Kommentointia musiikin ruumiillisuudesta ja aitoudesta

Helatorstaina yleisradion Arvolataamo-ohjelmassa keskusteltiin laulun voimasta. Se on kuultavissa toistaiseksi Areenassa: http://areena.yle.fi/1-2720486 .

Keskustelemassa ja omia laulujaan esittämässä ovat Harri Saksala, Aija Puurtinen, Jukka Tervo ja Anja Hurme. Toimittajana on Riikka Rahi. Ihan kiinnostava on ohjelma, vaikka lähes puolitoistatuntinen onkin pitkä aika. Olen poiminut tähän kolme itselleni mieleen jäänyttä kohtaa. Yksi koskee myös kirjoittamishetkellä ajankohtaista eurovision laulukilpailua ja nimenomaan Suomen edustajaa Pentti Kurikan Nimipäiviä (http://en.wikipedia.org/wiki/Pertti_Kurikan_Nimip%C3%A4iv%C3%A4t).

1)

Käydään keskustelua ensin musiikkiin liittyvistä tunteista ja mennään siihen, miten fyysinen prosessi laulaminen on. Musiikkiterapeutti Jukka Tervo korostaa, että musiikki on pohjimmiltaan ruumiillinen tapahtuma. Musiikki ei tule aivoista, vaan ruumiista, jossa ihmisen tunteetkin asuvat. Vähän liioitellen Tervo lausuu ”Hyvä musa tulee vattasta”.

Kukaan keskustelijoista ei pane varsinaisesti vastaan, vaikka heidän mielestään ruumis-sana ei sovikaan tähän yhteyteen ja he käyttäisivät mieluummin ”kehoa”. Siinä Tervo ei kuitenkaan anna periksi. Entinen Topmost-solisti Harri Saksala tuo rockimiehen näkökulman: ”Kunnon rock tuntuu vain munissa.” Blues-mimmi, musiikin tohtori Aija Puurtinen (tai saattoi olla toimittajakin) on ilmaisussaan akateemisempi. Hänen mukaansa kyse on lantionpohjalihaksista. Siellä saakka teksti ja musiikki aistitaan.

2)

Keskustellaan Suomen euroviisukappaleesta. Ensin tulee nauhalta Pentti Kurikan haastattelu. Sitten keskustelijat sanovat mielipiteensä. ”Siinä ei ole mitään päälle liimattua tai teeskenneltyä”, toteaa käsittääkseni Aija Puurtinen. Jukka Tervolla on kokemusta myös kehitysvammaisten musiikkiterapiasta. Tässä on hänen näkemyksensä:

”Tää on suuri sivistystapahtuma vuosikausiin. Nyt kun tää bändi käy voittamassa koko roskan, niin se [siis euroviisut] voidaan sitten lopettaa tarpeettomana, jota se on ollut jo vuosikymmenet. Se on kunniakas teos. Siinä aitous tulee esiin. Paska on hirveän vaikea tunnistaa, jos ei ole aitoutta vieressä. Kun tulee aitoutta ja sydämellisyyttä, niin silloin koko tämä keskustelumme musiikista muuttuu ihan typeräksi. Nämä kaverit pyyhkii meidän sydämet täyteen aitoutta. Ollaan kiitollisia siitä!”

3)

Jokainen vieras esittää oman laulunsa, josta sitten keskustellaan. Minulle mieleen jäävin oli Aija Puurtisen soolo, joka alkaa kohdassa 33:58. Toimittaja kommentoi esitystä näin: ”Pistin merkille äärettömän rauhan ja keveyden, miten olit tuon tarinan päällä. Itse olen huomannut, että kun en ole ammattilainen, rupeaa helposti kiirehtimään. Mutta sä osaat asettua asian päälle ja äärelle.”