KIINA JA AIKA

Ukrainan kriisissä aika on rientänyt nopeasti ja tapahtumia on riittänyt. Venäjän presidentin Vladimir Putinin toukokuinen valtiovierailu Pekingiin ja sen aikana syntynyt maakaasusopimus saattaa jo tuntua etäiseltä. Tätä vierailua ja yleensäkin Kiinan ja Venäjän suhteita käsittelee Yleisradion Politiikkaradion ohjelma kesäkuun 19. päivältä (http://areena.yle.fi/radio/2295141). Siinä toimittaja Sakari Sirkkasen vieraana on Aalto-yliopiston professori Matti Nojonen, joka kuuluu Suomen merkittävimpiin Kiina-asiantuntijoihin. Kuuntelin ohjelman vasta eilen (21.7.2014). Siitä johtuu hieman myöhäinen aiheen käsittely.

Matti Nojonen

Kiina on minulle tuttu maa ja olen kiinnostunut Kiinan historiasta, perinteistä ja mentaliteetista, jossa nuo perinteet elävät ja tulevat ilmi arkielämän ratkaisuissa. Tällä kertaa ohjelmaa kuunnellessani kiinnitin huomiota kiinalaiseen aikakäsitykseen. Se on varsin tuttu ja ehkä kulunutkin kiinalaiseen mentaliteettiin liittyvä teema.  Alussa käsittelen jutussani politiikkaa, mutta kerron heti, että loppua kohden siirryn arkipäivän havaintoihin, mahdollisimman kauas poliittisista ja yhteiskunnallisista ympyröistä. Loppukaneetissa ollaan sitten syvissä hengen vesissä.

Ylen ohjelma herättäisi paljon pohdintaa maiden suhteista ja kansainvälispoliittisesta toiminnasta sekä Kiinan toiminnan strategioista. Puutun nyt lähinnä vain tuohon ”pikavauhtia” syntyneeseen maakaasusopimukseen. Nuo lainausmerkit kertovat sen, että sopimusta oli neuvoteltu yli kymmenen vuotta (vuodesta 2004) eikä ennen tätä vierailua ollut merkkejäkään siitä, että sopimukseen päästäisiin. Yhtäkkiä hinnasta päästiinkin sopuun.  Edellisenä päivänä vuoti jo tietoja, että sopimusta ei syntynyt. Seuraavana aamuna saatiin lukea päinvastaista. Sopimus oli tehty. Arvattavasti tuon yön aikana oli ollut kovaa vääntöä sopimuksen yksityiskohdista ja luonnollisesti hinnasta. Matti Nojosen mukaan kiinalaiset ovat todella kovia ja pragmaattisia neuvottelijoita, jotka ymmärtävät rahan päälle. Kun Putinille ja Gazpromille sopimuksen syntyminen oli poliittisesti ja taloudellisesti välttämätöntä, kiinalaiset käyttivät tilannetta häikäilemättä hyväkseen. He saivat mieleisensä sopimuksen, jonka takia kannatti odottaa nuo 10 vuotta.

Gazpromin logo

Aloittaessaan vuonna 2004 neuvottelut Venäjä tajusi, että Kiina tarvitsee lähitulevaisuudessa lisäenergiaa. Kiina ei kuitenkaan suostunut Venäjän vaatimuksiin, joista yksi koski kaasuputkien rakentamista. Homma oli pitkään jäissä. Kiina käytti kivihiiltä, antoi kaupunkiensa saastua ja ihmisten kärsiä. Kun hetki löi, se iski.

Kiina ei toki ole riippuvainen Venäjän kaasusta. Se käyttää globaaleja markkinoita laajalti hyväkseen, millä halutaan maksimoida maalle paras hyöty. Se on omaksunut tällaisen roolin ja menestyy, tosin tämä lisää myös riippuvuutta maailmantaloudesta.  

Aika ei kiinalaisessa liikeneuvotteluperinteessä merkitse mitään, kun halutaan päästä toivottuun lopputulokseen. Kymmenen vuotta neuvotteluja tärkeässä asiassa on yhtä tyhjän kanssa. Silloin kun harrastin enemmän Kiinan asioita, lueskelin kirjastosta lainaamaani amerikkalaisen tekemää liikeneuvotteluopasta Kiinan kauppaa varten. Siinä korostettiin kärsivällisyyttä. Asiat eivät suinkaan etene yhtä lineaarisen sutjakkaasti, kuin amerikkalaiset nopeaan tulokseen pyrkivät liikemiehet odottavat. Pysähdyksiä tulee, jo valmistelluksi luultua paperia aletaankin yllättäen pyöritellä ja jahkaillen etsiä sieltä helpotuksia. Joskus puolestaan neuvottelut menevät muuten vain plörinäksi. Jos haluaa nopeaan ratkaisuun, voi Kiinan kaupan unohtaa.

Kaupassa edellytyksenä on sosiaalinen verkostoituminen. Yhteinen liiketoiminta pitää aloittaa suhteiden luomisella. Osapuolten pitää voida luottaa toisiinsa. Se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.  Kiinan kielessä tämänkaltaisilla suhteilla on oma käsite guanxi. Se tarkoittaa sosiaalisia suhteita, joiden kautta keskinäinen vaikutusvalta lisääntyy parantaen yhteydenpitomahdollisuuksia. Se vaatii pitkäjänteistä suhteiden ylläpitoa. Ilman sitä ei kauppoja synny. On syytä korostaa, että guanxi ei tarkoita lahjontaa, vaan luottamusta.

Pitkäjänteisyys näkyy Kiinan toiminnassa myös globaalisella tasolla. Takaiskut eivät hätkäytä, yritetään toisella lailla. Amerikkalaisilla poliitikoilla on tarve saada nopeita tuloksia, muuten kannatus saattaa mennä. Kiinalaisilla on merkittävä etu - yksipuoluejärjestelmä. Heidän ei tarvitse mittauttaa jatkuvasti kannatustaan, voidaan keskittyä asioiden hoitoon perusteellisemmin ja kiireettä.

Tähän voisin nostaa vielä yhden asian Matti Nojosen haastattelusta – Taiwanin. Kiinassa käytiin aikoinaan hyvin raaka sisällissota, joka päättyi siihen, että hävinnyt osapuoli eli nationalistit pakenivat Taiwanin saareen. Mukanaan he veivät Kiinassa vuonna 1911 perustetun Aasian ensimmäisen demokraattisen hallinnon, vaikka saarelle muodostettiinkin aluksi sotilasjuntta. Länsimaat tunnustivat heti Taiwanin. Suomi ja jotkut Länsi-Euroopan maat tunnustivat manner-Kiinan.

Taiwanin Kiinan perustamisesta lukien manner-Kiinan kommunistihallinto on kokenut historialliseksi velvoitteekseen yhdistää Taiwan osaksi Kiinaa, koska se siihen historiallisen näkemyksen mukaan kuuluu. Kiinassa elää Nojosen mukaan edelleen vanha perinne: valtakunnan pitää olla yhdistetty, jolloin kaikki on hyvin. Asian eteen ei Kiina ole tehnyt hätiköityjä ratkaisuja, niin kuin Venäjä teki Krimin suhteen(!). Tulosta on Matti Nojosen mukaan kuitenkin syntynyt. Manner-Kiina ja Taiwan ovat taloudellisesti tällä hetkellä täysin integroituneet. Viimeisten 10-15 vuoden aikana maat ovat poliittisesti merkittävällä tavalla lähentyneet. Taiwanilaisten investoinnit Kiinaan ovat huomattavia. Pelkästään Shanghain alueella asuu satoja tuhansia taiwanilaisia. Kiinalle ei olisi mitään etua lähteä sotilaallisiin toimiin Taiwania vastaan. Kiina on muutenkin herkässä taloudellisessa tilanteessa, joten toiminta globaaleilla markkinoilla voisi vain hankaloitua.

Itse voisin kiinalaisesta pitkäjänteisyydestä nostaa esille maan toiminnan Afrikassa. Siinä missä amerikkalaiset suuryritykset pyrkivät siellä saamaan pikavoittoja, Kiina pyrkii rakentamaan pitkäjänteistä infraa, josta olisi hyötyä afrikkalaisille myös pitemmällä tähtäimellä. Toki amerikkalaisten hallussa oleva joukkotiedotus on sitä pyrkinyt mustamaalaamaan, mutta se kertoo maailman median omista riippuvuuksista.

…

Nyt minun pitäisi kai kertoa, mikä on kiinalainen aikakäsitys. Valitettavasti en pysty sitä kattavasti näin suppeassa kirjoituksessa kertomaan. Joudun käyttämään vain kirjoista lukemiani yleistyksiä, mitkä selkeiden esimerkkien puutteessa jäävät valitettavasti vain sanoiksi.

Länsimaisessa näkemyksessä aika on suoraviivainen jana kohti tulevaisuutta. Siinä näkemyksessä mennyt aika on ohi lopullisesti. Kiinalaisessa perinteessä aika nähdään kehäksi (tai ympyräksi), jossa nykyisyys on aina sidoksissa menneisyyteen. Tällöin menneisyys on jotakin, jota ei voi jättää huomiotta.

Tällä erolla on syvä vaikutus suhteissa kiinalaisten ja länsimaisten ihmisten välillä Tämä näkyy länsimaisten ja kiinalaisten välisissä suhteissa, joskus näkyvämmin, joskus hienovaraisemmin. Jokaiselle kiinalaisten kanssa toimiva suomalaiselle näitä tilanteita on osunut kohdalle. Tähän yhteyteen voisi liittää erilaisia kiinalaisen kulttuurin koodisanoja, joista otin yllä esimerkiksi guanxi-käsitteen.

Tähän yhteyteen on todettava Kiinan perinteen voima. Kiinan historiaa tarkastellessa koko Kiinan yhteiskunta on ollut viime vuosisadan alkuun asti hyvin staattinen, jossa historia ja perinteet ovat eläneet oman aikansa mukana. Siinä valossa kiinalainen aikakäsitys on luonteva ymmärtää. Dynastioiden valtakin on muuttunut kuin jonkinlaisessa kehäliikkeessä. Oikeastaan vasta kommunismivallan aikana Kiinan historiakäsityksestä on tullut lineaarinen, vaikka yhteiskunnan muissa rakenteissa perinteet vielä elävätkin. Nyt en kuitenkaan käsittele yhteiskuntaa vaan haluan mennä arkikokemuksiin.

Kerron yhden esimerkin, jolla voisi olla jotain yhteyttä tähän käsitykseen (tai ehkä käytän mielikuvitustani apuna). Olin matkalla Kiinassa Hangzhoun kaupungin lähellä. Kyseessä oli pieni kylä suurkaupungin kupeessa. Asuin pikkuhotellissa. Vietin kylän raitilla aikaani ja käväisin pikkukaupassa pikkuostoksilla: olutta ja sen semmoista. Siellä oli kaksi kauppaa ja asioin tällä kertaa ensimmäistä kertaa toisessa. Oli aamupäivä. Maksaessani huomasin, että hinta oli hieman kalliimpaa ja sen verran olin oppinut Kiinassa käyttäytymään, että hieman ärtyneenä aloin jankkaamaan hinnasta todella surkealla kiinan kielelläni. Myyjä hieman nolostui, vaikka virhe oli minun. Maksoin ja menin asioilleni tutustumaan nähtävyyksiin. Iltasella palasin kylätielle. Olin ostanut olutpullon ja siinä erällä kiveyksellä istuen katselin ihmisten rauhallista touhuilua. Sitten tapahtui asia, jonka motiivit tajusin vasta paljon myöhemmin. Tuon kaupan luona istuskeli kiinalaisia miehiä viettämässä aikaansa. He yhtäkkiä vinkkasivat minulle ja kutsuivat ”rinkiin”. He toivat kaupasta olutta, muita juomia ja pikkusyötävää ja pidot olivat valmiit alkamaan. Aamupäivällä tapaamani kaupan kassalla ollut myyjä oli myös paikalla, muttei tullut miesten seuraan. Ymmärsin vain vähän, mutta Suomesta kuitenkin keskusteltiin, kun olin kertonut sieltä olevani.  Tunnelma oli kohoamassa, kun se siten yhtäkkiä tyssäsi. Joku ulkopuolinen tuli pitämään miehille puhuttelua: oli maanantai-ilta ja ei ryyppääminen ole sopivaa.  Kaikki loppui siihen, miesten ilmeet muuttuivat häkeltyneiksi ja tiemme erosivat, kuitenkin vasta sitten, kun minä tajusin kiittää isäntiäni ja lähteä pois.

No tuon hauskan yhdessäolon päättyminen kertoo kiinalaisen yhteisöllisyyden mukanaan tuomista periaatteista. Kyläläisten tekemisiä valvottiin ja jos joku rikkoo yhteisön periaatteita, häntä oltiin heti ojentamassa. Tätä en näe huonona asiana, vaan se luo ihmisten keskeen turvallisuutta. Tässä yhteydessä tärkeämpää on toinen huomioni. Tajusin vasta myöhemmin, että tuo rouva, jolla olin kaupan kassalla äksyillyt, oli kaiken takana. Hän oli neuvonut miehiä kutsumaan minut rinkiinsä ja tarjosi sen kunniaksi juomatkin. Omalla logiikallani ymmärsin, että ikävä tilanne haluttiin sovittaa. Ajassa oli päästävä eteenpäin ja ikävästä tilanteesta oli saatava sijaan mukavampi muisto. Nyt tilanne ”elettiin” uudestaan ja lopputulos oli parempi. Tai en tiedä, syntyikö siitä loppujen lopuksi uusia ikävyyksiä.

Tämähän ei ole mitään vain kiinalaisille tyypillistä toimintaa. Samaa tapahtuu meillä Suomessa. Kulttuurieroista huolimatta elämme samassa maailmassa. Esimerkillä halusin vain yrittää avata sitä, mitä kerroin kiinalaisesta aikakäsityksestä.

Kerron lisää arkikokemuksiani. Tällä kertaa annan esimerkin tapauksesta, jossa todellakin kiireettömyydessään ajan kulu jää vähemmälle huomiolle. Minulla on kyllä paljon kokemuksia, joiden voisin todistaa kiinalaisista aivan päinvastaista, mitä nyt haluan kertoa. Luulen kuitenkin ymmärtäväni kiinalaisia sen verran paljon tajutakseni, mikä johtuu poikkeuksellisesta tilanteesta ja mikä lähtee omasta persoonasta.

Tiedetään että kiinalaisessa parturissa pestään hiukset ja suoritetaan pään, hartioiden ja joskus myös käsivarsien ja jopa kämmenten hieronta. Kerran menin erääseen suureen parturiin, jossa kullekin näille toimille oli eri henkilö. Työntekijöitä oli paljon, samoin asiakkaita. Huoneessa tuntui olevan varsinainen hulina. Hierontaa minulle teki nuori mies, joka tuntui niin keskittyneen tehtäväänsä, että ajan kulukin unohtui. Hieronta kesti ja kesti, mikä minulle oli toki hyvin miellyttävä kokemus, mutta sen parturiyrityksen liikevaihdolle ei niinkään. Koko prosessi maksoi muutaman euron. Ajan käytössä ei tuntunut olevan minkäänlaista tehokkuutta, mitä minä länsimaisena ihmisenä odotin. Kaiken lisäksi monet asiakkaat olivat ainakin ulkoisesti hyvin kärsivällisinä odottamassa omaa vuoroaan.

On minulla toinenkin parturikokemus eräässä pienemmässä parturissa. Tyttö huomasi, kuinka paljon tykkäsin hänen hartiahieronnastaan, niin hänpä hieroi vielä käsivarret ja iloisesti naksauttaen jatkoi vielä sormienkin venytykseen. Pitemmälle hän ei enää edennyt. Hyvä mieli jäi molemmille ja hinta oli tuolloin vain kaksi euroa. Aika oli menettänyt merkityksensä.

Siirryn vielä henkisempiin asioihin. Olen joskus käynyt myös taiji-kurssilla. Se on oma filosofiansa. Toinen vastaava voimistelulaji on qi gong. Kun seuraa kiinalaisessa puistossa taiji-voimistelijoita, heidän keskittymistään hitaisiin syvää keskittymistä vaativiin liikesarjoihin, ymmärtää jotain kiinalaisesta ajattomuudesta. Päämääränä on sisäinen tasapaino, saavuttaa mielen ja kehon yhteys. Harmonian kautta saavutetaan mielen tasapaino, fyysinen terveys ja henkinen hyvinvointi. Qi gong on itse asiassa syvempi harjoitusmenetelmä, taiji on vain sen apuväline. Ajan tunteen kadottaminen liittyy qi gongiin. Taolaiset uskovat saavuttavansa sen kautta ikuisen nuoruuden ja kuolemattomuuden. Normaalit qi gongin harrastajat toivovat vain hyvää terveyttä, sisäistä voimaa ja elämän harmoniaa. Kiinalainen lääketiede on käyttänyt qi gongia hyväkseen. Itse asiassa tässä yhteydessä kannattaa sitä verrata länsimaiseen lääketieteeseen. Viimeksi mainittu on ajattelutavaltaan hyvin lineaarinen. Lääkettä käytetään sairauden hoitoon, kun sairaus on toiminnan esteenä. Kiinalaisessa perinteisessä lääketieteessä rakennetaan myös henkistä hyvinvointia, sen ihmiskuva on kokonaisempi.

Ja vielä loppukaneetiksi lainaan Lin Jutangia, jolta on ilmestynyt myös suomen kielellä runsaasti Kiinaa ja kiinalaista kulttuuria käsitteleviä teoksia. Kiinalaiset tarinat ja sananlaskut kertovat aina hyvin havainnollisesti myös kiinalaisesta aikakäsityksestä. Tämä seuraava ei ole tähän tilanteeseen paras mahdollinen, mutta eipä minulta muutakaan nyt tullut vastaan. Se kertoo ainakin sen, että myönteiseen lopputulokseen pääsemiseksi ei ajalla ole merkitystä. Tärkein hyve siinä on kärsivällisyys. Kirjassaan Vastavirran ilot (The pleasures of a nonconformist ), jonka suomennos on vuodelta 1963, Lin Jutang esittelee taolaista ajattelua (s.74-75):

Taon mukainen ajattelu on voimakas ja sillä on hyvin syvät juuret Kiinan kansassa. Luullakseni kiinalaisten rauhallinen mielenlatu on johdettavissa enemmänkin Taon kuin Kongfutsen filosofiasta. Se selittää, miksi kiinalaiset luottavat kärsivällisyyteen, mukautuvaisuuteen, suvaitsevaisuuteen ja sovitteluun. Kiinalainen sananlasku sanoo: ”Jos joku vainoaa ja pahoinpitelee sinua, käyttää sinua hyväkseen ja loukkaa sinua, suhtaudu häneen kärsivällisesti, taivu hänen tahtoonsa, ole hänelle suvaitsevainen, anna hänelle myöten. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua voit kiinnittää häneen katseesi.”  

Aloitin tämän juttuni kertomalla kiinalaisesta pragmatismista ja oman hyödyn tavoittelusta. Päädyin sopuun, jonka saavuttamisessa ei myöskään saa ajalla olla merkitystä.