Perinteiden murskajaiset

Maaseudun tulevaisuus -lehti kirjoittaa, että koulun joulujuhlan järjestäminen kirkossa on lainvastaista. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on tyrmännyt kouvolalaiskoulun käytännön järjestää joulujuhla kirkkosalissa. Juttu löytyy täältä.

Joulujuhlassa on kyse pitkästä perinteestä. Jouluun liittyy tietysti kaikenlaista juonnetta, vanha suomalainen pukkiperinne on niistä yksi ja sinällään hyvin tärkeä. Yleissivistyksenkin vuoksi on kuitenkin pidettävä mielessä, että meidän kulttuurissamme joulun ydinsanomana on Kristuksen syntymä. Ei siis ole kyse mistään talven tulon ”Season’s Greetings -juhlasta”.

Joulujuhlan järjestäminen kirkossa loukkaa eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen mukaan oppilaiden uskonnonvapautta ja yhdenvertaisuutta. En ota siihen nyt tarkemmin kantaa.

Huoleni on se, että tässä luterilaisuuden alasajon aikana ollaan murskaamassa keskeinen osa suomalaista kulttuurihistoriaa. Luterilainen tunnustuksellisuus on pahasta, ateistinen tunnustuksellisuus saa väkisinkin lisää tilaa. Jotta suomalainen uskonnollinen ja kirkollinen perinne voi välittyä jälkipolville, on astuttava kirkkoon. Se on lähtökohta. Poliittisen korrektiuden mukanaan tuoma herkkähipiäisyys johtaa yhteiskunnassamme historiattomuuteen ja pinnallisuuteen. Sivistyksen perusajatus alkaa haihtua kulttuuristamme.

Opettaessani aikoinani suomea maahanmuuttajille, eräällä kesäretkellä johdatin ryhmäni kirkkoon, jossa kirkon opas selvitti tuon arvokkaan ja tyylikkään kulttuurirakennuksen taustoihin. Hän kertoi omista lähtökohdistaan. Kukaan ateisti ei ollut sitä suodattamassa oman arvomaailmansa muottiin. Näin nuo kuulijat saattoivat itse vapaasti luoda oman käsityksensä. Ryhmä koostui aikuisista, mutta eivät lapset ja koululaiset eivät heistä kohderyhmänä mielestäni eroa. Täytyy antaa arvo myös lasten kyvylle punnita eri asioita itsenäisesti. Ei sinne tarvita henkilöä, joka alkaa korjata ”väärään” suuntaan harhautuvia ajatuksia. Aivan kuin jotakin ihmeen maagista noituutta leviäisi kulttuuriympäristöstämme ihmisten puhtaisiin sieluihin.

Tuolloin muutama ryhmän jäsen jäi tulematta kirkkotilaan. He odottivat bussissa. Yhden heistä muistan. Hän oli itärajan takaa tullut ortodoksi. En tiedä, kuinka harras hän oli, mutta kiihkeyttä riitti luterilaisuuden halveksuntaan asti. Kirkossa oli sen sijaa mukana muslimeita. Eräs heistä - noin 30-vuotias nainen - kertoi käynnin jälkeen olleensa elämänsä ensimmäistä kertaa luterilaisessa kirkossa. Se oli hänelle silmien loisteesta päätellen avartava kokemus. Hän oli pukeutumisesta päätellen jo maallistunut. Ja kyllä mukana oli myös jokunen perinteisempi muslimi. He olivat nuoria tyttöjä, jotka seurasivat kiltisti opettajaa katsellen uteliaisuudesta silmät pyöreinä ympärilleen. No, sen jälkeisen kehityksen myötä imaamit taitavat jo pitää huolen, etteivät muslimit tohdi kirkkoon astua.

Tietysti oikeusviranomaiset tekevät vain työtään mutta laajemmin ajatellen kovin valikoivia heidän näkemyksensä, suosituksensa ja päätöksensä tuntuvat usein olevan.