Paikallisesta ilmaislehdestä poimimani ilmoitus. |
Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen käväisi lauantai-iltapäivänä
Kouvolassa. Hän piti kaupungintalon juhlasalissa luennon ja näytti sitä ennen pari
filminpätkää näytelmästään Urho ja hänen
kisällinsä. Sen lisäksi oli yleisökysymyksiä ja muutakin jutustelua. Aikaa
meni puolitoista tuntia. Niin oli varmaan laskettukin, sillä Paavo lopetti
tilaisuuden kellontarkasti. Itse ajattelin mennä mukaan vain kolmeksi vartiksi
mutta kun tilaisuus eteni niin sujuvasti ja kiinnostavasti, niin olin loppuun
asti.
Yleisöä oli vain kourallinen, kolmisenkymmentä henkeä. En oikeastaan paljoa enempää odottanutkaan. Ei
kansa tällaisissa tilaisuuksissa suurin joukoin kulje, lisäksi sateinen sääkin
lie verottanut. Mutta yhtä kaikki,
yleisökysymykset olivat hyviä ja osoittivat, että tässäkin kävi toteen vanha
viisaus: mitä vähemmän väkeä, sitä suurempi asiantuntemus.
Todettakoon sivuhuomiona, että tämän
vuoden maaliskuussa suosio oli paljon suurempi. Kouvolan sanomien jutussa
kerrotaan, että paljon pienempään saliin oli ahtautunut 80 kuulijaa. Nyt oli sali
paljon isompi, mutta yleisöä ei tilaisuus kiinnostanut. Itse en ollut tuolloin
paikalla.
Kaiken muun ohessa Väyrynen muisti myös markkinoida omaa Pohjanrantaansa.
Täytyi ihan tarkistaa netistä, jotta voisin paikkaa lyhyesti kuvata. Ainakin
siellä on kylpylähotelli, viihde- ja tapahtumakeskus, viinitila, kesäteatteri
ja leirintäalue. Ja on alueelle rakennettu oma kirkkokin, jonka itse piispa on
käynyt vihkimässä. Kekkos-näytelmä jatkuu taas ensi kesänä ja Väyrynen ehdotti Kaakkois-Suomen
väelle tutustumismatkaa lomakeskukseensa, minkä myötä avautuisi mahdollisuus nähdä
koko näytelmä.
Tilaisuuden aluksi Väyrynen totesi, että hänen
perustamastaan kansalaispuolueesta ei tilaisuudessa puhuta. Se johtui siitä,
että tilaisuuden virallinen järjestäjä ja rahoittaja oli Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä.
Hänellä oli käydä aiemmin huonosti, kun oli samanlaisessa tilaisuudessa
käsitellyt uutta puoluettaan ja joku oli asiasta tehnyt ilmiannon
(tarkoittikohan hän tuota yllä linkittämääni maaliskuussa pidettyä
tilaisuutta?). Kaikesta muusta saattoi
puhua.
Näytelmästä kerron sen verran, että sen tapahtumat
sijoittuvat 1970-luvulle ja siinä käsitellään tuokiokuvin Urho Kekkosen
viimeistä vuosikymmentä presidenttinä. Väyrynen
näyttelee siinä Kekkosta, joka on näytelmän alkukohtauksessa yhtä vanha kuin
Väyrynen nyt (70 v.). Tuolloin vuonna 1970 Paavo Väyrynen oli juuri noussut
eduskuntaan ja hänestä tuli pääministerin sihteeri. Muita päähahmoja ovat
ministeri Martti Miettunen ja itse Väyrynen, jota esittää kemijärveläinen
harrastajanäyttelijä Janne Kaisanlahti. Väyrynen ei ole Kekkosen roolissaan leikannut
tukkaansa kaljuksi, vaan hänellä on esityksessä peruukki. Tilaisuudessa Väyrynen kertoi, että näytelmää
esitettiin piharakennukseen ylisillä, jonne oli rakennettu jopa 400 henkeä
vetävä katsomo. Kun tuota videon kuvausta tehtiin, oli kuuma päivä. Yllä oleva katto
kuumeni siihen pisteeseen, että varsinkin Väyryselle itselleen näytteleminen
Kekkosen peruukissa oli varsin tukalaa.
Tilaisuudessa siis näytettiin näytelmästä kaksi kohtausta: alkukohtaus,
jossa Martti Miettunen kävi tapaamassa Kekkosta Tamminiemessä, ja toisessa
kohtauksessa vierailijana oli nuori kansanedustaja Paavo Väyrynen. Oikein hyvin Väyrynen omasta roolistaan
selvisi. Ei tankkaillut sanoissaan ja roolihahmosta huokui kekkosmainen olemus.
Myös Väyrysen roolin esittäjä selvisi
mielestäni osastaan tämän lyhyen katkelman perusteella mallikkaasti. Näytelmän
aloitti uutispätkä, jossa kerrottiin Urho Kekkosen kuolemasta ja käytiin
lyhyesti läpi hänen elämäänsä.
Elokuvaesityksen oheen Väyrynen sanoi muutaman sanan
Kekkosen puolesta ja myös puolustukseksi. Hän mm. totesi, että ei hän
viimeisinä vuosina ollut niin sekaisin eikä niin huonossa kunnossa kuin yleensä
luullaan. Viimeisinä vuosina presidenttinä hänen elämäänsä ja julkista
toimintaansa häiritsi kovasti heikentynyt näkö.
Puheiden lukeminen oli vaikeaa ja liikkuminen vaikeutui. Sillä selittyy myös tunnetuksi tullut kompurointi,
kun hän laskeutui lentokoneesta Helsingin lentokentällä Neuvostoliiton matkan
jälkeen.
Paavo Väyrynen Urho Kekkosen roolihahmossa |
…
Ennen kuin käsittelen luentoa ja käytyä yleisökeskustelua,
kerron omista vaikutelmistani liittyen Väyryseen ja hänen esiintymiseensä.
Hän on syntynyt vuonna 1946 ja on kuulemani mukaan
läpikäynyt kaksi pallolaajennusta. Tuon huomioon ottaen hän vaikutti tilaisuudessa
paljon nuoremmalta. Olemus oli reipas. Mitään vanhenemisen oireita ei ollut
näkyvissä, päinvastoin. Hän pystyi reagoimaan nopeasti, oli sanavalmis ja
muistikatkoksia ei ilmennyt, vaikka joutui esityksensä aikana käsittelemään erilaisia
asioita.
Hän on hyvä puhuja. Ei häneen pitkästy. Hän pystyy
ilmaisemaan ajatuksensa selkeästi. Hän kykenee luomaan pitkiä linjoja, ei
takerru yksityiskohtiin mutta kaikesta näkyy, että hän hallitsee asiansa.
Kolmanneksi tuon havaitsemani kielteisen piirteen, jota hän
ei näköjään pysty välttämään. Se on hänen aika ajoin liiallinen
itsekorostuksensa, mikä voi jotakuta ärsyttää. Oli luentoa kuunnellessani ainakin
yksi hetki, jolloin aloin empiä, että olikohan Väyrynen niin tärkeä aloitteen
tekijä kuin antoi itsestään ymmärtää. Ei häntä siis voi vaatimattomuudesta
kehua.
Neljäs havainto koskee hänen Suomi-kuvaansa. Hän on aidosti
huolissaan Suomen taloudesta ja ylipäänsä tulevaisuudesta. Suomen nykyinen
kehitys näyttää häntä huolestuttavan. Hän ei lainkaan vähättele valtion
velanottoa, mikä tuntuu olevan monille nykypoliitikoillemme normaalia. Tämä
tuli ilmi oikeastaan kaikissa luennolla esitetyissä aiheissa.
…
Nyt kerron luennon ja yleisökeskustelun sisällöstä. Se ei toki ole kattava, koska muistini on
rajallinen enkä koko aikaa malttanut kirjoittaa asioita ylös. Kaiken lisäksi en
politiikkaa käsitellessäni koe olevani omalla alueellani. Monet Väyrysen
käsittelemät asiat tunnen turhan pinnallisesti. Mitään uutta hän ei varmaankaan sanonut.
Kaikki asiat löytynevät hänen blogistaan ja lukuisista haastatteluista, jotka
ovat netissä luettavissa ja kuunneltavissa. Kirjoitan alla vain siitä, mitä
tilaisuudessa kuulin. Tämän vuoksi
varoittelen, että paikoin tietoni ovat vajaat ja jonkin yksittäisen asian olen
saattanut ymmärtää rajallisesti. Välttämättä ei voi syyttää Väyrystä.
…
Ensimmäiseksi (I) Väyrynen käsitteli Euroopan Unionia ja
nimenomaisesti yhteisvaluutta euroa.
Hänen mukaansa euro on osoittautunut virheeksi. Väyrynen lainasi saksalaista
poliitikkoa ja ministeriä – muistaakseni kyseessä oli Wolfgang Schäuble – joka
alun perin oli ehdottanut, että euro otettaisiin käyttöön vain Saksassa ja
Ranskassa ja Benelux-maissa. Muissa maissa euro olisi ollut vain
rinnakkaisvaluuttana. Kuitenkin päädyttiin laajaan euroalueeseen, missä nyt
elämme. Suomessa euron valintaa ajoivat keskeisimmin Paavo Lipponen ja Sauli
Niinistö.
Euron takia Suomen kansantalous on suurissa ongelmissa. Väyrynen
valaisi näkemystään vertaamalla Suomen naapurimaahan Ruotsiin. Ruotsin
kansantalous on kasvanut yli 10 %, kun Suomessa se samanaikaisesti pienentynyt
5-6 %. Vertailuajankohta meni minulta ohitse. Väyrynen vielä lisäsi, että
Ruotsi ei ole ollut mukana Kreikkaan, Portugaliin ja Irlantiin suunnatuissa
tukipaketeissa, mikä sekin on helpottanut sen taloutta.
Suomen nykyistä poliittista linjaa Väyrynen kuvasi
lausahduksella, että meneillään on yhteinen julkinen itsepetos. Kaikki
vakuuttelevat, että suunta on hyvä, vaikka tosiasiat puhuvat aivan muusta.
KiKy-sopimuksen kautta uskotaan syntyvät uusia työpaikkoja. Väyrynen kritisoi
hallituksen lupaamia lukuja uusista työpaikoista, joissa aluksi niitä syntyisi
35 000 ja lopulta päädyttäisiin yli sataan tuhanteen. Niillä luvuilla ei
ole kuitenkaan syvempiä perusteita, ne pohjautuvat vain hyväuskoisuuteen. Väyrysen
mukaan Suomen vienti on tosiasiassa edelleen supistunut. Suomen teollisuus ei ole eurovaluutan vuoksi
kansainvälisesti kilpailukykyinen, se ei synnytä uusia työpaikkoja. Nollakasvu,
suuri työttömyys ja valtion raju velkaantuminen jatkuu.
Nämä seikat huomioon ottaen Väyrynen kertoi tehneensä
kansalaisaloitteen Suomen eroamiseksi euroalueesta. Häntä on vaivannut se, kun
näin tärkeästä asiasta eduskunnassa vaietaan. Tähän mennessä ei yksikään
eduskuntapuolue ole nostanut asiaa esille. Vain kansalaisaloitteen kautta saadaan
eduskunta keskustelemaan Suomen suhteesta euroon. Tavoitteena on, että eduskuntakäsittelyn
myötä Suomessa tehtäisiin kansanäänestys. Suomalaisille taattaisiin näin viimeinkin
mahdollisuus ilmaista mielipiteensä eurosta, minkä Paavo Lipposen hallitus
aikoinaan torppasi tekemällä eurovaluutan käyttöönotosta vain ilmoitusasian.
Väyrynen jatkoi puheessaan eurovaluutan kritiikkiä. Euron
piti lisätä Euroopassa yhtenäisyyttä, mutta se onkin vain lisännyt eroja ja
erimielisyyksiä. Väyrysen mukaan eurosta voi erota. Tässä hän viittasi
tunnettuihin talousasiantuntijoihin, kuten Kanniainen, Tanskanen, Koskenkylä ja
Nyberg. Ja lopultahan euro kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Väyrynen nosti esille myös EU:ssa vallitsevan liittovaltiokehityksen. Kun alun perin
puhuttiin itsenäisten valtioiden välisestä liitosta, nyt suunta on kohti
liittovaltiota, jossa olisi yhteinen finanssipolitiikka, yhteinen budjetti, valtiovarainministeri
ja muuta vastaavaa kehitystä. Se vie valtioilta lopulta taloudellisen ja
valtiollisen itsenäisyyden. Tarkoitus olisi siis rakentaa Yhdysvaltojen
mallinen liittovaltio mutta Väyrysen mukaan todellisuudessa olisi kyse vielä sitäkin
tiiviimmästä liitosta. Väyrynen lisäsi eräässä vaiheessa, että nimenomaan
poliitikot ovat yhteisen liittovaltioajatuksen takana, eivät
talousasiantuntijat.
Toinen (II) luennon teema oli maahanmuutto. Lyhyessä ajassa Eurooppaan on tullut yli miljoona
turvapaikanhakijaa, joista Suomeen yli 30 000. Tässä yhteydessä Väyrynen
selvitti erilaisia ratkaisumalleja, joiden käyttöönottoa EU on pohtinut ja
joita se on itse käyttänyt. Viimeisimpänä keinona on ollut EU:n oman laivaston
valvontatoimet kansainvälisellä vesistöllä Libyan rajan tuntumassa. Erilaisilla
risaisilla laivoilla ja kumiveneillä purjehtineita turvapaikanhakijoita EU:n
alukset ovat poimineet talteen ja vieneet heidät Euroopan unionin
alueelle. Tämä keino kuin myös muut Väyrysen
toteamat keinot ovat vain lisänneet turvapaikanhakua ja maahanmuuttoa eri teitä
käyttäen.
Järkevin keino olisi Väyrysen mukaan koota ihmiset
pakolaisleireille, joista sitten apua tarvitsevat olisi jaettu eri maihin kiintiöpakolaisina.
Näin myös niiltä, jotka eivät turvaa tarvitse, olisi estää pääsy Euroopan
alueelle. Tässä yhteydessä Väyrynen käytti ilmausta ”minä esitin, että…”. Se on
käsittääkseni Väyryselle tyypillistä itsekorostusta, hän on saattanut vain
tukea tai kannattaa esitystä. Ja jos onkin esittänyt, niin tuskin hän mikään
alullepanija tuossa ratkaisuehdotuksessa on ollut. Joka tapauksessa tilanteen kehittyessä nykyiseen suuntaansa on käynyt Väyrysen mukaan, niin, että
pakolaisleirit ovat jääneet olosuhteiltaan sen verran huonoon kuntoon, että
monet ovat paenneet sieltä muilla keinoin Eurooppaan.
Väyrynen kertoi ehdottaneensa Suomen ja Ruotsin rajalle
rajatarkastuksien palauttamista mutta se on kaikunut kuuroille korville.
Euroopan unionissa jyrkkää liittovaltiota ajavat tahot ovat
vaatineet rajatarkastusten poistoa.
Noiden tahojen mukaan rajat eivät kuulu Eurooppaan. Tätä kantaa
mukaillen sisäiset rajat Schengenin myötä poistettiin, mistä syystä myös
Suomeen pääsi suuri määrä laittomasti siirtolaisia. Sisäisten rajatarkastusten
poistamisella on Väyrysen mukaan ollut suora heijastusvaikutus Kreikkaan, jonka
tehtävän on valvoa EU:n ulkorajaa. Yhtäkkiä Kreikalla ei ollutkaan intressiä
valvoa ulkorajaa ja sen myötä Eurooppaan pääsi tunkeutumaan huomattava määrä
laittomia siirtolaisia. Nyt
rajatarkastukset on kyllä osin palautettu mutta Väyrynen totesi, että Schengen-yhteistyö
ja rajojen poisto on yksi syy maahanmuuttokriisin kärjistymiselle.
Kolmantena asiana (III) Väyrynen nosti esille Brexitin eli Britanniassa tehdyn neuvoa
antavan kansanäänestyksen kuulumisesta Euroopan unioniin. Britannian kansa päätyi kannattamaan
eroamista, mikä on aiheuttanut muualla Euroopan unionissa monenlaista kuohuntaa
ja reaktioita. Väyrysen mielestä suomalaisten pitäisi pitää pää kylmänä eikä
uskoa kaikkea valtamediassa uutisoitua mielipiteen muokkausta.
Brexit-äänestyksen jälkeen osakekurssit hieman notkahtivat mutta ovat lähteneet
nousuun. Itse asiassa punnan kurssin laskemisen myötä Britannia on vain
hyötynyt tilanteesta. Mahdollisena negatiivisena
ilmiönä Väyrynen näkee sen, että jotkut pääkonttorit voivat lähteä sieltä muualle,
mutta ei hän sitä halua nähdä suurena uhkana ja ongelmana.
Ennen äänestystä federalistit tarjosivat Britannialle uusia
porkkanoita toivoen sitä kautta, että kansa olisi äänestänyt toisin. Ne
porkkanat eivät kuitenkaan kelvanneet Britannian äänestäjille. Kansa teki
valintansa ja sen mukaan Britannian suunta olisi pois EU:sta. Väyrynen
kuitenkin korosti, että ei se vielä ole varmaa. Voihan kosiskelu jatkua ja
mieli kääntyä.
Olennainen Brexitiin liittyvä ja liittovaltiokehityksen
mukanaan tuoma kysymys on työvoiman
vapaa liikkuvuus. Britit ovat sitä vastustaneet ja halunneet tällä tapaa
suojata työmarkkinoitaan. Se on ongelmallinen mm. myös siksi, että ulkomaalainen
voi näin päästä helposti toiseen maahan paremman työttömyysturvan piiriin.
Työvoiman vapaa liikkuvuus on myös Suomen ongelma. Onhan
niin, että monet virolaiset käyvät Suomessa töissä. Suomeen urakoimaan tulevat
ulkomaalaiset yritykset voivat maksaa työntekijöilleen pienempää palkkaa vaikka
yrittävätkin vakuutella noudattavansa Suomen työehtosopimusten mukaisia
käytäntöjä. Väyrysen mukaan Suomen
kaltainen korkeamman palkkatason maa tässä häviää. Suomalaiset yritykset eivät
pärjää tarjouskilpailuissa, koska joutuvat uskollisemmin noudattamaan
suomalaisia työehtosopimuksia. Väyrynen
toi esimerkin Suomesta: yhtäältä elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja
Jyri Häkämies toivoo, että Suomessakin pitäisi kyetä rajoittamaan vapaata
liikkuvuutta, toisaalta tähän reagoi ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai
Mykkänen, että siihen ei missään tapauksessa saa kajota.
Väyrynen lainasi yleisradion Brysselin koneessa esiintynyttä
hallitusneuvos Olli Soraista työ- ja elinkeinoministeriöstä. Hän suositteli
itse radio-ohjelmaa ja nimenomaan tuota ohjelmaa, jossa aiheena on työvoiman
vapaa liikkuvuus. Löysin yleisradion sivuilta pari linkkiä. Luultavasti hän
tarkoitti reilu kuukausi sitten lähetettyä ohjelmaa, joka löytyy täältä: http://areena.yle.fi/1-3504121;
toinen löytämäni ohjelma on vuodelta 2014: http://areena.yle.fi/1-2104189 .
Väyrynen käsitteli hieman myös maatalous- ja aluepolitiikkaa
ja sen tuomia ongelmia. Sen sanoma meni minulta valitettavasti ohitse. Muistan
Väyrysen valitelleen sitä, kun Suomi joutuu nettomaksajana tukemaan muiden
maiden maataloutta.
Neljäs (IV) suuri kysymys oli ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Aluksi käsiteltiin kysymystä Suomen
maaperällä, ilmatilassa ja vesialueilla suoritetuista yhteisistä
sotaharjoituksista Naton kanssa.
Väyrynen näki sen kansainvälistä epävakautta lisäävänä eleenä. Suomi ei saisi sitoutua siihen, vaan sen
pitäisi aktiivisesti pysyä liittoutumattomana. Väyrynen on hyvin huolissaan
Suomen suhteista Venäjään. Ne ovat ohentuneet.
Samanaikaisesti varsinkin sotilaallisella puolella lähenemme
Yhdysvaltoja ja Natoa.
Tässä yhteydessä Väyrynen arvosteli perussuomalaisia
ministereitä Timo Soinia ja Jussi Niinistöä, joiden käsiin ovat keskittyneet
hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittiset asiat. Molemmat vakuuttelevat,
että puolue ei kannata Suomen liittymistä Natoon mutta he itse kannattavat. Väyrysen mukaan varsinkin Jussi Niinistö on
”ihastunut läntiseen yhteistyöhön”. Väyrysen mielestä pitäisi harjoittaa
sellaista politiikkaa, joka herättää luottamusta. Nyt tämä Paasikiven periaate
on unohdettu.
Tässä yhteydessä Väyrynen viittasi myös lähihistoriaan,
kuten Honka-liittoon. Suomi ei saa lähteä seikkailupolitiikan tielle. Meidän on
järkevää hoitaa asiamme niin, ettemme joudu Venäjän kanssa ristiriitaan. EU:sta
ei saa tehdä sotilasliittoa, jossa EU-maat velvoitettaisiin antamaan
sotilaallista apua keskenään.
…
Oli yleisökysymysten vuoro. Väyrynen vielä korosti, että
Britannia ei kärsi Brexitistä mutta siitä kuitenkin julkisesti pelotellaan. Se
kuuluu Euroopan Unionin liittovaltiokehitystä ajavien taktiikkaan. Siksi
Väyrynen kehottaa valppauteen.
Geopolitiikka nousi
kuitenkin kysymysten kautta tärkeimmäksi aiheeksi, yhtenä esimerkkinä Naton rooli
ja Euroopan Unionin suhde Venäjään. Väyrysen mukaan Itä-Euroopan maiden tulo
EU:hun on pilannut sen Venäjä-suhteita, Väyrynen käytti voimallista verbiä
”myrkyttää”, mikä kertoo paljon hänen asenteestaan. Monilla Itä-Euroopan
maalilla, kuten Puolalla, on hyvin traumaattinen suhde Venäjään, millä on
taustansa vanhoissa Neuvostoliiton ajoissa. Väyrynen korosti jälleen, että Suomelle
on järkevää pysyä liittoutumattomana ja sen mukaisesti mahdollisten konfliktien
ulkopuolella.
Viimeisenä suurena kysymyksenä nousi kysymyksen myötä esiin Ukraina ja Krimin niemimaa. Siitä Väyrynen
tuntui aivan innostuvan. Vastauksesta tulikin pitkä ja seikkaperäinen.
Historiassakin mentiin vuosisatoja taaksepäin. Olin aistivinani, että tässä
asiassa kannat Väyrysen ja yleisön välillä poikkesivat eniten.
Väyrynen tosiaan kaipaa asian ymmärtämiseen ja käsittelyyn
edes hieman historiallista perspektiiviä. Ei tapahtumat lähde liikkeelle siitä,
kun Venäjä päätti miehittää Krimin.
Kuka rikkoi ensin ETYK:n päätösasiakirjan? Tämän kysymyksen
kautta Väyrynen viittasi Kosovon itsenäistymiseen. Siinä prosessissa Serbiaa
nöyryytettiin. Ja päätös loukkasi samalla myös Venäjää, jolla on ollut Serbian
kanssa ollut hyvät suhteet.
Väyrynen väitti, että EU ja Nato olivat olleet synnyttämässä
omilla toimillaan Ukrainan kriisiä. Ukraina on ollut sisäisesti hyvin
hajanainen valtio. Toisaalta siinä on alueita, jotka kuuluivat aikoinaan
Itävalta-Unkarille, toisaalta taas itärajalla on Donbassin alue (https://fi.wikipedia.org/wiki/Donetsin_allas
), jossa on vuosisatoja ollut vahva venäläisasutus. On siis venäläistyneitä
alueita ja toisaalla on vallalla vahva Venäjän vastainen ilmapiiri. On vahva
katolisuutta korostava alue ja on venäläisiä ortodokseja. Itse lisäisin tähän
vielä runsaslukuiset seka-avioliitot, jotka ovat lähentäneet Venäjää ja
Ukrainaa, mutta tästä ei Väyrynen puhunut.
Seuraavaksi Väyrynen viittasi vuonna 2008 EU:ssa
hyväksyttyyn Itäisen kumppanuuden
ohjelmaan. Oikeastaan Väyrynen puhui aivan saman, jonka hän on kirjoittanut
blogiinsa elokuussa vuonna 2014: https://www.paavovayrynen.fi/2014/08/11/sita-niittaa-mita-kylvaa/
(muitakin samaa aihetta käsitteleviä kirjoituksia hänen sivuiltaan saattaa
löytyä). Alun perin ohjelmaan otettiin entiset neuvostotasavallat. Ohjelma syntyi
Puolan, Baltian maiden ja Ruotsin aloitteesta ja Suomen tuolloinen ulkoministeri
Alexander Stubb antoi sille tukensa. Väyrynen katsoi kuitenkin huonoksi se,
että Venäjä jätettiin tuosta yhteistyöstä ulos. Väyrynen ehdotti tuolloin
ministerivaliokunnassa, että Venäjä olisi otettava mukaan ainakin tarkkailijaksi,
mistä sitten tulikin ministerivaliokunnan päätös, jonka Stubb Väyrysen mukaan
laiminlöi. Väyrynen halusi ehdotuksellaan välttää jyrkän kahtiajaon Venäjän ja
muiden Itä-Euroopan maiden välillä. Nyt
tuota kahtiajakoa on alettu vahvistaa.
Ukrainan kriisin taustalla oli EU:n assosiaatiosopimus.
Väyrynen kävi esityksessään lyhyesti läpi Maidanin tapahtumia ja Ukrainan
presidentin Viktor Janukovitšin toimia. Hän viittasi helmikuun 21. päivänä 2014
opposition kanssa allekirjoitettuun sopimukseen, joka olisi ollut kompromissi,
jonka varassa olisi voitu edetä rauhanomaisesti. Toisin kuitenkin kävi.
Seuraavana päivänä Janukovitš syöstiin vallasta ja hän joutui pakenemaan
maasta. Tuon vallankeikauksen takana olivat Väyrysen mukaan ääriainekset, jotka
loivat Maidanilla traagisiin seurauksiin johtaneen aseellisen väliintulon.
Euroopan Unioni sekä Nato ja USA olivat omilla toimillaan
syventämässä kriisiä ja kahtiajakoa.
Kun presidentti oli paennut maasta, tehtiin pikaisia
päätöksiä, mm. se, että Ukrainan kielestä tehtiin maan ainoa virallinen kieli.
Se tietysti oli myrkkyä Donbassin alueen venäläisväestölle ja välirikko syveni
entisestään.
Mitä siten tulee Krimin niemimaahan, niin Venäjä otti sen
geopoliittisista ja sotilaallisista syistä haltuun.
Krimiin
on liittynyt jo pitkään monenlaisia jännitteitä. Se oli
liitetty Venäjään Katariina Suuren aikana 1700-luvun lopulla. Sitten
1950-luvulla Nikita Hruštšev lahjoitti sen omavaltaisesti Ukrainan
neuvostotasavallalle. Ukrainan itsenäistyttyä Venäjä perusti Krimille
sotilastukikohdan, maiden kesken tehdyn sopimuksen mukaisesti. Väyrysen mukaan
Venäjä oli varoittanut jo aikaisemmin Yhdysvaltoja, että se puuttuu asiaan,
mikäli tämä luo esteitä sen toimille. Ukrainan kriisin syvetessä sitten kävi
kuin kävi. Väyrynen ymmärsi Venäjän geopoliittisia ja sotilaallisia tarpeita.
Toisaalta hän myönsi sen selkeästi, että Venäjän toimet olivat kansainvälisen
oikeuden vastaisia. Taustamallina sille oli ollut Kosovon ratkaisu.
Väyrynen toi Krimiin liittyen myös suomalaisia yhtymäkohtia.
Kun vuonna 1809 Suomi liitettiin autonomisena suuriruhtinaskuntana keisarilliseen
Venäjään, raja kulki Kymijokea pitkin. Se kuitenkin siirrettiin
historialliselle paikalleen Pietarin lähelle. Sitten myöhemmin Neuvostoliiton
aikana rajan läheisyys koettiin uhaksi ja lopulta vuonna 1940 siihen tehtiin
muutoksia.
Lopussa Väyrynen kiteytti: ”Ei se niin ole, että Venäjä on kaikessa
syyllinen”. Hänen mukaansa on tärkeää löytää asioihin historiallista perspektiiviä.
Eivät tapahtumat suinkaan lähteneet liikkeelle Krimin tapahtumista.
Ymmärtääkseni Väyrynen haluaa olla sillanrakentaja Venäjään
päin. Tällaisessa roolissa hän on luonnollisesti saanut paljon vihamiehiä,
mutta ei hän ole siinä yrittänyt ketään kosiskella tai mielistellä hän pitää
oman kekkoslaisen linjansa ja on vakuuttunut sen oikeellisuudesta. Suomen
turvallisuuden ja talouskehityksen kannalta on edelleen tärkeää pitää
luottamuksen suhteita Venäjään päin. Tätä ei Väyrynen sanonut, mutta näin hänen
asenteitaan tulkitsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti