Ensi alkuun paljastan, että jutussani on kyse transsukupuolisuudesta. Johdannoksi kerron kuitenkin otsikon kirjailijasta ja omasta suhteestani hänen tuotantoonsa.
Khaled Hosseini (s. 1965) on syntyisin Afganistanista ja
asunut Yhdysvalloissa teini-iästä lähtien. Maailmanmaineeseen hänet nosti
esikoisromaani Leijapoika (The Kite Runner, 2003), johon pohjautuva
elokuva lienee tehnyt hänestä vielä tunnetumman. Hosseini on ollut koko uransa
ajan äänekäs syntymämaansa puolestapuhuja.
Hänen koskettavaan elämäntarinaansa voi tutustua helpoiten Wikipediasta. Siitä
välittyy hänen lahjakkuutensa, jonka hän osoitti jo lapsuudesta alkaen. Hosseinin
isä oli diplomaatti ja perheensä mukana hän asui nuorena Kabulin ohella
Teheranissa ja ennen Yhdysvaltoihin muuttoa Pariisissa. Siellä ollessaan vuonna
1980 Hosseinit joutuivat hakemaan turvapaikkaa Yhdysvalloista. Perhe joutui
puille paljaille, mutta sosiaaliturvan ansiosta perhe pääsi jaloilleen ja isän
onnistui oman ahkeruutensa ja neuvokkuutensa ansiosta kouluttaa lapsensa.
Khaled Hosseini opiskeli lääkäriksi. Kirjoittamisen
harrastus ei kuitenkaan jäänyt ja kirjailijan ura käynnistyi oman ammatin ohessa.
Ainakin ensiteoksensa hän julkaisi toimiessaan sisätautien erikoislääkärinä. Päivät
alkoivat aamutuimaan kirjoittamalla.
Oma tutustumiseni Hosseinin tuotantoon alkoi hänen toisesta
teoksestaan Tuhat loistavaa aurinkoa
(Thousand Splendid Suns, 2007). Suomennos
valmistui vuosi alkuteoksen jälkeen ja luin sen tuoreeltaan, kun teos sattui
osumaan kirjaston esittelyhyllyllä silmiini. Se vei mukanaan ja siitä
innostuneena hankin käsiini myös esikoisteoksen ja katsoin myös siihen
pohjautuvan elokuvan. Wikipedian mukaan noita teoksia on myyty yli 40 miljoonaa
kappaletta.
Kolmannen teoksen ilmestymistä sai muutaman vuoden odottaa.
Se taisi kuitenkin jo jäädä kesken. Samaa sykettä ei enää löytynyt. Vaikutti
vahvasti siltä, että kirjailija oli jo saanut kaiken kerrottua. Tyyli kyllä
miellytti mutta kuvauksissa oli toiston tuntua. Pyörittiin samojen aiheiden
ympärillä.
Hosseinin teokset ovat enemmän tai vähemmän sidoksissa
omaelämäkerrallisiin aiheisiin. Hän on pitäytynyt tiiviisti omassa
kulttuuriperinnössään. Tällöin on sinällään normaalia, että luomistyössä on
haasteita, kun vanhat aiheet tuntuvat kalutun loppuun. Kai autenttisuudestakin
alkoi hävitä jotain.
Seuratessani kirjailijan päivityksiä sosiaalisessa mediassa
näkemyksissä ja kannanotoissa alkoi näkyä amerikkalaistumisen vaikutus. Tuo on
tietysti oma subjektiivinen tunnetason arvio. Arvostukseni ei kuitenkaan ole laantunut.
Innostavat lukuelämykset ovat edelleen mielessä. Seuraan hänen uraansa ja hänen
ajatuksiaan, lähinnä kuitenkin uteliaisuudesta. Hänen suosionsa on edelleen
valtava. Facebookissakin hänellä taitaa olla yli 600 000 seuraajaa.
Kiinnostuneille laitan linkin haastattelusta, jossa
kirjailija pohtii naisnäkökulman huomioon ottamista. Se on ollut hänelle luova
haaste ja osoitus kirjallisista pyrkimyksistä moniäänisyyteen.
…
Juttuni varsinainen aihe on Facebookissa silmiini osunut kirjailijan
viesti. Asia koskee transsukupuolisuutta ja liittyy läheisesti kirjailijan
omaan perhepiiriin. Intiimistä aiheesta on siis kysymys ja se on herkistänyt
myös monet viestin lukijat ja kommentoijat. Hän julkaisi viestinsä jo reilu
viikko sitten. Tunnustan ensi reaktioni olleen kutakuinkin tyrmäävä. Siitä tämä
viivekin johtuu. Annoin muutaman päivän kulua ja sen myötä aloin itsekin
arvostaa isän ratkaisua. Hosseini on todennut olevansa muslimi, tosin
maallistunut. Siinä valossa näkemys on vähintäänkin radikaali.
Liitän tähän kirjailijan 13. heinäkuuta julkaiseman viestin
kokonaisuudessaan. Sen perässä on suomennokseni. En lopulta tyytynyt pelkkään google-käännökseen,
vaan päädyin sitä muokkaamaan, toivottavasti parempaan suuntaan.
Khaled Hosseini:
”Yesterday, my daughter Haris
came out as transgender. I have known about Haris’ journey since last year and
I’ve watched her navigate some very trying personal times. Transitioning is
such a complicated undertaking—emotionally, physically, socially,
psychologically—but Haris has met each challenge with grace, patience, and
wisdom.
As a father, I have never been
prouder of her. I am delighted to now have not one but two beautiful daughters.
Most of all, I am inspired by Haris’ fearlessness, her courage to share with
the world her true self. She has taught me and our family so much about
bravery, about truth. About what it means to live authentically. I know this
process was painful for her, fraught with grief and anxiety. She is sober to
the cruelty trans people are subjected to daily. But she is strong and
undaunted.
I love my daughter. I will be by
her side every step of the way, as will our family. We stand behind her. It’s a
privilege to watch her enter the world as the beautiful, wise, and brilliant
woman that she is. May God bless her.”
Käännös:
”Eilen tyttäreni Haris esiintyi
transsukupuolisena. Olen tiennyt Harisin matkasta viime vuodesta lähtien ja
olen nähnyt hänen käyvän läpi hyvin haastavia henkilökohtaisia aikoja.
Siirtymävaihe on monimutkainen prosessi – emotionaalisesti, fyysisesti,
sosiaalisesti ja psykologisesti – mutta hän on kyennyt kohtaamaan uudet
haasteet nöyrällä, kärsivällisellä ja viisauden täytteisellä asenteella.
Isänä en ole koskaan ennen ollut
hänestä niin ylpeä kuin nyt. Iloitsen siitä, että minulla on nyt yhden sijasta
kaksi kaunista tytärtä. Eniten olen vaikuttunut Harisin pelottomuudesta, hänen
rohkeudestaan jakaa maailmalle omaa todellista itseään. Hän on opettanut
minulle ja perheellemme hyvin paljon siitä, mitä on rohkeus ja totuus, mitä
tarkoittaa elää aidosti. Tiedän, että tämä prosessi on ollut hänelle tuskaisa,
täynnä surua ja ahdistusta. Hän suhtautuu tyynesti sille julmuudelle, jonka
kohteena transsukupuoliset ovat päivittäin. Mutta hän on vahva ja peloton.
Rakastan tytärtäni. Olen joka
vaiheessa hänen rinnallaan, kuten myös perheemme. Seisomme hänen takanaan. On
etuoikeus saada seurata, kun hän kauniina, viisaana ja loistavana naisena
kohtaa tulevan maailman. Suokoon Jumala hänelle siunauksensa.”
Juttu on herättänyt suunnattoman paljon kommentointia, lähes
pelkästään kunnioittavia ja ylistäviä. Yksi kyyninen viesti siellä oli, jossa
viitattiin tyttären maskuliiniseen nimeen. Sen kirjoittaja leimattiin tylysti
”spämmääjäksi”. Itse asiassa ei hänkään kritisoinut. Viestistä vain ilmeni ehkä
piiloteltu sarkasmi. Siihen kuitenkin reagoitiin hyvin herkästi.
Ymmärrän kyllä molempia osapuolia. Isän näkemys on avoin ja
rohkea. Se on saattanut tehdä kipeää, mutta hän on käsittääkseni koonnut
itsensä. Kyseessä on kuitenkin oma lapsi. Hän ansaitsee kunnioituksen.
Toisaalta tuon torpatun näkemyksen esittäjä puolustautuu
rehdisti. Tässä hänen perusteltu reaktionsa syytösten jälkeen. Suomennos on
omani.
”Haluat periaatteessa viedä tilaa
tavallisilta ihmisiltä, jotka yrittävät olla puolueettomia ja suvaitsevaisia.
Se on hyvin itsekäs asenne, joka sulkee pois kaiken vuoropuhelun, mikä kehittää
keskinäistä kunnioitusta. Uudenlaisen terminologian käyttö ei oikeuta riidan
kylvöä ja syyttävää käytöstä.”
Hän siis toivoo, että keskustelun sävyn pitäisi olla
kuitenkin keskinäisesti kunnioittavaa. Siinä tuomitaan herkkänahkaisesti
vääränlaisen kysymyksen esittäjä ja leimakirves heiluu.
Tästä oppii sen, että sananvalinnoissa on nykyisin oltava
tarkkana. Loukkaantumisesta on tullut joillekin kai lähes sisäinen pakkomielle.
Olkoon kyse mistä tahansa.
Toivoisi tietenkin, että asioista pitäisi voida puhua
avoimesti, myös mahdollisista ennakkoluuloista, ilman että saisi osakseen
leimakirveen iskuja. Tosin tässä tilanteessa närkästymisen kyllä ymmärrän.
Onhan asia varmasti herkkä niin isälle ja muulle suvulle, kuin myös laajalle
lukijakunnalle. Tuossa tilanteessa odotetaan varmasti kannustavia ja
rohkaisevia näkemyksiä. Ymmärrän, että tässä yhteydessä pieni polemisoivakin
asenne voi tuntua vastenmieliseltä. Parempi vaihtoehto on vaieta.
Enkä tiedä, onko perheen uuden tyttären päätös pelkästään juridinen,
vai onko hän tosiaan aloittanut hormonihoidot ja ehkä kirurgiset toimet. Siihen
isällä olisi varmaan oma kiinnostava näkemyksensä. Onhan hän kuitenkin
sisätautilääkäri ja tuntee varmasti myös mahdolliset haitat. Toisaalta Haris on
jo itse täysi-ikäinen ja kantaa vastuun teoistaan.
Yhtä kaikki, isä voi olla tietoinen sukupuolenkorjauksen ikävistä
puolista. Hänelle se voi tehdä kipeää, mutta henkilökohtainen Facebook-seinä ei
varmasti ole niiden asioiden läpikäymiselle oikea foorumi.
Pohdin myös kirjailijan islamtaustaa. Sillä on varmasti
taustalla ollut vaikutuksensa, mutta kovin paljon sillä ei ole merkitystä.
Khaled on todennut olevansa uskonnollisissa näkemyksissään maallistunut. Hänen
lastensa näkemyksistä en tiedä mitään. Perhe
on täysin amerikkalaistunut.
…
Etsin tietoa Harisista. Ja löytyihän siihen pari videolinkkiä
(tässä ja tässä). Ne ovat vuodelta
2019. Nuorukainen vaikuttaa olevansa hyvin valveutunut, terävä-älyinen ja
sanavalmis kaveri, joka tuntuu olevan suosittu myös opiskelukavereitten
keskuudessa. Hän on loistava esiintyjä. Isä voi olla vain ylpeä tuonkaltaisesta
lapsestaan. Äänessä on poikamaisuutta. Se särkyy välillä kimakaksi. Jos
hormonihoidot oli jo aloitettu, se saattoi olla niiden vaikutusta. Käsittääkseni
prosessi on kuitenkin alkanut hieman myöhemmin.
…
Sukupuolen vaihdokset tai korjaukset (tai miksi sitä itse kukin
haluaakin kutsua) ovat viime aikoina saaneet näkyvyyttä. Suhtaudun niihin itse
kriittisesti, varsinkin silloin, jos kyse on alaikäisestä tai nuoresta
ihmisestä, jonka elimistö on vielä fyysisesti kehittymässä. Niitä ei pitäisi
ryhtyä suosimaan.
Transsukupuolisia on Yhdysvalloissa noussut viime aikoina
näkyviin asemiin. Esimerkkinä laitan kaksi henkilöä, jotka toimivat
Yhdysvalloissa korkeissa valtion viroissa. Toinen heistä on Rachel Levine, joka on
toiminut Pennsylvanian terveysministerinä ja on ensimmäinen transsukupuolinen senaatin
vahvistama virkamies. Tässä
on linkki englanninkieliseen artikkeliin. Toinen on Samuel Brinton,
ydinvoima-alan asiantuntija. Hän on nuorempaa sukupolvea (s. 1988) ja ura
lienee selkeässä nosteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti