Tämä piti ehdottomasti katsoa: http://www.1tv.ru/sprojects_edition/si5756/fi30894
. Se tuli televisiosta maanantaina
21.4.2014.
Lopetellessani edellistä kirjoitusurakkaani, huomasin, että uusimmassa
ohjelmassaan Vladimir Poznerin vieraana on Euraasian liikkeen johtaja, filosofi
Aleksandr Dugin. Jonkin verran Poznerin ajatuksia tuntevana tajusin heti, että
siinä on mielenkiintoinen tapaaminen. Dugin on minulle tullut vastaan eri
yhteyksissä, ensimmäisen kerran vähän perusteellisemmin ehkä Timo Vihavaisen
blogissa viime vuoden heinäkuulta: http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2013/07/takana-lantta-ja-eurooppaa.html
.
Mies oli kuitenkin tullut tutuksi vain muiden kirjoittamista
teksteistä, minkä johdosta käsitykseni hänestä oli rajallinen. En ollut ennen
edes nähnyt hänestä kuvaa. Minulla oli hänestä lähinnä jonkinlainen kauhunsekainen
mielikuva. Mies piti ottaa tosissaan, niin kuin Vihavaisen kirjoituksestakin kävi
ilmi. Ei hän mikään uusi Zhirinovski ollut.
Nyt sain sitten nähdä hänet suorassa tv-lähetyksessä.
Puhetta pulppusi kuin vesihanasta. Mies on kovasti pohtinut asiaansa. Joku
asia saattoi yhdistääkin, mutta ei minusta toki hänen kannattajaansa tullut.
Toimittaja Vladimir Pozner osoitti taas taitonsa. Tässä
hänen poleeminen tyylinsä puree. Vaativa oli vastus, mutta minun mielestä 6-0
lukemat jäivät tauluun. Kommenttien mukaan jotkut olivat eri mieltä.
Kommentit kyllä kertovat Venäjästä yhden asian. Älymystö on
kovasti jakautunut. On Venäjän suuruutta
huokuvia messianistisia uhoajia ja on hillittyjä, keskustelua Lännen kanssa
hakevia Poznerin kaltaisia tyyppejä. Mutta ei tämä näin mustavalkoista saa olla.
On siinä välissäkin erilaisia sävyjä. En missään nimessä haluaisi kaikkia Krimin
toimien kannattajia tai Ukrainan kysymyksessä jossain määrin Putinia
myötäileviä leimata duginilaiseksi yltiöporukaksi. On oikeus olla varovainen,
jos arkkivihollinen USA alkaa pyöriä kynnyksellä.
Aleksandr Dugin perustaa aatteensa ortodoksiseen kirkkoon ja
ortodoksisuuteen yleensä. Uskonnollinen retoriikka kuuluu mukaan. Dugin käyttää välillä kovaakin kieltä. Sitä voi kutsua aggressiiviseksi,
jopa sotaan yllyttäväksi. Hän puhuu taistelusta, sodasta, vihollisesta, joka on
tuhottava. Hän siteeraa Uutta Testamenttia: ”Älkää luulko, että minä olen
tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.” Täytyy
kuitenkin muistaa, että kyseessä on vain filosofi, ei mikään armeijan
johtohenkilö. Rehellisyyden nimissä tulkitsen hänen puheitaan niin, että kyse vain
”taivaallisesta” sodankäynnistä. Olin välillä huomaavinani jopa pilkkeen
silmäkulmassa, vaikka se voi olla mielikuvitustanikin.
 |
| Eduard Limonov |
Tämä seuraavakin antaa taustaa Duginille. Luin syksyllä tuoreen
suomennoksen ranskalaisen Emmanuel Carreren kirjoittamasta
Kansallis-bolshevistisen puolueen päähahmon, kirjailija Eduard Limonovin elämäkerrasta. Kirja sivuaa myös Limonovin ja Duginin
yhteistä taivalta ja yhteistyötä 90-luvun loppupuolella. Heillä oli yhteistä
poliittista toimintaa ja molempien kannattajat myös toimivat samoissa tiloissa.
Dugin osasi lumota puheillaan myös Limonovin kannattajat. Limonov vitsaili
nimitellen Duginia ”tohtori Göbbelsiksi”, mikä kertoi paitsi Limonovin
huumorintajusta myös osaltaan orastavista ristiriidoista. Sittemmin tiet
erkanivat. Eron taustalla oli molemminpuolisia syitä. Limonovin kannattajat
vierastivat salkku kädessä kulkevia juutalaisvastaisia ortodoksipappeja, joiden
mielipiteitä jotkut pitivät lähes fasistisina. Toisaalta duginilaiset eivät
voineet sietää Limonovin kannattajia: proletaareja, tappelupukareita ja
rokkareita. Ristiriita oli ilmeinen, vaikka paljon yhteisiäkin mielenkiinnon
kohteita heillä oli, mainittakoon japanilainen Yukio Mishima.
 |
| Aleksandr Dugin ja Eduard Limonov yhteistyön vuosina |
Dugin lähti
Limonov-yhteistyön jälkeen kehittämään filosofiaansa. Hän perusti Geostrategisen
tutkimuskeskuksensa, jolle myöhemmin tuli myös Kremlin tuki.
MITÄ DUGIN SITTEN OHJELMASSA SANOI?
Olen yrittänyt koota joitain keskeisiä asioita
haastattelusta. Paljon toki jää kertomatta.
Tuoreet Ukrainan
tapahtumat nousevat luonnollisesti tärkeimmäksi. Kun Krimin niemimaa päätti
liittyä Venäjään, niin siitä alkaa Duginin mukaan uusi aika Venäjän kehityksessä,
Venäjän ja venäläisyyden uusi nousu. Hän pitää tätä uudenlaisen ”suur-Venäjän”
(большая Россия ’iso Venäjä’) alkuna.
Tästä kerron enemmän edempänä.
Ukraina on Venäjälle sekä henkisesti että konkreettisesti
tärkeä alue. Dugin tarkoittaa nimenomaan Itä-Ukrainaa. Duginin mukaan
Venäjä ei saa hyväksyä Ukrainan uutta valtaa. ”Itä-Ukraina on osa venäläistä
maailmaa, venäläistä sivilisaatiota, Uutta Venäjää”
”Jo 90-luvulla Zbigniew Brzezinski puhui
siitä, että voittaakseen lopullisesti Venäjän, niin Yhdysvaltain pitää ottaa
siltä Ukraina. Tämä onkin ollut Lännen tavoitteena viimeiset 23 vuotta. Sen
huipentumana oli Kiovan vallankaappaus.” Dugin myös kertoo tavanneensa Brzezinskin
vuonna 2005 Washingtonissa.
Duginin mukaan
vallankaappaus Kiovassa oli amerikkalaisen politiikan huipentuma, jossa
tavoitteena oli erottaa Ukraina Venäjän vaikutusvallasta.
”Jos me tunnustamme
tämän kaappauksen tapahtuneeksi, me saamme vihamielisen, russofobisen,
natsistisen Ukrainan, ja nimenomaan tähän liittyivät meidän toimemme Krimillä.
Mutta Ukrainan kaakkoisosa on myös osa venäläistä maailmaa, ja jos me siedämme
sen, että Kiovassa on noussut laittomasti valtaan ihmiset, jotka vihaavat
kaikkea venäläistä, me altistamme Ukrainan kaakkoisosan 20 miljoonaa asukasta kansanmurhalle.”
”Nyt on
alkamassa Venäjän henkinen nousu, ”venäläinen kevät”. Me alamme tuntea ylpeyttä
maastamme. Venäläiset alkavat tajuta, että he eivät ole maailmassa vain passiivisena
kohteena, vaan historian subjektina. Mitä enemmän me osoitamme huolenpitoa
venäläisistä ja venäjänkielisistä Venäjän ulkopuolella, sitä enemmän me
vahvistamme meidän yhteisöämme, sitä enemmän me siirrymme passiivisuuden
olotilasta, unesta, mobilisaation tilaan.”
”Kun ihminen
on passiivinen, hänellä ei ole mahdollisuutta vastustaa näkemäänsä
epäoikeudenmukaisuutta. Katsokaa millaisia ihmisiä Krimistä tuli. He olivat
aivan toista tyyppiä. He ovat reippaita, uuden sukupolven ihmisiä.”
Tämä voi
jonkun tulkinnan mukaan tuntua melkein taistelun julistukselta.
Palaan ”isoon
Venäjään” (suur-Venäjään). Krimin liittymistä Venäjään Dugin pitää ”suur-Venäjän
syntymisen, venäläisten maa-alueiden kokoamisen alkuna”.
Pozner ironisoi:
”Ymmärrän, mitä on tarkoittaa suur-Moskova tai suur-Lontoo. Se tarkoittaa
esikaupunkeja. Mutta mitä on suur-Venäjä? Se on Venäjä plus mitä?”
Dugin: ”Suur-Venäjä
on venäläinen maailma, venäläinen sivilisaatio. Luulen, että alue pitää
sisällään suunnilleen Venäjän keisarikunnan alueen ja Neuvostoliiton alueen. Ne
eivät olleet venäläisiä maita. Ne oli alueita joita kaikki alueemme kansat
loivat vuosisatojen aikana.”
Pozner kysyy,
mitkä maat siihen suur-Venäjään kuuluvat: Kaukasia, Georgia, Armenia,
Azerbaidzhan? – kyllä. Keski-Aasian tasavallat? – kyllä. Baltian maat? – ei. Dugin
kuitenkin lisää: ”Baltian maat ja Länsi-Ukraina voivat olla osittain joillakin
perusteilla”. Mitä hän tällä tarkemmin tarkoittaa, jää epäselväksi.
Suomi ja Puola
kuuluvat Duginin mukaan periaatteessa (jostain syystä!) toiseen sivilisaatioon.
Dugin jatkaa: ”On
olemassa luonnolliset Euraasian ja Venäjän rajat. Sitä on kutsuttu turaanien
sivilisaatioksi erotuksena eurooppalaisesta ja aasialaisesta.”
Turaaneista voi lukea vaikka wikipediasta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Turaanit). Toki
googlaamalla löytyy mielenkiintoisia linkkejä.
Venäläinen
sivilisaatio on Duginin mukaan omaperäinen sivilisaatio, jolla on oma
arvojärjestelmänsä, oma filosofiansa. Se pitää rinnastaa eurooppalaiseen ja
aasialaiseen sivilisaatioon, ei esimerkiksi Ranskaan tai Saksaan.
Dugin
arvostelee Länttä siitä, että se haluaa pitää itselleen kuuluvana ”koko
sivilisaation ja universaalit arvot”.
Tähän loppuun
laitan katkelmia Duginin puheenvuorosta. Ne ovat osia pitkää vuodatusta,
jollaisia keskustelussa kyllä riittää ja joiden väliin Pozner ehtii heittämään
jonkin lyhyen kommentin. Tässä mainitaan myös Pussy Riot. Tässä puhutaan ns. viidennestä kolonnasta, jolla Dugin
tarkoittaa amerikkalaisten suojeluksessa olevaa venäläisryhmää. Olennaisin syy
valintaani on lainauksen loppu.
”[viidennen
kolonnan edustajat] toimivat USAn nimeen, globaalin liberaalin järjestelmän
nimeen. Tämän järjestelmän takana on todella mahtavia globaalin tason poliittisia
instituutioita, jotka aina kuin mahdollista nostavat kansainvälisen skandaalin.
Näin on tehty esimerkiksi Pussy Riotin
tapauksessa, kun he ovat taanneet näille Jumalaa pilkkaaville punkkarityypeille
maailmanlaajuisen kiertueen, johon kuuluu tapaamisia korkeimman tason poliitikkojen
kanssa.”
Dugin kutsuu
tätä ”järjestelmälliseksi verkkosodaksi”.
”Ihmiset,
jotka tietoisesti toimivat tämän verkkosodan osasina Venäjää vastaan, meidän
valtiojärjestelmäämme vastaan, meidän arvojamme vastaan, meidän historiaamme
vastaan, meidän identiteettiämme vastaan
– vaikka Venäjä on heille antanut kaiken – he todellakin ovat kansallisia
pettureita, Venäjän vihollisia.”
Toisaalta Dugin
arvostaa oppositiossa olevia ihmisiä. On hyödyllistä, että maassa on kritiikkiä,
että esitetään erilaisia näkökulmia. Näin on kuitenkin vain silloin, kun he
toimivat omista lähtökohdistaan ilman vieraan vallan rahoitusta. Tämä viides
kolonna ei Duginin mukaan kuitenkaan toimi tältä pohjalta. He eivät siis ole
mikään tavallinen liberaali oppositio.
Pozner: ”Heidät
siis pitää myös tuhota?”
Dugin: ”Luulen,
että sota-ajan lakien mukaan pettureiden kanssa…”
Pozner: ”Koska
on sota…”
Dugin: ”Herran Jumala, vielä tässä sota…”
Pozner: ”Ei,
te puhutte, että on maanosien sota, suuri maanosien sota…”
Dugin: ”...Minä
en sano, että meidän täytyy fyysisesti vainota heitä. Tätä ei todellakaan tarvita,
lisäksi se lähtisi heikkoudesta. Nämä ihmiset pitää eristää tiedotusvälineistä,
karkottaa. Amerikkalaista käsikirjoitusta ei pidä seurata.”
Pozner: ”Voinko
esittää teille kysymyksen, kun kerran sivusitte sitä niin läheltä? Te ehkä
katsotte, että minutkin pitää eristää joukkotiedotusvälineistä? Kyllä vai ei?”
Dugin: ”Mielestäni
kyllä.”
Pozner: ”Suurkiitos.
Ja nyt mainoksiin…”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti