”Хай живе вильна Украина вид Киева до Берлина!” - "Eläköön vapaa Ukraina Kiovasta Berliiniin!"

Juttuni otsikko on lainaus Mihail Bulgakovin romaanista Valkokaarti (Белая гвардия, 1923-24). Olen viime aikoina ollut kiinnostunut Bulgakovin elämästä ja urasta ja pohdiskellut mm. hänen suhdettaan Aleksandr Puškiniin. Toivottavasti saan siitä jotain kirjoitetuksi. Tämä juttuni on kuitenkin eräänlainen ”välihuokaus”, jossa käsittelen romaanin erästä kohtausta. Mennään ajassa noin 100 vuotta taaksepäin, ja palataan sitten tähän päivään. 

Mihail Bulgakov(1891- 1940) syntyi ja vietti nuoruutensa Kiovassa Ukrainassa.  Sittemmin 1920-luvulla hän muutti Moskovaan. Esikoisromaani Valkokaarti käsittelee Kiovan tapahtumia vuosina 1918-19. Päähenkilönä ovat Turbinin sisarukset, joiden esikuvana on ollut Bulgakovin oma perhe.  Vanhin heistä, lääkärinä toimiva Aleksei kuvaa Mihailia itseään. Tuolloin kaupunki eli kauheaa sotaa ja romaani kertoo sen ihmisten kokemuksen suodattamana. Pelko, epäluottamus, viha ja painajaiset nivoutuvat yhteen ihmisten yrittäessä pitää kiinni elämän ohuesta langasta. Valta vaihtuu tiuhaan. Turbinit ovat monarkisteja ja yrittävät taistella keisarin vallan puolesta. Teos on varsin erilainen sotaromaani, jossa myös mysteerisellä voimalla pilkahtaa välillä ilmestyskirjan symboliikka esiin. Lukija elää Kiovan tapahtumia kaikkine aisteineen. Niistä kalman hajun kokeminen taisi minulle olla kauheinta.

Hetmanni Pavlo Skoropadski

Ilman pitempiä johdantoja siirryn otsikossa olevan lainauksen taustoihin. Keväällä 1918  perustetun Ukrainan valtakunnan (Ukrajins’ka Deržava) johtoon oli noussut Saksan ja muiden I maailmansodan keskusvaltojen tukema Pavlo Skoropadski, joka otti käyttöön ukrainalaisperäisen arvonimen hetmanni. Maassa oli keskusvaltojen joukkoja. Ukrainan valtakunnan historia kesti vain saman vuoden joulukuuhun asti. Tällöin Skoropadski pakeni Kiovasta ja asettui syntymämaahansa Saksaan. Ukrainan kansantasavallan joukot valtasivat maan ennen kuin bolševikit liittivät Ukrainan Venäjään.

Otsikon lainaus on romaanin alkuosasta, kun Skoropadski on hetmannina ja maassa on jonkin asteinen ukrainalaistamissuuntaus. Aleksei on ystävineen palannut taisteluista Kiovaan ja ystävykset ovat kokoontuneet Turbinien asunnolle viettämään iltaa juominkien merkeissä. Otsikko on suora lainaus eräästä Aleksein repliikistä. Se on hieman venäjän kielelle väännettyä ukrainaa.  Oikein pitäisi kai olla ”Хай живе вільна Україна Від Києва до Берліна!”, suomeksi ”Eläköön vapaa Ukraina Kiovasta Berliiniin!” (minkä olen myöhemmin otsikkoonkin lisännyt). Tällä lausahduksella Aleksei pilkkaa lähinnä saksalaisten tuella valtaa pitäviä joukkoja.

Kiinnitin aluksi huomiota repliikkiin, koska huomasin Esa Adrianin vuodelta 1972 peräisin olevan suomennoksen vajaaksi. Laitan tähän alkuperäisen tekstin ja heti sen perään Adrianin suomennoksen. Suomentamatta jätetyt kohdat laitan kursiivilla.

Я б вашего гетмана, — кричал старший Турбин, — за устройство этой миленькой Украины повесил бы первым! Хай живе вильна Украина вид Киева до Берлина! Полгода он издевался над русскими офицерами, издевался над всеми нами. Кто запретил формирование русской армии? Гетман. Кто терроризировал русское население этим гнусным языком, которого и на свете не существует? Гетман. Кто развел всю эту мразь с хвостами на головах? Гетман. А теперь, когда ухватило кота поперек живота, так начали формировать русскую армию? В двух шагах враг, а они дружины, штабы? Смотрите, ой, смотрите!

Tässä on Esa Adrianin suomennos:

-          Teidän hetmanninne minä hirttäisin ensimmäisenä! Vanhempi Turbin huusi. – Puoli vuotta hän on pitänyt meitä kaikkia pilkkanaan. Kuka kielsi kokoamasta venäläistä armeijaa? Hetmanni. Mutta nyt kun ollaan kusessa, ruvetaan kokoamaan venäläistä armeijaa vai mitä? Vihollinen on kahden askeleen päässä, nämä puuhaavat suojajoukkoja ja esikuntia. Aiai, varokaa vain! (Valkokaarti 1972, s. 55)

Tässä yritän täydentää suomennosta ottaen mukaan poisjätettyjä kohtia::

Teidän hetmanninne minä hirttäisin tämän suloisen Ukrainan rakentamisesta ensimmäisenä! Eläköön vapaa Ukraina Kiovasta Berliiniin! Puoli vuotta hän piti pilkkanaan venäläisiä upseereita, piti pilkkanaan meitä kaikkia. Kuka kielsi kokoamasta venäläistä armeijaa? Hetmanni. Kuka terrorisoi venäläistä väestöä tällä kaamealla kielellä, jota maailmassa ei ole olemassakaan? Hetmanni…

Lopun kolme pistettä kertovat sen, että Adrian on kyllä supistanut myös seuraavia virkkeitä, mutta pystynyt kuitenkin välittämään alkutekstin olennaisen sisällön.

Laitan vielä jatkoa, jotta saatte hieman laajemman kuvan keskustelusta:

                     

                     -Kylvät paniikkia, Karas sanoi kylmäverisesti.

Turbin kimpaantui

-Minäkö? Paniikkia? Te vain ette halua ymmärtää minua. Minä en suinkaan halua kylvää paniikkia, haluan vain vuodattaa ulos kaiken, mitä sieluuni on kerääntynyt. Huomenna – minä olen jo päättänyt – minä menen tuohon samaan patteristoon, ja ellei se teidän Malyšev ota minua lääkäriksi, minä lähden tavallisena rivimiehenä. Minä olen saanut kurkkua myöten tarpeekseni! En minä paniikkia… - kurkunpala tarttui hänen kurkkuunsa, hän yski rajusti ja oli vähällä tukehtua… (Valkokaarti, s.56)

Otsikon lausahduksella on tässä Aleksein repliikissä ironinen merkitys. Aleksei piruilee hetmanni Skoropadskin teennäistä ukrainalaismielisyyttä. Tässä yllättävää on Aleksein hyvin halventava käsitys ukrainan kielestä. Ja koska Aleksei on Mihail Bulgakovin omakuva, Aleksein suusta tulee kirjailijan oma käsitys. Tästä eteenpäin tilanne vielä jatkuu. Aleksei alkaa myrkyllisen vihoissaan vinoilla hetmannin ukrainan kielen käyttöä valaisten sitä esimerkein, mikä herättää naurut.

Lainaan tähän yhteyteen suomentaja Esa Adriania hänen suomenkielistä laitosta varten tekemästään esipuheesta:

”Bulgakovin Turbinit edustavat puhtaasti venäläistä kulttuuria Ukrainan monikymmenmiljoonaisen kansan keskellä. Varsin oireellista on ukrainan kielen käyttely, joka valitettavasti ei näy käännöksestä. Niukat ukrainankieliset sanat ja repliikit on sijoitettu etupäässä petljuralaisten ja muiden hämärien ainesten suuhun…”

”Petljuralaisilla” tarkoitetaan Symon Petljuran kokoamia joukkoja, jotka ottivat vallan Skoropadskin paettua maasta.

Bulgakovin perhe edusti Kiovassa venäläistä kulttuuria ja ajattelutapaa. He olivat kaupungin sivistyneistöä. Isä oli ollut tärkeässä virassa Kiovan hengellisen akatemian professorina. Valkokaarti kuvaa kaiken muun ohella myös tuota sivistyneistön maailman romahtamista tuona Ukrainan kohtaloa kovasti muokanneena aikana.

Aloin tutkia Bulgakovin suhdetta ukrainalaisuuteen hieman lähemmin ja huomasin, että erittäin monet muutkin ovat sen huomanneet. Verkosta löytyi keskustelupalstoja, joissa on lainattu yllä olevaa kohtaa Bulgakovin teoksesta. Ukrainassa Mihail Bulgakovin perintöä on kuitenkin pidetty hyvin uskollisesti kunniassa. Kiovassa perheen entisessä asuintalossa sijaitsee Mihail Bulgakovin kotimuseo. En ole siellä koskaan käynyt, mutta saamieni tietojen mukaan sen pitäisi olla Kiovan suosituimpia museoita. Kotisivut ovat ainakin oikein hyvät: http://bulgakov.org.ua/museum_news.php.

Mihail Bulgakovin kotimuseo Kiovassa.

Oman värinsä tähän aiheeseen toi kuitenkin löytämäni tuore uutinen heinäkuun lopulta: http://www.km.ru/kino/2014/07/28/otnosheniya-rossii-i-ukrainy/746132-na-ukraine-zapretili-prokat-filmov-belaya-gvardi. Sen mukaan Valkokaartiin pohjautuva venäläinen tv-elokuva on pantu Ukrainassa levityskieltoon. Kyseessä lienee vuonna 2012 valmistunut tv-sarja, joka on nähtävissä myös youtubessa: https://www.youtube.com/watch?v=_Na9WS4N8wc .

Suppeahko lehtijuttu viittaa nimettömiin ukrainalaisiin virkamieslähteisiin, joiden mukaan elokuva ”osoittaa halveksuntaa ukrainan kieltä, kansaa ja valtiollisuutta kohtaan”. Lisäksi he toteavat, että elokuvassa on yksittäisiä faktoja, joita on vääristelty ja muunneltu Venäjän eduksi.

En ole nähnyt elokuvaa, koska en edes tiennyt sen olemassaolosta ennen tätä päivää. Siksi en pysty siitä sanomaan mitään. Keskustelupalstoilla oltiin sitä mieltä, että elokuva olisi kielletty juuri Bulgakovin ukrainan kieltä koskevan käsityksen vuoksi ja että ratkaisu olisi poliittinen. Mutta tuli sieltä esiin myös asian toinen puoli, jonka mukaan elokuvassa todellakin olisi venäläisittäin vääristeltyjä kohtia. Tämän kannan kyllä ymmärrän oikein hyvin, koska minulla on samantapainen kokemus vuonna 2010 valmistuneesta Nikolai Gogolin Taras Bulbaan pohjautuvasta elokuvasta (https://www.youtube.com/watch?v=IeeVIsvkItY ). Tässä venäläisen elokuvateollisuuden näyttävässä spektaakkelissa liitetään vanhan kasakkapäällikön tarina osaksi isovenäläistä historiaa.

Muualta löysin tietoa maan kulttuuriministeriön alaiset viranomaiset tekivät päätöksen puolustaakseen maan kansallisia intressejä. Venäläisten tuotteiden osuus esimerkiksi kirjamarkkinoilla on 80 %, suuri osa niistä on laadullisesti kehnoja ja maa haluaa asettaa kiintiöitä tuonnille Venäjältä.

Erään mielipiteen mukaan elokuva Valkokaarti kiellettiin yksinkertaisesti siitä syystä, että sen tapahtumat muistuttavat kovasti Ukrainan nykypäivän tapahtumia. Bulgakovia ei voi kieltää, mutta elokuva voitiin.

Minä allekirjoitan kyllä täysin sen kannan, että Bulgakovin romaania lukiessa Ukrainan nykytapahtumat tulevat mieleen. Samankaltaisuutta löytyy. 

Joka tapauksessa tuntuu oudolta, että nykypäivänä elokuvia vielä kielletään. Se omalta osaltaan vain täydentää sitä käsitystä, kuinka kuuma poliittinen kysymys Ukrainan ja Venäjän suhteet tällä hetkellä ovat.

Korjattu ja täydennetty 22.08.2014.