Oli ilo ja
ylipäänsä jännittävä seurata välierää YLEn Areenalta. Oli myös upeaa saada
kuulla ja lukea monien asiantuntijoiden kommentteja ja analyysejä laulajien
äänistä, tulkinnoista ja esityksistä. Omissa arvioinneissani en asiantuntijoita
kuitenkaan ainakaan liikaa kuuntele. Minulle tärkeintä on nauttia laulajan
äänestä ja tulkinnasta. Kokonaisvaikutelma ratkaisee. Kun esittäjä on
lauluissaan sisällä koko persoonallaan, monia pikkupuutteita ei huomaakaan.
Välierässä
keskityttiin liediin. Sen lähes kaikki totesivat, että uuden musiikkitalon iso sali oli liedille sopimaton. Monet alkoivat tahtomattaan puskea ääntään,
jolloin se kaikui luonnottoman kovalta. Herkkä tunnelma tarvitsi herkkyyttä ja
hiljaisuutta vierelleen. Isossa salissa laulaja ei luottanut ääneensä hiljaisen
sävyn voimaan ja alkoi liika yritys. Minähän en tätä välttämättä huomannut, kun
kuuntelin lauluja tällä kertaa tv:n ääressä (alkukilpailussa tietokoneen),
mutta tuon kirjoitin vain muiden mielipiteistä. Areenan shoutboxia seurasin ja
heitin muutaman kommentinkin. Sen keskustelu alkoi kuitenkin tympiä, kun
”huutajat” keskittyivät muuhun kuin olennaiseen, ja halusin keskittyä enemmän
itse esityksiin.
Olen enemmän
liedin kuin oopperan ystävä. Siksi tämä välikilpailu oli minulle tärkeä. Eräät
laulut ovat minulle jo ennestään hyvin tuttuja. Siksi niiden tulkinnat
kiinnostivat. Jotkut ihastuttivat, jotkut ärsyttivät suunnattomasti. Tuttuja
olivat lähinnä eräät Schubertin, Rahmaninovin ja Richard Straussin laulut. Ja
toki myös Sibeliusta ja muita suomalaisia olen kuullut paljon.
Heti
välikilpailun päätyttyä tein oman suosituimmuuslistani laulajista, joiden
kuuluisi päästä finaaliin. Halusin tehdä sen tietämättä tuomariston
valinnoista. Kahdeksan parhaan joukossa on viisi naislaulajaa ja kolme miestä.
Ehkä olisi pitänyt tehdä tasajako, mutta sitä en ajatellut, kun kerran
sääntöjen mukaan finaaliin pääsee kahdeksan laulajaa. Laitoin laulajat
”paremmuusjärjestykseen”, mikä tietystikään ei onnistunut ilman väkivaltaa. En
välttämättä osaa perustella, miksi joku on toista ylempänä, sillä joskus
liikutaan niin syvällä tunnetasolla. Ehkä nuo kahdeksan omaa finaalisuosikkiani
olivat minulle selviä, mutta heti tuon kahdeksikon takana oli muutama laulaja,
joiden välille en osaa tehdä eroa. Toki finaalin ulkopuolelle jäi laulajia,
joista pidin ja joiden putoamista omalta listaltanikin surkuttelin.
Tässä oli
oma listani:
1. Beomjin Kim, tenori (KOR)
2. Hagar Sharvit, mezzosopraano
(ISR/GER)
3. Hansung Yoo, baritoni (KOR)
4. Ekaterina Morozova, sopraano
(RUS)
5. Matija Meić, baritoni (CRO)
6. Elena Guseva, sopraano (RUS)
7. Kateryna Kasper, sopraano
(UKR)
8. Sunyoung Seo, sopraano (KOR)
Alkuerien
jälkeen hehkutin korealaista sopraanoa Sunyoun Seoa. Välierä oli hänellä kyllä
huikea, mutta minulle se oli suuri pettymys. Odotin esitystä hyvin uteliaana,
koska ohjelmistossa oli Richard
Straussin Vier Letzte Lieder . Se on nimittäin minun
suosikkilaulusarjani, jota olen kuunnellut kymmeniä kertoja. En yleensä perehdy
sanojen sisältöihin, mutta tässä tapauksessa niitäkin olen tutkinut. En pitänyt
Sunin tulkinnasta. Laulusarja esitettiin nyt pianon säestyksellä ja mielestäni
tämä olisi pitänyt ottaa tulkinnassa huomioon. Sun kuitenkin antoi hehkuttaa
kuin viimeistä päivää, ei jälkeäkään herkkyydestä. Lisäksi Sunin laulu kuulosti
lähinnä kiekumiselta. En tiedä, miten saliyleisö pystyi siitä nauttimaan, mutta
minulle se muuttui piinaksi. Toki Seo on kovan luokan tähti, joka muissa
tulkinnoissaan näyttää monipuolisuutensa. Alkukilpailussa hän oli loistelias,
enkä toki voinut jättää häntä omassa listassani finaalin ulkopuolelle.
Seuraavina
listallani olivat Florie Valiquette, sopraano (CAN), Jonathan Winell, tenori
(USA), Iulia Maria Dan, sopraano (ROM), Leon Kosavic, baritoni (CRO), Rihab
Chaieb, mezzosopraano (CAN) ja Waltteri
Torikka, baritoni (FIN). He saattoivat jäädä oman listani ulkopuolella mm.
siksi, että en pitänyt heidän laulutyylistään. Tällainen oli romanialainen Dan.
Torikkaa arvostelin alkukilpailun jälkeen, mutta nyt hänen kokonaisesityksensä
oli parempi ja ohjelmistossa oli mahtavia yksittäissuorituksia, vaikka kokonaisuus
jättikin kylmäksi ja hänen laulunsa alkoi loppua kohden jo raastaa korvia.
Kanadalaisen Valiquetten lauluun ihastuin jo alkukilpailussa ja miltei laitoin
hänet yhdeksi suosikeistani. Nyt harmitti jättää hänet listani ulkopuolelle.
Mukavampi häntä olisi kuunnella kuin Seoa, mutta toisaalta olen hyvin utelias
seuraamaan Seon finaalitulkintoja.
Huippuaplodit
saaneen kroatialaisen Kosavicin Schubert-tulkinnoista en pitänyt ja minusta
aariakin oli ylinäytelty ja esityksenä hieman teennäinen. Hänellä oli myös
liediä laulaessaan kummallinen mäkihyppääjän asento, olisikohan se johtunut
suuren salin vaatimuksista saada ääntä kuuluville. Toki hän on hyvä-ääninen
laulaja. Se tuli aarioissa esiin ja sai yleisön niin kuin nähtävästi myös
tuomariston haltioitumaan.
Kun sitten
näin tuomariston valinnat, niin ensiksi ensireaktiona oli omahyväinen
tyytyväisyyden tunne. Siellä oli vain kaksi poikkeamaa. Tosin nuo kaksi nimeä
olivat oman listani kärkikolmikossa, joten kiukkuakin tuomareita kohtaan oli.
Tässä ovat tuomariston valinnat finalisteiksi aakkosjärjestyksessä:
1) Elena Guseva
2) Dmytro Kalmuchyn
3) Kateryna Kasper
4) Beomjin Kim
5) Leon Kosavic
6) Matija Meić
7) Ekaterina Morozova
8) Sunyoung Seo
Olen
merkinnyt poikkeamat paksummalla. Tuomaristo valitsi Kalmuchynin ja Kosavicin,
mitä pelkäsinkin. Joku radiossa sanoi, että finaaliin valittiin laulajat myös
sen perusteella, miten laulajien ajateltiin selviytyvän orkesterin kanssa
ooppera-aarioista. Noilla kahdella nimenomaan oopperatulkinnat olivat vahvinta
aluetta. Kalmuchyn ei kuitenkaan olisi ansainnut tulla valituksi. Hänet valittiin nuoruutensa perusteella ja
pudotettiin mm. paljon kypsempi ja parempi laulaja Yoo pois. Toki Kalmuchynilla
oli alkuerässä loistava Mozart-tulkinta, ja välierän Bellini niin ikään
sävähdytti. Sitten Richard Straussin laulut olivatkin tasoltaan aivan muuta.
Hyvää tulkinnassa oli vain se, että rima oli asetettu korkealle. Monet
asiantuntijat totesivat plussana, että haluavat kuulla hänen laulunsa kymmenen
vuoden kuluttua, kun ääni ja tulkinta on kypsempää. Minusta olisi pitänyt jäädä
odottamaan ja jättää kuuleminen myöhemmäksi. Taisi olla Seppo Ruohonen, joka
totesi valintojen selvittyä, että ”nuoruutta ihannoitiin ja pulinat pois”.
Siihen pitää nyt tyytyä.
Seuraavaksi
haluan vuodattaa kiukkuani oman listani kaksikon Hagar Sharvitin ja Hansung
Yoon karsiutumisen johdosta.
Käsittääkseni
tuomariston nuorukaisihannoinnin suurin kärsijä oli loistava korealainen
baritoni Hansung Yoo. Siinä mielessä hänen putoamiseen on johdonmukainen syy,
sillä lied oli hänen vahvempi puolensa. Kalmuchynin Strauss-tulkinnat eivät
yltäneet lähellekään Yoon tulkintoja. Tosin Yoota voi syyttää hieman sekavasta
ohjelmistosta, mutta mielestäni monipuolisuutta riitti. Hänen laulussaan oli
vakaa pohjavire. Se imi mukaansa. Varmasti aion kuunnella häntä myöhemmin ja
ehkä myös seurata hänen uraansa (http://www.hansungyoo.com/en/home).
 |
| Yoo voi nyt keskittyä muuhunkin kuin lauluun |
Hagar
Sharvit oli ihastukseni jo alkukilpailussa (upea Hugo Wolfin Mignon). Myös
välierissä ihailin hänen ääntään ja vaativan ohjelmiston rohkeita tulkintoja.
Hän tavallaan oli minulle kritiikin ulkopuolella, sillä elin hänen musiikissaan
kuin rakastunut. Shoutboxissa todettiin, että livenä ääni ei isossa salissa
ollut riittänyt ja esitys ei siis ollut toiminut. Harmi! Olisi edes valittu
toinen ihastukseni, kanadalainen koloratuurilurittelija Florie Valiquette,
jonka aaria oli upea.
Sitten
kommentoin myös valittuja. Aloitan korealaisesta tenorista Beomjin Kimistä,
joka oli omalla listallani ensimmäisenä. Hän uskalsi laulaa hiljaa. Aistin,
kuinka saliyleisö herkisti korviaan häntä kuunnellessaan. Oikeastaan yksi
tulkinta riitti laittamaan hänet listani ensimmäiseksi. Se oli Sergei
Rahmaninovin romanssi Ne poi krasavitsa
pri mne (Не пой красавица при мне).
Tunnen Rahmaninovin lauluja melko hyvin ja nimenomaan tätä laulua olen
kuunnellut usein mm. Dmitri Hvorostovskin tulkitsemana. Nyt kyllä Kim esitti
niin herkän tulkinnan, että menin täysin sanattomaksi. Se soi vieläkin
päässäni. Toivottavasti Kim onnistuu finaalissa. Hänelle toivon menestystä urallaan
ja myös muussa elämässä.
 |
| Beomjin Kim oli latautunut hyvin esitykseensä |
Ekaterina
Morozova esitti upean Prokofievin
laulusarjan Anna Ahmatovan runoihin. Minuun se upposi, mutta ainakin
suomalaisen yleisön jätti kylmäksi. Morozovalla on upea sopraano. Hänellä oli
välikilpailussa ainakin Bellinin aariassa ongelmia ylä-ääniensä kanssa. Luin
sitten YLEn shoutboxista, että hän oli esiintynyt sairaana (kuumetta). Mikäli
hän saa äänensä keskiviikoksi kuntoon, hän on voittajasuosikkini jo siitäkin
syystä, että hän on omalla listallani ensimmäinen naislaulaja.
En
kuitenkaan halua erityisesti hehkuttaa Morozovan puolesta. Guseva, Kasper ja
Morozova ovat hyvin tasainen kolmikko. Gusevan esityksestä jäi mieleen
levollisuus, sielukkuus ja upean täyteläinen ääni. Hän ei käyttänyt vibratoa
turhan paljon. Laulussa ei ollut mitään päälle liimattua. Hän loi äänellään
upeaa draamaa. Tunsi, että jokaisessa soinnussa on sisältöä. Tätä ihastellessa
tyrmistyin shoutboxin kommentteihin, kun siellä lähes ainoastaan moitittiin
hänen vieraan kielen ääntämystä. Tuntui, että häntä arvosteltiin vain hänen
venäläisyytensä vuoksi. Minulle miinusta esityksessä oli ehkä lähinnä laulujen
samankaltaisuus. Katerina Kasperin esityksestä pidin lähes yhtä paljon kuin
Gusevan. Hänellä oli upea kantava ääni ja hienoja tulkintoja. Tosin loppua kohden
aloin väsyä hänen äänen sävyynsä, enkä pitänyt hänen Sibelius-tulkinnastakaan.
Mutta söpö ilmestys hän kokonaisuudessaan oli.
 |
| Katerina Kasper |
Suomalainen
Katariina Heikkilä oli upea ilmestys kauniin värisessä iltapuvussaan. Äänikin
miellytti paljon. Varmasti aion kuunnella häntä myös vastedes, mutta vain
radiossa. Käsillä elehtiminen ja vispaaminen sai minut välillä raivon
partaalle. Muuten hän olisi kyllä noussut rankingissani korkeammalle.
Suomenkielisistä
tulkinnoista haluan nostaa esiin pari tulkintaa. Amerikkalaisella Jonathan
Winellillä oli loistava upealla suomen kielellä esitetty tulkinta Oskar
Merikannon laulusta Ma elän! Radiossa laulaja Arttu Kataja kertoi
tuntevansa Winellin ja auttaneensa sopivan laulun etsimisessä. Myöhemmin Winell
oli kertonut ihastuneensa lauluun siinä määrin, että haluaa opetella lisää
Merikannon lauluja. Toivottavasti tämän pettymyksen takia tuo tavoite ei jää toteutumatta.
Joka tapauksessa Takalo ansaitsee kulttuuriteostaan kiitoksen.
Winelliä
ennen päiväesityksissä yleisön sai haltioihinsa kroatialaisen Meicin loistavan
selvällä suomen kielellä esittämä Tauno Pylkkäsen Pastoraali. Se oli yksi syy, miksi Meic on omalla listallani niin
korkealla, sillä upeaäänisen laulajan ohjelmisto ei kokonaisuudessaan ollut
kovin haastava. Katsotaan, kumpi näistä tulkinnoista palkitaan parhaasta
suomalaisen laulun esityksestä.
 |
| Ekaterina Morozova ei ole Tuhkimo-tyyppiä |
Haluan vielä
arvuutella keskiviikkona pidettävän finaalin voittajia. Naisista ensimmäisenä
tulee mieleen korealainen Sunyoung Seo. Hän on rutinoitunut laulaja, takana jo
kolmen laulukilpailun voitot. Hänellä on varmaan tuomaristossakin omat vakaat
kannattajansa. Minulla on kuitenkin tunne, että hän jää toiseksi. Tämä on
sellaista pelimiehen tunnetta. Jos nyt olisi kyse ravikilpailuista, niin
pelaisin kaksaria Seon kautta. Tässä tapauksessa voittajaksi voi nousta kuka
tahansa kolmikosta Morozova, Guseva, Kasper.
 |
| Kaksarit likoon Sunyoungin puolesta |
 |
| Anna palaa, Beomjin! |
Miehistä
toistan sen, mikä tuli ehkä jo selväksi. Minulla on vain yksi suosikki –
Beomjin Kim.
Odotellaan
keskiviikon finaaleja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti