Vappuna 2020: ”Sarkkasi juo”

Nyt koronan aikana kirjoitan laulusta ja laulamisesta. Se on asia, jota tänä vappuna erityisesti kaipaan.

Carl Michael Bellmanin Sarkkasi juo sopisi nyt ainakin minun mielialaani. Timo Vihavaisen mukaan Otto Wille Kuusinen lauloi sitä Viipurissa vuonna 1918 odotellessaan valkoisten rynnäkköä. Sittemmin hän pakeni paikalta. No, jonkin sympatian ripauksen hän minultakin nyt saakoon, kun on tullut tuollaisena hetkenä Bellman mieleen. Tekisi mieleni kysäistä, paniko laulu mieheen vipinää. Mutta ei hänestä nyt tämän enempää. Laitoin lainauksen tähän senkin vuoksi, kun muutama päivä sitten kertailin Viipurin vuoden 1918 tapahtumia, mutta ei siinä yhteydessä Kuusista mainittu.  

Mennään musiikkiin. Lainaan hienoa laulukokoelmaa Laulu-Miesten lauluja, osa 1. Minulla on käsissäni kahdeksas painos, vuodelta 1959. Kyseessä on kolmiosainen kirjasarja, jonka mieskuoro Helsingin Laulu-Miehet on julkaissut. En tunne kuoroa, mutta hienon laulukokoelman ovat aikoinaan julkaisseet. Ostin nuo kolme kirjaa lähes kaksikymmentä vuotta sitten Kuopion torilta. Se on nahkakantinen, hieman kulunut, kannessa on minulle tuntemattoman laulumiehen kullattuna painettu nimi. Elimme tuolloin jo eurossa, koska sisäkannessa on hinta 12 e. Muistan tinkineeni kolmesta kirjasta hieman, ehkä sain sen kolmella kympillä. Kun otan kirjan eteeni, ajattelen usein tuota Kuopiossa tai sen lähistöllä vaikuttanutta laulunharrastajaa. Hänen on täytynyt olla kuoromies koko sydämestään.   

Tähän kokoelmaan laulun on suomentanut kuoromies Heikki Klemetti. Se taitaa olla kuorolle sovitettu mukaelma Pallen eli Reino Hirvisepän suomennoksesta, mitä en voi nyt valitettavasti kuitenkaan varmistaa. Bellmanin sanoitukset ovat mahtavia ja suomentaja on kyllä saanut lauluun tekijänsä hengen. Minulle se on se paras ja ainoa versio, jota olen laulanut ja toivottavasti laulan edelleen. Vesku Loiri ei minulle nyt kelpaa.

Kyseessä on Fredmanin epistola nro 30. Se on säveltäjän mukaan elegia ja omistettu salaperäiselle isä Movitzille, joka sairastaa koron… , ei kun keuhkotautia. Movitz puolestaan on Bellmanin epistoloiden hahmo, jolla on ollut vastine todellisuudessa. Ruotsia taitavat voivat lukea oheisesta linkistä, tai täältä Wikipediasta. Kuoroversiossa lauletaan vain ensimmäinen säkeistö.

Mieskuoron tai pienemmän ryhmän esityksissä lauluun tulee eloa vain silloin, kun laulamassa on tarpeeksi ärhäköitä matalia bassoja ja vastapainona hempeä-äänisiä ykköstenoreita.

Laitan juttuni loppuun linkin, jossa laulua esittää Matti Hyökin johtama YL vuoden 2009 levytyksessä (huom. youtube-linkissä on virhe). Olen kuullut ainakin muutaman laulumiehen toteavan, että haluaa tämän laulun esitettävän omissa hautajaisissaan. Minä en sitä toivo. Kaiken katkeruuden ohessa kyseessä on elämän laulu, katse on eteenpäin. Viimeinen säe sen kertoo.

Sarkkasi juo, lyö Tuonen airut usta.

Viikatemies on vieraaks’ saapunut.

Viestin hän tuo, sull’ onko uskallusta.

Päättyy jo ties, pian lakkaa laulelut!

Riemua muistoin, siis soi ääni heikko!

(Uu-uu-uu-uu…), ah lauluveikko,

laulusikin kohta muisto vain on!

Kauniisti kerran se soikohon!

https://www.youtube.com/watch?v=NgbW1imHn3s

…