PAAVO VÄYRYNEN

Paikallisesta ilmaislehdestä poimimani ilmoitus.

Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen käväisi lauantai-iltapäivänä Kouvolassa. Hän piti kaupungintalon juhlasalissa luennon ja näytti sitä ennen pari filminpätkää näytelmästään Urho ja hänen kisällinsä. Sen lisäksi oli yleisökysymyksiä ja muutakin jutustelua. Aikaa meni puolitoista tuntia. Niin oli varmaan laskettukin, sillä Paavo lopetti tilaisuuden kellontarkasti. Itse ajattelin mennä mukaan vain kolmeksi vartiksi mutta kun tilaisuus eteni niin sujuvasti ja kiinnostavasti, niin olin loppuun asti.

Yleisöä oli vain kourallinen, kolmisenkymmentä henkeä.  En oikeastaan paljoa enempää odottanutkaan. Ei kansa tällaisissa tilaisuuksissa suurin joukoin kulje, lisäksi sateinen sääkin lie verottanut.  Mutta yhtä kaikki, yleisökysymykset olivat hyviä ja osoittivat, että tässäkin kävi toteen vanha viisaus: mitä vähemmän väkeä, sitä suurempi asiantuntemus.

Todettakoon sivuhuomiona, että tämän vuoden maaliskuussa suosio oli paljon suurempi. Kouvolan sanomien jutussa kerrotaan, että paljon pienempään saliin oli ahtautunut 80 kuulijaa. Nyt oli sali paljon isompi, mutta yleisöä ei tilaisuus kiinnostanut. Itse en ollut tuolloin paikalla.

Kaiken muun ohessa Väyrynen muisti myös markkinoida omaa Pohjanrantaansa. Täytyi ihan tarkistaa netistä, jotta voisin paikkaa lyhyesti kuvata. Ainakin siellä on kylpylähotelli, viihde- ja tapahtumakeskus, viinitila, kesäteatteri ja leirintäalue. Ja on alueelle rakennettu oma kirkkokin, jonka itse piispa on käynyt vihkimässä. Kekkos-näytelmä jatkuu taas ensi kesänä ja Väyrynen ehdotti Kaakkois-Suomen väelle tutustumismatkaa lomakeskukseensa, minkä myötä avautuisi mahdollisuus nähdä koko näytelmä.

Tilaisuuden aluksi Väyrynen totesi, että hänen perustamastaan kansalaispuolueesta ei tilaisuudessa puhuta. Se johtui siitä, että tilaisuuden virallinen järjestäjä ja rahoittaja oli Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä. Hänellä oli käydä aiemmin huonosti, kun oli samanlaisessa tilaisuudessa käsitellyt uutta puoluettaan ja joku oli asiasta tehnyt ilmiannon (tarkoittikohan hän tuota yllä linkittämääni maaliskuussa pidettyä tilaisuutta?).  Kaikesta muusta saattoi puhua.

Näytelmästä kerron sen verran, että sen tapahtumat sijoittuvat 1970-luvulle ja siinä käsitellään tuokiokuvin Urho Kekkosen viimeistä vuosikymmentä presidenttinä.  Väyrynen näyttelee siinä Kekkosta, joka on näytelmän alkukohtauksessa yhtä vanha kuin Väyrynen nyt (70 v.). Tuolloin vuonna 1970 Paavo Väyrynen oli juuri noussut eduskuntaan ja hänestä tuli pääministerin sihteeri. Muita päähahmoja ovat ministeri Martti Miettunen ja itse Väyrynen, jota esittää kemijärveläinen harrastajanäyttelijä Janne Kaisanlahti. Väyrynen ei ole Kekkosen roolissaan leikannut tukkaansa kaljuksi, vaan hänellä on esityksessä peruukki.  Tilaisuudessa Väyrynen kertoi, että näytelmää esitettiin piharakennukseen ylisillä, jonne oli rakennettu jopa 400 henkeä vetävä katsomo. Kun tuota videon kuvausta tehtiin, oli kuuma päivä. Yllä oleva katto kuumeni siihen pisteeseen, että varsinkin Väyryselle itselleen näytteleminen Kekkosen peruukissa oli varsin tukalaa.

Tilaisuudessa siis näytettiin näytelmästä kaksi kohtausta: alkukohtaus, jossa Martti Miettunen kävi tapaamassa Kekkosta Tamminiemessä, ja toisessa kohtauksessa vierailijana oli nuori kansanedustaja Paavo Väyrynen.  Oikein hyvin Väyrynen omasta roolistaan selvisi. Ei tankkaillut sanoissaan ja roolihahmosta huokui kekkosmainen olemus.  Myös Väyrysen roolin esittäjä selvisi mielestäni osastaan tämän lyhyen katkelman perusteella mallikkaasti. Näytelmän aloitti uutispätkä, jossa kerrottiin Urho Kekkosen kuolemasta ja käytiin lyhyesti läpi hänen elämäänsä.

Elokuvaesityksen oheen Väyrynen sanoi muutaman sanan Kekkosen puolesta ja myös puolustukseksi. Hän mm. totesi, että ei hän viimeisinä vuosina ollut niin sekaisin eikä niin huonossa kunnossa kuin yleensä luullaan. Viimeisinä vuosina presidenttinä hänen elämäänsä ja julkista toimintaansa häiritsi kovasti heikentynyt näkö.  Puheiden lukeminen oli vaikeaa ja liikkuminen vaikeutui.  Sillä selittyy myös tunnetuksi tullut kompurointi, kun hän laskeutui lentokoneesta Helsingin lentokentällä Neuvostoliiton matkan jälkeen.  

Paavo Väyrynen Urho Kekkosen roolihahmossa

…

Ennen kuin käsittelen luentoa ja käytyä yleisökeskustelua, kerron omista vaikutelmistani liittyen Väyryseen ja hänen esiintymiseensä.

Hän on syntynyt vuonna 1946 ja on kuulemani mukaan läpikäynyt kaksi pallolaajennusta. Tuon huomioon ottaen hän vaikutti tilaisuudessa paljon nuoremmalta. Olemus oli reipas. Mitään vanhenemisen oireita ei ollut näkyvissä, päinvastoin. Hän pystyi reagoimaan nopeasti, oli sanavalmis ja muistikatkoksia ei ilmennyt, vaikka joutui esityksensä aikana käsittelemään erilaisia asioita.

Hän on hyvä puhuja. Ei häneen pitkästy. Hän pystyy ilmaisemaan ajatuksensa selkeästi. Hän kykenee luomaan pitkiä linjoja, ei takerru yksityiskohtiin mutta kaikesta näkyy, että hän hallitsee asiansa.

Kolmanneksi tuon havaitsemani kielteisen piirteen, jota hän ei näköjään pysty välttämään. Se on hänen aika ajoin liiallinen itsekorostuksensa, mikä voi jotakuta ärsyttää. Oli luentoa kuunnellessani ainakin yksi hetki, jolloin aloin empiä, että olikohan Väyrynen niin tärkeä aloitteen tekijä kuin antoi itsestään ymmärtää. Ei häntä siis voi vaatimattomuudesta kehua.

Neljäs havainto koskee hänen Suomi-kuvaansa. Hän on aidosti huolissaan Suomen taloudesta ja ylipäänsä tulevaisuudesta. Suomen nykyinen kehitys näyttää häntä huolestuttavan. Hän ei lainkaan vähättele valtion velanottoa, mikä tuntuu olevan monille nykypoliitikoillemme normaalia. Tämä tuli ilmi oikeastaan kaikissa luennolla esitetyissä aiheissa.

…

Nyt kerron luennon ja yleisökeskustelun sisällöstä.  Se ei toki ole kattava, koska muistini on rajallinen enkä koko aikaa malttanut kirjoittaa asioita ylös. Kaiken lisäksi en politiikkaa käsitellessäni koe olevani omalla alueellani. Monet Väyrysen käsittelemät asiat tunnen turhan pinnallisesti.  Mitään uutta hän ei varmaankaan sanonut. Kaikki asiat löytynevät hänen blogistaan ja lukuisista haastatteluista, jotka ovat netissä luettavissa ja kuunneltavissa. Kirjoitan alla vain siitä, mitä tilaisuudessa kuulin. Tämän vuoksi varoittelen, että paikoin tietoni ovat vajaat ja jonkin yksittäisen asian olen saattanut ymmärtää rajallisesti. Välttämättä ei voi syyttää  Väyrystä.

…

Ensimmäiseksi (I) Väyrynen käsitteli Euroopan Unionia ja nimenomaisesti yhteisvaluutta euroa. Hänen mukaansa euro on osoittautunut virheeksi. Väyrynen lainasi saksalaista poliitikkoa ja ministeriä – muistaakseni kyseessä oli Wolfgang Schäuble – joka alun perin oli ehdottanut, että euro otettaisiin käyttöön vain Saksassa ja Ranskassa ja Benelux-maissa. Muissa maissa euro olisi ollut vain rinnakkaisvaluuttana. Kuitenkin päädyttiin laajaan euroalueeseen, missä nyt elämme. Suomessa euron valintaa ajoivat keskeisimmin Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö.

Euron takia Suomen kansantalous on suurissa ongelmissa. Väyrynen valaisi näkemystään vertaamalla Suomen naapurimaahan Ruotsiin. Ruotsin kansantalous on kasvanut yli 10 %, kun Suomessa se samanaikaisesti pienentynyt 5-6 %. Vertailuajankohta meni minulta ohitse. Väyrynen vielä lisäsi, että Ruotsi ei ole ollut mukana Kreikkaan, Portugaliin ja Irlantiin suunnatuissa tukipaketeissa, mikä sekin on helpottanut sen taloutta.

Suomen nykyistä poliittista linjaa Väyrynen kuvasi lausahduksella, että meneillään on yhteinen julkinen itsepetos. Kaikki vakuuttelevat, että suunta on hyvä, vaikka tosiasiat puhuvat aivan muusta. KiKy-sopimuksen kautta uskotaan syntyvät uusia työpaikkoja. Väyrynen kritisoi hallituksen lupaamia lukuja uusista työpaikoista, joissa aluksi niitä syntyisi 35 000 ja lopulta päädyttäisiin yli sataan tuhanteen. Niillä luvuilla ei ole kuitenkaan syvempiä perusteita, ne pohjautuvat vain hyväuskoisuuteen. Väyrysen mukaan Suomen vienti on tosiasiassa edelleen supistunut.  Suomen teollisuus ei ole eurovaluutan vuoksi kansainvälisesti kilpailukykyinen, se ei synnytä uusia työpaikkoja. Nollakasvu, suuri työttömyys ja valtion raju velkaantuminen jatkuu.

Nämä seikat huomioon ottaen Väyrynen kertoi tehneensä kansalaisaloitteen Suomen eroamiseksi euroalueesta. Häntä on vaivannut se, kun näin tärkeästä asiasta eduskunnassa vaietaan. Tähän mennessä ei yksikään eduskuntapuolue ole nostanut asiaa esille. Vain kansalaisaloitteen kautta saadaan eduskunta keskustelemaan Suomen suhteesta euroon. Tavoitteena on, että eduskuntakäsittelyn myötä Suomessa tehtäisiin kansanäänestys. Suomalaisille taattaisiin näin viimeinkin mahdollisuus ilmaista mielipiteensä eurosta, minkä Paavo Lipposen hallitus aikoinaan torppasi tekemällä eurovaluutan käyttöönotosta vain ilmoitusasian.

Väyrynen jatkoi puheessaan eurovaluutan kritiikkiä. Euron piti lisätä Euroopassa yhtenäisyyttä, mutta se onkin vain lisännyt eroja ja erimielisyyksiä. Väyrysen mukaan eurosta voi erota. Tässä hän viittasi tunnettuihin talousasiantuntijoihin, kuten Kanniainen, Tanskanen, Koskenkylä ja Nyberg. Ja lopultahan euro kaatuu omaan mahdottomuuteensa.

Väyrynen nosti esille myös EU:ssa vallitsevan liittovaltiokehityksen. Kun alun perin puhuttiin itsenäisten valtioiden välisestä liitosta, nyt suunta on kohti liittovaltiota, jossa olisi yhteinen finanssipolitiikka, yhteinen budjetti, valtiovarainministeri ja muuta vastaavaa kehitystä. Se vie valtioilta lopulta taloudellisen ja valtiollisen itsenäisyyden. Tarkoitus olisi siis rakentaa Yhdysvaltojen mallinen liittovaltio mutta Väyrysen mukaan todellisuudessa olisi kyse vielä sitäkin tiiviimmästä liitosta. Väyrynen lisäsi eräässä vaiheessa, että nimenomaan poliitikot ovat yhteisen liittovaltioajatuksen takana, eivät talousasiantuntijat.

Toinen (II) luennon teema oli maahanmuutto. Lyhyessä ajassa Eurooppaan on tullut yli miljoona turvapaikanhakijaa, joista Suomeen yli 30 000. Tässä yhteydessä Väyrynen selvitti erilaisia ratkaisumalleja, joiden käyttöönottoa EU on pohtinut ja joita se on itse käyttänyt. Viimeisimpänä keinona on ollut EU:n oman laivaston valvontatoimet kansainvälisellä vesistöllä Libyan rajan tuntumassa. Erilaisilla risaisilla laivoilla ja kumiveneillä purjehtineita turvapaikanhakijoita EU:n alukset ovat poimineet talteen ja vieneet heidät Euroopan unionin alueelle.  Tämä keino kuin myös muut Väyrysen toteamat keinot ovat vain lisänneet turvapaikanhakua ja maahanmuuttoa eri teitä käyttäen.

Järkevin keino olisi Väyrysen mukaan koota ihmiset pakolaisleireille, joista sitten apua tarvitsevat olisi jaettu eri maihin kiintiöpakolaisina. Näin myös niiltä, jotka eivät turvaa tarvitse, olisi estää pääsy Euroopan alueelle. Tässä yhteydessä Väyrynen käytti ilmausta ”minä esitin, että…”. Se on käsittääkseni Väyryselle tyypillistä itsekorostusta, hän on saattanut vain tukea tai kannattaa esitystä. Ja jos onkin esittänyt, niin tuskin hän mikään alullepanija tuossa ratkaisuehdotuksessa on ollut. Joka tapauksessa tilanteen kehittyessä nykyiseen suuntaansa on käynyt Väyrysen mukaan, niin, että pakolaisleirit ovat jääneet olosuhteiltaan sen verran huonoon kuntoon, että monet ovat paenneet sieltä muilla keinoin Eurooppaan.

Väyrynen kertoi ehdottaneensa Suomen ja Ruotsin rajalle rajatarkastuksien palauttamista mutta se on kaikunut kuuroille korville.

Euroopan unionissa jyrkkää liittovaltiota ajavat tahot ovat vaatineet rajatarkastusten poistoa.  Noiden tahojen mukaan rajat eivät kuulu Eurooppaan. Tätä kantaa mukaillen sisäiset rajat Schengenin myötä poistettiin, mistä syystä myös Suomeen pääsi suuri määrä laittomasti siirtolaisia. Sisäisten rajatarkastusten poistamisella on Väyrysen mukaan ollut suora heijastusvaikutus Kreikkaan, jonka tehtävän on valvoa EU:n ulkorajaa. Yhtäkkiä Kreikalla ei ollutkaan intressiä valvoa ulkorajaa ja sen myötä Eurooppaan pääsi tunkeutumaan huomattava määrä laittomia siirtolaisia.  Nyt rajatarkastukset on kyllä osin palautettu mutta Väyrynen totesi, että Schengen-yhteistyö ja rajojen poisto on yksi syy maahanmuuttokriisin kärjistymiselle.

Kolmantena asiana (III) Väyrynen nosti esille Brexitin eli Britanniassa tehdyn neuvoa antavan kansanäänestyksen kuulumisesta Euroopan unioniin.  Britannian kansa päätyi kannattamaan eroamista, mikä on aiheuttanut muualla Euroopan unionissa monenlaista kuohuntaa ja reaktioita. Väyrysen mielestä suomalaisten pitäisi pitää pää kylmänä eikä uskoa kaikkea valtamediassa uutisoitua mielipiteen muokkausta. Brexit-äänestyksen jälkeen osakekurssit hieman notkahtivat mutta ovat lähteneet nousuun. Itse asiassa punnan kurssin laskemisen myötä Britannia on vain hyötynyt tilanteesta.  Mahdollisena negatiivisena ilmiönä Väyrynen näkee sen, että jotkut pääkonttorit voivat lähteä sieltä muualle, mutta ei hän sitä halua nähdä suurena uhkana ja ongelmana.

Ennen äänestystä federalistit tarjosivat Britannialle uusia porkkanoita toivoen sitä kautta, että kansa olisi äänestänyt toisin. Ne porkkanat eivät kuitenkaan kelvanneet Britannian äänestäjille. Kansa teki valintansa ja sen mukaan Britannian suunta olisi pois EU:sta. Väyrynen kuitenkin korosti, että ei se vielä ole varmaa. Voihan kosiskelu jatkua ja mieli kääntyä.

Olennainen Brexitiin liittyvä ja liittovaltiokehityksen mukanaan tuoma kysymys on työvoiman vapaa liikkuvuus. Britit ovat sitä vastustaneet ja halunneet tällä tapaa suojata työmarkkinoitaan. Se on ongelmallinen mm. myös siksi, että ulkomaalainen voi näin päästä helposti toiseen maahan paremman työttömyysturvan piiriin.

Työvoiman vapaa liikkuvuus on myös Suomen ongelma. Onhan niin, että monet virolaiset käyvät Suomessa töissä. Suomeen urakoimaan tulevat ulkomaalaiset yritykset voivat maksaa työntekijöilleen pienempää palkkaa vaikka yrittävätkin vakuutella noudattavansa Suomen työehtosopimusten mukaisia käytäntöjä.  Väyrysen mukaan Suomen kaltainen korkeamman palkkatason maa tässä häviää. Suomalaiset yritykset eivät pärjää tarjouskilpailuissa, koska joutuvat uskollisemmin noudattamaan suomalaisia työehtosopimuksia.  Väyrynen toi esimerkin Suomesta: yhtäältä elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies toivoo, että Suomessakin pitäisi kyetä rajoittamaan vapaata liikkuvuutta, toisaalta tähän reagoi ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen, että siihen ei missään tapauksessa saa kajota.

Väyrynen lainasi yleisradion Brysselin koneessa esiintynyttä hallitusneuvos Olli Soraista työ- ja elinkeinoministeriöstä. Hän suositteli itse radio-ohjelmaa ja nimenomaan tuota ohjelmaa, jossa aiheena on työvoiman vapaa liikkuvuus. Löysin yleisradion sivuilta pari linkkiä. Luultavasti hän tarkoitti reilu kuukausi sitten lähetettyä ohjelmaa, joka löytyy täältä: http://areena.yle.fi/1-3504121; toinen löytämäni ohjelma on vuodelta 2014: http://areena.yle.fi/1-2104189 .

Väyrynen käsitteli hieman myös maatalous- ja aluepolitiikkaa ja sen tuomia ongelmia. Sen sanoma meni minulta valitettavasti ohitse. Muistan Väyrysen valitelleen sitä, kun Suomi joutuu nettomaksajana tukemaan muiden maiden maataloutta.

Neljäs (IV) suuri kysymys oli ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Aluksi käsiteltiin kysymystä Suomen maaperällä, ilmatilassa ja vesialueilla suoritetuista yhteisistä sotaharjoituksista Naton kanssa.  Väyrynen näki sen kansainvälistä epävakautta lisäävänä eleenä.  Suomi ei saisi sitoutua siihen, vaan sen pitäisi aktiivisesti pysyä liittoutumattomana. Väyrynen on hyvin huolissaan Suomen suhteista Venäjään. Ne ovat ohentuneet.  Samanaikaisesti varsinkin sotilaallisella puolella lähenemme Yhdysvaltoja ja Natoa.

Tässä yhteydessä Väyrynen arvosteli perussuomalaisia ministereitä Timo Soinia ja Jussi Niinistöä, joiden käsiin ovat keskittyneet hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittiset asiat. Molemmat vakuuttelevat, että puolue ei kannata Suomen liittymistä Natoon mutta he itse kannattavat.  Väyrysen mukaan varsinkin Jussi Niinistö on ”ihastunut läntiseen yhteistyöhön”. Väyrysen mielestä pitäisi harjoittaa sellaista politiikkaa, joka herättää luottamusta. Nyt tämä Paasikiven periaate on unohdettu.

Tässä yhteydessä Väyrynen viittasi myös lähihistoriaan, kuten Honka-liittoon. Suomi ei saa lähteä seikkailupolitiikan tielle. Meidän on järkevää hoitaa asiamme niin, ettemme joudu Venäjän kanssa ristiriitaan. EU:sta ei saa tehdä sotilasliittoa, jossa EU-maat velvoitettaisiin antamaan sotilaallista apua keskenään.

…

Oli yleisökysymysten vuoro. Väyrynen vielä korosti, että Britannia ei kärsi Brexitistä mutta siitä kuitenkin julkisesti pelotellaan. Se kuuluu Euroopan Unionin liittovaltiokehitystä ajavien taktiikkaan. Siksi Väyrynen kehottaa valppauteen.

Geopolitiikka nousi kuitenkin kysymysten kautta tärkeimmäksi aiheeksi, yhtenä esimerkkinä Naton rooli ja Euroopan Unionin suhde Venäjään. Väyrysen mukaan Itä-Euroopan maiden tulo EU:hun on pilannut sen Venäjä-suhteita, Väyrynen käytti voimallista verbiä ”myrkyttää”, mikä kertoo paljon hänen asenteestaan. Monilla Itä-Euroopan maalilla, kuten Puolalla, on hyvin traumaattinen suhde Venäjään, millä on taustansa vanhoissa Neuvostoliiton ajoissa. Väyrynen korosti jälleen, että Suomelle on järkevää pysyä liittoutumattomana ja sen mukaisesti mahdollisten konfliktien ulkopuolella.

Viimeisenä suurena kysymyksenä nousi kysymyksen myötä esiin Ukraina ja Krimin niemimaa. Siitä Väyrynen tuntui aivan innostuvan. Vastauksesta tulikin pitkä ja seikkaperäinen. Historiassakin mentiin vuosisatoja taaksepäin. Olin aistivinani, että tässä asiassa kannat Väyrysen ja yleisön välillä poikkesivat eniten.

Väyrynen tosiaan kaipaa asian ymmärtämiseen ja käsittelyyn edes hieman historiallista perspektiiviä. Ei tapahtumat lähde liikkeelle siitä, kun Venäjä päätti miehittää Krimin.

Kuka rikkoi ensin ETYK:n päätösasiakirjan? Tämän kysymyksen kautta Väyrynen viittasi Kosovon itsenäistymiseen. Siinä prosessissa Serbiaa nöyryytettiin. Ja päätös loukkasi samalla myös Venäjää, jolla on ollut Serbian kanssa ollut hyvät suhteet.

Väyrynen väitti, että EU ja Nato olivat olleet synnyttämässä omilla toimillaan Ukrainan kriisiä. Ukraina on ollut sisäisesti hyvin hajanainen valtio. Toisaalta siinä on alueita, jotka kuuluivat aikoinaan Itävalta-Unkarille, toisaalta taas itärajalla on Donbassin alue (https://fi.wikipedia.org/wiki/Donetsin_allas ), jossa on vuosisatoja ollut vahva venäläisasutus. On siis venäläistyneitä alueita ja toisaalla on vallalla vahva Venäjän vastainen ilmapiiri. On vahva katolisuutta korostava alue ja on venäläisiä ortodokseja. Itse lisäisin tähän vielä runsaslukuiset seka-avioliitot, jotka ovat lähentäneet Venäjää ja Ukrainaa, mutta tästä ei Väyrynen puhunut.

Seuraavaksi Väyrynen viittasi vuonna 2008 EU:ssa hyväksyttyyn Itäisen kumppanuuden ohjelmaan. Oikeastaan Väyrynen puhui aivan saman, jonka hän on kirjoittanut blogiinsa elokuussa vuonna 2014: https://www.paavovayrynen.fi/2014/08/11/sita-niittaa-mita-kylvaa/ (muitakin samaa aihetta käsitteleviä kirjoituksia hänen sivuiltaan saattaa löytyä). Alun perin ohjelmaan otettiin entiset neuvostotasavallat. Ohjelma syntyi Puolan, Baltian maiden ja Ruotsin aloitteesta ja Suomen tuolloinen ulkoministeri Alexander Stubb antoi sille tukensa. Väyrynen katsoi kuitenkin huonoksi se, että Venäjä jätettiin tuosta yhteistyöstä ulos. Väyrynen ehdotti tuolloin ministerivaliokunnassa, että Venäjä olisi otettava mukaan ainakin tarkkailijaksi, mistä sitten tulikin ministerivaliokunnan päätös, jonka Stubb Väyrysen mukaan laiminlöi. Väyrynen halusi ehdotuksellaan välttää jyrkän kahtiajaon Venäjän ja muiden Itä-Euroopan maiden välillä.  Nyt tuota kahtiajakoa on alettu vahvistaa.

Ukrainan kriisin taustalla oli EU:n assosiaatiosopimus. Väyrynen kävi esityksessään lyhyesti läpi Maidanin tapahtumia ja Ukrainan presidentin Viktor Janukovitšin toimia. Hän viittasi helmikuun 21. päivänä 2014 opposition kanssa allekirjoitettuun sopimukseen, joka olisi ollut kompromissi, jonka varassa olisi voitu edetä rauhanomaisesti. Toisin kuitenkin kävi. Seuraavana päivänä Janukovitš syöstiin vallasta ja hän joutui pakenemaan maasta. Tuon vallankeikauksen takana olivat Väyrysen mukaan ääriainekset, jotka loivat Maidanilla traagisiin seurauksiin johtaneen aseellisen väliintulon.  

Euroopan Unioni sekä Nato ja USA olivat omilla toimillaan syventämässä kriisiä ja kahtiajakoa.

Kun presidentti oli paennut maasta, tehtiin pikaisia päätöksiä, mm. se, että Ukrainan kielestä tehtiin maan ainoa virallinen kieli. Se tietysti oli myrkkyä Donbassin alueen venäläisväestölle ja välirikko syveni entisestään.

Mitä siten tulee Krimin niemimaahan, niin Venäjä otti sen geopoliittisista ja sotilaallisista syistä haltuun.

Krimiin on liittynyt jo pitkään monenlaisia jännitteitä. Se oli liitetty Venäjään Katariina Suuren aikana 1700-luvun lopulla. Sitten 1950-luvulla Nikita Hruštšev lahjoitti sen omavaltaisesti Ukrainan neuvostotasavallalle. Ukrainan itsenäistyttyä Venäjä perusti Krimille sotilastukikohdan, maiden kesken tehdyn sopimuksen mukaisesti. Väyrysen mukaan Venäjä oli varoittanut jo aikaisemmin Yhdysvaltoja, että se puuttuu asiaan, mikäli tämä luo esteitä sen toimille. Ukrainan kriisin syvetessä sitten kävi kuin kävi. Väyrynen ymmärsi Venäjän geopoliittisia ja sotilaallisia tarpeita. Toisaalta hän myönsi sen selkeästi, että Venäjän toimet olivat kansainvälisen oikeuden vastaisia. Taustamallina sille oli ollut Kosovon ratkaisu.

Väyrynen toi Krimiin liittyen myös suomalaisia yhtymäkohtia. Kun vuonna 1809 Suomi liitettiin autonomisena suuriruhtinaskuntana keisarilliseen Venäjään, raja kulki Kymijokea pitkin. Se kuitenkin siirrettiin historialliselle paikalleen Pietarin lähelle. Sitten myöhemmin Neuvostoliiton aikana rajan läheisyys koettiin uhaksi ja lopulta vuonna 1940 siihen tehtiin muutoksia.

Lopussa Väyrynen kiteytti: ”Ei se niin ole, että Venäjä on kaikessa syyllinen”. Hänen mukaansa on tärkeää löytää asioihin historiallista perspektiiviä. Eivät tapahtumat suinkaan lähteneet liikkeelle Krimin tapahtumista.

Ymmärtääkseni Väyrynen haluaa olla sillanrakentaja Venäjään päin. Tällaisessa roolissa hän on luonnollisesti saanut paljon vihamiehiä, mutta ei hän ole siinä yrittänyt ketään kosiskella tai mielistellä hän pitää oman kekkoslaisen linjansa ja on vakuuttunut sen oikeellisuudesta. Suomen turvallisuuden ja talouskehityksen kannalta on edelleen tärkeää pitää luottamuksen suhteita Venäjään päin. Tätä ei Väyrynen sanonut, mutta näin hänen asenteitaan tulkitsen.