Jouluaatto (katkelma Antti Hyryn romaanista)

Antti Hyryn (s. 1931) proosa kiehtoo minua mm. siksi, että voin avata kirjan mistä kohtaa tahansa ja pääsen heti mukaan sen maailmaan. Olen kuin ohikulkija, joka voi tarkkailla näkemäänsä.

Seuraava katkelma on Hyryn romaanista Kotona (1960). Sen päähenkilö on vielä alle kouluikäinen poika Pauli. Katkelmassa voi seurata Paulin jouluaattoa. Ollaan maalla, jossa lapsi saa luonnon huomassa tutun ja turvallisen kasvuympäristön. Virikkeitä riittää joka hetkeen, eikä Pauli jätä tilaisuuksia käyttämättä: hän havainnoi ahkerasti ympäristöään. Romaani kertoo sen, mitä poika näkee, kuulee tai aistii muulla tavalla. Sisäinen maailma ja mahdolliset tunnetilat avautuvat ulkoisen kautta. Tällöin ei ainakaan liioitella, lukija saa aidon kokemuksen ilman melodraamaa. Voi vaikkapa nähdä, kuinka lakonisesti kuvataan pikkuveli Erkin itkukohtaus ja poikien nahistelu.

Missä on rakkaus, kun kerran tunteista ei puhuta? Kyllä se sieltä sanojen välistä pilkistää, vaikkapa valon hehkuna tai liekin hohteena.

Tällaista elämää moni nykyisin turhaan haikailee, se on jäänyt etäiseksi muistoksi. Tämä voisi olla vaikka minun lapsuuttani, vaikka koinkin sen turvattomammaksi. Muistan hämärästi varhaisen lapsuuteni Oulusta samantyyppisen kaupan, jossa ihan pienenä kävin ihmettelemässä jännittäen omaa vuoroani ja kun se sitten tuli, niin sain vaivoin änkytettyä, mitä halusin. Sitten yhtäkkiä sitä ei enää ollutkaan ja paikkaan liittynyt tunnelma ja salaperäisyys unohtui pikkulapsen uusien kokemusten tieltä. Entä sitten varhaisimmat joulupukkimuistomme? Jos ne pystyisimme sisältämme kaivamaan, voisi syntyä monenmoista ihmetarinaa.

…

”On jouluaatto, ajattelin, kun olin lähdössä tyttöjen kanssa osuuskauppaan. Olin pihalla. Oli hämärä ja luminen maa näkyi valkeana. Kuusi oli sisällä. Pirtin ikkunasta näkyi valoa. Eeva ja Aune lähtivät juoksemaan. Minä juoksin perässä. Tuuli, ja lumi lensi. Lunta lensi kasvoille ja silmiin. Juoksimme peräkkäin maantietä pitkin. Olimme Isonkankaan kohdalla. tien kummallakin puolella oli pimeää metsää. Pitkien petäjien latvat suhisivat. Ajattelin, että en pelkää, kun en ole yksin. Olimme osuuskaupan harjulla. Osuuskaupan ikkunoista näkyi valoa.

-          Juostaan, sanoi Eeva.

Tytöt juoksivat alamäen. Juoksin perässä ja katsoin ikkunoita. Olimme kaupan edessä. Eeva veti oven auki. Menin sisälle tyttöjen perässä. Kaupan Alina oli tiskin takana, hän myi jollekin miehelle, jonka olin nähnyt aikaisemmin. Hyllyt olivat täynnä tavaroita. Tiskillä oli kangaspakkoja, tiskipaperia, vaaka, liimapaperia, kyniä ja paketteja, ja tiskin pinnassa oli kaksi lasilevyä, joiden alla näkyi laatikoissa tavaroita. Minä katsoin kampoja, kumeja, nauloja, kyniä, kynänteriä, piippuja, tukkaverkkoja, hakaneuloja, sukkapuikkoja, viivoittimia ja kynttilöitä. Kattolampussa oli valo. tiskin takana oli karamelleja. Yhdessä laatikossa, joka oli kallellaan niin että hyvin näkyi, oli punaisia karamelleja, toisessa valkeita pastilleja, sitten tikkukaramelleja, toisessa valkeita pastilleja, sitten tikkukaramelleja ja lakritsipiippuja, ja hyllyllä oli karamellipusseja ja pastillirasioita. Näin hyllyillä tupakkalaatikoita, kumipalloja, nukenpäitä ja lyhdynlaseja.

-          No, mitä tytöt ostavat, kysäisi kaupan Alina.

Tytöt katsoivat toisiaan eivätkä sanoneet mitään.

-          Joululahjojako?

-          Paljonko tuo maksaa, sanoi Eeva ja näytti lasin alle.

-          No se maksaa…

Alinan huoneen ovi oli auki, ja minä huomasin että Peltolan Janne oli siellä. Muistin, että Alina ja Janne kävivät meillä kylässä kerran ja istuivat rinnakkain sängyllä. Katsoin mustia lakritsipiippuja, joissa oli punaisia pisteitä kuin tulta. Vesi tuli kielelle. Ajattelin koko ajan, että minulla oli puolonen taskussa ja että ostaisin sillä kaksi piippua.  En uskaltanut vielä ostaa, mutta ajattelin, että Alina kysyy, mitä minä ostan. Tytöt ostivat pihtejä, kamman, rattiin punaisia karamelleja ja vispilän. Alina pani kiinni rahalaatikon. Hän kääntyi ja kysyi minulta:

-          Mitä Pauli?

Osoitin hyllyä ja sanoin, että ostan puolosella lakritsipiippuja. Panin puolosen tiskille. Alina kääri piiput paperiin.

Seisoin osuuskaupan lattialla ja minulla oli käärö kädessä. Alina meni omaan huoneeseensa. Tiski oli punertava ja siinä oli ylöspäin kääntyvä kansi sillä kohden, mistä pääsi tiskin taakse. Odotimme Jannea ja Alinaa.

-          Nyt lähdetään, sammutetaan lamppu ja pannaan luukku kiinni, sanoi Alina.

Alina meni ulos ja käänsi luukun ikkunan päälle. Ikkunan vierestä tuli reiästä näkyviin rautatapin pää. Alina pani naulan tapin päässä olevaan reikään, nousi tuolille, pienensi lamppua, katsoi meitä ja puhalsi, jolloin lamppu sammui. Menimme ulos. Janne seisoi pyörän kanssa portaitten edessä. Alina meni ottamaan omaa pyöräänsä seinän vierestä.

-          Eihän nyt paljon saata ajaa, sanoi Alina.

-          Ota sinä tuo Pauli tangon päälle, sanoi Alina Jannelle.

-          Tulehan tälle puolelle.

Istuin tangolla. Janne talutti pyörää, nosti jalan tangon yli ja lähti ajamaan.

-          Tässä on raskas ajaa, sanoi Alina.

Tytöt juoksivat toista puolta. Ajattelin, että kotona on joulukuusi ja että tänään on jouluaatto. Kumma, kun ne menevät meidän kanssa yhtä matkaa ajattelin. Me menemme kotia ja Janne ja Alina menevät Peltolaan.

Metsä ja Heikkilän riihi olivat kohdalla. Oli pimeä. Olimme Feelintalon harjulla. Oli myötätuuli, harjun alla oli kinos, johon pyörä pysähtyi.

-          Tässä on tytöt se paketti, hauskaa joulua, sanokaa terveisiä, sanoi Alina.

Janne ja Alina taluttivat pyörät kinoksen yli ja lähtivät sitten ajamaan. Me menimme kartanolle ja pirttiin.

Kattolampussa ja uunin reunalla pikkulampussa oli tuli. Äiti katsoi pataan ja piti kapustaa sen päällä. Näin hellan alla hehkuvia hiiliä. Erkki istui pikkutuolilla.

-          Tässä on paketti. Missä isä?

-          Saunassa.

Otin puupalikan Erkin nenän edestä. Erkki rupesi huutamaan ja itkemään. Kun katsoin puuta, mietin mistä saisin puukon ja miten vuolisin puuta. Menin pöytälaatikolle. Äiti käski minun antaa puun takaisin Erkille, joka itki ja makasi lattialla. Kun menin lähelle, Erkki yritti ottaa puun, mutta kun ei saanut, hän veti minua tukasta. Löin Erkkiä kämmenellä poskelle. Sitten otin taskusta lakritsipiipun ja ojensin sen Erkkiä kohti.

-          Anna tämä minulle niin saat.

Erkki heitti huutamasta ja pani lakritsipiipun varren suuhun niin kuin tupakkamies. Portailta kuului kolinaa. Tuulen suhinaa kuului ulkoa. Isä tuli sisälle ja pani lakin hyllylle. Hellanreiästä näkyi liekkejä, kun äiti nosti pataa. Hän pani hellanrenkaita paikoilleen.

-          Anna isä puukko.

-          Ei nyt vuolla, nyt lähdetään saunaan, sanoi äiti.

-          Mutta jos joulupukki tulee sillä aikaa.

Äiti haki vaatteita. Minä riisuin kengät, otin sukat pois ja rupesin riisumaan puseroa ja tikkuria.

Kun kaikki olivat valmiita, lähdimme ulos. Tuuli kävi kasvoihin. Isällä oli lyhty. Minä kahlasin Eevan perässä.

Saunan edessä kinos loppui. Sauna oli kuin kuopassa paksun lumen keskellä. Isä veti oven auki, menimme sisälle perässä.

Seisoin lauteen alla, ilma oli kuumaa, uunista ja kiukaasta hohti kuumuutta, silmiä ja sieraimia rupesi karvastelemaan. Kaikki olivat saunassa. Riisuin vaatteita lauteen alla. Lyhty oli penkillä.

-          Pankaa nämä naulaan, hei pankaa!

-          Anna tänne, sanoi isä ja otti vaatteita.

Potkin kengät nurkkaan ja riisuin housut pois. Vein housut isälle. Tytöt ja isä ja äiti kolistelivat ja puhuivat. Seinistä ja pensaista kuului tuulen ääni. Vaikka saunassa oli mukava, odotin koko ajan, että päästäisiin takaisin pirttiin. Uunin hiilloksen edessä lauteen alla oli liian kuuma. Uunin edessä oli maalattia, siinä oli kiviä ja hiiliä.

-          Hei, minä nostan sinut lauteille.

Isä otti kainaloiden alta ja nosti minua.

-          Polttaa!

-          Pannaan vettä lauteille, sanoi isä ja pani minut lauteen reunalle. Se poltti niin, että minun piti panna kädet alle. Olin kuumassa ilmassa, lyhdyn valo oli niin himmeä, että Eevan piti mennä isontamaan sitä.

-          Täällä on kitkua, sanoi Aune.

Äiti kiipesi lauteille ja isä nosti Erkin äidin syliin. Isä kiipesi lauteitten perälle. Tytöt jäivät alas.

-          Aukaise Heikki tuo reikä, sanoi äiti.

Minä käännyin ja vedin räppänäreiän tukkoa, mutta kun se ei lähtenyt pois vetämällä, työnsin ja hätkähdin ja samassa se putosi ulos.

-          Minä käyn hakemassa, sanoi Eeva.

Hän meni ulos alastomana ja kiersi saunan taakse. Reiästä tuuli kylmää ilmaa. Eeva tuli sisälle. Hän puisteli alhaalla lunta jaloista.

-          Pane lämpimään veteen, tuohon.

-          Anna se säkki tänne, sanoi isä.

Eeva pani säkin minun ja äidin väliin. Hän nosti Erkin alas. Äiti meni alas. Isä pani räppänän tukkoon ja heitteli löylyä. Ajattelin, että kohta tulee kuuma. Samassa oli jo kuuma.

Minua poltti.

-          Me sitä Paulin kanssa niin kuin miehet.

Kun saunan jälkeen olimme pirtissä vähän aikaa, joulupukki tuli. En vieläkään tohtinut oikein katsoa sitä. Se jakoi lahjoja ja puhui matalalla äänellä.

-          Siellä Korvatunturilla oli vasta kylmä.

Kun pukki lähti, katsoimme tavaroita. Minä sain lakritsipiipun ja uudet sukat. Tytöt inttivät, että joulupukki oli ollut Väinö, mutta isä sanoi, että sehän oli oikea pukki.”

 Antti Hyry: Kotona (1960).