Eilen (28.5.2018) vietettiin Suomen siniristilipun
satavuotisjuhlapäivää. Suomen
sinivalkoisilla väreillä on omalle kansalliselle identiteetilleni merkitys,
jossa tunteet vaihtelevat hartaudesta voitonriemuun. Varhaisesta lapsuudestani asti ne ovat
painuneet muistini tukipilariksi. Siksi haluan kirjoittaa muutaman sanan myös
tuon päivän kunniaksi.
Sakari Topelius esitti jo 1800-luvun puolivälissä sinistä ja
valkoista suomen väreiksi. Muitakin vaihtoehtoja oli esillä. Hänen eräässä
sadussa todetaan, että valkoinen kuvaa Suomen talvien lunta ja sininen lukuisia
järviämme. Hän puolusti linjaansa ja vastusti jyrkästi punakeltaista
leijonalippua.
Kun nykyisestä lipusta päätettiin, ristilipun esikuvana oli
Tanskan lippu, joka on Wikipedian mukaan maailman vanhin käytössä oleva
kansallislippu, peräisin 1200-luvulta.
Tähän liittyen minulla tuli mieleen yllä olevat kaksi kuvaa,
jotka kertovat ajastamme sata vuotta sitten ja toki muustakin. Ne esittävät Kuusankoskella
sijaitsevan Kymiyhtiön ammattikoulurakennuksen juhlasalin aulassa olevia
freskoja. Niitä on kaikkiaan kahdeksan.
Freskoista muodostuu tarina vapaussodasta – siitä, kuinka
suomalaiset nuoret miehet lähtivät taistelemaan itsenäisen Suomen puolesta ja
saivat lopulta palkinnoksi vapaan isänmaan. Tässä tarinassa on kyse nimenomaan
vapaussodasta. Sodassa hävinneet ovat saaneet vihollisen osan.
Minulle oli jokin aika sitten tilaisuus olla kuulemassa, kun
kulttuurineuvos Eero Niinikoski kertoi freskojen jännittävän tarinan. Siinä
yhteydessä nuo kuvat olen ottanut.
Kerron aluksi hieman rakennuksesta. Talon suunnittelu
käynnistyi jo 1916 ja se valmistui 1933. Se edustaa 1910-luvun jugend-tyyliä,
ei tosin aivan puhdasta. Asiantuntijat ovat löytäneet siitä klassistisia ja
barokkivivahteita. Juhlasali sijaitsee kolmannessa kerroksessa. Sitä kutsutaan
juhlakerrokseksi ja se on merkittävä taiteellinen kokonaisuus.
Koulun pihalla sijaitsee Eric O.W. Ehrströmin suunnittelema
Vapaudenpatsas, jonka Kymiyhtiö pystytti vuonna 1933. Patsas on 8,5 metriä
korkea. Siinä on käytettypunaista graniittia. Ylhäällä on vuosiluku 1918, jonka
alla on Mannerheimin päiväkäskystä lainattu lause: ”Ainoastaan se kansa, joka
itse kykenee auttamaan itseänsä, voi luottamuksella katsella kohti
tulevaisuutta.”
Pihalta katsottuna minulla tulee mieleen oman vanhan kouluni Oulun
lyseon rakennus, vaikka eivät rakennukset itse asiassa kyllä paljoa
muistutakaan toisiaan. Siinä on kaksi siipeä ja pääovi on keskiosassa. Rakennuksen alakerros on punaista tiiliä,
yläkerrokset on rapattu ja seinät ovat keltaiset. Pihan pääsisäänkäynti on
tiilestä rakennetussa, kaarena ulkonevassa erkkerissä. Tästä minulla tuli mieleen oma kotikouluni,
tosin siinä keskiosa on kokonaisuudessaan puoliympyrän muotoinen.
Talvi ja jatkosodan aikaan rakennus toimi sotasairaalana.
Jatkosodan aikaan sinne perustettiin 400-paikkainen kirurginen osasto,
enimmillään oli 1775 vuodepaikkaa käytössä (lähde).
Juhlasali mukailee vuosisadan alun jugendia ja 30-luvun
funktionalismia. Se näyttää upealta, salissa on historian havinaa. Etuosassa on
kaksi Eero Järnefeltin maalaamaa muotokuvaa: toinen C.G.E. Mannerheimista,
toinen P.E.Svinhufvudista. Molemmissa maalauksissa miehet on sijoitettu
tilanteisiin, jotka johtavat itsenäisyytemme alkuvaiheisiin. Mannerheim on
seuraamassa valkoisena kenraalina Tampereen valtausta. Svinhufvud on kuvattu
itsenäisyyssenaatin puheenjohtajana vuonna 1917.
Mannerheim vieraili Kuusankoskella vuonna 1934 Kymiyhtiön
kutsusta. Vierailun kunniaksi rakennuksen sivuuttava Koulukatu nimettiin uudelleen
Marskinkaduksi.
Juhlasali on toiminut törkeänä konserttipaikkana. Sinne
hankittiin Steinway-flyygeli ja siellä on myös 10-äänikertaiset konserttiurut,
jotka on viimeksi kunnostettu ja huollettu vuonna 2009.
Kymin teollisuusoppilaitoksen toiminta päättyi rakennuksessa
vuonna 2006. Nyt siellä on monenmoista muuta toimintaa, mm. Steiner-koulu ja
Pohjois-Kymen musiikkiopiston toimipiste.
…
Kerron nyt freskojen tarinan kulttuurineuvos Niinikoskea
mukaillen. Ne on suunnitellut Eric O.W. Ehrström - sama mies, joka oli myös
Vapaudenpatsaan takana. Kuvasarja
perinteisen näkökulman Suomen vapaussodasta. Nuorukaiset lähtevät sotaan,
hiihtävät järven jäällä, kuvataan taistelua. Kaksi laivaa saapuu helmikuussa
jäänmurtaja Sampon saattamana Vaasan satamaan (ks. kuva). Sitten ollaan
juoksuhaudassa Tamperetta valtaamassa. Sen jälkeen kuvataan kirkkoa ja
hautausmaata. Kaksi viimeistä kuvaa on yllä näkyvissä. Lapset tervehtivät
sodasta palaavia miehiä. Yhdellä on kädessään Suomen suuriruhtinaskunnan
punakeltainen leijonalippu. Freskosarjan viimeisessä kuvassa koivikossa
liehuvat jo sinivalkoiset värit.
Freskot kestivät sodat ja sotasairaala-ajan. Uhka niille tuli
sotien jälkeen vuonna 1946. Suomessa toimi valvontakomissio. Erään henkilön
kautta tuli viesti, että freskot eivät ehkä miellytä valvontakomissiota.
Vinkistä otettiin vaarin ja rakennuksen talonmies sai poikkeuksellisen
tehtävän: freskot on hävitettävä. Talonmies oli ammatiltaan kirvesmies, ei mikä
tahansa maalari. Hän toimikin tavalla, josta ansaitsisi korkeimman
kunniamerkin. Hän ei hakenut pensseliä eikä valkoista kalkkia vaan löysi
jostakin pellavakangasta, jonka hän asetti taiten kuvien päälle. Muistini mukaan talonmies löysi kankaan
rakennuksen sopukoista, jonne se oli päätynyt sotavuosina.
Oli onni onnettomuudessa, että puuvillaa ei ollut tuolloin
saatavissa, sillä se olisi liimautunut seinään kiinni ja tuhonnut maalaukset.
Sitten asia unohtui. Vuosikymmenet kuluivat, kunnes vuonna 1983
oli saliin tulossa merkittävä juhla maailman suurimman hienopaperikoneen
kunniaksi. Paikkoja piti hieman siistiä ja ajateltiin vilkaista pellavakankaan
alle. Freskot löytyivät eikä niitä nyt ujosteltu laittaa näytille. Pellava on ollut
freskojen pelastus, sillä seinässä olevat peittämättömät kohdat ovat
hiilipölystä mustuneet ja värinsä menettäneet. Nyt nuo historiallisesti
arvokkaat freskot säilyivät vahingoittumina.
Sisällissota päättyi toukokuun puolivälissä. Suomessa ei
ollut vielä virallista lippua, mistä viestii kuvan leijonalippu. Viimeinen kuva
kertoo Suomen itsenäisyydestä sinivalkoisin värein. Myös koivusymboliikka on
mieleeni.
Apuna olen käyttänyt myös tätä
hienoa kirjoitusta. Se avautuu klikkaamalla ja sieltä löytyy lisää kuvastoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti