YLEN ANTAVA MEDIA

Reagoin joskus hyvin voimakkaasti median toimintaan. Ehkä syynä on se, että olen joskus jopa vähän opiskellut media-alaa.  Suoritin nimittäin 1970-luvulla Oulun kesäyliopistossa Tiedotusopin approbaturopinnot. Tuolloin kävin kuuntelemassa mm. professori Pertti Hemanuksen luentoja. Mieleen opinnoistani ovat jääneet ainakin hyvän uutisoinnin periaatteet. Ne käsittelivät radio- ja tv-uutisointia, mutta ne voidaan liittää myös kirjoitettuun mediaan.

Näiden periaatteiden mukaan toimittajan pitäisi käsitellä asiaa monipuolisesti, tuoda esille eri näkökulmia ja olla tasapuolinen. Itse toimittajan ei näissä yhteyksissä pitäisi tuoda esille omaa kantaansa.  Sen hän voi esittää sitten erikseen, mutta on selvästi ilmaistava kyseessä olevan hänen kantansa. Ihanteena olisi, että kuulija tai katsoja voisi näin muodostaa vapaasti oman käsityksensä asiasta joutumatta tiedotusvälineen manipuloimaksi.

Tämän mieleeni jääneen käsityksen valossa yritän nyt seurata nykymedian toimia.  Vaikka otsikossa viittaa Yleisradioon, en rajoitu siihen. YLEllä on kuitenkin mediana suurempi vastuu, koska se toimii veronmaksajien varoilla ja kertoo olevansa ”kaupallisesti ja poliittisesti riippumaton”.

Toki suomalaisessa mediassa on paljon hyvää. Nyt kuitenkin haluan kärjistää. Kun käsittelen, miten media vääristää ja millaiseen yksipuolisuuteen sortuu, niin samasta voi tietysti syyttää myös tätä kirjoitusta. Mutta tämä onkin vain blogi.

Pahimmillaan YLE lyö leimakirveellä, mustamaalaa, muokkaa mielipiteitä jättämällä olennaisia asioita kertomatta tai jos kertookin, niin leimaa sen heti alkuunsa, vääristelee ja hymistelee, valitsee heti puolensa. Olen useaan kertaan oleskellut niin Neuvostoliitossa kuin Venäjälläkin ja seurannut uutisointia siellä. Joskus YLEä seuratessa mieleen tulee Neuvostoliitto. Nyky-Venäjällä media pystyy parempaan kuin Suomessa. Pienessä Suomessa toitotetaan yhtä totuutta, ja puoli on kyllä tarkoin valittu, kuin yksissä tuumin.

TAMPERETTA JA VÄHÄN UKRAINAAKIN

Aloitetaan uusimmasta eli mellakoinnista itsenäisyyspäivän iltana Tampereella. Kuuntelin radiouutiset tiistaina 10. joulukuuta. Toimittaja haastatteli kulttuuriministeri Paavo Arhinmäkeä. Oli selkeä tieto siitä, että Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokas oli kehottanut muita väkivaltaan ja muutama muukin puolueen henkilö oli tätä tukemassa (  http://uutiset.perussuomalaiset.fi/vasemmistoliiton-kunnallisvaaliehdokas-kehotti-heittamaan-polttopullon-itsenaisyysjuhlissa/ ). Toimittaja ei tätä kuitenkaan tuonut haastattelussa edes ilmi, vaan antoi Arhinmäen syyllistää perussuomalaisia mustamaalaamisesta.  Haastattelussa otettiin hampaisiin perussuomalaisten toiminta ja yritettiin vähätellä ja kaunistella Vasemmistoliiton osuutta. Äärivasemmisto-käsitettä ei luonnollisestikaan tuotu esiin.

Jälkeenpäin moni kansalainen on ottanut asiaan kantaa, myös Jari Tervo Yleisradiossa (http://yle.fi/uutiset/jari_tervo_pieni_sikaileva_porhokerho/6974688 ).

Janne Suurosen kirjoitus rinnastaa Tampereen tapahtumat vajaan vuoden takaisiin Jyväskylän kaupunginkirjaston tapahtumiin, joiden jälkeen äärioikeiston  esiinmarssista toitotti myös YLE. Suurosen mukaan näytöt Vasemmistoliiton kytköksistä mellakointiin on paljon vahvemmat kuin tuolloin perussuomalaisten (http://jannesuuronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/156046-loistava-kannanotto-paavo-arhinm%C3%A4elt%C3%A4-v%C3%A4kivallan-edess%C3%A4-emme-taivu ).

Arhi Kuittinen puolestaan ottaa vertailukohdakseen tuoreet Ukrainan mielenosoitukset (http://arhikuittinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/156058-suomalainen-media-ukrainan-%C3%A4%C3%A4rioikeistoa-lobbaamassa ) Euroopan Unioniin läheisempiä suhteita ajavat mielenosoittajat esitetään mediassa emotionaalisesti hyvin positiivisessa valossa. Tosin tässä on huomattava myös median lähtökohtainen Venäjän vastaisuus, mutta siitä hieman edempänä. Yhtä kaikki Ukrainan tapahtumien taustat on jäänyt mediassa turhan vähälle huomiolle.

LARISA LISITSYNIN TAPAUS

Nyt siirrytään noin kymmenen vuoden takaisiin asioihin. Larisa Lisitsynin tapaus on häpeäpilkku Yleisradiolle( http://fi.wikipedia.org/wiki/Larisa_Lisitsyn ). Yleisradion toimittajat saivat aiheettomilla uutisoinneillaan paljon pahaa aikaan. Äheltämisen aloitti Yleisradion TV-uutiset.  ”Suuri kala” oli saatu verkkoon. Poliisi alkoi tutkia ”rikosvyyhteä”, joka sittemmin osoittautui aiheettomaksi. Tässä oikeusmurhassa venäläissyntyinen yrittäjä menetti elämäntyönsä. Kunnianloukkauksesta YLE sentään pantiin maksamaan, mutta se oli laiha lohtu (http://yle.fi/uutiset/karajaoikeus_ei_tuominnut_valtiota_lisitsyn-jutussa/5414290).

Toki Yleisradio itse ei ole tätä tapausta keksinyt. Jäljet johtanevat Venäjälle. Siellä oli voimia, jotka halusivat tuhota Lisitsynin uran ja tässä apuna käytettiin YLE:n toimittajaparkoja.

Onneksi ainakin yksi toimittaja on paheksunut asiaa ja tuntee huonoa omaatuntoa, vaikkei ole mitenkään osallisena (http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide---Kolumnit/2008/12/03/Media+on+aina+oikeassa/200826274600/68 ).  Yleisradio itse sen sijaan ei ole toimiaan julkisesti katunut ja saa sen vuoksi häpeäviitan ylleen (http://mediaviikko.fi/kaikki/uutinen/tv-uutisten-toimittajat-paivi-happonen-salmi-ja-ari-jarvinen-saivat-kovat-sakot-kunnianloukkauksesta.html ).

Suomalainen kateus ja venäläisvastaisuus ruokki tämänkin jutun uutisointia.

MATTI AHDE

Lukaisin jokin aika sitten Matti Ahteen muistelmat  Matti Ahde – sähkömies (http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510394199 ). Siinä Ahde käsittelee myös Veikkaus OY:stä saamiaan potkuja.  Sitä Ahde ei käsittele, kuinka paljon häirintäsyytöksissä on perää. Ja vaikka jotain perää olisikin, ei voi kuitenkaan kieltää, että Ahde oli ajojahdin kohteena ja tavoitteena oli savustaa hänet ulos korkeasta toimestaan. Ahdettahan ei koskaan tuomittu seksuaalisesta hyväksikäytöstä, koska siihen ei ollut näyttöä.  Hänet erotettiin lähinnä, koska mediajulkisuus oli tuonut haittaa yrityksen imagolle. Pääsyyllinen on Ahteen mukaan tietty Helsingin Sanomien toimittaja, jolla oli vanhoja kaunoja Ahdetta kohtaan.

Tässä asetelmassa ei tietenkään ole mitään uutta. Ahteen tapauksen jälkeen toimittajat ovat vallankäytössään vain innostuneet.  On väitteitä seksuaalisesta häirinnästä Eduskunnassa.  On Ilkka Kanervan tapaus, jossa tämä joutui eroamaan ulkoministerin toimestaan jonkun mitättömän tekstiviestin johdosta. Syytöksiksi etsittiin perättömiä väitteitä monien vuosien takaa.  Eron tultua niistä ei enää puhuttu. Puskista on helppo heittää syytöksiä.

PAAVO VÄYRYSEN PRESIDENTINVAALIKAMPANJA

Vuonna 1994 Paavo Väyrynen oli yhtenä ennakkosuosikkina menemässä presidentin vaalien toiselle kierrokselle. Toisin kuitenkin kävi. Väyrynen putosi, tilalle nousi Elisabeth Rehn.  Entinen meppi Esko Seppänen toi tänä syksynä Facebook-sivuillaan esille kiinnostavaa faktaa.  Seppäsen kirjoitus liittyi kommenttina  eduskunnan ns. natsitervehdystapaukseen. Perussuomalaisten kansanedustaja James Hirvisaari oli kutsunut ystävänsä Seppo Lehdon eduskuntaan vierailulle ja levittänyt sen jälkeen Facebook-sivuillaan valokuvaa, jossa Lehto tekee natsitervehdystä pääistuntosalin lehterillä.

Seppänen alkoi muistella juuri presidentin vaalin edellä sattunutta tapahtumaa:

”Vuonna 1994 Paavo oli pääsemässä presidentinvaalien toiselle kierrokselle ennakkoäänien perusteella. Vaalipäivän aattona muistaakseni MTV3:n uutiset haastattelivat Suopon (sille tehtyjen ilmiantojen perusteella) hyvin tuntemaa Lehtoa Venäjän suurlähetystön portilla…”

Seppäsen mukaan Seppo Lehto esitti Väyrysestä täysin perättömiä syytöksiä, jotka leimasivat Väyrysen, ja sen myötä Väyrynen putosi toiselta kierrokselta. Sittemmin Paavo Väyrynen itse kommentoi tapahtumaa TV 1:n Pressiklubi-ohjelmassa ja tähän pohjautuen Seppänen tarkentaa:

”… Kyseessä oli todella ollut MTV:n Kympin uutiset ja Lehto syytti Väyrystä nootin tilaamisesta Venäjältä oman ehdokkuutensa tueksi siihen tapaan kuin Kekkosen sanottiin tilanneen vastaavan nootin vuoden 1962 vaaleihin. Nootissa oli muka uhattu Suomea väkivaltatoimin siinä tapauksessa että Väyrystä ei valita…”

Tätä ei ole mediassa eikä muuallakaan enempää käsitelty. Näin sitä ikään kuin pidetään normaalina sallittuna toimintaperiaatteena.

JULIAN ASSANGE

Wikileaksin tiedottajasta ja päätoimittajasta Julian Assangesta  ei viime aikoina ole kuulunut paljoa . Tiettävästi hän on edelleen Ecuadorin Lontoon-suurlähetystössä, jonne hän pakeni  Ruotsissa odottavan seksuaalirikosoikeudenkäynnin vuoksi  kesäkuussa 2012 (http://fi.wikipedia.org/wiki/Julian_Assange ).

Syyllistyikö Assange raiskaukseen? Asiassa on monta puolta. Olisin odottanut esimerkiksi Yleisradiolta asian käsittelyyn monipuolisempaa otetta.  Linkkejä minulla ei selkeistä ylilyönneistä ole osoittaa, mutta muistissa on Assangen leimaavia, asiaa yksipuolisesti käsitteleviä radio-ohjelmia.  Tässä yhteydessä täytyy todeta, että onneksi on olemassa sosiaalinen media. Sitä kautta asiaan tuli paljon monipuolisempaa tietoa ja keskustelua, esimerkkinä tämä kirjoitus: http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/41084-mita-assangen-raiskausskandaalissa-todella-tapahtui .

PÄIVI RÄSÄNEN JA MUITA POLIITIKKOJA YLEN HAMPAISSA

Eräiden puolueiden edustajat ja eräät poliitikot ovat mediassa kuin hyvän lähettiläitä, joita käsitellään silkkihansikkain, heitä myötäillen ja sympatiaa osoittaen. Toisia kohtaan asenteellisuus näkyy jo toimittajan ilmeissä, eleissä ja äänensävyssä. Poliitikko kutsutaan puhumaan jostakin tietystä asiasta ja ruvetaankin puhumaan aivan muusta. Esimerkiksi 13.11.2013 oli Ylen aamu-tv:n haastattelussa perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo . Sitä voi katsoa kohdasta 14:45 alkaen: http://areena.yle.fi/tv/2086494 .

Yksi kestopahis on jo vuosikaudet ollut Päivi Räsänen. Häntä on mustamaalattu viittaamalla välillä toissijaisiin lähteisiin tai huhuihin, välillä on muuten vain nimitelty. Ainakin yleisradion kaltaiselta medialta toivoisi enemmän asiallisuutta. Esimerkiksi tämän vuoden heinäkuun tapausta asiallisesti ovat pystyneet käsittelemään ainoastaan sosiaalisen median kirjoittajat, esimerkkinä tämä: http://jannesuuronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/144522-mita-paivi-rasanen-oikeastaan-sanoi .

Muistelen erästä radio-ohjelmaa vuosien takaa. Teema ja toimittajan nimi ovat valitettavasti unohtuneet. Tuolloin Päivi Räsänen oli tuskin vielä edes puolueensa puheenjohtaja. Kyseessä oli jonkinlainen keskusteluohjelma, jossa kaksi eri näkemyksen omaavaa henkilöä  olivat vastakkain ja toimittajan tarkoitus oli olla ulkopuolisena keskustelun herättäjänä. Tuolloin vielä halusin uskoa toimittajan puolueettomuuteen, ja odotinkin antoisaa keskustelua. Hyvin pian kuitenkin toimittaja valitsi puolensa eikä todellisesta väittelystä tullut mitään. Keskustelu meni tiuskimiseksi ja Päivi Räsänen taipui altavastaajana selittelemään näkemyksiään.

VENÄJÄ, VENÄJÄ, VENÄJÄ

Lupasin yllä palata Venäjä-aiheeseen.  Palaan vain lyhyesti.  Venäjä-uutisointi on Suomessa mielestäni yksipuolista ja leimaavaa. Taustalla pahiksena on aina presidentti Vladimir Putin. Ryssävihalla on Suomessa syvä perusta. Tunteet tulevat helposti pinnalle ja ne myös saadaan helposti pinnalle. Ja kun tunteet ovat pinnalla, niin ihmisten oma arviointikyky ja kriittinen tarkastelutapa heikkenee.  Heitä on myös helppo käyttää hyväksi. Kirjoitin yllä, että Ukraina-uutisoinnissa Venäjä tuodaan pelkästään kielteisessä valossa. Unohtuu, että maassa on kuitenkin demokraattisin vaalein kansan valitsema johto.  Olisiko niin, että suomalaisten venäläisvastaisuutta käytetään politiikassa keppihevosena? En toivoisi, että sillä tavalla suomalaiset saadaan hyväksymään älyttömyyksiä.