NELSON MANDELA - ERILAINEN MUISTOKIRJOITUS

Venäläinen kirjailija ja poliitikko Eduard Limonov on kirjoittanut perjantain 6.12. Izvestija-lehteen muistokirjoituksen Nelson Mandelasta. Sen voi lukea täältä:

http://izvestia.ru/news/562026

Olen suomentanut kirjoituksen tähän blogiiini. Korostan, että kyseessä on käännös, ei oma mielipiteeni. Kuitenkin en julkaisisi sitä, jos kokisin sen hyvin vastenmieliseksi. Mielestäni nykyisin on tärkeää tuoda julki erilaisia näkökulmia myös Venäjältä.

Eduard Limonov on hyvin räväkkä persoonallisuus. Aion myöhemmin käsitellä häntä tarkemmin.  Hän vetää kirjoituksissaan mutkat suoriksi sarkasmiakaan unohtamatta.

...

Nelson Mandela kuoli.

"Sivistynyt maailma" muljauttelee ekstaasissa silmiään, ottaa mielistellen osaa suruun ja on niin ylen murheellisella mielellä.

Ruikuttakoon rauhassa. Minä selvitän taustoja.
Kuka oli vainaja?

Hän syntyi vuonna 1918. Liittyi vuonna 1944 Afrikan kansalliskongressi  -puolueeseen (ANC). Tuli vuonna 1961 ANC:n aseellisen siiven MK:n johtoon. Vangittiin vuonna 1964, koska johti ANC:n aseellista siipeä. Vangitsemisen syynä ei siis ollut toiminta ihmisoikeuksien puolesta. 
Istui vankilassa lähes 27 vuotta.

Vuonna 1985 hän torjui Etelä-Afrikan presidentin Pieter Bothan ehdotuksen  vankilasta vapauttamisesta sillä ehdolla, että kieltäytyy poliittisesta toiminnasta (ryhdikästä toimintaa, rohkea mies!).

Vapautettiin vankilasta viiden vuoden kuluttua.

Vuonna 1994 Etelä-Afrikassa järjestettiin ensimmäiset yleiset vaalit. ANC voitti. Nelson Mandela tuli Etelä-Afrikan ensimmäinen musta presidentti. Hän oli presidenttinä vuoteen 1999 saakka.

Vuoden 1999 jälkeen hän toimi kansallissankarina ja kansallisena muistomerkkinä.

Seuraavaksi vähän siitä, missä tilassa Etelä-Afrikan tasavalta on kansallisen muistomerkin kuollessa.

Maan väkiluku on lähes 50 miljoonaa. Mustia heistä on 79,4 %, valkoisia 9,2 %, muut ovat intialaisia ja erityyppisiä sekarotuisia.

Voi kuvitella, kuinka orvoiksi valkoihoiset kaduilla olonsa tuntevat.

ANC:n tultua valtaan maasta on vuoteen 2005 mennessä paennut noin miljoona valkoihoista. Tämä pako jatkuu edelleen. Tarkkoja lukuja ei ole.

Etelä-Afrikan tasavalta on ensimmäisellä sijalla maailmassa HIV-tartunnoissa: 5,7 miljoonaa on saanut tartunnan, toisten tietojen mukaan kokonaista 25 % aikuisväestöstä. Näin ollen pelko ja kauhu elää palmujen alla. Väestön seksielämä on uhan alla päivittäin.

Kuolleisuus maassa on suurempi kuin syntyvyys.

Kuitenkin musta väestö kasvaa, koska maahanmuutto muista Afrikan maista on lisääntynyt. Tulijoita on etupäässä naapurimaista Zimbabwesta, Angolasta ja Mosambikista. Laittomasti tulleiden maahanmuuttajien määräksi arvioidaan 3 – 5 miljoonaa.

Mustaihoinen kantaväestö syyttää maahanmuuttajia samasta, mistä planeettamme muiden maiden kantaväestöt syyttävät maahanmuuttajia. Maahanmuuttajat vievät kantaväestöltä työpaikat.

Toukokuussa 2008 oli Johannesburgissa ja Durbanissa maahanmuuttajavastaisia mellakoita. Kaksikymmentä maahanmuuttajaa kuoli, tuhannet pakenivat. Eli mustat tappoivat mustia. Niinpä niin, Mandela! Toukokuun 22. päivänä vuonna 2008 presidentti Thabo Mbeki hyväksyi armeijan käytön levottomuuksien tukahduttamisessa.

Mitä vielä Etelä-Afrikasta on tiedettävä?

40 % väestöstä on lukutaidottomia.

50 % väestöstä elää köyhyydessä. Läheskään kaikilla ei ole kodeissaan sähköä eikä vedensaantimahdollisuutta. Valkoihoisten rasismin jäljiltä jäi kyllä jonkinlainen talouselämä, koska köyhyys Etelä-Afrikassa on hieman paremmalla tolalla, kuin köyhyys esimerkiksi päiväntasaajan Afrikassa.

Rikollisuus on hyvin korkealla tasolla.

Mustien kaupunkeihin poliisi ei työnnä nokkaansa.

Mitä ne sellaiset mustien kaupungit ovat?

Ne ovat surkeita, ruosteisista peltilevyistä, laudoista ja pahvista kokoon kyhättyjä hökkelikyliä. Ymmärrätte varmaan.

Tyypillistä eteläafrikkalaisille rikollisille on se, että he tappavat helposti. Esimerkiksi he pysäyttävät henkilöauton ja ryöstävät. Ihmiset yleensä tapetaan. Ei niinkään luonnollisen julmuuden takia, vaan välttämättömyydestä päästä eroon todistajista ja siirtää saalis nopeasti mustien kaupunkeihin, jonne poliisi ei tule.

Johannesburgissa todennäköisyys kuolla roistojen luodista tai veitsestä on suurempi, kuin todennäköisyys kuolla auto-onnettomuudessa.

Siitä huolimatta Afrikan kansalliskongressi, joka on pitänyt yhtäjaksoisesti valtaa käsissään, vastustaa kuolemanrangaistusta.

Talot kaupungeissa ovat kuin linnoituksia. Piikkilanka-aidat ympäröivät. Ne ovat kuin piikkeihin käärittyjä rangaistussiirtoloita.

Pohjois-Amerikassa valkoiset Euroopasta tulleet siirtolaiset ehtivät tappaa suurimman osan väestöstä, ennen kuin ihmisoikeusaktivistit tulivat paikalle. Afrikan eteläosan valloittaneet valkoiset eivät ehtineet tehdä samaa. Afrikkalaiset ovat selvästi kestävämpiä. He kestävät paremmin viinaakin, tuliliemi ei tuota tuskaa. Siksi afrikkalaiset jäivät henkiin, saivat valkoisista voiton ja katsovat uhmaten heihin päin. Tosin heille on nyt annettu HIV – afrikkalaisia tarkoitan, tarkemmin sanoen Etelä-Afrikan tasavaltaa. Se on paha juttu. Kuin painajainen.

Jää hyvästi Nelson Mandela!