Mirjam Helin –laulukilpailu: upea finaali, voittajat valittu

Ukrainalainen Kateryna Kasper ja korealainen Beomjin Kim voittivat lopulta Mirjan Helin –laulukilpailun. Olen jo kirjoittanut alku- ja välikilpailuista ja nimet ovat sitä kautta jo tulleet tutuiksi. Finaali oli upeaa kuultavaa. Orkesterin kanssa laulaessaan finalistit pystyivät avaamaan itsestään uusia puolia, ja parhaat voittivat. Suuri yleisö olisi varmaan halunnut nähdä voittajana kroatialaisen Matija Meićin, jonka jykevä-ääninen esitys hurmasi, mutta tuomaristo osoitti, että kyseessä on nimenomaan laulukilpailu.

Mainitsin jo välierän jälkeen Kateryna Kasperin mahdolliseksi voittajaksi. Tosin muitakin tasavertaisia ehdokkaita oli, mutta finaalissa esitetty Thérèsen aaria Francis Poulencin oopperasta Les Mamelles de Tirésias, oli niin häikäisevä kokonaisuus, että muut jäivät vaille mahdollisuuksia. En tuntenut sitä etukäteen. TV-lähetyksessä kommentaattorina ollut Arttu Kataja kertoi oopperan taustoja ja sisältöä. Sen jälkeen Kasperin suorituksen arvo minun silmissä vain nousi. Kyseessähän on koominen ja surrealistinen oopperailoittelu, jossa feminismiäkin on mukana. Päähenkilö Thérèse muuttuu siinä mieheksi ja kahden ilmapallon räjäyttäminen esityksen aikana liittyy juuri tuohon muuttumisprosessiin. Ne nimittäin symboloivat Thérèsen rintoja. Kasper oli täysin sisäistänyt roolinsa, mitään päälle liimattua ylinäyttelemistä tai teeskentelyä ei ollut.  

Kasperin finaaliesityksen voi katsoa YLE:n areenalla osoitteessa http://areena.yle.fi/tv/2356682. Thérèsen aaria alkaa kohdassa 4:30. YLE:n areenalla voi katsoa myös muiden finalistien esitykset. Sieltä löyty itse asiassa kaikkien osallistujien esitykset alkukilpailusta lähtien. Hienoa on myös se, että ne on katsottavissa ulkomailla.  

Kateryna Kasper on jo kiinnitetty Frankfurtin oopperaan. Hän on siis saanut jo kansainvälisen uransa loistavaan alkuun. Voi tietysti kysyä, miksi hän ylipäänsä osallistui tähän kilpailuun. Ilmiselvästi hän tähtää vielä pitemmälle. Voitollaan hän saa kansainvälistä tunnettuutta. Laulajan on täytynyt luottaa menestykseensä, sillä putoamisella alku- tai välierässä olisi saattanut aiheuttaa särön urakehitykselleen.

Ennen finaalia minun silmissä täysin tasavertaisia voittajaehdokkaita olivat venäläiset Elena Guseva ja Ekaterina Morozova. Guseva jäi finaalin neljänneksi. Hänen kappalevalintansa saattoi epäonnistua. Richard Straussin September  sarjasta Vier Letzte Lieder  teki vaisun vaikutelman laulajan äänen jääädessä orkesterin jalkoihin. Tulkintana se toki oli kiinnostavampi ja sävykkäämpi kuin toisen finalistin Sunyoung Seon välierässä esittämä sama laulu. Stravinskin The Rake’s Progress oli minulle uusi tuttavuus. Minusta se oli tosi vaikea kappale. Laulaja osoitti kykynsä vivahteikkaaseen esitykseen. Nautin kovasti. Kokonaisvaikutelma jäi kuitenkin vaisuksi, säteilyvoima esityksestä puuttui. Laulaja tuntui esittämäänsä rooliin ulkokohtaiselta. Toisaalta jos rooli oli vieras, niin hyvä, ettei laulaja pyrkinyt sitä teennäisesti vääristämään. Hän antoi laulun puhua. Gusevan ääntämystä on koko ajan moitittu, mikä minusta on tuntunut epäolennaiselta. Tällä kertaa minäkin huomasin sen hieman häiritsevän.

Morozova oli ykkössuosikkini ennen finaalia, koska hänen tumma sopraanonsa kuulostaa upealta ja osuu suoraan minun sydämeeni. Tälläkin kertaa hän oli myös ulkoisesti näyttävä ilmestys tyylikkäässä sinisessä iltapuvussaan. Pidin esityksestä valtavasti, ja täytyy tunnustaa, että Yleisradion katsojaäänestyksessä laitoin hänet naisten sarjan voittajaksi. Ymmärsin, että Kasper meni finaalisuorituksensa ansiosta edelle, mutta Morozova sai YLE:n Areenan chatissa mielestäni aivan aiheetonta kritiikkiä ja jopa halveksuntaa, että päätin fanittaa häntä. Helsingin Sanomien jutussa (http://www.hs.fi/kulttuuri/Kasper+ja+Kim+Mirjam+Helin+-laulukilpailun+yll%C3%A4tysvoittoon/a1407928509830) tulee Morozovan suoritus esiin minulle miellyttävässä valossa. Siinä nimittäin tuomariston jäsen Deboragh Voigt toteaa: ” Etukäteen pelkäsin, että kaunein ja parhaiten laulava sopraano ei voita naisten sarjaa, koska joku valittaa hänen saksan ääntämyksestään.” Toimittajan mielestä hän tarkoittaa Morozovaa. Oli mukava lukea, että hän oli myös Voigtin  suosikki. En ymmärrä, että ääntämisestä tehdään niin suuri numero. Shoutboxissa joku valitti, että ”venäläisyys kuuluu saksan ääntämyksessä”. Jää sellainen kuva, että juuri ”venäläisyyden kuuluminen” on pahasta. No, tuo kommentoija on tuskin mikään musiikin ammattilainen.  

Mielestäni Morozovan laulu oli upeaa, ylä-äänet soivat mahtavan voimallisesti ja samalla kauniisti. Mitään ”kiekumista” se ei ollut. Hän ei kuitenkaan voinut paremmalleen mitään. Toinen sija ei ole häpeä.

Sunyoung Seolle olin välierän jälkeen ehdottanut pelimiehen taktiikalla toista sijaa. Hän jäi lopulta kolmanneksi. Yleisö palkitsi hänet todella raikuvilla aplodeitta. Nähtävästi salissa hänen äänensä kuulosti paremmalta kuin telkkarista seurattuna.  Minä petyin häneen jo välierässä eikä finaali tuonut mitään uutta. Iso vibrato häiritsi minua ja eräitä asiantuntijoitakin. Enkä pitänyt hänen kimakasta äänestäkään (ehkä siinä on jotain aasialaisen perinteen vaikutusta). Koko esitys tuntui tulevan samasta muotista, vivahteet ja sävyt puuttuivat. Teknisesti se oli toki vahvaa, ja äänivaroja riitti. Televisiossa myös Arttu Kataja kiitti hänen äänen käyttöään. Vaikeimmissa kohdissa se on hänen mukaansa parhaimmillaan. Se on vaivatonta. En tarkkaan muista Katajan sananvalintaa, mutta kutakuinkin hän totesi, että ”hän vain avaa suunsa ja sieltä se ääni tulee”. Tätä tarkoitin itsekin, kun hieman ironisuutta hakien kirjoitin aikaisemmin hänen olemuksestaan alkukilpailuesityksessä.

Hehkutin jo välierän jälkeen 24-vuotiasta Beomjin Kimiä niin runsaasti. Finaalissa hän vain vahvisti monipuolisuuttaan. Rodolfon aariassa Puccinin oopperasta La Boheme Kimin ääni pääsi todella oikeuksiinsa. On käsittämätöntä, että hän on vasta neljä vuotta opiskellut laulua. Kun YLE:n chatissa monet kirjoittivat häntä kuunnellessa ihon olevan kananlihalla, niin kyllä minussakin hänen upeat nousunsa ja ylä-äänensä saivat aikaan voimallista värinää.

Mielestäni Kimin lied-tulkinnat välierässä olivat tasaisen kilpailun voiton avain. Olen vieläkin haltioissani mm. hänen Rahmaninov-tulkinnastaan. Suuren yleisön ilmiselvä suosikki Matija Meić oli kokonaisuutta katsoessa paljon tasapaksumpi. Meićin finaaliesitykset orkesterin kanssa räjäyttivät musiikkitalon salin. Esitys sai minutkin valtoihinsa. Kirjoitin kaksi minuuttia häntä kuunneltuani, että hän voittaa. Niin vahvasti hän minutkin hurmasi. Siinä vaiheessa unohdin, että kokonaisuus ratkaisee. Onneksi tuomarit eivät unohtaneet.

Äänestin siis YLE:n äänestyksessä Meićiä voittajaksi. Kuuntelin Kimin finaaliesitystä jälkeenpäin ja voin vain ihmetellä, miten moiseen sorruin. Huomasin esityksessä hieman jännitystä ja epävarmuutta. Hän mm. suoristi välillä rusettiaan. Meićin vapautunut ja itsevarma esitys oli aivan toista maata. Hän hehkutti välillä kuin tenori. Hän osasi ottaa yleisönsä. Esityksessä oli ammattilaisen kypsyyttä. Tuomaristo osasi kuitenkin löytää olennaisimman, jätti esityksen ansiot toissijaisiksi ja valitsi voittajaksi parhaimman laulajan.

Arttu Kataja kertoi jälkeenpäin pitäneensä peukkuja Kimin puolesta. Hän pelkäsi, että käy niin kuin usein käy tällaisissa kilpailuissa: valitaan voittajaksi joko nuorin kilpailija tai se, jolla on suurin ääni. Nyt valittiin laulaja, jolla on kypsin ääni ja joka laulaa puhtaalla tekniikalla. Kataja löysi Meićin keskiäänistä teknisiä puutteita. Minä en tällaista luonnollisestikaan huomannut.

Leon Kosavic osoitti viimeistään finaalissa taitavansa koomiset roolit

Toisen kroatialaisfinalistin Leon Kosavicin esitys oli minulle positiivinen yllätys. Ooppera-aariassaan hän näytti taitonsa. Hän oli sisäistänyt upeasti roolihahmonsa. Vyötäröruusu rekvisiittana puri yleisön lisäksi myös minuun. Hänestä tullee aikanaan suuri tähti.

Kerron tähän väliin vähän negatiivistakin, jotta loppuun voin laittaa myönteisen nousun. Seuratessani televisiosta laulajien haastatteluja ihmettelin kahta asiaa. Ensiksikin olin hämmästynyt monen laulajan kielitaidosta. Miksi he tarvitsivat tulkkia? Luulisi, että kansainvälistä uraa suunnittelevat laulajat pystyvät pikkuhaastattelun laulajille tosi läheisistä asioista viemään englanniksi. Toiseksi moitin tulkin valintaa. Korean tulkin työskentelyä en osaa arvostella, mutta venäjän kielen tulkki ei ollut tilanteen tasalla. Hän käänsi laulajien kommentit epätarkasti jättäen monia olennaisia seikkoja kertomatta. Eikä tulkkaus toiseenkaan suuntaan mennyt ihan nappiin. Tämä oli kuitenkin sivuseikka muuten hienosti toteutetussa ohjelmakokonaisuudessa.

Yleisradio selvisi Mirjam Helin –laulukilpailun toteutuksesta hienosti.  Ohjelmaan oli saatu mukaan alan parhaimpia asiantuntijoita ja rahvaskin saattoi purkaa tuntojaan Areenan lähetysikkunan chatissa. Tällä lailla klassinen musiikki saa varmasti uusia kannattajia. Klassisen musiikin ohjelmat ovat mielestäni urheiluohjelmien ja eräiden Yle ykkösen puheohjelmien lisäksi parasta yleisradion toiminnassa.

  

Finalistit kuvattuna välikilpailun jälkeen. Tässä vaiheessa voitto oli kullekin heistä vielä unelma.