Onko avointen sydänten politiikka kestävä ratkaisu? - maahanmuuttotutkija Riikka Purra radio Deissä.

Osuin Riikka Purran kotisivuille(http://riikkapurra.net/) aivan sattumalta. Kyseessä on pakolaiskysymykseen erikoistunut kansainvälisten suhteiden tutkija. Tarkemmin tutustuttuani huomasin, että onhan hän ollut esillä laajemminkin. Hänen kirjoituksiaan löytyy mediassa ja hänen sanomisiin ja tutkimuksiin on viitattu useissa kirjoituksissa.  Suosittelen tutustumista.

Käsittelen nyt Purran sivujen juttua, jossa hän kertoo olleensa radio Dein ohjelmassa puhumassa maahanmuutosta. Hän antaa ohjelman linkin: http://www.radiodei.fi/?sid=304&subgroup=ID138. Sieltä minäkin löysin ohjelman ja kuuntelin sen perusteellisesti.  

Ohjelma oli nimeltään ”debatti” ja vastapuolena Purralle oli somalialaistaustainen Maryan Abdulkarim. Hän edustaa juuri sitä ”korkeaotsaista empatiaa” (Purran ilmaus), rajat auki –ajattelua, jota itse vastustan. Haluan itse puolustaa kansallisvaltio Suomea ja koen nyt alkaneiden siirtolaisvirtojen olevan sille uhka.

Purran vastapuolen ulostulot tekevät radio-ohjelmasta kiduttavaa kuultavaa. En halua niihin tässä jutussani paljoa puuttua.  Hän ei ole sen kaltainen pohdiskeleva keskustelija, jonka kantoja viitsisin esitellä. Itse asiassa ei kyse ole mistään keskustelusta. Vastapuoli puhuu toisen ohi ja julistaa vain omaa kirkasotsaista ”uskonsanomaansa”.  Ammatillisen taustani pohjalta voin lisätä, että radio-ohjelma olisi oikein mojovaa materiaalia kulttuurirajat ylittävän keskustelun tutkijoille.

Puran vielä hieman omalla subjektiivisella tavallani Abdulkarimin näkemyksiä.  Hän latelee vain omaa totuuttaan: ovet auki kaikille. Suomella on varaa eikä rahasta tarvitse edes puhua. Köyhimpiä voidaan hänen mukaan auttaa sillä lailla, että avataan rajat, päästetään kaikki vapaasti kulkemaan ja annetaan kaikki mahdollinen apu ja tuki Eurooppaan tulleille. Maahanmuutto on eurooppalaisten velvollisuus. Se on elämää rikastavaa. Kaikki puheet maahanmuuton aiheuttamista uhista ja ongelmista ovat kärjistetysti ilmaisten lähinnä valhetta. Mukaan sitten heitetään sopivasti rasismi-mantraa, kun vastaan tulee itselle vastenmielinen mielipide.

Tämä on mielestäni hölynpölyä, joka saa niskakarvat pystyyn ja aistin radion kautta järkytystä myös Purran reaktioissa. Totean nyt, että ei tällaisella siirtolaisvyöryllä köyhimpiä auteta. He jäävät paikalleen. Erinäisille seikkailijoille siinä avautuu mahdollisuus. Tällainen käytäntö vain lisää eriarvoisuutta. Todelliset avun tarvitsijat jäävät vaille tukea, kun vahvat ja voimakkaat nuoret miehet ryntäävät törkeästi ”jonon ohi”. Mielestäni rajat on laitettava kiinni. Kehitysapu on pääsääntöisesti kohdennettava paikan päälle.

Ennen kuin siirryn radio-ohjelman antiin, niin käsittelen hieman Purran blogitekstiä ja siihen liittyvää keskustelua.

Purra kertoo olleensa viitisen vuotta sitten Ylellä keskustelemassa aiheesta Nasima Razmyarin ja Husein Muhammedin kanssa täysin saman otsikon (”Suoraa puhetta maahanmuutosta”) alla. Hän kysyy: ”Onko mikään muuttunut tai mennyt eteenpäin?”  Hän lupaa palata asiaan 6. lokakuuta pidettävän Ajankohtaisen kakkosen pakolaisillan jälkeen. Itse odotan näkemystä kiinnostuneena. En ehkä taida tohtia katsoa tuota pakolaisiltaa. Sellaiset massaohjelmat ovat turhauttavan masentavaa seurattavaa.

Tuo Purran kysymys on aiheellinen. Eteenpäin ei ole menty. Holtittomalla maahanmuutolla on saatu aikaan, se, että kansakuntamme edes jonkin tason yhtenäisyys on murenemassa. Kahtiajakautuminen voi revetä samalle tasolle kuin aikoinaan kansalaissodan jälkiseuraamuksissa.

Purra ottaa myös bloginsa kommenttiosassa osaa keskusteluun. Eräs keskustelija arvostelee häntä siitä, että tämä antaa vastapuolelle henkisen yliotteen. Purra kommentoi, että hän näki omaksi tehtäväkseen lähinnä tuoda esille omaa näkemystään, ei takertua toisen kantoihin, kun näkee että todellinen keskustelu on mahdotonta. Laitan oheen pari lainausta Purran vastauksista ja totean, että mielestäni rehtiä avoimuutta tutkijalta:

”Sain (ja otin) paljon vähemmän puheaikaa, yritin pysyä asiassa toisin kuin keskustelukumppani. En ehtinyt tai jaksanut korjata puoliakaan hänen selvistä faktuaalisista virheistään. Mutta niin se vain menee.”

”Maailma on rajaton -ihmisten mielipiteisiin on mahdotonta vaikuttaa, eivät ne ole debatoitavissa – siksi koen oleellisemmaksi kertoa omat asiani enkä väittää vastaan. Toki tiedän, että luotan liikaa ihmisten omaan ymmärrykseen ja käsityskykyyn ja ehkä kunnioitankin heitä liikaa. Mutta kuten sanoin, en usko, että vastakkaisellakaan strategialla sen paremmin mitään saisi aikaan.”

Eräs keskustelija nostaa esille todella tärkeän, lähinnä Ylen ja maikkarin ohjelmista tutuksi tulleen ongelman.  Hän empii ja tuon empimisen ymmärrän täysin. Laitan siitäkin suoran lainauksen, kun sanojen välistäkin purkautuu turhaumaa:

”Tekisi mieli kuunnella, mutta en uskalla. Olen niin monta ohjelmaa kuunnellut, jossa ”puolueeton” toimittaja hyökkää kriittistä osapuolta vastaan, keskeyttää puheenvuorot, ymmärtää tahallaan väärin, rakentelee olki-ukkoja,  kun vastapuolelle riittää argumentiksi ja konkretiaksi se, miltä hänestä tuntuu. Siitä seuraava epäoikeudenmukaisuuden tunne on niin raskas kestää, että ei vaan pysty. Hienoa kuitenkin, että on ihmisiä, jotka jaksavat näitäkin keskusteluja käydä.”

Olen itse ollut monesti räjähtämäisilläni, kun esimerkiksi Ylessä Susanne Päivärinnan kaltaiset hörhöt häiritsevät käytöksellään ja suoraan sanoen estävät vastapuolen argumentoinnin. Tuohon yllä olevaan vuodatukseen Purra toteaa lyhyesti, että tällä kertaa toimittajassa ei ollut mitään vikaa ja suositteli ohjelman kuuntelua. Siihen voin täysin yhtyä. Kai Kortelainen käyttäytyi mielestäni tasapuolisesti, ei tuonut itseään esille. Ehkä hän oli osin liiankin kiltti.

…  

Tässä vaiheessa siirryn itse radio-ohjelmaan. Tuon esille tutkija Riikka Purran näkemyksiä. Kuten yllä tuli selväksi, ei debattia syntynyt.  Ohjelman loppuvaiheessa aistin, kuinka Purra on sisimmässään pelkkää tulta ja tappuraa.  Siinä yhteydessä palaan myös Abdulkarimin vuodatukseen. Esitän, mikäli mahdollista, toimittajan esiin nostaman teeman tai kysymyksen ja sitten referoin tai lainaan suoraan Purraa. Olen muokannut kieliasua sopivammaksi, kannan siitä itse vastuuni. En usko vääristeleväni.  Selvyyden vuoksi eräisiin kohtiin olen laittanut lainausmerkit.

 

Riikka Purra

Juttuni otsikossa on alun perin toimittaja Kortelaisen käyttämä ilmaus ”avointen sydänten politiikka”. Purran kanta siihen tulee selväksi jo ohjelman alussa:

”Avointen sydänten politiikka toimii ihmisten välisissä suhteissa, henkilökohtaisessa kanssakäymisessä ja pienemmissä yhteyksissä.  Mutta kun otetaan fokukseen koko valtio, niin avointen sydänten politiikka on kestämätön lähestymistapa. Meidän tulee olla realisteja siitä huolimatta että olisimme moraalisia... Valtion politiikassa on aina mukana intressit, vaikka se olisi solidaarista tiettyyn pisteeseen saakka.”

Toimittaja: Suomi ei ole Onnela?

Turvapaikanhakijoille – tai siirtolaisille, niin kuin Purra mieluummin heitä kutsuisi – on annettu turhan hieno kuva Suomesta. Suurin osa uskovat pääsevänsä täällä töihin ja saavansa näin täältä uudenlaisen elämän alun. Noihin lupauksiin ei ole kuitenkaan katetta kurjan taloudellisen tilanteemme ja hurjien työttömyyslukujen vuoksi.

…

Toimittaja: Nämä ihmisvirrat ovat saaneet alkunsa Syyrian sodan vuoksi. Kuitenkin lähinnä on tullut Irakista nuoria miehiä, ei Syyriasta. Suurimmat ryhmät ovat irakilaiset ja somalit. Miksi näin?

Purra:

Kyseessä on sekoittuneet virrat, joissa on monenlaisia mukana. Varmasti mukana on (1) puhtaan pakolaismääritelmän mukaisesti vainoa pakenevia ihmisiä. Sen lisäksi on (2) konfliktialueilta tulevia, taloudellisesti parempia oloja etsiviä ihmisiä. Lisäksi mukana on (3) ihmisiä, jotka liikkuvat, koska muutkin liikkuvat. Tällaiset virrat aiheuttavat suurta painetta vastaanottaville maille. Niissä on helpompi liikkua muidenkin kuin pakolaismääritteen mukaisten ihmisten. Ja paine, jonka tällaiset virrat luovat esimerkiksi Suomessa, saavat aikaan sen, että yhä useammalla on mahdollisuus päästä sisään.

Syyrian konflikti on vaikuttanut moneen suuntaan. On syntynyt eräänlainen ketjureaktio. Monet seikat vaikuttavat tänne tuloon. On vakautta luovat vetovoimatekijät, kuten hyvinvointiyhteiskunnan palvelut, turvallisuus yms.  Lisäksi on yksittäisiä sysäyksiä, jotka voidaan liittää Irakiin, jossa Suomea on tietoisesti mainostettu. Lisäksi mm. salakuljettajat ovat hyvin tietoisia siitä, että Suomeen on helpompaa päästä kuin esimerkiksi Ruotsiin.

…

Toimittaja: Kulttuuriset ongelmat kärjistyvät maahanmuuttovirtojen mukana Suomessa. Mitä se tarkoittaa?

Purra:

”Viittaan enemmänkin sosiaalisiin ja kulttuurisiin arvoihin: siihen mitä saattaa tapahtua, kun maahanmuutto lisääntyy ja samaan aikaan meillä on taloudellisia ongelmia. Keskiluokka alkaa vähitellen huomata, että se ei hyödykään maksetuista veroista, koska hyvinvointiyhteiskunnan verorahoja siirretään koko ajan köyhimmälle väestönosalle. Eli koulutus ja terveydenhoitopalvelut koskevat vain heikompiosaisia.”

Purra kyselee, miten tämä kehitys vaikuttaa veronmaksuhalukkuuteen ja yleiseen solidaarisuuden tunteeseen heikompia kohtaan. Valtio on osittain keinotekoinen järjestelmä, jossa kansalainen hyväksyy sen, että vaikka hän ei tunnekaan kaikkia kansalaisia eikä jaa heidän mielipiteitään, niin hän suostuu , että hänen verorahojaan voidaan käyttää heidän hyväkseen. ”Mutta kun yhteiskunnasta tulee rajaton, niin se vaikuttaa näihin asetelmiin.”

…

Purra:

Näkökulma, jonka mukaan me voisimme avata sylimme ja ottaa kaikki ihmiset tänne elämään, on uskomattoman utopistinen. On tietysti olemassa otollinen ympäristö, jossa se olisi mahdollista. Se on kuitenkin ideaali. Me elämme valtiossa, jonka pitää päättää, ketä tänne tulee, miksi, millä ehdoilla, miten heitä pyritään tänne integroimaan ja mitä se kaikki maksaa.

…

Purra tekee eron yleisen ruohonjuuritason hyväntekeväisyyden ja valtion toiminnan välillä:

”Arjessa ihminen toimii kanssakäymisessä ihmisten kesken. Mutta ihminen on myös kiinnitetty valtioon.  Se, että meillä on vahva valtio, on etu.  Suuret maailman ongelmat liittyvät mm. siihen, että valtio ei ole vahva, se on konfliktissa tai että sitä ei ole olemassa. Se on yksinomaan hieno asia, että ihmiset auttavat turvapaikanhakijoita ja lähimmäisiään. Sillä ei kuitenkaan ratkaista valtion turvapaikkaongelmia, eikä varsinkaan Euroopan ja globaalin tason ongelmia.”

…

Toimittaja: Pitäisikö Suomen valikoida, ketkä turvapaikanhakijoista me päästämme rajojemme sisäpuolelle.

Purran mukaan se on välttämätöntä. Pitää olla jonkinlainen strategia.  Hän esittää valikointiin kolme vaihtoehtoa, joista sopivin ratkaisu voisi hänen mukaan olla jonkinlainen yhdistelmä.

Ensimmäinen vaihtoehto:

Meidän pitää auttaa eniten kärsiviä, heikoimmassa asemassa olevia. Tämä on hyvin moraalinen lähtökohta, jossa ymmärretään, että auttamisvasteen pitää olla mahdollisimman suuri. Tämä ei voi toteutua nykyisessä tavassa, jossa autetaan ainoastaan Suomen rajoille pääseviä ihmisiä.  Tämä menetelmä vaatisi, että EU:lla toimijana olisi yhteinen politiikka, jossa arvioitaisiin todelliset avun tarvitsijat. Ja tässä olisi pakolaisleirien toiminta myös ensiarvoista. Yksittäinen valtio ei tällaista politiikkaa pystyisi tekemään.

Toinen vaihtoehto:

Valtio miettii, mistä se hyötyy eniten. Tämä on hyvin instrumentalistinen näkökulma ja se voidaan yhdistää myös humanitaariseen politiikkaan, niin kuin tehdäänkin monessa maassa. Tietystikään hyödyn ei tarvitse olla ensisijainen motiivi, mutta voidaan ajatella, että kaikkein traumatisoituneimmista ihmisistä ei saada samanlaista hyötyä kuin terveistä esimerkiksi työmarkkinoilla.  Oleellista tässä näkemyksessä on talous ja maahanmuuton työmarkkinavaikutukset. Tätä tehdään humanitaarista maahanmuuttoa toteuttavissa maissa. Mietitään mm., miten saataisiin työntekijöitä pienipalkkaisiin töihin.

Kolmas vaihtoehto:

Me autamme tänne pääseviä, jolloin me tulemme auttaneeksi varakkaimpia ja voimakkaimpia.  Välttämättä mukana on silloin ihmisiä, jotka eivät tarvitse apua yhtä lailla kuin esimerkiksi ensimmäisessä vaihtoehdossa.

…

Ohjelmassa nousee esille myös ISIS. 

Toimittaja: Onko tämä nykyinen tilanne ”Troijan hevonen pyhälle sodalle”, kuten eräs kommentoija arvioi? Eli pääseekö radikaali islam turvapaikanhakijoiden mukana Suomeen?

Purra toteaa vastauksensa aluksi, että hänellä ei ole asiasta tutkimukseen perustuvaa tietoa. Hän kommentoi kuitenkin hyvin osuvasti: ”Se ei ole mahdollista, kunnes se on mahdollista.  Eli kun se kerran tapahtuu, niin se onkin mahdollista.”

Purra pitää suurimpana ongelmana ja riskinä kuitenkin aivan muuta:

 ”Konfliktialueella on paljon useampia ryhmittymiä eli klaaneja, joukkoja ja uskontoja, jotka taistelevat keskenään, ja näitä samoja ihmisiä tuodaan tänne. Mihin ne ristiriidat häviävät sillä matkalla?  Eivät ne mihinkään häviä. Paljon olennaisempana ongelmana näen, että täällä jo olemassa olevat ryhmät alkavat taistella.”

Purran mukaan tätä on nähty mm. Ruotsissa. Sielläkään ei sitä prosessia ole pystytty pysäyttämään.

Keskustelukumppani yrittää vähätellä Ruotsin ongelmia, mutta Purra jatkaa. Hän lyttää kumppanin vähättelyn todeten maassa olevan todellisia ongelmia. Hän lisää, että Ruotsista on kehittynyt yhä eriytyneempi yhteiskunta:

”Siellä on kahdet työmarkkinat, erottelu maahanmuuttajien, huono-osaisen kantaväestön ja hyvinvoivien välillä on kärjistynyt. Nämä samat mekanismit ovat levinneet Länsi-Eurooppaan.”

Lähiöiden ongelmia on Purran mukaan pystyttävä tarkastelemaan avoimin silmin. Hän kuitenkin korostaa, ettei maahanmuutto ole ainoa syy. Globalisaatio ja talouspolitiikan muutokset ovat mukana vaikuttamassa.

…

Toimittaja: Mikä olisi sopivin maahanmuuttajamäärä?

Abdulkarimin mukaan ei ole mitään rajoja. Hänen mukaansa kaikkia pitää auttaa. Ei ole olemassa sellaista rajaa, josta Suomi ei selviäisi. Ainakaan niiden pohdinta ei ole vielä tässä vaiheessa ajankohtaista.

Purra ei tutkijana pysty sanomaan lukumäärää, mutta hän toteaa hämmentyneensä keskustelukumppaninsa ”empaattisesta korkeaotsaisuudesta” ja esittää jatkokysymyksen: Eikö meidän nimenomaan pitäisi auttaa näitä eniten kärsiviä?”

Tässä vaiheessa keskustelukumppani suoraan sanoen intoutuu vaatimaan EU:n rajoja auki, että kaikki hätää kärsivät pääsisivät Eurooppaan turvaan.  Myös Unkari saa vuodatuksessa osansa. Hän vaatii EU:n rajojen avaamista, että kaikki voivat hakea turvapaikkaa. Purran hiljainen tuskastuminen välittyy minuunkin. Se purkautuu sitten kysymysryppäänä, jolla vastapuoli saadaan hetkeksi hiljentymään:

”Onko meillä vastuu kaikista maailman hädänalaisista ja köyhimmistä ihmisistä? Onko Euroopalla vastuu? Pystytäänkö me tyhjentämään koko muu maailma ja ottaa kaikki ihmiset hyviin valtioihin?”

Nyt Abdulkarim alkaa saarnata kolonialismista ja sen tuomasta vastuusta. Sen saarnan toimittaja keskeyttää alkuunsa, koska ohjelma-aika on loppumassa. Päästään viimeiseen kysymykseen.

…

Toimittaja: Onko tämä empatiakysymys vai talouskysymys?

Purran mukaan empatiasta kyse on silloin, kun vie vaatepaketin vastaanottokeskukseen. Talous tulee mukaan, kun valtio tekee omia ratkaisujaan. Tällöin on kyse politiikasta ja muista strategisista valinnoista, joissa empatia, solidaarisuus ja moraali ovat vain pieni osa.

,,,

Tästä lähtien aion seurata tarkemmin Riikka Purran esiintymisiä ja tutustun myös hänen aikaisempiin kirjoituksiinn. Luulen, että niistä voi lukea näitä samoja ajatuksia kuin hän esitti tässä radio Dein ohjelmassa. Odotan lokakuun kuudetta päivää, jolloin Ajankohtaisessa kakkosessa pitäisi olla se yllä mainitsemani pakolaisilta.  Ohjelma ei sinänsä kiinnosta, mutta siitä voi syntyä jotakin sosiaalisessa mediassa.