Ensimmäinen: Yksi kesätapahtuma muiden joukossa

Olen elämäni aikana osallistunut jos minkälaiseen kesän juhlaan ja festivaaliin. Olen pitänyt, lumoutunut, jäänyt pelkäksi tarkkailijaksi ja välillä tuntenut oloni myös vaivautuneeksi pyrkien sopivalla hetkellä karkuun. Yhtä kaikki, olkootpa sattumukset ja kokemukset mitä hyvänsä, ne ovat kuuluneet osana tätä nyt meneillään olevaa lyhykäistä mielen kaipaamaa ja vaatimaa vuodenaikaa, jolloin hankitaan kokemuksia ja voimavaroja pitkän talven yli. Ihmismielestä pienestäkin voi tulla kasvualustaa uudelle.

Nyt kyse Jättömaa-musiikkifestivaalista: http://www.wastelandfest.net/ . Se on Kouvolassa vuodesta 2010 lähtien järjestetty ilmainen (!) kesätapahtuma ja saanut nimensä siitä, että se järjestetään lähes täysin käyttöä vailla olevalle hyljätylle, osin rapistuneelle alueelle. No, onhan siinä vieressä massiivinen lumen kaatopaikka, joka kuitenkin on kesäisin vailla käyttöä. Joskus siitä vierestä on kulkenut rautatie, mutta uuden reitin myötä tämä Kasarminmäen tausta on jäänyt pelkäksi hoitamattomaksi ulkoilualueeksi. Ja jos historiaan mennään, niin vuonna 1918 tämä seutu taisi olla punaisten teloituspaikkana, joten myös ”kumpujen kätköstä, mullasta maan” myös isät saavat osansa jälkikasvunsa riemuista.

Hyvin pienimuotoisena tuo festivaali on lähtenyt käyntiin ja pienimuotoiseksi se on jäänytkin. Suosio on kuitenkin kasvanut ja pienuudestaan huolimatta kyseessä on hyvin monipuolinen ja – tässä on se tärkein pointti! – epäkaupallinen tapahtuma. Pienin eväin on nähtävästi lähdetty etenemään. Hienoa, että rahoittajia on löytynyt ilman että suuren rahan lemu sieltä mitenkään nousisi voittajana esiin. Samalla olen ihmeissäni, että näin toimien on pystytty luomaan monipuolinen kulttuuritapahtuma, jossa on yhtäaikaisesti meneillään useita eri tapahtumia. Järjestäjien innovaatiolla ei taida olla rajoja. Ainoa rajoitus on tervejärkisyys, ei ole ainakaan vielä lähdetty hullutuksiin, joilla on ainakin joskus onnistuttu pilaamaan tai tappamaan hyvin käynnistynyt omaehtoinen toiminta.

Nyt kirjoitan kyllä hyvin ulkopuolisena tarkkailijana. Tämä ei ole lainkaan minun juttuni. Olen ymmärtänyt, että se on käynnistynyt jonkinlaisen vaihtoehtoporukan festivaalina, johon jo pelkästään ikäni ja muidenkin harrastusteni näkemysteni ja luonteenpiirteitteni vuoksi olen tuntenut etäisyyttä. Tänä vuonna kävin tutustumassa siihen ensimmäisen kerran, kun eräs tuttavani – vaatimattomien tapahtumien ystävä - oli sitä kehuskellut ja ylistänytkin. Kaiken lisäksi tutustumiseni jäi muidenkin yhteensattumien vuoksi kovin lyhyeksi. Kuitenkin halusin kirjoittaa kokemuksestani tämän jutun.

Täytyyhän minun yksi pienen pieni tätä juhlaa sivuava kokemus vielä kertoa. Se sattuu kai kesään 2012. Olin minulle hyvin tavanomaisella aamulenkillä noilla samoilla paikoilla. En ajatellutkaan, että samana päivänä siellä oli alkamassa jokin tapahtuma. Poikkesin yleensä täysin hiljaiselle metsäpolulle. Hiljainen se oli nytkin, mutta vastaan asteli henkilö, jota en siinä tilanteessa olisi uskonut tapaavani. Kyseessä oli silloinen kansanedustaja Veltto Virtanen hänelle tutussa baskeriasussaan. Täytyi ihan hieraista silmiä. Jatkoin lenkkiäni ja kesti aikansa ennen kuin tajusin: ”Ai, täällähän on tämä joku kesätapahtuma”. Seuraavaksi ihmettelin, että ”senhän piti olla paikallisen porukan punkkusekoitteista jammailua, mutta ovatpa saaneet sinne jonkun Kouvolan ulkopuoleltakin mukaan, ja vielä kansanedustajan”. Ei siis ole ihan jokapäiväistä kohdata tutuksi käyneellä lenkkipolullaan joku täysin odottamaton julkkis toiselta puolelta Suomea.

Nyt menen sitten tämänvuotiseen kokemukseeni. Yllä on jo kaksi kuvaa ja alla on lisää lyhyeltä käynnistäni muotoutunut epämääräinen kuvasarja.

Festivaalikartta

Tässä on muutama lainaus juhlien kotisivulta, jotka kertovat osaltaan tapahtuman luonteesta:

JÄTTÖMAA on epäkaupallinen ja poikkitaiteellinen kaikenkokoisten ja -ikäisten kulttuurifestivaali Kouvolassa 18.7.-19.7.2015.

…mukana on tekijöitä monelta taiteen alalta: musiikkia, teatteria, kuvataiteita, runoutta, tanssia, mediataidetta, performanssia ja elokuvia.

Tämän kesän erikoisuutena Kulttuuritallien kiinteistöön rakentuu LEFFATALLIT -elokuvateatteri, jossa nähdään mm. uusia kotimaisia ja ulkomaisia lyhytelokuvia, dokumentteja, musavideoita ja kooste YLEn elävästä arkistosta.

Tuohon Leffatalliin olisi ollut minunkin kiva tutustua. Keskityin kuitenkin lähinnä musiikkiin. Festivaalin esiintyjänimet ovat minulle lähes tuntemattomia. Olin paikalla, kun festivaali oli vasta aluillaan (lauantai kello 12). Kuuntelin ns. Isolla lavalla paria esiintyjää, jotka esiintymisajan huomioiden kuulunevat festivaalin ns. erikoisempaan osaan. Tosin ei Esa Kotilainen ole mikään tuntematon nimi. Taustalla on pitkä ura monissa nimekkäissä rockyhtyeissä ja mies on edelleen todella merkittävä paikallinen toimija musiikin ja musiikin alan koulutuksen alueella.

Kirjoitan tätä lauantain kokemuksien pohjalta. Sunnuntai on vielä edessä. Kiinnostaa ainakin Kari Peitsamo ja ehkä myös Harri Marstio, ne ainoat tutut nimet sunnuntain ohjelmasta. Saattanen poiketa.

Seuraavassa tulee vaikutelmiani esityksistä ja on siinä muitakin tunnelmiani tämänvuotisen festivaalin parilta ensimmäiseltä tunnilta.

Esa Kotilaisen tunnin kestävä keikka oli elektronisen musiikin keinoin tehty mielikuvamatka. Tuo musiikin ala on minulle vieras, enkä voi mennä yksityiskohtiin. Uskon kuitenkin, että siinä kuin muussakin musiikissa kuulija päättäköön. Minä seurasin tämän monipuolisen taiteilijan värkkäilyä tietokoneensa ja erilaisten kosketinsoittimien parissa uteliaana. Ja kiinnostavana matkana tuo musiikillinen fantasia minulle avautui. Ei ole mies jäänyt kiinni vanhoille raiteilleen. Mielikuvaseikkailuani hieman levoton ympäristö hieman häiritsi, mutta tässä vaiheessa päivää tunnelma oli tosi rauhallinen ja toisaalta tällaisessa ympäristössä musiikki saattoi saada sisällensä jotain lisääkin. En päässyt perille säveltäjän aivoituksista, semminkin kun tulin paikalle myöhässä. Yleisö vaihtui tiuhaan, teltassa oli liikennettä suuntaan jos toiseen, toiset tuli ja uusia tuli. Ei tainnut avautua muillekaan. Minä yritin kuitenkin mennä musiikkiin mukaan, minkä pystyin. Ja olihan siellä mahtavia elementtejä. Minun tullessani hiljaisuuden keskelle nousi sodan kuvia, sitten taas vajottiin jonkinlaiseen suvantoon, johon alkoivat tekijän luomat aidontuntuiset lokkien tai muiden äänekkäiden lintujen rääkäisyt tuoda elämää. Kappale alkoi tuntua loppua kohden pitkästyttävältä, mutta onneksi antoisan muheva, varmaan säveltäjän persoonaakin heijastava loppunousu toi pelastuksen. Ei siinä kuitenkaan vajottu mihinkään tekotaiteelliseen romantisoivaan tunnepurkaukseen, mikä lopulta oli mielestäni koko setin pelastus.

Toinen kuuntelemani esiintyjä viehätti minua jo etukäteen nimellään: THE MYSTIC REVELATION OF TEPPO REPO. Minulle muiden tapaan nousee ensimmäisenä mieleen kysymys: Kuka on Teppo Repo? Sen verran kansanperinnettä tunnen, että ensimmäisenä mieleni sopukoista nousee ajatus, että hän on joskus muinoin elänyt kansanmusiikin taitaja. Niinpä lopulta onkin, muttei kuitenkaan mikään legenda.

Netistä voi löytää jokainen tietoa Teppo Revosta. Laitan kuitenkin tähän löytämäni tiedon, joka löytyy tällaiselta sivulta: http://www.h2ofestival.fi/2015/artistit/the-mystic-revelation-of-teppo-repo/.

”Teppo Repo (1886-1962) oli alkujaan inkerinsuomalainen paimen, paimensoittaja, sotilassoittaja tsaarin armeijassa, ompelukonemekaanikko, sekä soitinrakentaja-mestari.”

Yhtyeen idea syntyi vahingossa, kun bändin pojat alkoivat yhdistää soittoonsa Tepon puhetta ja soittoa arkistonauhoilta. Siitä sai yleisö nyt tälläkin kertaa nauttia.

”Teppo Repo oli käsityöläinen, taitava ja käytännöllinen. Toisaalta hän oli myös mystikko. Vaikea sanoa mitä hän tuumaisi nykymenosta. Ehkä hän soveltaisi nykytekniikkaa musiikissaan tai soitinten kehittelyssä. En usko että hän vastustaisi, koska elämäntarinansa perusteella hän vaikutti ajan tuuliin sopeutuvalta ihmiseltä.”

Kansanmusiiikkiliiton sivuilta löytyi tällainen luonnehdinta bändin musiikista:

”T.M.R.O.T.R:n musiikki ammentaa Teppo Revon perinteestä ja muodostaa elektroakustisen kokonaisuuden, joka rakentuu c-kasettinauhoille tallennetuista äänimaisemista ja akustisesta live-soitannasta. Paimenmusiikin ohella inspiraatiota on haettu oldschool-hiphopista, dubista sekä taidemusiikista.”

Yhtyeessä oli kolme soittajaa. Soitto oli pelkistettyä ja muuttui loppua kohden hieman yksitoikkoiseksi. Mutta kiinnostavaa musiikin tekoa se oli. Pidin siitä ja menisin uudestaankin bändiä kuuntelemaan. Ryhmä on löytämässä omaa tyyliään. Itse nostaisin esille rumpalin, joka tuntui tuovan väriä yhtyeen kokonaissoittoon. Bändi oli lavalla reilun kolmevarttisen ja todettavahan se on, että välillä soitto kävi hieman pitkäveteiseksi. Liikenne yleisön puolella kävi tiuhaan, kaikilta ei tuntunut taaskaan löytyvän imua tällaisen musiikin kuuntelemiseen. Kuulemani perusteella olen kuitenkin varma yhtyeen kehityskyvystä. Minua miellyttivät eniten ne kappaleet, joista selkeästi tulee esiin kansanmusiikkitausta. Netistä - myös Jättömaa-festarien omilta sivuilta - löytyy näytteitä yhtyeen musiikista

Minun tutustumiseni festivaalin konsertteihin loppui melkein näihin kahteen esiintyjään. Se ei varmasti kerro totuutta festivaalista. Yritin mennä Paviljonki-telttaan kuuntelemaan JK Ihalaista, jonka runoja festivaalialueelle liikuskeleva ja samalla megafooniinsa julistava tapahtuman tiedottaja kehui. Jätin lopulta kuitenkin menemättä. Teltta oli pystytetty keskellä yleiseltä käytöltä suljettua tietä. Kengät täytyi jättää ulkopuolelle ja niiden pohjalta pienehköön telttaan oli varmaan ahtautunut aika iso määrä kenkien perusteella hyvin kirjavaa porukkaa. Tämä Ihalainenhan on paitsi runoilija, myös pienkustantamon omistaja, jolla on jopa oma kirjapaino (https://fi.wikipedia.org/wiki/J._K._Ihalainen ). Olisi varmaan kannattanut sinne telttaan ahtautua, mutta valmistauduin itse asiassa tuon edellä jo mainitsemani T.M.R.O.T.R.-yhtyeen keikkaan ja olisin joutunut poistumaan paikasta kesken intiimien runohetkien, mikä olisi saattanut olla häiriöksi. Runoilija vaikuttaa kiinnostavalta ja hänen tuotantoonsa kyllä jossain vaiheessa tutustun.

Käväisin vielä ennen poistumistani seurailemassa yhtä keikkaa Flowerpowerlavalla. Kyseessä lienee bändi nimeltä WOLMAR VISKI JA HAAVEET, koska se siellä ohjelman mukaan tuohon aikaan esiintyi. Ei ole minun musiikkiani, mutta hyvällä fiiliksellä siellä bändi ja suhteellisen runsaslukuinen yleisö vietti aikaansa.

Paikallinen Steiner-koulu piti paikassa ruokailutelttaa. Ostin sieltä kahvin ja munkin. Hinta oli huokea ja munkki suoraan sanoen suussa sulavan maukas.

Tässäpä sitten napsimiani kuvia tapahtumapaikalta: