Johdantoa
Nyt mennään Brysselin
koneessa Euroopan Parlamenttiin. Tarkoitan Maija Elonheimon toimittamaa
Yleisradion ohjelmasarjaa.
Aiheen vuoksi minun pitänee heti alkuun kertoa oma
mielipiteeni Euroopan parlamentista ja eurosta. Se poikkeaa osittain juttuni
varsinaisen päähenkilön näkemyksestä. Toimittaja Elonheimon mielestä hän ei ole
kovin eurokriittinen, vaikka menikin Eurovaaleihin hyvin eurokriittisin teemoin.
Toimittaja tiedustelee vieraaltaan, missä hänen eurokriittisyytensä rajat
kulkevat. Tämä vastaa kutakuinkin näin:
”EU-keskustelussa on alusta
lähtien ollut ongelmana se, että se on monelle ihmiselle uskonnollinen kysymys
joko hyvässä tai pahassa. Meillä on EU-eliitti, jolle EU on selkeästi
uskonnollinen asia (ne on EU-fundamentalisteja). Sitten on myös se toinen
porukka, joka on myös edustettuna EU-parlamentissa: EU itsessään on
perkeleestä, siitä on päästävä eroon ja se on tuhottava. Itselläni ei ole tällaista
suhtautumista Euroopan unioniin vaan minun suhtautumiseni riippuu siitä, mitä
EU tekee. Yritän lähestyä EU:ta asioiden kautta: onko tämä Suomen etujen
mukaista vai eikö se ole?”
Ohjelman vieras on siis pragmaatikko. Minä kuulun kai
lähinnä niihin, joiden mielestä EU on ”saatanasta”. Sen mukana päätöksentekoa
viedään yhä kauemmas tavallisilta kansalaisilta. Olen samaa mieltä vieraan
kanssa siitä, että Suomen pitäisi erota eurosta. Se ei hänen mukaansa vastaa
Suomen kansallista etua. Lisäksi vieras kauhistelee, kuinka nykyisin euroalueen
jakamattomuudesta on tullut ”korkein arvo”. Sen säilymisen puolesta ollaan
valmiita maksamaan mitä tahansa. Tällaista ”uskonnollisuutta” kauhistelen
minäkin. Eurosta eroaminen on mielestäni kuitenkin hyvin monimutkainen juttu.
Siksi Suomen ei kannata ainakaan kiirehtiä asiassa, mutta toki rynnätä heti
kaatamaan muuria, kun ensimmäisiä merkkejä sen sortumisesta ilmenee.
…
Juttuni julkaisemisessa olen itse asiassa myöhässä, sillä pohjana
oleva radio-ohjelma on lähetetty jo 21. tammikuuta ja haastattelukin lienee
tehty viisi päivää aikaisemmin. Vielä se on kuitenkin kuunneltavissa Ylen
Areenassa: http://areena.yle.fi/radio/2539022.
Ohjelma on siis Brysselin kone ja sen
alaotsikkona on EU, maahanmuutto ja
monikulturismi. Vieras, jota yllä ehdin jo lainata, on europarlamentaarikko
Jussi Halla-aho. Ohjelman esittelyn pohjalta ohjelmassa haetaan selvennystä
aiheeseen, miten etenee maahanmuuttokeskustelu europarlamentissa ja EU:ssa.
Haastatteluun liittyy myös ohjelmaa esittelevä blogi (http://blogit.yle.fi/brysselin-kone/eu-maahanmuutto-ja-monikulttuurisuus),
johon puolestaan on lähetetty tähän mennessä 10 ohjelmaan liittyvää kommenttia http://blogit.yle.fi/brysselin-kone/eu-maahanmuutto-ja-monikulttuurisuus#comments-area
). Kommentit ovat enimmäkseen hyvin myönteisiä, tosin asiasta mennään hiukan
syrjään. Itse kuuntelen Brysselin konetta juuri sen toimittajan Maija
Elonheimon ansiosta. Hän on tyyliltään asiallinen, keskittyy sisältöihin ja
ohjelmaa kuunnellessa huomaa, että hän on valmistautunut aiheeseensa perusteellisesti.
Vieraalle annetaan tilaa puhua, selvittää näkemyksiään ja toimittaja tukee
häntä osuvilla lisäkysymyksillään. Tämän tason toimittajia ei Yleisradiosta
välttämättä kovin paljon löydy. Monilla painaa tarve tuoda esille omaa
ideologiaansa sekä antipatioita tai sympatioitaan haastateltavaa kohtaan. Lisäksi
tässäkään ohjelmassa ei sorruttu mihinkään häiritseviin tunnepurkauksiin eikä
viety tällä tavalla ohjelmaa sivuraiteille ja muutettu sitä näin
taistelutantereeksi.
Kirjoituksessani olen suurimaksi osaksi lainannut ohjelman
vierasta sellaisenaan. Hieman olen muuttanut puhetta kirjoitusasuun
sopivammaksi ja kirjakielisemmäksi. Olen myös tiivistänyt ja jättänyt välistä
joitakin kohtia pois. Myöskään haastattelun loppuosaa en käsittele tässä juuri
lainkaan.
Europarlamenttiryhmä ECR
Halla-ahon parlamenttiryhmä on ECR (Euroopan konservatiivit
ja reformistit). Se on mepin itsensä mukaan sisäisesti kirjava ryhmä, johon
kuuluu mm. puolalaisia kristillismielisiä konservatiiveja, saksalaisten Alternative für Deutschland -ryhmä ,
Tanskan kansanpuolue ym.
Halla-ahon mukaan siellä on hyväksytty rakentava asenne,
että kaikissa kysymyksissä ei yksimielisyyttä voida saavuttaa. Ryhmäkurista ei
ole toistaiseksi ollut mitään jälkeä. Tosin ryhmällä on oma ryhmäkanta, koska
se parantaa neuvottelumahdollisuuksia suhteessa muihin ryhmiin.
Libe-valiokunnan
esittelyä
Halla-aho kuuluu suosittuun Kansalaisvapauksien ja sisäisen
turvallisuuden valiokuntaan, jossa käsitellään maahanmuutto- ja
monikulttuurisuuskysymyksiä (LIBE, Committee on Civil Liberties, Justice and
Home Affairs). Toimittajan mielestä on yllättävää, että tuore meppi on
onnistunut siihen pääsemään.
Halla-aho käyttää siitä nimeä Kansalaisvapauksien ja sisäisen turvallisuuden valiokunta,
toimittaja pelkistää sen ”valiokunnaksi, johon kuuluu maahanmuutto- ja
monikulttuurisuuskysymykset”. Selvyyden vuoksi tarkistin sen oikean nimen.
Kyseessä on englanniksi Committee on
Civil Liberties, Justice and Home Affairs, suomeksi Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta, josta
käytetään myös lyhennelmää LIBE.
Valiokunnan jäseniin voi tutustua täällä: http://www.europarl.europa.eu/committees/fi/LIBE/members.html.
Esittelen ensin valiokuntaa parilla lainauksella.
Paperityylisiähän ne ovat, mutta laitan ne kuitenkin. EPP-ryhmän sivulla
esitellään Libeä näin:
”Kansalaisvapauksien sekä oikeus-
ja sisäasioiden valiokunnan toimivaltaan kuuluvat perussopimuksissa ja Euroopan
unionin perusoikeuskirjassa vahvistettujen kansalaisten oikeuksien,
ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelu sekä vähemmistöjen suojelu unionin
alueella. Valiokunta tarkastelee myös henkilötietojen suojaamista koskevia
kysymyksiä. Lisäksi sen vastuualueeseen kuuluvat turvapaikka- ja
maahanmuuttosäännöt, ulkorajojen yhdennetty valvonta sekä poliisiyhteistyö ja
oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa.” http://www.eppgroup.eu/fi/LIBE
Liben puheenjohtaja kertoo valiokunnastaan sen omilla
sivuilla näin:
”Valiokuntamme vastaa suurelta
osin oikeus- ja sisäasioiden alan lainsäädännöstä ja demokraattisesta
valvonnasta. Työssään se varmistaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjaa ja
Euroopan ihmisoikeussopimusta noudatetaan tarkoin ja että Euroopan unionin
kansalaisuutta vahvistetaan entisestään.”
”…oikeus- ja sisäasioiden alalla
pyritään löytämään unionin tason ratkaisuja yhteisen edun mukaisiin asioihin,
joita ovat esimerkiksi kansainvälisen rikollisuuden ja terrorismin torjunta,
perusoikeuksien suojelu, tietoturvan ja yksityisyyden suojan varmistaminen
digitaaliaikana sekä rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon, vakaumukseen,
vammaisuuteen, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän
torjunta.” (http://www.europarl.europa.eu/committees/fi/libe/home.html)
Keskustelusta valiokunnassa
Halla-aho itse pelkistää lyhyesti, että ”valiokunnassa
käsitellään kansalaisoikeuksia ja sisäisiä asioita kuten turvallisuutta”. Hänen
mukaansa valiokunta on hyvin selkeästi jakautunut niihin, jotka korostavat
sisäistä turvallisuutta ja niihin jotka korostavat kansalaisvapauksia. Ryhmässä
pyritään löytämään tasapainoa niin, että pystyttäisiin tehokkaasti puuttumaan
erilaisiin turvallisuusuhkiin vaarantamatta kuitenkaan yksityisyyden suojaa ja
perusoikeuksiksi katsottuja oikeuksia.
”Monet ovat luonnehtineet Libeä europarlamentin taistelutantereeksi, jonne hakeutuu näiden
teemojen vuoksi hyvin äänekkäitä ihmisiä. Voimasuhteet muuttuivat sikäli
edellisissä eurovaaleissa, että aiemmin punavihreä laitama on dominoinut
valiokuntaa hyvin voimakkaasti. Perinteiset konservatiivit ovat yleensä olleet
ihan hiljaa, kun taas vihreät ja vasemmisto ovat vetäneet hyvin liberaalia ja
maahanmuuttomyönteistä linjaa. Nyt tilanne on sikäli muuttunut, että siellä on
ECR. Siellä on lisäksi myös maahanmuuttokriittinen EFDD, ja sitoutumattomat
kansallismieliset ryhmät kuten Ranskan kansallinen rintama, Itävallan
vapauspuolue ja Hollannin vapauspuolue. Nyt keskustelu on ehkä jonkin verran
monipuolisempaa kuin aiemmin.”
Halla-aho toteaa, että on vaikea arvioida valiokunnan todellisia
voimasuhteita, koska vähemmistö on niin äänekäs, että se saattaa näyttää
enemmistöltä. Keskustelussa Halla-aho kokee
olevansa oppositiossa.
”Siellä käy helposti niin, että tunteita herättävissä aika
arkaluonteisissa kysymyksissä, jos joku vetää oikein liberaalia ja trendikästä
linjaa, niin vaikka muut eivät olisi varsinaisesti samaa mieltä, on kuitenkin
aika epämukavaa ryhtyä sanomaan vastaan. Tämä on juuri perinteisten
konservatiivien ongelma sekä europarlamentissa että Suomessa. Vaikka heillä on järkeviä
mielipiteitä, niin on kuitenkin paljon mukavampaa olla hiljaa ja luovuttaa
ilmatilan hallinta sille hyvin liberaalille linjalle.”
Kiistakysymyksiä: maahanmuutto ja taakanjako
Toimittaja: ”Mitkä siellä on ollut suurimmat
kiistakysymykset kaudellasi?”
Meppi:
”Suurimpia asiakokonaisuuksia ovat olleet matkustajatietorekisterit,
liittyen lentomatkustamiseen, tietojen vaihtoon, terrorismin torjuntaan. Sitten
välimeren siirtolaisvyöry välimeren eteläpuolelta on ollut jatkuvasti esillä.”
”Kyse on siis taakanjakomekanismista, jota komissio on tällä
hetkellä puuhaamassa ja joiden yksityiskohtia me emme vielä tiedä. Asiasta
vastaava komissaari ilmoitti vastikään täysistunnossa, että heillä on työryhmä
pohtimassa ns. taakanjakoavainta. Se tarkoittaa, että luodaan ne kriteerit,
joiden nojalla yksittäisiin jäsenmaihin voitaisiin ylhäältä annetuilla
päätöksillä ohjata maahanmuuttajia, jotta maahanmuuttajat eivät kasaantuisi
niin voimakkaasti muutamiin jäsenmaihin.”
Toimittaja: ”Mitä se tarkoittaisi Suomen kannalta?”
Meppi:
”Aiemmin on ollut puhetta, että jäsenmaille asetettuihin
jälleenasutusvelvoitteisiin vaikuttavia kriteereitä olisivat mm. väestötiheys,
väkiluku, bruttokansantuote ja jo vastaanotetut maahanmuuttajat. Tästä on aika
helppo nähdä se, että Suomi häviäisi varmaankin kaikkein eniten.”
Toimittaja: ”Tarkoitat siis, että meille tulisi eniten
pakolaisia?”
Meppi:
”Varmasti suhteellisesti se lisäisi Suomen kaltaisia maita
kohtaan painetta ottaa enemmän vastaan turvapaikanhakijoita.”
”Kysehän on tietenkin ennen kaikkea köyhyyttä pakenevista
ihmisistä, jotka hakevat turvapaikkaa, koska muuta kanavaa Eurooppaan ei tällä
hetkellä juurikaan ole, ja onneksi ei olekaan. Ei niitä pidäkään luoda, koska
Euroopalla ei ole varaa tällaiseen muuttoliikkeeseen. Mutta jos Suomi ei pidä
tiukasti puoliaan [neuvostossa ja parlamentissa], niin helposti päätellään,
että Suomella ei ole mitään sanottavaa siihen, kuinka paljon tänne tulee
ihmisiä ja mistä.”
Toimittaja: ”Eikö tästä ole puhuttu jo vuosikausia ja aina
se on torpattu. Oletko sitä mieltä, että tämä voikin tapahtua?”
Meppi: ”Paine on nyt kasvamassa varsin suureksi, koska
tilanne alkaa olla kestämätön, varsinkin Ruotsissa.”
Toimittaja: ”Ruotsalaisethan haluavat turvapaikanhakijoita…”
Meppi:
”Yleinen vaikutelma tuntuu olevan, että ruotsalaiset ovat
ajautuneet maahanmuuton kanssa jonkinlaiseen psykoosiin. Siellä on budjetoitu
seuraavien neljän vuoden ajalle pelkästään uusien tulijoiden vastaanottoon ja
kotouttamiseen 16 miljardia euroa. Jos maa ottaa neljässä vuodessa vastaan yli
puoli miljoonaa turvapaikanhakijaa ja heidän perheenjäsentään, niin tämä
tarkoittaa aivan järkyttävää demografista (väestön rakennetta koskevaa)
muutosta Ruotsissa.”
”Saksassa on paljon suurempi väkiluku. Saksahan ottaa
absoluuttisesti kaikkein eniten vastaan turvapaikanhakijoita. Sitten on
Hollanti, Belgia, Britannia, Ranska. Ne ovat hyvin vaikutusvaltaisia maita
Euroopassa ja kyllä siellä aletaan tietysti katsella karsaasti sitä, jos mukana
on niin sanotusti vapaamatkustajia, kuten Suomi. Mutta kyllä minun mielestäni
on erittäin tärkeää se, että ongelmaa ei yritetä ratkaista levittämällä sitä
kaikkialle, vaan pikemminkin Suomen omaksuma kohtuullisen varovainen linja
saisi Euroopassa laajempaakin kannatusta. Me emme voi tällaisella
maahanmuuttopolitiikalla ratkaista köyhyysongelmaa Afrikassa. Muuttoliikenteen
takana on elintasokuilu ja Afrikan köyhyyttä ylläpitää väestöräjähdys.”
Miten turvapaikanhakijoita olisi paras auttaa?
Toimittaja: ”Jos me ajatellaan sitä taakanjakomallia ihan
matemaattisesti, niin olet itse sanonut tai kirjoittanut jossakin, että olisi
parempi, että näitä ihmisiä autettaisiin lähtömaiden lähellä. Joku on sanonut,
että olisi hyvä, lähialueilla olisi alueita, joihin turvapaikanhakijoita
otettaisiin, ja näitä maita tuettaisiin, jotta ne pystyisivät kouluttamaan turvapaikanhakijat.
Kehitysapu, kotouttamisrahat ja muut avustukset voitaisiin jakaa sinne, jolloin
ne olisivat tehokkaammin ja tasaisemmin käytettävissä eri ihmisille. Eikö
tämäntapaisia ideoita ole välillä ollut?”
Meppi:
”Meillä monesti ihan aiheellisesti huomautetaan, että
kriisialueiden lähellä olevat maat ottavat vastaan valtavan enemmistön kaikista
pakolaisista. Esimerkiksi Turkki ottaa vastaan valtavasti turvapaikanhakijoita
ja pakolaisia Syyriasta. Tämä on ihan totta. Mutta se satsaus, jonka Turkki
tekee yksittäiseen turvapaikanhakijaan, on mikroskooppinen verrattuna siihen,
mitä saman turvapaikanhakijan asuttaminen ja ylläpitäminen täällä maksaa. Eli
pakolaisten siirtäminen kriisialueelta Pohjois-Eurooppaan ensinnäkin auttaa
erittäin pientä määrää pakolaisista ja se syö myös resursseja paljon
tehokkaammalta auttamistoiminnalta. Kyllä minun mielestäni Euroopalla on
tietynlainen, ihan yleisinhimillinen vastuu tässä asiassa ja sitä vastuuta ei
pitäisi harjoittaa tällä tavalla. Tässä on kyse ennen kaikkea siitä, että me
ostamme itsellemme hyvää omaatuntoa ottamalla tänne kokonaisuuteen
suhteutettuna varsin pienen määrän pakolaisia ja turvapaikanhakijoita, kun
suurin osa joka tapauksessa jää erittäin alkeellisiin olosuhteisiin leireille
ja kriisialueille ja kriisialueiden välittömään läheisyyteen. Minun mielestäni
se on se paikka, johon rahalliset satsaukset pitäisi tehdä. Ja toiseksi
lähtökohtana pitäisi olla se, että pakolaisuus on tilapäistä, että ihmiset
palaavat koteihinsa heti kun olosuhteet sen sallivat.”
Toimittaja: ”Mikä olisi tehokkain tapa? Millaisia ajatuksia
siellä EU:ssa teidänkin valiokunnassa on?”
Meppi:
”Kyllä siellä on hyvin kriittisiä näkökulmia, kuten
itselläni. Vastapuoli yleensä esittää, että pitää vähentää laitonta maahantuloa
lisäämällä laillisia mahdollisuuksia tulla Eurooppaan. Mutta eihän tämä
ratkaise mitään ongelmaa, koska maahanmuuttoa rajoitetaan juuri sen takia, että
Euroopalla ei ole varaa ottaa tänne massiivisissa mitoissa vastaan ihmisiä,
jotka eivät käytännössä kotoudu esimerkiksi työmarkkinoille. Nämä ihmiset ovat
eurooppalaisen julkisen talouden ja yhteiskuntarauhan kannalta aivan yhtä
ongelmallisia, tulevat he tänne laillisesti tai laittomasti. Ja niin paljon ei
laillisia kanavia voida avata, että se paine laittomaan maahanmuuttoon
oleellisesti vähenisi. Meillä ei ole varaa siihen muuttoliikkeeseen.”
Välimeri - kiirastuli
”Sanoisin, että välimerestä on tullut jonkinlainen
kiirastuli. Se on vaikeaa ja vaarallista ylittää, mutta sitten kun ihminen
ylittää sen ja pääsee Eurooppaan, niin hänellä on erittäin hyvät mahdollisuudet
saada oleskelulupa, täytti hän pakolaisen kriteereitä tai ei. Ja sen jälkeen
tulee oikeus perheen yhdistämiseen ja elintaso, josta hän on voinut nähdä
lähtömaassaan vain unta. Vaikka
välimeren ylittäminen on vaarallista, niin se houkutus yrittää on erittäin
suuri. Ja Euroopalla on ongelmana hyvin skitsofreninen maahanmuuttopolitiikka:
tänne tuleminen on vaikeaa, mutta kun tänne kerran pääsee, täältä ei yleensä
joudu pois. Meidän pitäisi tehostaa ensinnäkin palautuskäytäntöjä. Jos ihminen
ei täytä turvapaikkakriteereitä, niin hänet pitäisi poistaa Euroopasta,
palauttaa sinne, mistä hän on tullut. Ja tämä koskee suurinta osaa
turvapaikanhakijoista.”
Toimittaja: ”Et vieläkään vastaa siihen, miten se pitäisi
tehdä. Miten se asia pitäisi hoitaa? Mitä ne ovat ne potentiaaliset ratkaisut?”
Meppi: ”Kyllä minä yritän kaiken aikaa vastata, mutta tämä
kysymys ei ole mitenkään yksinkertainen.”
”Meidän pitää tiukentaa eurooppalaista turvapaikkapolitiikkaa
ja perheenyhdistämiskäytäntöjä tuntuvasti, niin että epäterveet houkuttimet
elintasosiirtolaisuudelle vähenisivät. Koska tosiasia on se, että suurin osa
tänne pyrkivistä ei pakene akuutteja kriisejä tai poliittista vainoa vaan he
pakenevat köyhyyttä.”
”Euroopalla ei yksinkertaisesti ole pitkän päälle varaa
tällaiseen muuttoliikkeeseen. Etenkin kun ottaa huomioon, että nämä tulijat
käytännössä keskittyvät neljään tai viiteen EU:n jäsenmaahan. Sen takia me
tarvitsemme tiukempaa ulkomaalaispolitiikkaa, emme lisää laillisia kanavia
Eurooppaan. Sitten meidän pitää puuttua siirtolaisuuden syihin. Meidän pitää
panostaa pakolaisten vastaanottoresursseihin niissä maissa, jotka käytännössä ottavat
vastaan suurimman osan pakolaisista, esimerkiksi kriisialueiden naapurimaat
kuten Turkki. Meidän pitää auttaa näitä maita, jotta ne pystyvät järjestämään
inhimilliset olosuhteet sille valtavalle määrälle ihmisiä, jotka joka
tapauksessa jäävät näihin maihin, jotta siellä heidän ei tarvitsisi nähdä
nälkää. Ja lähtökohta olisi, että kun kriisi on ohi tai olosuhteet sen
sallivat, pakolaiset palaavat kotiseudulleen, niin että pakolaisuudesta ei tule
tavallaan siirtolaisuuden väylä. Pitää pyrkiä nykyisestä ’anekaupasta’ (jossa
otamme vastaan pienen määrän pakolaisia) kustannustehokkuuteen. Vaikka on
helppo jeesustella sillä, että ei saa mitata ihmisten perusoikeuksia tai
ihmisoikeuksia rahalla, niin jos nämä oikeudet tarkoittavat materiaalisia
oikeuksia, jotka tuotetaan rahalla, niin silloin niille on pakko laskea hinta,
on pakko laskea, miten me saamme investoinneille niin sanotusti parhaan
mahdollisen tuoton eli pystymme auttamaan mahdollisimman montaa ihmistä sillä
rahalla, joka meillä on käytettävissä.”
Toimittaja: ”Jos siellä EU:ssa alkaa taakanjaosta hirveä
kisailu, tuleeko maahanmuuttokriittisten rivit tässä taakanjakokysymyksessä hajoamaan?
Kun siellä nämä, jotka ovat jo mielestään kantaneet suhteettomasti taakkaa…”
Meppi:
”Se on erittäin hyvä kysymys. Olen itse asiassa huolestunut
tuosta samasta asiasta. Siellähän on Ruotsindemokraateilla myös kaksi meppiä
kuten meilläkin. Ja vaikka olemme siellä itse asiasta hyvin samalla linjalla,
niin siellä tietysti huomaa sen kansallisen intressin eroavaisuuden. Ruotsalaisten
kannalta olisi hyvä, että kaikki muut velvoitettaisiin ottamaan vastaan enemmän
siirtolaisia, jotta paine ei kasaantuisi niin voimakkaasti Ruotsiin. Mutta me
olemme kuitenkin sitä mieltä, että Ruotsi on tavallaan itse synnyttänyt tämän
ongelman ja näin ollen vastuun jakaminen muille olisi kohtuutonta. Ruotsin
pitäisi itse korjata omaa kestämätöntä ja vastuutonta
maahanmuuttopolitiikkaansa sen sijaan, että se yrittää sysätä osan omista
ongelmistaan muiden kannettavaksi.”
….
Ohjelmassa keskustellaan monista mielenkiintoisista asioista.
Ne menevät kuitenkin jo sen verran kauaksi valiokuntatyöskentelystä, joten
jätin ne pois.
…
Videokuvaa valiokunnan istunnosta
Europarlamentaarikon Facebook-sivulta löysin videolinkin Libe-valiokunnan istuntoon. Se täydentää
sopivasti teemaa: http://www.europarl.europa.eu/news/en/news-room/content/20150116IPR09855/html/Committee-on-Civil-Liberties-Justice-Home-Affairs-meeting-22-01-2015-1500 .
Taltiointi on tehty tammikuun 22. päivän kokouksesta.
Halla-aho kehottaa seuraamaan Dublin-asetusten muutosta, jonka käsittely alkaa
ajassa 1:40. Halla-ahon oma puheenvuoro alkaa 1:54:20. Tulkkauksen saa
haluamalleen kielelle kuvan vasemmasta alalaidasta.
Yllä lainasin Halla-ahoa, kun hän kertoi Liben eräiden edustajien tunteita
herättävästä ”trendikkäästä” esiintymistyylistä, johon on ”epämukavaa ryhtyä
sanomaan vastaan”. Tähän voi tutustua kohdasta 2:15:00 alkaen. Silloin aloittaa
tunteellisen kommenttipuheenvuoronsa valiokunnan raportista vastaava
ruotsalainen Cecilia Wikström. Loukkaantuneen närkästyneenä hän paheksuu
poliittisten vastustajiensa mielipiteitä ja hänen mielestään vääriä
lähestymistapoja. Myös Halla-aho saa osansa.
Puheenaiheena on siis se, mille jäsenvaltiolle kuuluu vastuu
alaikäisen turvapaikanhakijan turvapaikkahakemuksesta. Asetusmuutoksen myötä se
ei enää kuulu ensimmäiselle jäsenmaalle vaan sille maalle, johon alaikäinen
(useimmiten 16 - 17-vuotias) suvaitsee hakemuksensa jättää.
Cecilia Wikström kuuluu Ruotsin liberaalipuolueeseen (Folkpartiet liberalerna). Hänet voi
löytää vaikka täältä:http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=83&artikel=6085680.
Juttu käsittelee mm. sitä, kuinka Dublinin sopimuksesta on alettu lipsua.
Linkin löysin kansanedustaja Maria Lohelan blogikirjoituksesta Uuden Suomen
Puheenvuoropalstalla 5.2.2015.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti