Infosodasta

Tällä kertaa kirjoitan lyhykäisesti. Puolustusvoimien tutkija, sotatieteiden tutkija Saara Jantunen on kirjoittanut kirjan Infosota. Se on ollut valtamediassa viime päivien puheenaihe. Saara Jantunen kuuluu Yleisradion toimittajan Jessikka Aron ohella valtakunnallisessa trollijahdissa eniten kunnostautuneisiin henkilöihin. Yksi tässä ”sodassa” vastapuolelle joutunut on Peter Saramo. Hän on kirjoittanut kirjasta hyvin perusteellisen arvion: http://vastavalkea.fi/2015/10/21/infosotarintamalta-ei-mitaan-uutta/. Se oli minulle kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys. Jantusen kirjaa en ole lukenut enkä aiokaan lukea. Mutta Saramon katsaus tuo kyllä ”trollikuohunnalle” uuden ulottuvuuden. Sen lukemista suosittelen, jutussa olevia linkkejä unohtamatta.

Minulle keskeisenä seikkana jää kirjoituksesta käteen se, että tässä ”kuohussa” suurimpana kärsijänä on ollut sananvapaus. Ja siihen liittyen Yleisradio on tahrinut itsensä täysin.

Tässä sodassa on tullut pelkkiä siviiliuhreja, ja valitettavasti omia kansalaisiamme.

Mielikuvia trolleista on paisuteltu ja luotu paljolti tyhjästä.  Sillä keinoin on Saramon mukaan tehty karhunpalvelus tasapainoiselle keskustelulle Suomen tulevaisuudesta. Kun ”infosodasta” ja ”trolleista” on muotoutunut pilkan ja leikinlaskun kohde, on samalla tehty hallaa Suomen henkiselle maanpuolustukselle.

Lopussa Saramo kuitenkin näkee, että kirjan vaikutus on myönteinen, kun trollikuohu laantuu: ”Sen jälkeen voimme rauhallisesti, faktoihin tukeutuen ryhtyä kehittämään demokraattisen valtion vastausta oikeasti olemassa oleviin uhkakuviin.”

Tämä lopussa oleva virke on yllättävän positiivinen:

”Viimeistään Saara Jantusen kirjan myötä suomalaiset tulevat luullakseni heräämään uudelleen yhteen demokratian peruskysymykseen: Miten puolustaa avointa yhteiskuntaa sekä ulkoisia uhkia että totalitarismin houkutuksia vastaan?” 

Saramo itse on joutunut Jantusen leimaamaksi, mutta siitä huolimatta hän on kyennyt nielemään kiukkunsa ja tekemään kypsän arvion hienotunteisuuttakaan unohtamatta. Lisäkehut siitä hänelle.

Minusta ei kyllä näytä siltä, että parempaan oltaisiin menossa. Leimakirveet jyräävät, kyräilyn henki johtaa saaden ihmiset varomaan ”vääriä” mielipiteitä. Mutta tämähän on kai juuri sitä avointa yhteiskuntaa uhkaavaa "totalitaristista" kehitystä, johon Saramo yllä viittaa.