Khatia Buniatishvilia kuunnellessa

Khatia Buniatishvili on kaunis nainen, tumma kaunotar, jonka pukuvarasto on upea, yllä ne ovat ihomyötäisiä korostaen taiteilijan upeita muotoja. Hymy on herkässä ja se täydentää muutenkin kaunista olemusta. Punaiset huulet kuumentavat lähes kiihottavasti katsojaa.

Siitä huolimatta hän on loistava pianisti. Ohjelmisto on vaativaa: Ravel, Liszt, Prokofjev, Stravinski… Ne vaativat soittajalta vahvaa fyysistä otetta. Ihmettelee, miten se hennolta naiselta onnistuu. Häneltä odottaisi vain romanttisia sulosäveliä. Haasteita hän ei kuitenkaan näytä pelkäävän. Hän haluaa kai rikkoa häneen asetetut odotukset.  Soittaessaan hän on niin rento, olemus on vapautunut. Sormet elävät koskettimilla omaa elämäänsä. Kaunotar on päästänyt toisen persoonansa valloilleen.

Hän on vielä nuori, ei kuitenkaan niin nuori, kun ensin arvelin. Wiki kertoo, että hän jo 28-vuotias. Pitkälle hän kuitenkin urallaan yltää. Ei tunnu kehitys pysähtyvän.

Menkää hänen facebook-sivuilleen tai googlatkaa! Hänestä on  ihania kuvia hänestä soittamassa, poseeraamassa ystävien ja läheisten seurassa. Tuntuu, että hän nauttii kuvata itseänsä vanhempien miesmaestrojen seurassa. Ja nuo maestrot nauttivat vähintään yhtä paljon. Luistinratakuvissaan hän saa minutkin hehkumaan. Ja hänen sukurakkaudessaan on varmaan jotain perigeorgialaista. Ja kun hän keskustelee musiikista, häntä on pakko kuunnella. Niin herkästi ja syvällisesti hän pystyy kertomaan omasta työstään ja soittamastaan musiikista.

Aivan huippujen tasolle hän ei vielä yllä. Heillä soitto on paremmin jäsenneltyä. Eikä jännite riitä soitossa ihan loppuun asti. Mutta rentoudellaan ja vapautuneisuudellaan hän saa kuulijansa valloitettua. Teknisesti hän on yllättävän kypsä. Ja täytyyhän se vielä uudestaan todeta: ulkoinen olemus on valloittava. Se antaa musiikillekin lisäsykkeen, tai toki sen vuoksi saattaa kuulijalta myös jäädä huomaamatta pienet puutteet. Mutta ei sen väliä.

Nyt katson hänen esitystään Verbierin musiikkijuhlilla (medici.tv). Hänellä on yllään ihomyötäinen kirkkaanpunainen polviin kapeana laskeutuva mekko. Ohjelmistossa ensin Ravelin Gaspard de la nuit. Se ei minua nyt sytyttänyt, mutta seuraavana ollut Franz Liszt sai minut heltymään, jälleen kerran. Levyltä olen kuunnellut hänen Lisztiään. Se ei ihan vakuuttanut. Soittajaa katsellessa kaikki kuulostaa paremmalta.

Ristiriitaisia tuntoja, mutta tämä kaikki on osa musiikkinautintoa.

Julkaisen tämän ennen konsertin toista osaa. Olen varma, että hän onnistuu.

Olen nyt seurannut ensi kertaa elämässäni Verbierin festivaalin konsertteja. Konserteissa on upea henki. Solistit ja orkesterin jäsenet ovat nuoria. Tunnelma on vapaa, se on antanut moniin esityksiin uutta potkua. Voisin käsitellä aihetta yksityiskohtaisemmin, mutten tee. Nautitaan kesästä, kun sitä vielä on jäljellä, edes kylmänä. Pian Khatia on taas lavalla.

Täydennys konsertin jälkeen:

Aivan mahtava oli konsertin toinen osa. Viimeisenä soi Igor Stravinskin Three movements from Petrushka. Siinä meno äityi aivan villiksi. Vauhti šokeerasi siinä määrin, että tuoli meinasi luisua välillä alta pois. Sitä hän sitten kesken railakkaimman vauhdin yritti riuhtaista lähemmäksi.

Kuultiin kaksi ylimääräistä. Toisena eräs lemppareistani: Chopinin Preludi nro 4 E-molli. Herkkyys oli huipussaan, ja vielä noin rankan ohjelmiston jälkeen. Khatia nautiskeli innostuneen yleisön läsnäolosta. Ja sädehti. Kolmatta ei enää tullut, vaikka sitä hanakoin aplodein pyydeltiin.

Verbier 28.07.2015 (Medici.tv)