Käsittelen jälleen Ukrainan kriisiä ja Venäjää. Olen
suomentanut toimittaja Maksim Shevchenkon haastattelun, joka ilmestyi
perjantaina 26.12 pietarilaisessa iltapäivälehdessä. Ainakin se avaa
suomalaiselle lukijalle erilaisen näkökulman.
Venäläinen toimittaja Maksim Shevchenko (Максим Шевченко,
synt. 1966 Moskovassa) on omassa maassaan kiistelty hahmo. Hän on
ortodoksikristillisiä arvoja toiminnassaan korostava konservatiivi. En ala nyt
käsitellä hänen elämäänsä enkä mahdollisesti kärkeviä näkemyksiään. Totean
vain, että sosiaalisen median kommenttien perusteella hänellä on paljon
vastustajia, häntä suoraan sanoen inhotaan joidenkin mielipiteittensä takia.
Eräiden mielestä hänen kannoistaan on löytynyt ristiriitaisuuksia, mistä syystä
he pitävät häntä epäluotettavana. Minä en näe mitään väärää siinä, jos näkemys jostain
syystä muuttuu. Olen itse aiemminkin
seurannut hänen kantojaan. Hän ilmaisee ne selvästi tuoden yleensä esille myös
taustoja. Ja ainakin tässä haastattelussa hän vie omalla päättäväisyydellään
keskustelua eteenpäin.
Shevchenko asuu Moskovassa, mutta Ukrainan kysymys on
hänelle erityisen läheinen, koska hänellä on ukrainalaiset juuret. Hän on
venäläinen, joka ymmärtää ukrainalaisia. Tämänkin vuoksi hänen näkemyksensä
ovat mielenkiintoisia. Enkä ihmettele, että hän on saanut kotimaassaan
vastustajia.
En halua itse ottaa kantaa Shevchenkon näkemyksiin saati
hänen persoonaansa. Myönnän, että tietoni hänestä ovat vajavaiset. Häntä on mm.
syytetty antisemitismistä ja Hamas-mielisyydestä. En ole näihin näkemyksiin
tutustunut enkä halua luoda ihmisestä mielipidettä pelkkien huhujen
perusteella. Mielestäni Ukrainan kriisin suhteen on tärkeää tutustua erilaisiin
mielipiteisiin. Shevchenkon kanta on tähän hyvä lisä.
Haastattelu ilmestyi pietarilaisessa Vetsherni Peterburg –lehdessä (Вечерний
Петербург). Tässä jutussani on tuon haastattelun käännös lähes
kokonaisuudessaan. Olen jättänyt pois lähinnä vain alkujohdannon. Hieman
provosoivat kysymykset ovat lehden toimittajan ja vastaukset tulevat Maksim
Shevchenkon suusta. Oman lyhyen kommenttini laitan jutun loppuun, vaikka kyllä olen
laittanut pariin kohtaan kommenttini itse tekstin keskelle. Sen verran tähän
alkuun kuitenkin totean, että en pidä nimittelyistä enkä varsinkaan, jos niitä
esitetään perustelematta. Shevchenko kutsuu Ukrainan nykyisiä vallanpitäviä
”natsisteiksi”. Tässä yhteydessä hän ei lähde sen käyttöä tarkemmin
perustelemaan. Ainakin yhdessä kohdassa hän viittaa heidän haluunsa rajoittaa
äidinkielenään venäjää puhuvien lasten mahdollisuutta lukea koulussa omaa
kieltään. Lopussa on muutama linkki, jotka auttavat lukijaa taustatietojen
saamisessa.
…
ВЕЧЕРНИЙ
ПЕТЕРБУРГ
Torstai 25. joulukuuta 2014. Artikkelin kirjoittaja:
Ljudmila Klushina.
Maksim Shevchenko: Ukrainan kansa on ajettu
sivistykselliseen taantumaan.
Tunnettu journalisti ja politologi kertoo virheistä ja
tilanteen ongelmallisuudesta naapurimaassa.
Vetsherni Peterburg tapasi Maksim Shevchenkon, joka oli
tullut Pietariin kansainväliseen kulttuurifoorumiin.
-
Maksim
Leonardovitsh, viime aikoina olette usein esiintyneet erilaisissa poliittisissa
keskusteluohjelmissa ja olette myös joutuneet kollegoittenne kritiikin
kohteeksi. Mistä syystä teistä ei pidetä?
-
En sanoisi, että esiintyisin televisiossa usein.
TVTs-kanavan Pravo golosa –ohjelmassa en ole ollut maaliskuun jälkeen, Solovjevin
ohjelmassa en ole ollut viime vuoden tammikuun jälkeen…
Aiemmin todellakin esiinnyin usein, mutta
minut pantiin virallisesta mediasta syrjään kritisoituani vuoden 2014 keväällä
Venäjän mediaa propagandistisista asenteista Ukrainan tapahtumien
uutisoinneissa. Olin tuolloin ilmaissut avoimesti kantani talvella ja keväällä
mediassa esiintynyttä ukrainofobiaa vastaan. Valitettavasti ukrainofobinen
hysteria oli vakava virhe, joka omalta osaltaan työnsi valtavan joukon
ukrainalaisia liberaalinatsististen Avakovin, Turchinovin, Jatsenjukin ja Petro
Poroshenkon syleilyyn. Venäjän televisiossa kerrottiin Ukrainan kansalle, että
ukrainalaisia ei ole olemassa, että se on keinotekoinen kansa ja että ukrainan
kieli on venäjän kielen murre. Tällainen Venäjän tv:stä virtaava hölynpöly oli
paras mahdollinen keino mobilisoida vapaaehtoisjoukkoja Ukrainan kansalliskaartiin
ja poliisipataljooniin. Valitettavasti tästä uutisoinnista luovuttiin liian
myöhään, vasta heinäkuussa, kun sota oli jo saavuttanut huippunsa ja Kievin
valtakoneisto oli saanut mobilisoitua valtavat massat ideologisesti
motivoituneita ihmisiä, joille riitti vain katsoa venäläisiä tv-kanavia, jotta
voisi ymmärtää, että valtavalta kansalta oli evätty oikeus olemassaoloon. Olen
vahva omissa näkemyksissäni ja katson, että Ukrainan kansa ei ole Venäjän
kansan vihollinen. Asia on vain niin, että jokaisen kansan olemassaolon puolesta
on taisteltava: saksalaisten, ukrainalaisten, venäläisten, juutalaisten,
arabialaisten... On pystyttävä
keskustelemaan kaikkien kanssa. Tämä kyky dialogiin ja toisten kunnioittamiseen
on venäläisen idean perusta. Itsekseen asiat eivät toteudu.
-
Emmekö me
sitten taistele?
-
Miten me olemme taistelleet? Onko Moskovassa ollut
minkäänlaisia ukrainalaisen kulttuurin iltoja? Onko merkittävä ukrainalainen laulaja
Nina Matvijenko käynyt Kremlin
konserttisalissa esiintymässä? Olemmeko tutustuneet ukrainalaisiin historianäkemyksiin?
Ja ylipäänsä tiedämmekö kirjonnan ja liinavaatteiden lisäksi Ukrainasta yhtään
mitään?
-
Onhan
ukrainalainen rockyhtye Okean Elzi hyvin suosittu nuorison
keskuudessa?
-
Kuten tiedätte, se kuuluu nuorisokulttuuriin.
Ukrainan kansa on mitä rikkaimman etnokulttuurin lähde. Venäjällä on kyljessään
neljänkymmenen miljoonan suuruinen maa eikä se ole tehnyt mitään esitelläkseen
Ukrainan monimuotoisuutta. Siellä asuu ukrainalaisia, venäläisiä, juutalaisia,
kreikkalaisia, romanialaisia, unkarilaisia, armenialaisia. Ukraina on monien
kansojen kotimaa. Esimerkiksi Pontian kreikkalaisista 30 % asuu Donetskin ja
Dnepropetrovskin alueilla. Kuka tästä puhuu?
Meillä kaikki tungetaan samaan muottiin. Minusta tämänkaltainen kansalaissodan
tilanne, joka Ukrainassa on kärjistynyt, olisi voitu välttää. Ei olisi pitänyt
antaa ukrainalaisille natsisteille sellaisia valttikortteja, jotka
valitettavasti venäläinen propaganda antoi talven ja kevään aikana.
-
Maksim
Leonardovitsh, mutta ovathan omassa propagandassaan myös ukrainalaiset
päätyneet julistamaan itsensä vanhimmaksi roduksi maan päällä, muinaisten
ukraanien [ven. укране;
itäisestä Saksasta Uecker-joen rantamilta – PE] jälkeläisiksi. Lisäksi he ovat muka löytäneet sukulaisuuden
latinalaisiin ja haluavat nyt siirtyä ukrainan kielessä latinalaiseen
kirjoitusasuun.
-
En käsittele hölynpölyä, käsittelen tosiasioita.
Kaikenlaistahan ihmiset keksivät. Meilläkin kirjoitettiin, että venäläiset ovat
noin 6 000 vuotta vanha kansa, ja Babylon tulee venäjän sanoista бабье
лоно (”babje
lono”, ’naisen povi’) ja on näin ollen venäläinen kaupunki. Hölynpölyä riittää
jokaisella kansalla. On tärkeää, ettei senkaltainen typeryys ilmesty
akateemisen tieteen piiriin.
-
Siitä
huolimatta Ukrainan erkaantuminen Venäjästä jatkuu: nyt halutaan
ukrainalaisissa kouluissa aloittaa englannin kielen opiskelu toiselta luokalta
ja jättää venäjän kieli pois…
-
Totta puhuen minä luin toiselta luokalta lähtien
erityiskoulussa saksaa eikä minulle tapahtunut siinä mitään kauheaa: ei minusta
tullut saksalaista eikä Saksan poliittisen kulttuurin kannattajaa. Olen jäänyt
ukrainalaiset juuret omaavaksi venäläiseksi, joka taitaa kolme vierasta kieltä,
mukaan lukien saksan. Näin ollen tervehdin ilolla vieraan kielen opiskelua
koulussa ja tuen sitä kaikin puolin. Ja jos minun pojalleni suodaan
mahdollisuus opiskella englantia toiselta luokalta, niin olen kiitollinen sille
koululle, joka on suonut hänelle sellaisen mahdollisuuden.
-
Mutta kyse
on siitä, että venäjänkielisissä perheissä kasvaneilla lapsilla ei ole valinnan
varaa: venäläisiä kouluja suljetaan…
-
Nyt en pohdi natsistien toimia. Ukrainan
liberaalis-natsistinen valta on kauheaa. Mutta tähän ei syypäänä ole Ukrainan
kansa, joka on painettu alas, orjuutettu ja syösty kulttuurisen ja
sivistyksellisen taantuman tilaan. Kievin vallanpitäjät ovat perustaltaan
antiukrainalaisia. He käyttävät hyväkseen omiin tarkoituksiinsa Ukrainan
kansojen (ukrainalaisten, juutalaisten venäläisten ym.) traagista historiaa.
Kiovan vallanpitäjät yksinkertaistavat, tekevät asioista mustavalkoisia. Itse
asiassa Ukrainan historia – 1500- , 1600- , 1700- ja 1900-luvulla – on ollut
hyvin dramaattista. Palautetaan mieliin esimerkiksi ns. banderalaisten liike
Länsi-Ukrainassa. Eivät suinkaan kaikki tuohon vastarintaan osallistuneista
olleet banderalaisia. Siihen osallistui paljon eri ryhmiä. Banderalaiset toteuttivat
juuri julmaa terroria muita ukrainalaisia, vähemmän vastenmielisiä kansallisia
suuntauksia vastaan. Mutta stalinistinen propaganda asioita yksinkertaistaen
laski heidät kaikki fasisteiksi, banderalaisiksi. Toisaalta länsiukrainalaiset
esiintyivät stalinististen kommunistien toimia vastaan ja toisaalta sitä
liikettä voi kuvata kristilliseksi vastarinnaksi jumalatonta Stalinin
hallintokoneistoa vastaan. Mitä sitten tuolloin tapahtui? Tuhottiin kirkkoja,
ajettiin ihmisiä maan alle, ja vankileireille lähetettiin Länsi-Ukrainasta 600 000
ihmistä. Mitä he tämän jälkeen voivat tehdä – siunata Moskovaa ja Stalinin
hallintoa, niinkö? Keiden puolella me olemme? Minä henkilökohtaisesti olen
kristittyjen puolella konfliktissa ei-kristittyjä vastaan. Olen siis aina
uskovien puolella konfliktissa ei-uskovia vastaan. Se on minun periaatteellinen
näkökulmani. Minun mielestäni vuosien 1944 – 1946 tapahtumia Länsi-Ukrainassa
ei pitäisi tulkita niin yksisilmäisesti, kuin meillä on tehty.
-
Ettekö
pelkää, että tällaisen ilmoituksen jälkeen teitä syytetään banderalaisten
tukemisesta?
-
Ymmärtäkää minua oikein, minä en kannata
banderalaisia. Minä kannatan kristityn kansan vastarintaa, joka ei mitenkään
ole eronnut, sanotaan, Tambovin alueen tai Donin alueen asukkaiden
vastarinnasta. Mitä eroa on Donin kasakoiden vastarinnan ja Länsi-Ukrainan
asukkaiden vastarinnalla jumalattomia vallanpitäjiä vastaan? Donilla tuhottiin
kirkkoja, haudattiin pappeja elävältä, teloitettiin ihmisiä. Ja
Länsi-Ukrainassa tehtiin aivan samaa: teloitettiin pappeja, poltettiin
kokonaisia kyliä.
-
Mutta te
ette ota huomioon kansallista tekijää: kukaan Donin kasakoista ei potenut
russofobiaa.
-
Mutta sen sijaan kasakat potivat antisemitismiä
sekä vihaa ”ei-kasakoita” ja ”vieraspaikkakuntalaisia” kohtaan, jotka
muodostivat bolshevistisen armeijan perustan. Vihollisen hahmo muotoutuu sodan
liikekannallepanon tehtävien pohjalta – se on laki. Niin, Donilla tuhottiin
koko kasakkaliike – se hävitettiin fyysisesti! Ja 70 % kasakoista ei nähnyt
enää vuotta 1922. Ja Länsi-Ukrainassa on aina toimittu jumalattomia miehittäjiä
vastaan, sillä se on ollut uskonnollista seutua. Siellä ei kuitenkaan ole ollut
mitään erityisen russofobista ilmapiiriä. Venäläiset tulivat alueelle vasta
vuonna 1939, kun se liitettiin Neuvostoliittoon. Venäläisyys merkitsi heille
neuvostostalinismia. Lisäksi länsiukrainalaiset käyttivät itsestään ennen
liittymistä Neuvostoliittoon nimitystä venäläiset tai rusiinit (ruteenit)
tehden näin eroa puolalaisiin ja itävaltalaisiin. Toisaalta venäläisvastaisuus
on ollut nimenomaan Keski-Ukrainan ominaispiirre. Siellä on aina ollut paljon
russofobiaa: venäläisiä on halveksien kutsuttu ”katsaapeiksi” (кацапы) ja ”moskaleiksi” (москали).
Kerron tämän, koska näihin liittyy hyvin tarkkoja määrittelyjä ja sävyjä, ne
tulee huomata. Mutta nykyisin kaikki leivotaan yhdeksi möykyksi ja sitä
pidetään politiikkana.
-
Entä mihin
mielestänne johtaa se seikka, että Ukrainan hallitukseen on tuotu ministereiksi
”vierastyövoimaa”?
-
Se on hävytöntä. Se kertoo siitä, että valta
Ukrainassa on hengeltään antiukrainalaista, että käytännössä vallassa eivät ole
ukrainalaiset. Se muuttaa maan koloniaksi, miehitetyksi alueeksi Länttä varten
– se on heidän oligarkkinen ”testamentti” [Shevchenko käyttää sanaa заповит ”zapovit” ’testamentti’, jolla
viitataan Ukrainan kansallisrunoilijan Taras
Shevchenkon runomuotoiseen ohjelmajulistukseen – PE]. Minun mielestäni
siellä on meneillään sosiaalinen kansalaissota – ei etnisin vaan sosiaalipoliittisin
tunnuksin. DNR (Donetskin kansantasavalta) ja LNR (Luhanskin kansantasavalta)
ovat kansan aseellista kapinaa oligarkkien ja roistojen rikollista valtaa
vastaan. Muuten Donetskin kansantasavalta on vanhaa mahnolaista seutua, mistä
syystä monet DNR:n kapinalliset ammentavat perinteitä Nestor Ivanovitsh Mahnon
kansanliikkeestä. Slavjansk, Starobeshevo ovat merkittäviä paikkoja, joissa Mahnon
joukot kävivät taisteluja punaisia, valkoisia ja Petljuran joukkoja vastaan.
-
Ja
viimeinen kysymys, johon on varmaankin vaikea antaa vastaus: milloin päättyy
sotatila Ukrainassa?
-
Niin, on vaikea vastata, miten konflikti saadaan
loppumaan. Sota jatkuu, mutta tilanne on muuttuvainen. Toivon, että tämän
kapinan kansa voittaa, että Ukrainan johtohenkilöt syöstään vallasta, ja
Ukrainan kansa muodostaa itse sellaiset muodot alueelliselle tasavaltalaiselle
kansandemokraattiselle hallinnolle, että se tulee vastaamaan Ukrainan ja sen
monikansallisen kansan henkeä ja olemusta.
 |
| Maksim Shevchenko |
……
Linkkejä, taustatietoa
Jutussa mainitaan Nina
Matvijenkon nimi. Hän on tunnettu ukrainalainen laulaja ja
elokuvanäyttelijä (s. 1947). Joulukuun alussa hän sai huomiota hyvin
tunteenomaisella vetoomuksellaan, jossa hän arvostelee Ukrainan nykyistä
johtotroikkaa ja toteaa hyvin kärjekkäästi, että ”juutalaiset ovat aloittaneet
Ukrainan kansalaissodan”. Youtubessa näkyvillä oleva vetoomus on herättänyt
runsaasti keskustelua: https://www.youtube.com/watch?v=vj-ij6OnCmw.
Monet eivät pidä juutalaisviittauksista, mutta muuten suhtautuvat vetoomukseen
myönteisesti sen syvän sodanvastaisuutensa vuoksi. Matvijenkon mielestä vallan
vaihtumisen taustalla ovat eräiden poliitikkojen ja oligarkkien
henkilökohtaiset intressit. Hän kutsuu Kaakkois-Ukrainan tilannetta ”klaanien
sodaksi” (http://ru.golos.ua/suspilstvo/nina_matvienko_proiznesla_strastnuyu_antivoennuyu_rech_video_8368).
Maksim Shevchenkosta löytyy venäjäksi tietoa täältä: http://echo.msk.ru/guests/7198/.
Wikipediassa hänestä on myös englanninkielinen sivu: http://en.wikipedia.org/wiki/Maksim_Leonardovich_Shevchenko.
Donin kasakat: https://en.wikipedia.org/wiki/Don_Cossacks
(suomenkielisessä versiossa ei käsitellä 1900-luvun alkuvuosikymmenten
tapahtumia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Donin_kasakat).
Luhanskin ja Donetskin kansantasavallat (LNR, DNR): http://fi.wikipedia.org/wiki/Luhanskin_kansantasavalta
; http://fi.wikipedia.org/wiki/Donetskin_kansantasavalta
.
Nestor Ivanovytš
Mahno: http://fi.wikipedia.org/wiki/Nestor_Mahno.
Taras Shevchenkon
runo Testamentti (Заповит ,”zapovit”) löyty täältä englanniksi
ja ukrainaksi: https://en.wikipedia.org/wiki/Taras_Shevchenko.
 |
| Taras Shevchenko |
Ruteenit, rusiinit: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruteenit, http://ya-rusin.com/kultura-rusinov/kto-takie-rusiny.html.
Ukraanit:
https://en.wikipedia.org/wiki/Ukrani, https://de.wikipedia.org/wiki/Ukranen,
https://de.wikipedia.org/wiki/Ukranenland.
…
Loppukommenttini
Shevchenkon
mielipiteissä on ainakin kaksi seikkaa, jotka vaikuttivat minun
kiinnostukseeni. Ensiksikin hän kritisoi Venäjällä vallinnutta propagandistista
näkemystä Ukrainasta olematta kuitenkaan Eurooppaan katsova arvoliberaali. Hän
siis näpäyttää omiaan juuri siitä, missä venäläiset ovat perinteisesti olleet
vahvoja: kiinnostuksessa muihin kulttuureihin ja niiden arvostamisessa.
Toiseksi hän näkee Ukrainan paljon monimuotoisempana yhteiskuntana kuin
esimerkiksi suomalaisessa mediassa se on käsitetty valaisten tätä puolta mm.
historian esimerkein. Venäjävastaisuuden taustoista puhuessaan Shevchenko
laittaa syyksi stalinistisen hallinnon. Tietenkin tämänkaltaisessa lyhyessä
haastattelussa on asioita tiivistettävä, mutta luulisin, että myös tsaarin
aikaisilla toimilla on ollut tähän oma vaikutuksensa.
Toimittaja
toteaa, että nykyisin Ukrainassa pyrittäisiin ottamaan käyttöön latinalainen
kirjaimisto. En itse asiassa itse tiedä, missä määrin tällaisia pyrkimyksiä on
nykyisin. Sen sijaan jo 1920-luvun Neuvosto-Ukrainassa näitä pyrkimyksiä oltiin
toteuttamassa.
Shevchenkolla
Ukraina ei ole mikään kokonainen ”klöntti”, se muodostuu eri kansallisuuksista.
Osa niistä on ehditty jo tukahduttaa, mutta osa jatkaa eloaan ja niiden
edustajat haluavat varmasti puolustaa omaansa. Yhtenäisyyden esteenä on maan
kansojen monisävyisyys. Olisi tuntunut luontevalta heti kriisin ilmetessä
ruveta kehittää Ukrainan valtionhallintoa uudelta pohjalta liittovaltion
suuntaan, jolloin olisi ainakin yritetty turvata alueellinen itsehallinto. Enää
paluu alkupisteeseen ei ole mahdollista.
Yllä
olen referoinut laulaja Nina Matvijenkoa, jossa hän toteaa nykytilanteeseen
liittyvän oligarkkien valtataistelun. Parlamenttivaalien aikaan toin
kirjoituksessani esille Viktoria Shilovan kärkeviä näkemyksiä, joiden mukaan
nykyvallanpitäjien myötä maahan pesiytyy uusi oligarkkivalta. Tästä joutuu
juuri tavallinen kansa kärsimään. Maksim Shevchenko tuntuu olevan Shilovan
kanssa samoilla linjoilla, myös nimittelyretoriikka on samansuuntaista.
Suomalaisittain
katsoen tällaiset näkemykset ovat avartavia. Uudet näkökulmat estävät meitä
osaltaan urautumasta suppean yksioikoisen suomalaismedian ohjailuun. Suomessa
on keskitytty presidentti Vladimir Putinin demonisointiin sekä Euroopan Unionin
ja USA:n näkemysten kritiikittömään toisteluun. Ukrainan vallanpitäjiä kohtaan
ei löydy yhtään arvostelevaa sanaa, mm. Ukrainan sotilastoimien käsittelyä
pyritään välttämään ja huomio on keskittynyt ”separatisteihin”. Käsikirjoitus
tuntuu olevan jo valmiina. Ukrainan tulevaisuuden suhteen uskon, että tappelut
maan parlamentissa Verhovna Radassa
jatkuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti