Tulevana syksynä keskustelu pankkiasioinnista ja
maksujärjestelmästä varmasti kiihtyy. Senkin vuoksi tuli tämäkin teksti
kirjoitettua. Olen itse ollut varsin vanhanaikainen ja vältellyt uusien
maksujärjestelmien käyttöönottoa. Käteisrahan käyttöä olen tähän asti suosinut,
sillä siten olen voinut paremmin tarkkailla rahan käyttöäni. Sittemmin olen
lipsunut asiassa. Lähimaksun käyttöönkin ryhdyin vasta sen jälkeen, kun kerran
kaupan kassalla minulle sitä suositeltiin ryhtyessäni työntämään korttia
laitteeseen. Turvallisuusasiat ovat minulle olleet tärkeitä enkä ole yhtään
varma, että nykykehitys veisi pankkiasiointia ja maksujärjestelmää
turvallisempaan suuntaan.
Jokin päivä sitten kävin lounastamassa erään italialaisen
kanssa. En ole koskaan Italiassa käynyt ja tunnen muutenkin maata suhteellisen
huonosti. Maksettaessa kävi kuitenkin ilmi, että pankkikortin käyttö ei
vieraalla ollut ihan sujuvaa. Lähimaksukin tuntui vieraalta. Siitä kirposikin
pieni keskustelu. Kumppanini kertoi, että italialaiset maksavat mieluiten
käteisellä. Korttimaksuja vierastetaan nähdäkseni enemmän kuin muualla.
Eräs Italian minua paremmin tunteva tuttavani kertoi
kuulleensa, että Italiassa säästetään mieluummin sukanvarteen, kuin
luotettaisiin pankkeihin. Joku italiaano oli hänelle todennut kyynisesti, että
kyllä he tietävät, mitä pankkijärjestelmä on, sillä siellä pankit on alun
alkuaan perustettukin. Luottamusta ei löydy, suurta huijausta kaikki tyynni.
Kun lounaskaverini kanssa puhe siirtyy Italian taloustilanteeseen,
niin hän korostaa, että vaikka velka on mittava ja talous kurjassa kunnossa,
niin yksityistä pääomaa maassa kyllä riittää. Rikkaat elävät makeasti,
kykenevät kiertämään menestyksekkäästi verojakin. Yksityistä omaisuutta maassa riittää.
Italia on ylipäänsä suuren mullistuksen edessä. Tuloerot ovat valtavat. Veroja kiertävien ökyrikkaiden
rinnalla on köyhyyttä. Yhä useamman on tultava niukasti toimeen. Toisaalta
syntyvyys on seuralaiseni mukaan Euroopan pienin. Mitenköhän käy tulevissa
perinnönjaoissa?
….
Jätetään Italia, koska se vie aihetta syrjään. Mennään
lähemmäksi omaa käytäntöämme.
Kun useita vuosia sitten olin pankissa virkailijan kanssa
hoitamassa asioitani, niin jouduin suoraan sanoen hämmennyksen valtaan. Olin
ymmällä, kun virkailija tivasi ja urkki erinäisiä tietoja toinen toisensa
perään. En tiennyt, miten asiaan olisin suhtautunut. Ei minulla salattavaa ole, mutta siinä
virkailija meni kyllä mukavuusalueen toiselle puolelle. Nyt jälkeenpäin voin
todeta, että aivan liian kiltti olen heidän kanssaan ollut. Hämmentyneenä ei
mielellään rupea riitelemään, enkä varsinkaan tilanteessa, jossa vaihtoehdot
ovat vähissä. Pankin kanssahan eletään
kuin pakkoavioliitossa.
Noista kokemuksista meni muutama vuosi, aloin huomata
muutoksen tuulia. Kun kerran vähättelin
ja pidin tarpeettomana mobiilisovelluksen käyttöönottoa, pankkivirkailija
totesi minulle, että siihen tullaan tulevaisuudessa siirtymään. Niin ollen
kotitietokoneella luotu pankkiyhteys avainlukulistoineen syrjäytettäisiin. Nyt
ymmärrän niin, että kotitietokoneella voi yhteyden luoda, mutta avainlukulistat
jäävät historiaan. Mobiililaitetta käytettäisiin tunnistautumisessa. Asia
varmasti selventyy syksyn aikana.
En ymmärrä, miksi ihmeessä kotitietokonetta pidetään
turvallisuuden kannalta huonompana ratkaisuna kuin kännykkää. Asian kehittelyyn
on liittynyt salamyhkäisyyttä. Ihan rehtejä ja reiluja eivät asiasta tietoiset
ole olleet. Ketunhäntä on ollut kainalossa.
Uutisen tunnuslukulistoista luopumisesta löytyy mm. täällä.
Mitä pankkikorttien käyttöön tulee, niin eräissä
naapurimaissamme kehitys näyttää olleen ripeämpää kuin Suomessa. Olen seurannut
viime vuodet Pietarin maksujärjestelmän kehitystä. Aika huimaa vauhtia siellä
näyttää uudistus etenevän. Käteismaksu on jäämässä vähemmälle. Itse kuitenkin
pidän siitä kiinni, mutta yhä useammin tulee myyjän kanssa vaihtorahaongelmia.
Toisaalta tekniset ongelmat hidastavat joskus asiointia kaupan kassalla. Muutaman kerran verkkomaksu ei ole toiminut
ja käteisen haltijana olen tuntenut itseni muutaman pettyneen rinnalla voittajaksi.
Kuten yllä totesin, maksujärjestelmä on tulevana syksynä
kokemassa muutoksia, ja olen niiden suhteen paitsi epäluuloinen myös skeptinen.
Ei mobiilisovelluksiin siirtyminen, mitään turvallisuutta voi lisätä.
Päinvastoin kännykkä on paljon alttiimpi varkauksille ja rikolliselle käytölle.
Miksi ihmeessä uudistuksia kaupataan niin hanakasti?
Sain vastikään pankilta uuden tunnuslukulaitteen. Sen on
määrä korvata turvakortti, jota itse pidän suhteellisen helppokäyttöisenä ja
selkeänä keinona laskua maksaessani. Uusien järjestelmien käyttöönotto tuo
turvattomuutta, kun vanhoista turvallisiksi koetuista käytännöistä on
luovuttava.
Tunnen edelleen paljon ihmisiä, jotka eivät omista
mobiililaitetta eivätkä aio sitä hankkia. He joutuvat kyllä ongelmaan, mutta
uskon monen heistä pitävän kyllä päänsä hamaan hautaan saakka. Melkein järkiään
monet iäkkäämmät ihmiset ovat pankkimaksujen ja etäyhteyksien kanssa selkeissä
ongelmissa. Myös muisti- ja näköongelmat ovat lisääntymässä. Ei pienellä
kännykällä asiointi mitään herkkua heille ole. Kaikki tuntuu kiusanteolta.
Kun käteisen käytön odotetaan vähenevän, niin edessä on
tilanne, jossa käteisrahan käytöstä luovutaan kokonaan. Onhan esimerkiksi Ruotsissa
asetettu tavoitteeksi, että siitä luovuttaisiin jo ensi vuosikymmenellä. Sehän
voi vaikka toteutua, kun kerran kehitys on nykyisin niin huimaa.
Tähän kehitykseen löytyy kuitenkin varoituksen sanoja. J.
Hankamäki on kirjoittanut artikkelin pankkijärjestelmän murroksesta. Hänellä on
kansalaisille selkeä sanoma: Älä koskaan luovu käteisen rahan käytöstä! Hän
näkee pankkiuudistuksilla selkeää määrätietoisuutta. Käteisen rahan käytöstä luopuminen
on siinä kehityksessä yksi välivaihe.
Tuo Hankamäen kirjoitus löytyy mm. täältä.
Se on julkaistu tämän vuoden heinäkuussa. Hankamäki on kirjoittanut aiheesta jo
kolme vuotta sitten täällä.
Hänellä on jutut myös omilla kotisivuillaan.
Muutosten takana on tietysti EU, joka direktiiveillään on
levittänyt lonkeronsa ihmisen arkeen. Ei EU ole turhaan kasvattanut koneistoaan.
Avuttomuus nimettömän pullataikina-byrokratian edessä on ilmeinen. Kansalainen
saa turhaan huutaa sille tuskaansa. Koneisto murskaa yksilön, vastuunkantajaa
ei löydy. Politiikan päätöksenteossa ei järjelle ole käyttöä eikä henkilöiden
toimia seuratessa näytä sitä pääkopasta löytyvän.
Pankkiuudistukset johtavat pikkuhiljaa pankkitietojen
viranomaisvalvontaan, uskoo Hankamäki. Aina tietysti edellytetään muodollisesti
asiakkaan lupa, mutta siihen saatetaan meidät velvoittaa. Muuten ei eläkkeitä,
työttömyysetuisuuksia tai toimeentulotukia tileille makseta.
Kehitys merkitsee pankkisalaisuuden ja taloudellisen
yksityisyyssuojan päättymistä, vaikka uudistuksia toki perustellaan ”turvallisuudella”.
Pankki on kaiken lisäksi muuttamassa yhä röyhkeämmin
erinäisiä toimintojaan maksullisiksi. Tästä
on käytännön esimerkkejä, kun yksittäinen yhdistys tai organisaatio haluaa
monipuolistaa maksujärjestelmäänsä tai toteuttaa käteismaksujen siirtoa
tileille.
Hankamäen mukaan uudistusten myötä taloudellinen valta
siirtyy pankeille tai maksuja välittäville yrityksille. Kansalaiset saadaan
uudistuksiin suostumaan, kun vedotaan käteisen rahan käytön ”kalleuteen”. Rahansiirrot tileille helpottuvat. Kun niin
käy, niin vasemmistokin saadaan suostumaan vallansiirtoon.
Tämä seuraava on henkilökohtaista dystopiakuvitelmaani enkä
toivo sen toteutuvan:
Globaalit yritykset levittävät lonkeroitaan kansalaisten
arkeen mutta paikalliset pienyritykset voivat olla tiukoilla. Kun
viranomaissääntely laajenee, niin byrokratian laajetessa monenlainen omaehtoinen
toiminta voi tulla hankalammaksi toteuttaa. Siihen ei kaikilla riitä voimia. Orwellilainen
maailma tulee yhä todellisemmaksi.
Palaan Hankamäen ajatuksiin. Hän kehottaa kansalaisia olemaan tarkkana eikä
suostua kaikenlaiseen vedätykseen. Helpoin keino protestoida on jatkaa käteisen
rahan käyttöä. Hän ilmaisee asiansa voimallisesti. Hän ei perustele sitä ikäihmisten
ongelmilla mobiilipankkiin tunnistautumisessa, vaan asia on periaatteellinen.
Ei ole hyvä, että ihmiset tehdään riippuvaisiksi pankkien tilijärjestelmistä ja
maksuvälineistä. Hankamäen sanoin kyse on ”pankkien tekemästä ryöstöstä”. Kansalaisten
yksityisyyden suoja ja omaisuuden suoja murenevat, ulkopuoliset järjestelmät
pääsevät kaivamaan kansalaisten pankkitietoja.
Kun ennen valvottiin kansalaisten tuloja, uudistuksen myötä
aletaan valvoa myös menoja. Tulee kaikenlaista ”elämäntapatarkkailua”. Ylhäältä
käsin vakuutetaan hyväntahtoisuutta mutta todellisuudessa voi käydä toisin. Ihmisten
kynnys tuhlailuun madaltuu. Hän menettää yhä enemmän kyvyn hallita omaa
talouttaan. Se taas avaa markkinoita kaikenlaisille hyväksikäyttäjille.
Mitä taas tulee taisteluun rahanpesua eli pimeää rahaa
vastaan tulee, niin Hankamäen mukaan sen liikkumista estämään löytyy muita
keinoja. Mitään todellista tarvetta elektronisen maksamisen laajentamiseen ei
Hankamäen mukaan ole. Kyse on hänen mukaansa vallankäytöstä ja ahneudesta.
Viranomaiset kävelevät siinä kansalaisten yli. Myös talletusten pääoma saadaan
muutosten myötä helpommin verolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti