansonista:

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1416279454564

Hän on edelleen vankilassa ja on iältään 80 vuotta. Hän on saanut vankilaviranomaisilta luvan mennä naimisiin 26-vuotiaan naisen kanssa. Hän kärsii elinkautista vankeustuomiota seitsemän ihmisen ja yhden syntymättömän lapsen murhista. Sharon Tate mainitaan jutussa erikseen yhtenä "Mansonin perheen" uhreista.