Kirjoitukseni
koskee laulukilpailua. Aivan ensiksi kannattaisi lukaista seuraava pianisti
Matti Raekallion artikkeli: http://www.fmq.fi/2012/06/music-competitions-why/
. Se antaa jonkin verran perspektiiviä tämänlaatuiseen kilpailemiseen.
Raekallio lainaa alkuun Bela Bartokin lausahdusta ”Competitions are for horses,
not for artists”. Näinhän se on ja tämä on hyvä pitää mielessä.
…
Olen tällä
viikolla seurannut neljänä päivänä Mirjam Helin –laulukilpailuja. Torstai-iltana
selvisi 19 jatkoon päässyttä. Lauantaina kello 11 alkaa välikilpailu ja finaali
on keskiviikkona. Kommentoin tässä alkukilpailua.
Nyt viimeistellessäni tätä kirjoitusta välikilpailun alkuun on reilut pari
tuntia.
 |
| Elina Garanča |
Varoitan, että olen amatööri ja kommenttini voivat
laulamisesta enemmän tietävissä herättää lähinnä ylimielistä hymähtelyä. Olen kuitenkin
elämäni aikana usean kerran seurannut Mirjam Helin –laulukilpailun finaalia.
Minusta on upeaa ollut saada Suomeen tulevaisuuden tähtiä. Menneiltä vuosilta
parhaiten mieleen jäänyt on vuoden 1999 voittaja latvialainen Elina Garanča. Nyt seurasin ensimmäisen kerran myös alkueriä,
kun kerran YLEn Areena antoi siihen niin hyvän mahdollisuuden ja ajankohta
sopi. Pidän laulumusiikista. Näin voi kuunnella merkittäviä aarioita
merkittävistä oopperoista. Kokonaisten oopperoiden katsomiseen ja
kuuntelemiseen minulla ei tahdo löytyä kärsivällisyyttä.
Alkukilpailuja
näytettiin YLEn Areenalla maanantaista torstaihin, päivällä ja illalla.
Laulajia oli 46, 11-12 esittäjää kullekin päivälle. He olivat lähes pelkästään
sopraanoja ja baritoneja. Laulajia on arvioimassa joukko nimekkäitä tuomareita.
Tuomariston puheenjohtajana on oopperalaulaja Jorma Silvasti. Alkukilpailu käytiin pianon säestyksellä. Ohjelmistossa
oli yksi laulu 1600- tai 1700-luvun passioista, oratorioista, messuista tai
kantaateista, kaksi yksinlaulua ja yksi ooppera- tai konserttiaaria. Kunkin
kilpailija esitys kesti vajaat 20 minuuttia. Sali oli helteiden takia hiostava
pätsi. Varsinkin monella mieskilpailijalla oli tilaan ja olosuhteisiin
selkeästi sopimaton asuvalinta. Olosuhteet eivät voineet olla vaikuttamatta
esityksiin: ääni ei kulkenut niin kuin piti, puhti saattoi tärkeällä hetkellä lopahtaa
ja mentiin helposti yliyrittämisen puolelle.
YLE näytti
siis alkukilpailun suorana Areenalla. Katsojilla oli mahdollisuus kommentoida
esityksiä ja kysyä asiantuntijoilta asioista esitysten aikana shoutboxissa eli
lähetysikkunassa. Tämä on tekniikan suoma mahdollisuus, mikä teki kilpailun
seuraamisen paljon mielenkiintoisemmaksi.
Totean heti,
että en nähnyt aivan kaikkia esityksiä suorana. Esimerkiksi avajaispäivän
esitykset jäivät kokonaan katsomatta. Muutaman niistä olen katsonut jälkeenpäin
YLEn sivuilla, en kuitenkaan kaikkia.
Yhden
kommentin minä YLEn lähetysikkunaan lähetin. Se oli tietysti positiivinen. Itse
asiassa minua välillä ärsytti joidenkin kommentoijien into morkata laulajan
olemusta ja etsiä suurennuslasilla heidät esityksestään virheitä, vaikka
niinhän tällaisissa kilpailuissa kuuluukin tehdä. Minun kommenttini oli pelkästään ylistävä ja kohdistui
venäläiseen sopraanoon Ekaterina
Morozovaan. Laulajan ääni ja olemus minua yksinkertaisesti vain miellytti.
Lähetin kommenttini senkin vuoksi, että minua ärsytti eräät muut kommentit.
Nimittäin hänen mekkonsa takia ikkunaan tuli ikäviä ja jopa seksistisen ilkeitä
huomautuksia aina rintaliivejä myöten. Minusta hänen iltapukunsa oli tyylikäs,
niin kuin laulajalla pitääkin. Ei se minua erityisemmin säväyttänyt, saati
ihmetyttänyt. Venäläisten laulajien yllä sellaisia olen tottunut näkemään.
Odotan joka tapauksessa hänen asuvalintaansa tästä eteenpäin.
Nyt
siirrytään sitten siihen hetkeen, kun torstai-illan suorassa lähetyksessä julistettiin
jatkoon päässeet. Ensiksikin tuomariraati myöhästyi tulosten julkistamisesta
puoli tuntia, mikä kertoo sitä, että raadissa on läpikäyty tiukkoja
äänestyksiä. Sitten kun 19 jatkoon menijää ilmoitettiin, shoutboxissa alettiin
joko kiitellä läpi menneitä tai surkutella rannalle jääneitä. Tietysti aina
nostetaan esille tuomariston karsimia nimiä ja aletaan valittaa oikeusmurhasta.
Tällaisia selkeitä tapauksia tuntui olevan kaksi. Ensimmäinen oli
amerikkalainen baritoni John Brancy,
jota yleisesti pidettiin varmana jatkoon menijänä ja joidenkin mielestä hän oli
jopa koko kilpailun mahdollinen voittaja.
Toinen oli israelilainen koloratuurisopraano Hila Fahima. Heitä kumpaakaan en ollut kuullut suorassa
lähetyksessä, mutta korjasin pikaisesti tilanteen katsomalla heidän esityksensä
YLEn Areenassa.
 |
| Epäonnen soturi John Brancy |
Brancyn karsiutumista käsiteltiin ohjelmassa
jonkin verran. Asiantuntijat varoivat selkeästi arvostelemasta suoraan
tuomariston valintoja. Sittemmin kritiikkiäkin tuli. Ja kyllä tuntui, että
kaikki olivat hämmennyksissään tuomariston päätöksestä. Myös YLEn kokoama nuorten taiteilijoiden
varjoraati oli Brancyn jatkoon pääsyn
puolella.
Kuten
kerroin, katsoin itse jälkeenpäin Brancyn
esityksen. Ymmärsin, että jokin hänessä voi jotakuta rassata, mutta
kypsältä esitys kuitenkin kuulosti. Joitakin pikkupuutteita kuulin minäkin
lopussa, mutta muuten se oli minun maallikon korvaan äänenmuodostukseltaan
kypsää laulantaa. Hänen Bachinsa oli selkeästi parempi kuin jatkoon menneellä
ukrainalaisella Dmytro Kalmuchunilla,
jota kuuntelin Brancyn jälkeen
vertailunkin vuoksi.
Schubert oli
mielestäni upea. Sellaista voisi kuunnella enemmän. Rahmaninovissa häiritsi
ääntäminen, mutta muuten pidin, en kuitenkaan niin paljon kuin Schubertista.
Kuunnellessa aloin taipua siihen, että oli tapahtunut oikeusmurha. Brancy
otti yleisönsä myös viimeisessä ohjelmanumerossa ja sai kokonaisesityksestään
raikuvat aplodit bravo-huutojen kera.
Israelilaisen
Hila Fahiman suhteen puolustelijoita
tuli keskusteluikkunassa pääasiassa maallikoilta, niin ymmärsin, vaikken toki
tiedäkään heistä muuta kuin nimimerkin. Asiantuntijoiden en huomannut häntä
kehuvan. Runsaasti ihmettelyä hänen
putoamisensa kuitenkin aiheutti.
Hänellä on kirkkaan
hempeästi soiva, hieman hento koloratuurisopraanon kaunis ääni, mukava
kuunnella. Häneen on helppo ihastua. Esityksessään hän oli säteilevä,
suloisesti luritteleva upea laulajatar. Ääni tuli vaivatta, se oli kuin lepoa
korville. Toisaalta Mozart ei tuntunut niin kypsältä, olisikohan sillä ollut
jotain tekemistä karsimisen suhteen. Tosin minun korviani sekin siveli.
Hänenkin suhteen päädyin samaan päätelmään kuin monet muut, eli oikeusmurha oli
tapahtunut.
 |
| Hila - hylätty kaunotar |
YLEn shoutboxin
kommentteja lukiessani sain selityksen putoamisille. Selitys osoittaa
tuomariston raadollisuuden, mutta niinhän se aina on tuomaroinnissa mukana, alalla
kuin alalla. Tässä kilpailussa nimittäin kukin tuomariston jäsen antaa
laulajille pisteensä itsenäisesti. Sitten ne lasketaan ja jatkoon pääsevät
eniten pisteitä saaneet. Jos käy niin, että eroja ei ole, äänestetään uudelleen.
Näin saadaan selville jatkoon menijät. Tähän tulee helposti mukaan taktikointi
ja henkilökohtaiset laulajaan tai laulajan opettajaan liittyvät antipatiat tai sympatiat.
Pisteitä voidaan antaa alakanttiin tai/ja yläkanttiin oman suosikin
nostamiseksi tai inhokin pudottamiseksi. Tällä lailla Brancy ja Fahima
nähtävästi pudotettiin. Jotkut asiantuntijat yrittivät eri keinoin (ammattinsa
pakottamana) puolustella tuomareita. Mielestäni siinä ei ole mitään
puolustettavaa. Kilpailuun liittyy aina tällainen raadollinen puoli. Eivät taidemusiikin
asiantuntijat ole sen jalompia, vaikka niin antavatkin itsestään ymmärtää.
Kilpailu
siis alalla kuin alalla on aina leikkiä ja peliä. Voi kärjistetysti kysyä,
pitääkö tämänkin laulukilpailun tuomaripeli laittaa samalla viivalle tosi-tv:n
BB-äänestysten kanssa. Rajatapauksissa lähellä ainakin ollaan.
Naurettavalta
tuntui sellainen mielipide, että pitkä ja komea Brancy saa kyllä helposti sopimuksia suuriin oopperataloihin,
pienikokoisilla korealaisilla se voi olla vaikeampaa. Myös ”Aina roiskuu kun
rapataan” on huonoa puolustelua.
Oopperalaulaja
Seppo Ruohonen moitti tuomareita siitä, että he ovat menneet antamaan anteeksi
teknisiä puutteita, tämäntasoisissa kilpailuissa ei pitäisi sortua senkaltaisiin
manöövereihin. Niin, minustakin se on peruskoulunopettajan mentaliteettia, kun
aletaan antaa laulajien virheitä ja puutteita anteeksi uskoen, että kyseessä
oli vain jännittävästä tilanteesta johtunut moka, ja toivoen, että niin ei enää
vastedes tapahdu.
Mielestäni
tuomariäänestys pitäisi olla avoin, jolloin kaikki kotiinpäin vedätykset tai antipatiat
tulisivat ilmi.
Uskallanpa
nyt ottaa esiin pari nimeä, joiden suhteen olin huomaavinani tuomaripeliä.
Tosin taidanpa liikkua aika hauraalla pinnalla.
Meille
suomalaisille on tosi tärkeää saada jatkoon myös kotomaamme kansalaisia. Pari
heistä pääsikin. Toinen oli baritoni Waltteri Torikka. Hän elehti käsillään
aivan liikaa pyrkien niiden avulla antamaan äänelleen lisävoimaa. Eikä tuolla
ollut tekemistä laulun sisällön kanssa. Väliin tuntui, että yleisön edessä on
liikennepoliisi tai Pelle Hermanni. Kyllä tällä tasolla laulajan pitäisi
luottaa omaan ääneensä. Liika on liikaa.
Voi käydä niin, että muuten hyvä-äänistä laulajaa ei olekaan niin miellyttävä
kuunnella. Seuraava kerta jätetäänkin väliin.
Luin
jostakin tuomariston puheenjohtajan Jorma Silvastin kertoneen esitysten
seuraamisesta, että hän katsoo laulajan tulon yleisön eteen, mutta sen jälkeen
hän sulkee silmänsä ja keskittyy kuuntelemiseen. Ehkä pitäisi myös katsoa.
Lienee
meidän suomalaisten perisynti vähätellä suomalaisten kykyjä. Nousi kuitenkin
ajatus, että ovatko laululliset taidot ainoa kriteeri suomalaisten jatkoon pääsyyn.
Eihän isäntää voi sysätä nurkkaan.
Sitten
toinen tapaus on ukrainalainen baritoni Dmytro
Kalmuchyn, kai kilpailun nuorin osanottaja. Hän tuntui shoutboxinkin
pohjalta olevan kaikkien naisten oma pieni söpönassu, joka sai varmaan omat
sympatiahenkäyksensä myös kansalaisuutensa pohjalta. Jonkinlainen epävarmuus häiritsi minun
ensivaikutelmaani. Hän näytti pikkupojalta isojen joukossa. Kun huomasin hänen
päässeen jatkoon, katsoin hänen esityksensä uudestaan. Viimeisestä ohjelmanumerosta
(Mozartin Giovannista) innostuin minäkin. Se taisi mennä aivan nappiin, joten
kyllä tätien tunteet kohosivat aiheestakin. Tosin se alun Bach ei ollut yhtä
kypsää kuultavaa. Yllä vertasinkin häntä jo Brancyyn. Teki mieleni käyttää sanaa ”surkea”, mutta se
taitaa olla liian voimakas ilmaus tälle tasolle. Uskotellaan nyt, että nuorukainen pääsi jatkoon Mozart-tulkintansa
ansiosta.
Nostan tähän
loppuun vielä omat suosikkini. Uskon ja toivon voittajien löytyvän heistä. Naislaulajista
pidin enemmän. Siksi nimiäkin on enemmän.
 |
| Sunyoung Seo - mahdollisesti paras |
 |
| Hagar Sharvit - tiukka haastaja |
Venäläisen
sopraanon Ekaterina Morozovan jo mainitsin.
Muita suosikkejani on korealainen sopraano Sunyoung Seo, israelilais-saksalainen mezzosopraano
Hagar Sharvit ja ehkä myös
ukrainalainen sopraano Katerina Kasper.
Morozovassa oli hieman diivan
elkeitä. Sunyoung Seo oli
olemukseltaan niin hyväntahtoisen vaatimaton (kuin suoraan aamulypsyltä tulossa)
ja rauhallisen tasapainoinen, että se vaikutti. Ehkä hän käytti liikaakin
uhkeita äänivarojaan. Myös Kasper
antoi itsestään tasapainoisen ja luonnollisen vaikutelman.
Tässä
vaiheessa uskon, että naisista paras on Seo
tai Sharvit. Jos yksi pitää valita,
niin olkoon jälkimmäinen. Mieslaulajien
joukossa oli tasaisempaa. Nostan ensimmäisenä esiin korealaisen baritonin Hansung Yoon. Hänenkin esityksensä kuuntelin
vasta jälkeenpäin ja hyvältä kuulosti, jokainen ohjelmanumero oli tasaisen
varmaa työtä. Mainitsen vielä tenori Beomjin
Kimin, joka on niin ikään korealainen. Hän tuntui olleen jonkin
asiantuntijan suosikkeja.
Vuoden 2014
Mirjam Helin –laulukilpailu voi kääntyä korealaisten laulajien juhlaksi.
Jäädään seuraamaan välikilpailua ja sitten finaalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti