Suomen itsenäisyyden
juhlavuoden kunniaksi suunniteltu kolikko herättää aiheellista kritiikkiä ja
keskustelua.
Kolikon
suunnittelija Ilkka Suppanen ja sen takana seisovat asiantuntijat puolustavat
kantojaan. Suppanen toteaa, että hänen ideansa on ymmärretty väärin. Kolikolla
on kaksi puolta ja ne molemmat kuvaavat Suomen historian käännekohtia. Kolikon
toinen puoli kuvaa aikakauden suurinta haastetta eli kansalaissotaa, toinen
puolestaan kuvaa saavutusta. Siinä on kuvattu olympiastadionin torni.
Tarkoitus on
taiteilijalla hyvä. Niinhän se aina on. Suomi on näkyvilläkin paikoilla täynnä
torsoja maamerkkejä, taiteilijoiden ja arkkitehtien luomuksia, joita suunniteltaessa
tarkoitus on ollut hyvä. Tekijöiden päässä on ollut idea, joka sitten toteuduttuaan
on muuttunut aivan muuksi. Näin on käynyt joko ajan saatossa tai sitten heti
valmistumisen tai pystytyksen jälkeen. Kokonaisnäkemyksessä tai todellisuuden
realistisessa hahmottamisessa on ollut kuitenkin puutteita, mitä taiteilija
oman egonsa hehkussa ei ole kyennyt huomaamaan. Tavallinen kansalainen tuolloin kommenteistaan
vaiennut, ettei erehdytä luulemaan sivistymättömäksi. Onneksi ei enää nykyisin
ainakaan samassa määrin kohoteta taiteilijan ideoita arvostelun yläpuolelle. Taiteilijan se on tietysti vaikea hyväksyä.
Tiina Wiik on
kirjoittanut aiheesta oivan blogitekstin (”Kansalaissotakolikko
kohauttaa, ihmissalakuljetuskolikko ei”). Siinä on näkemystä. Toki hänen luomansa
asetelma ei ole kaikkien mieleen.
Wiik kommentoi
kirjoituksensa alussa rahasarjaa kokonaisuutena ja hän olisi odottanut, että
kohun olisi nostanut tekstin ”Globaali oikeudenmukaisuus” säestämä kuva, jossa
isä kantaa rannalla käsissään hukkunutta poikaansa. Kyseessä on siis se tapaus,
jossa maahanmuuttobisneksen pyörittämiseksi käytettiin viattoman lapsen ruumista
laskelmoidusti hyväksi. Hyvinvoivassa Euroopassa kuvan ja sen uutisoinnin myötä
nousevissa tunneaalloissa saatiin yleinen mielipide heltymään ja niissä
kuohuissa tosiasiat menettivät merkityksensä. Aivan kuin Wiik toteaa se kuva ei
liity mitenkään Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlaan.
Hänen yllätykseksi kohun
nosti kuitenkin toinen kuva.
 |
Tämän pitäisi olla kolikossa kuvattu punaisten joukkoteloitus
Tammisaaren lähellä 1918. Näyttää teatterilta.
|
Wiikin Petteri
Orpoon kohdistuvan kritiikin allekirjoitan täysin. Samoin SDP:n puheenjohtajan Antti
Rinteen FB-päivitys (“Tämä menee monen suomalaisen ihon alle siitä syystä, että
jokaisella suomalaisella suvulla on vuoden 1918 tapahtumiin suhde.”) luo ristiriitaisen
tunteen, koska hän itse muiden samanmielistensä joukossa on halunnut luoda
Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlasta myös maahanmuuttajien juhlaa. Aivan
oikeutetusti voi kysyä, mitähän muut tämän kuvan perusteella nyt ajattelevat. Itse
pohdin, onkohan kolikon suunnittelijan päässä (ainakin alitajunnassa) ollut kuitenkin
halu ohjata yleistä mielipidettä eikä tehdä kunniaa Suomen satavuotiselle
taipaleelle.
Nuo kansalaissotaan
liittyvät Suomen historian kipeät aiheet on kyllä käsitelty puhki, aivan
avoimesti. Vaikka traumoja ehkä onkin,
niin ei voida syyttää, että ne olisi lakaistu maton alle tai viety takapihalle.
Eräissä muissa maissa noita käsittelemättömiä aiheita on, viittaan vaikka
maaliskuussa julkaisemaani Liettuaa käsitelevään tekstiini.
Yllä mainittuun
asiaan liittyy mielestäni vahvin Wiikin tekstin toteamus. Se on tässä
kontekstistaan irrotettuna:
”Historian kanssa on päästävä sovintoon. Sovinto ei tarkoita täyttä
unohtamista tai virheistä oppimatta jättämistä - ainoastaan sitä, että ihmiset
eivät joudu kantamaan tarpeetonta tunteellista ja poliittista lastia, joka
perisynnin tavoin kaatuu heidän niskaansa heidän edeltäjiensä tekemisistä.”
Vasemmiston kannalta
on mieltä pitää ääntä valkoisten veriteoista ja tehdä punaisista uhreja.
Samallahan tässä syyllistetään suuri osa kansaa ja heistä itsestään tehdään
puhtaita. Ei näin tehdä sovintoa.
Tunteilu asioissa on
laskelmallista. Ihan hyvä vertailukohta on ihmissalakuljetusbisneksessä hyväksi
käytetty kuva isästä hukkunut poika käsivarsillaan.
Wiikin blogin linkki
on yllä. Tässä ovat muut käyttämäni juhlarahaa käsittelevät uutislähteet:
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3487041/Orpo+Juhlaraha+on+mauton++allekirjoitti+itse+asetuksen+rahasta
.....
Lisäys 26.4.2017 kello 14.00.
.....
Lisäys 26.4.2017 kello 14.00.
Päivään ehtiessä silmiini on osunut kaksi juhlarahaa
käsittelevää kirjoitusta, molemmat sarjassaan erinomaisia.
Eeva Oehlandt tarjoaa
kieli poskella Petteri Orpon hylkäämälle juhlarahasarjalle vaihtoehtoja. Olli
Pusa käsittelee aihetta analyyttisemmin. Hänen tekstinsä otsikkona on 100 vuotta ja juhlarahan mahalasku.
Hän vahvistaa sen, mitä minä vain epäilin. Pusan mukaan poliitikot ja heidän apurinsa
ovat prosessissa olleet hyväuskoisen hölmön roolissa. Taiteilijapiirit ovat
saaneet heitä vapaasti vedättää. Projekti on saanut aikoinaan alkunsa silloisen kulttuuriministerin Paavo Arhinmäen päätöksestä. Hän nimesi asiaa
valmistelemaan toimikunnan, joka sittemmin on Pusan sanoin keittänyt koko
sopan. Taiteilijat saivat touhuta ilman valvontaa. Itse Orpokaan ei vastuuhenkilönä
siihen kajonnut. Olisi ehkä saanut syytöksiä puuttumisesta taiteilijan vapauteen,
mikä on arvoliberaalia ministeriä kohtaan raju syytös. Nyt hän sitten yrittää
epätoivoisena pestä asiasta käsiään. Sietäisi todellakin miehen hävetä.
Joku ehdottaa kommentissa juhlarahaksi vanhaa markan kolikkoa. Kannatan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti