Historioitsija Teemu Keskisarja on pitänyt vapun jälkeisenä tiistaina ensiesiintymisensä eduskunnan täysistunnossa. Käsittelyssä oli Yleisradion hallintoneuvoston kertomus yhtiön toiminnasta vuonna 2022. Vuosikertomus löytyy täältä ja kansanedustajan puheenvuoro on luettavissa täällä. Mielestäni Keskisarjan esiin nostama näkökulma on huomion arvoinen.
Luettunakin tekstistä erottuu jo tutuksi tulleet
äänenpainot. Yleensä sosiaalisessa mediassa yleisradion toimintaa arvosteltaessa
viitataan 60-luvun lopun ja 70-luvun Neuvostoliiton myötäilyyn. Sama maininta
on Keskisarjallakin mutta puheenvuoron painopiste on kuitenkin toisaalla,
nimenomaan itse vuosikertomuksessa. Tässä pari lainausta:
”Hallintoneuvoston kertomuksesta ja kaikista julkisista
asiakirjoista puuttuvat Ylen menojen yksityiskohdat. Läpinäkymättömyys ei ole
pikkuseikka. Me erotamme ainoastaan uomat, joiden sisällä soljuu 500—600
miljoonaa euroa vuodessa.”
”Ja kiperin kysymys: montako päällikköä ja byrokratian
porrasta Yleisradio tarvitsee yhteen omatekoiseen ohjelmaan?”
Loppukaneetissaan Keskisarja esittää oman toiveensa:
”Uskon, että tämä eduskunta ja seuraava hallitus laajentavat
julkisuuslain soveltamisalaa, jotta Ylen kulut näkyvät kunnolla
hallintoneuvostolle, kansanedustajille ja jopa rahvaalle.”
…
Tuo toive on aiheellinen. Meidän rakkaassa Suomessamme
valtion budjetti on ollut viimeiset 15 vuotta alijäämäinen. Sama meno ei voi
jatkua. Valtion velan korkomenot ovat nousemassa. Myös yleisradion olisi
tunnettava vastuunsa tulevien sukupolvien edessä. Naapurimaamme Viron vastaava
laitos EER tulee toimeen kymmenesosalla siitä, mitä meidän Ylemme nielee. On
todella kummallista, jos kansanedustajatkaan eivät voi nähdä sitä byrokratian
portaikkoa, joka noissa eri ohjelmayksiköissä pyörii. Suojatyöpaikkoja ne ovat
ja hallintokoneiston järkiperäistäminen on vähintä mitä pöhöttyneeltä
valtakunnan radio- ja tv-toiminnan pyörittämiseltä voidaan vaatia.
Sen jälkeen, kun YLE-vero otettiin käyttöön, vauhti on vain
kiihtynyt. Yleisradion lakisääteinen tehtävä ei enää riitä. Tuonkaltainen laitos
ei anna enää tilaa yksityisille toimijoille. Alfa-TV:n tarina on osaltaan siitä
surullisena esimerkkinä. Onneksi vielä sosiaalinen media voi antaa
kansalaisille mahdollisuuden vaihtoehtoiseen asioiden käsittelyyn ja
moniäänisyyteen. Mutta sitäkin halutaan suitsia demokratian periaatteiden
vastaisesti.
Avoimuutta vaaditaan ja nyt Yleisradion toimitusjohtaja
voisikin näyttää todelliset kykynsä. Hänen vuosipalkkionsa
kaikkine etuinensa on huima. Eikä se ole edes riittänyt. Rahaa on tuhlattu
lisäksi vuosittain ylimääräisiin tulospalkkioihin. Nytpä toimitusjohtajalla
olisikin näytön paikka. Onko hänestä mihinkään muuhun, kuin köllötellä
kansalaisten verorahoin ylläpidetyssä instituutiossa turvassa kaikelta julkiselta
kritiikiltä. Onko hänestä hallintorakenteen uudistajaksi? Ei tarvita mitään
johtajarivistöä, jonka yhtenä tehtävänä taitaa kärjistyneesti ilmaisten olla se,
miten saada budjettiin varattu rahasumma käytetyksi.
Pääpaino julkisessa keskustelussa pitäisikin siis olla
hallinnon järkiperäistämisessä eikä painopistettä tulisi siirtää vallassa
olevan poliittisen eliitin toiveiden mukaisesti yksittäisiin ohjelmiin.
Kaikenlaista höpöhöpöä sieltä kyllä löytyy mutta jonkun yksittäisen ”p**lupäiväkirja-ohjelman”
lopettaminen ei ratkaise ongelma ydintä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti