Ukrainan presidentti julisti yksipuolisen tulitauon itäiseen
Ukrainaan. Tulitauko meni, sitä ei jatkettu, vaikka sitä ainakin Ukrainan ulkopuolella
toivottiin. Petro Poroshenkolla ei ollut siihen muita vaihtoehtoja. Toisin toimiessaan taustajoukot olisivat
hylänneet presidenttinsä ja sisäpoliittinen kriisi olisi vain pahentunut. Niinpä
hyökkäykset aloitettiin, ja tulosta alkoi odotetusti syntyä. Media jatkoi
omalla sarallaan uutisoinnissaan oman agendaansa.
Ukrainassa on alueita, joissa on lähes aina ollut kansallismielistä
kähinöintiä. Kaikki vieras valta on koettu uhaksi, sitä on kokemuksen kautta
pidetty järkevänä periaatteena. Kansat ovat
vuosisatoja olleet heittopusseina maa-alueista taistelevien naapurivaltojen välissä.
Itävalta-Unkari oli tällainen kansalliskiihkoon yllyttävä ympäristö. Siihen kuuluneet Tshernivtsin alue ja
Galitsia ovat osa nykyistä Ukrainaa. Niissä on kansallismielinen
liikehdintä ja Venäjä-vastaisuus syvällä verissä.Itä-Galitsian
ukrainalaiset talonpojat olivat puolalaisten linnanherrojen sortamia ja
riistämiä.Sieltäkin on yleinen kapinahenki noussut. Vaatii paljon, että
pystyttäisiin kompromisseihin ja sovintoihin.
Ukrainassa on ääriaineksia, jotka haluavat venäläismieliset
ja venäjänkieliset rajan taakse. Kompromisseja ei ole eikä realismi tuo
ratkaisua, vaikka me Paasikivi-Kekkosen linjaan tottuneet suomalaiset sitä
odottaisimmekin.
Länsi- ja itäukrainalaisia on vaikea kuvitella saman valtion
osaksi. Jos jakaminen ei tule kyseeseen, jonkin muotoinen liittovaltio olisi
luonteva lähestymistapa ratkaisuun. Joka tapauksessa se on selvää, että
entisenkaltaiseen Ukrainaan ei ole paluuta. Itä-Ukrainan alueilla tulee olla
erityinen asema, muuten siitä ei hyvää seuraa.
Tämän on uusi presidentti ottanut huomioon tehdessään uuden
perustuslakiluonnokset. Siinä pyrkimyksenä on vähentää vallankeskittämistä ja
antaa valtaa yhä enemmän alueille. Suunta on varmasti oikea. Parlamenttiryhmät
käsittelevät luonnoksen ja antavat aikanaan lausuntonsa, elleivät jo ole antaneet.
Esimerkiksi edellisen presidentin Janukovitshin Alueiden puolue ei ainakaan vielä kannata aloitetta. Siinä ei ole erään
löytämäni kannan mukaan kyllin selvästi tuotu esiin keinoja, joilla vallan
siirto alueisiin toteutetaan. Hyvä kuitenkin, että asiasta keskustellaan.
Monien mielestä Poroshenko edustaa ”rauhan puoluetta”. Hän
on tehnyt rakentavia aloitteita pyrkien irti sodasta kohti yhteiskuntaa
rakentavaa parlamentarismia. ”Sodan
puoluetta” katsotaan edustavan omia intressejään puolustavat oligarkit. Miten
Poroshenko edistää rauhan asiaa, entä nouseeko oligarkkeja maan hyvinvoinnin ”pelastajiksi”?
Sen aika näyttää.
…
Tässä kohdassa haluan ottaa esiin kansainvälisen politiikan.
Koko Maidanin kiistahan syntyi siitä, että presidentti Janukovitsh hylkäsi
luonnoksen vapaakauppa- ja assosiaatiosopimuksesta Euroopan unionin kanssa ja
toisaalta pyrki viemään maata Venäjän kanssa tulliliittoon. Syynä
vallanvaihdokseen olivat siis maan kansainväliset suhteet. Minua on koko ajan
mietityttänyt, miksi USA on ollut Ukrainan kysymyksessä niin aktiivinen.
Yhdysvalloillahan on vahvoja intressejä tiivistää
vaikutustaan Euroopassa. Euroopan unionin ja USA:n välinen mahdollinen
vapaakauppasopimus päästää amerikkalaiset Euroopan markkinoille, mikä
luonnollisesti vahvistaa maan kauppaa Euroopassa. Jos investointisuojasopimus
tulee voimaa, siitä avautuisi amerikkalaisille yrityksille todelliset
laajenemismahdollisuudet. Euroopan
unioni on toiminut lyhytjännitteisesti. Se ja sen jäsenvaltiot jäisivät
kehityksessään Amerikan jalkoihin.
EU:n ja Ukrainan välinen sopimus voi olla myös USA:n etu.
Vaihtoehtona Ukrainalle olisi ollut liittyminen Euraasian liittoon ja sen myötä
mahdollisesti Aasian markkinoille. Toki Ukraina ei ole taloudellisesti ja
maailmanpoliittisesti merkittävä valtio. USA:lle ehkä tärkeämpi seikka on maan strateginen
sijainti (Venäjä, mustameri). Nato-yhteistyö houkuttaa.
On esitetty sellaistakin, että Janukovitshilla oli ollut
neuvotteluja yhteistyöstä Krimillä kiinalaisten kanssa (https://www.youtube.com/watch?v=Lop2_TsdMNk
).
Kun marraskuussa alkoivat Maidanin tapahtumat, niin
mielenosoittajien joukossa tukeaan osoittamassa oli myös amerikkalaisia
poliitikkoja ja Kanadan kansalaisia. USA oli siis henkisesti mukana koko
prosessissa alusta alkaen, mikä osaltaan kertoo poliittisista ja
taloudellisista intresseistä.
Yksi tärkeä taloudellinen intressi on maakaasu. USA:lla ja
Kanadalla on halu toimittaa Eurooppaan maakaasua ja olla näin ollen Venäjän
kilpakumppanina Euroopan maakaasumarkkinoilla.
Pohjois-Amerikasta toimitettu maakaasu olisi hinnaltaan kalliimpaa,
joten asiassa on käytettävä myös poliittisia keinoja.
Suuri osa ukrainalaisista pitänee sopimusta EU:n kanssa
selkeästi ensisijaisen tärkeänä maan tulevaisuuden kannalta. Monet haluavat
välttää kaikkea sitoutumista Venäjään. EU:ssa toisaalta monet katsovat, että
assosiaatio- ja vapaakauppasopimus Ukrainan kanssa tulee EU:n jäsenvaltioille
hyvin kalliiksi.
Se on varmaa, että ei USA:n toiminnan motiivit ole pelkkää
hyväntekeväisyyttä. Totta kai se laskelmoi ja etsii maksimaalisia hyötyjä.
Yleensä USA:n kansainvälisille toimille on ollut sisäpoliittisia vaikuttimia.
Venäjälle ja venäläisille Ukraina merkitsee tietysti paljon,
taloudellisesti, poliittisesti ja kulttuurisesti. Suurin uhka Venäjälle on kuitenkin
lopulta se, että Maidanin kaltaiset joukkokokoukset ja mielipiteen ilmaisut leviävät
rymisten myös Moskovaan. Moni Ukrainan hyvin tunteva venäläinen on huolissaan
venäjän kielen asemasta Ukrainassa. Sen tulisi säilyä maassa ukrainan kielen
rinnalla. Edellisessä kirjoituksessani halusin mm. osoittaa, että tällä on myös
kulttuurisia (ja historiallisia) perusteita.
Mediasta saa lukea ja katsoa kaikenlaista. Informaatiosota
on villiä. Mopo tuntuu karanneen käsistä. Tiedotusvälineistä etsitään vain omaa
kantaa tukevia uutisia ja ne käsittelevät tapahtumiaan vain omasta
näkökulmastaan. Tuntuu, että Venäjästä ja varsinkin Vladimir Putinin
hallinnosta luodaan vain kuvaa pahan valtakuntana. Putin on rinnastettu jopa
Hitleriin. Toisaalta Ukrainan Venäjä-vastaisista ääriryhmistä ja heidän
toimistaan mielellään vaietaan. Venäläismielinen media tämän ymmärtäen on
pyrkinyt niitä korostetusti mustamaalaamaan. Kansan suussa ja somessa kielenkäyttö
on vain raaistunut. Kovin on media onnistunut asian käsittelyn pilaamaan.
Ei ole objektiivista tiedonvälitystä. Rehellisiä toimittajia
on vain kirjoissa ja saduissa. Tämän pitäisi viimeistään nyt olevan selvää myös
muille kuin marksilaisille.
Ukrainassa on jo humanitäärinen katastrofi. Kaikkien
länsimielisten intresseissä ei ole sen täysipainoinen paljastaminen. Ruumiita
on aivan liian paljon. Molemmat osapuolet ovat niihin syypäitä. On aika neuvotella rauhasta.
Maailmankuulu kapellimestari Valeri Gergijev tultuaan
Mikkelin musiikkijuhlille joutui heti toimittajien pyöritykseen. Hän palautti
asian siihen, mihin kuuluukin.
Näin Gergijev totesi Ylen haastattelussa:
”Nyt ei ole kannanottojen aika.
Etenkään tilanteissa, joissa ihmiset eivät ymmärrä lainkaan tapahtumia.
Ukrainassa on meneillään humanitaarinen katastrofi. Sillä ei ole mitään
tekemistä minun tai Karita Mattilan kanssa”
Ei ole mieltä pyöriä yhden ulkopuolisen laulajan
mielenpurkauksissa, vaan on kohdattava kärsimys, johon Ukrainan kansaa on
kohdannut. Myös Venäjä on osallistunut monien Ukrainasta paenneiden pakolaisten
auttamiseen.
Kovin hyviä edellytyksiä ei tasapuolisille luoville
neuvotteluille näytä olevan. Niissä vain sanellaan jokin valmiiksi mietitty ratkaisumalli,
johon toinen osapuoli pakotetaan sopeutumaan. Venäläismieliset itäukrainalaiset
haluavat kuitenkin todellisia neuvotteluja. Ei sekään edistä neuvotteluja, että
Ukraina on jo allekirjoittanut sopimuksen EU:n kanssa.
Hyvä olisi, jos päästäisiin ratkaisuun, joka ei provosoisi väkivaltaan.
...
Tätä kirjoittaessani Yle julkaisi uutisen, joka ei kovin mieltä ylennä:
http://yle.fi/uutiset/vetaytyvat_venaja-mieliset_jarjestaytyvat_donetskissa__aloitamme_partisaanisodan/7340815
Yllä olevaan optimismiin ei ole pohjaa. Venäjä-mieliset tuntuvat jatkavan epätoivoista taisteluaan Donetskin kansantasavallan puolesta. Toisaalta Poroshenko julistaa tuhoavansa terroristit. Katastrofi pahenee, katkeruus jää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti