Laitan alkuun juttuni pääaiheen, tekemäni runokäännöksen:
Ei minulle kevättä tule
Ei virtaava Don tulvaa tuo
Rakkauden riemua neidon sydän
tykyttää – mutta minulle ei.
Ei minulle puutarhat tuoksu
On puhjennut kukkaan laakson lehto
Heräävää kevättä satakieli
sirittää – mutta minulle ei.
Ei minulle koita pääsiäinen
ovat koolla suku ja rakkaat
He ylösnoussutta ylistävät
tuona päivänä ilon – ole mukana en
Vaan minunpa ihoni valkean
särkee lyijyinen luoti,
ja kyyneleet katkerat virtaa.
Veljeni – minulle suotu se on.
…
Käännös pohjautuu lauluun, jonka esityksiä avautuu näiden
linkkien kautta:
-
Sretenskin luostarin mieskuoro
-
esittäjänä Pelageja, kuvat elokuvasta Tšaapajev.
-
Esittäjä tuntematon, laulu liitetään
kasakkaperinteeseen
…
Kyseessä on venäjänkielinen laulu Не для меня придет весна. Ensimmäisenä vastaan tuli Sretenskin
luostarin mieskuoron esitys ja sen innoittamana laadin laulun sanoista vapaan
mutta runomuotoisen käännöksen. Kyseinen runo elää nykyisin vain lauluna. En
kuitenkaan kyennyt luomaan laulettavia säkeitä. Loppusointuihinkaan en
pyrkinyt. Yritin välittää sanojen kautta laulun hengen. Tämä kääntäminen on
minulle kivaa iltapuhdetta, jonka kautta pyrin pitämään tuntumaa omaan
äidinkieleeni. Ja julki laitan sen pelkästään sen vuoksi, koska alkuperäinen
laulu kosketti minua.
Laulussa kertojan osa on julma. Ei tule ihmisen osaksi aina
ruusutarhoja. Olen viime päivinä perehtynyt erään suomalaisen
vallankumouksellisen elämään, jonka osaksi tuli saada Stalinin vainoissa kuula
kalloon. Hänestä tulee juttua lähiaikoina. Myös hän ja hänen kaverinsa yhdistyvät
minun mielessäni tämän laulun kertomaan kohtaloon, samoin kuin Tšaapajev
Pelagejan esityksessä.
Ehkä laulu kosketti, myös isävainajani sotamuistojen kautta.
Hän ei siitä ajasta paljoa pukahtanut mutta kerran hän kuvasi lyhyesti sitä,
kuinka kuolema oli rintamalla jatkuvasti läsnä: hän ei uskonut vähääkään, että
siitä hulluudesta hengissä selviäisi. Ihme kuitenkin tapahtui. Ja minulle on
sen myötä suotu siunaus elää, kokea, tuntea, nähdä maailmaa, olla kosketuksessa
elämää suurempaan ja kirjoitella näitäkin juttuja.
”Ei minulle kevättä tule” on mm. Wikipediassa nimetty yllättäen romanssiksi. Toki se kertoo rakkaudesta, mutta nurjalta puolelta. Runon alkuperäisen version on laatinut laivastoupseeri A. Moltšanov vuonna 1838. Venäläinen säveltäjä N.V.Devitte (1811 – 1844) on sen säveltänyt. On tutkijoita, jotka pitävät Devittea myös laulun sanoittajana. Laulu kuului nuoren Fjodor Shaljapinin ohjelmistoon, ennen kuin hän nousi maailman maineeseen, ja sen sanotaan olleen Maksim Gorkin lempilauluja.
 |
| säveltäjä N.V.Devitte |
Runosta on myöhemmin tehty useita eri versioita. Käännökseni
perustuu nykyisin kuultavaan versioon, joka on kuultavissa oheisten linkkien
kautta.
A.Moltšanovin sanotaan palvelleen Mustanmeren laivastossa
Silistrija-nimisellä aluksella. Alkuperäinen ja ainoa runoversio julkaistiin
suositussa kirjallisuuslehdessä. Se on pitempi ja sen rinnalla pelkistetty
nykyversio tuntuu kalpealta häivähdykseltä. Toisaalta tuo pelkistys tuo siihen
musiikillista voimaa. Alkuperäisessä versiossa tytöllä on nimi – Alina. Siinä
mainitaan Abhasian rannikko ja Kaukasuksen kansat, joita vastaan käydään
taistelua. Don-joen sijalla on Bug. Sillä joella ei ole kuitenkaan runollista
sisältöä, Doniin liittyy monenlaisia mielleyhtymiä, se sopii tähän lauluun
paremmin.
Laulua laulettiin sen syntyaikoina 1840-luvulla mutta sitten
se unohtui. Se tuli uudestaan julkisuuteen vasta 1900-luvun alkuvuosina. Sitä
alkoi esittää tunnettu laulaja Anastasija Vjaltseva, jolle pianisti Ja. Prigoži
muokkasi Devitten sävellystä sopivampaan muotoon. Prigoži työskenteli
moskovalaisen mustalaiskuoron säestäjänä. Myöhemmin tehtiin vielä raaempi,
sotilaselämään tai ”alamaailman tyyliin” sopivampi versio. Kansalaissodan
jälkeen laulu unohtui noin 50 vuodeksi. Se ilmestyi julkisuuteen vuonna 1978 tunnetun
ohjaajan Nikita Mihalkovin elokuvassa Viisi
iltaa (Пять вечеров), jossa päähenkilönä oleva elämässä
sivuraiteille joutunut mies alkaa yhtäkkiä ravintolassa juopuneena toistella
laulun sanoja https://www.youtube.com/watch?v=PzagDl3vc-M. Kukaan ei siellä laulua tunne, mutta
Neuvostoliitossa laulu herää uudelleen henkiin.
 |
| Sretenskin luostarin mieskuoro |
Laulusta on olemassa monenlaisia sovituksia. Yksi laulun
loistavista esittäjistä on kansainvälisestikin tunnettu moskovalainen
Sretenskin luostarin mieskuoro (http://bestchoir.ru/en/).
Yllä jo kerroin, että heidän kauttaan laulu minuun ”kolahti”. Pidän heidän
voimallisesta esityksestään. Eräässä versiossa yleisö kuuntelee laulua
seisaaltaan ja yleisön joukossa ensirivillä seisovat Venäjän presidentti ja
pääministeri (ks. linkki). Se on hyvin juhlava tilanne. Sitä ovat laulaneet
myös monet naislaulajat, mm. Pelageja ja Zhanna Bitševskaja. Youtubesta löytyy
myös versio, jossa sitä esittää lasten laulukilpailussa 11-vuotias poika: https://www.youtube.com/watch?v=Fs8HeXG3a2I.
Myös ohjaaja Nikita Mihalkov on sitä esittänyt erinäisissä juhlatilaisuuksissa
kasakkakuoron kanssa, ainakin tämän yhden kerran: https://www.youtube.com/watch?v=f0ss7yE86bc
. Siitä en erityisemmin välitä.
Laitan loppuun laulun sanat
alkukielellä:
Не для меня придёт весна,
Не для меня Дон разольётся,
И сердце девичье забьётся
С восторгом чувств -- не для меня.
Не для меня цветут сады,
В долине роща расцветает,
Там соловей весну встречает,
Он будет петь не для меня.
Не для меня придёт Пасха,
За стол родня вся соберётся,
«Христос воскрес» из уст прольётся
В Пасхальный день не для меня.
А для меня кусок свинца,
Он в тело белое вопьётся,
И слёзы горькие прольются.
Такая жизнь, брат, ждёт меня.
 |
| Pelageja oli jo lapsena tähti ja loistokas laulajan ura jatkuu yhä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti