Kirjoitan
tätä pitkänäperjantaina, elämme pääsiäisen odotuksessa. Sen nosteessa mielestäni kumpusivat nämä säkeet:
Mysteeri jää,
vuosisadat vuosisatojen perään sen kohtaavat – toivossa.
…
Kiirastorstai-iltana Jeesus meni Getsemanen puutarhaan
hiljentymään. Joskus paikasta käytetään sanaa yrttitarha. Jutussani Getsemane
viittaa kuitenkin runoon, jonka kirjoitusvuosi on 1949.
Olen ollut Boris Pasternakin lumoissa. Romaaniin tiiviisti liittyvien Tohtori Zhivagon runojen sarjan päättää Getsemane (alkuperäiseltä nimeltään Гефсиманский сад – ”Getsemanen puutarha”). Laitan kirjoitukseni loppuun sen päätössäkeet, aluksi suomennoksen, jonka on laatinut Helvi Juvonen. Sen perään laitan alkuperäisen venäjänkielisen tekstin.
Se - niin kuin sarjan kaikki 25 runoa - on mukana vuonna
1958 valmistuneessa Tohtori Zhivagon
suomennoksessa.
Romaanin on kääntänyt Juhani Konkka ja hän lienee vastannut myös runojen
raakakäännöksistä. Konkka on yltänyt loistosuoritukseen, senkin huomioon ottaen, että käännöstä tehdessä on täytynyt pitää kiirettä.
Tohtori Zhivagon runojen suomentamisen on täytynyt vaatia tekijöiltä paneutumista Pasternakin ilmaisumaailmaan. Arvo Turtiainen
ja hänen elämänkumppaninsa Helvi Juvonen suoriutuivat siitä yhdessä hienosti. He
päätyivät loppusoinnulliseen ratkaisuun ja saivat runot elämään, ne soivat niin
kuin Pasternakin runojen kuuluukin. Olen niitä itse maiskutellut ja löytäisin
joissakin kohdin kritisoitavaa. En kuitenkaan itse pystyisi suomentamaan yhtään
säettä. Tunnustan, että olen yrittänyt.
Runoilijapariskunta teki työnjaon. Juvosen osaksi tuli tämä.
Varmaankin he ovat toimineet tiiviissä yhteistyössä.
Tohtori Zhivagon
runoissa on yksi runo ylitse muiden. Se on Joulun tähti (Рождественская звезда), myös
Juvosen käsialaa. Mutta korostan, ei joukossa ole yhtään huonoa. Getsemane on loppurunona omalla paikallaan. Se
jättää mysteerin leijumaan kuoleman ylle, saa lukijansa hiljentymään. Tässä linkissä sen loppusäkeet lausuu
Oleg Menšikov.
Kyseessä on lyhyt katkelma moniosaisesta TV-sarjasta Tohtori Zhivago. Tuo runokatkelma on minulle kovasti mieleen.
Siinä Juri Zhivago istuu raitiovaunussa. Jonkin hetken kuluttua hän kohtaa
kuolemansa, mitä tässä emme ehdi nähdä: https://www.youtube.com/watch?v=xkV1CdYK374
.
Katkelman suomennos:
Vaan sivu pyhin kirjasta elämän
ja kaikkein kallein nyt avattiin.
Sen totisesti näette täyttyvän.
Niin käy, sillä kirjoitettu on niin.
Vuosisatain kulku on kuin tarujen,
ja ne voivat syttyä matkallaan,
ja nimeen niiden kauhean suuruuden
vapaaehtoisesti käyn kuolemaan.
Kolmantena päivänä henkiin herään.
Kuin virrassa lauttoja uitetaan,
vuosisadat toinen toisensa perään
kuin lotja ui eteeni, tuomitaan.
(Helvi Juvosen suomentamasta Boris Pasternakin runosta Getsemane)
…
Samat säkeet Boris Pasternakin alkuperäisestä runosta:
Но книга жизни подошла к
странице,
Которая дороже всех
святынь.
Сейчас должно написанное
сбыться,
Пускай же сбудется оно.
Аминь.
Ты видишь, ход веков
подобен притче
И может загореться на
ходу.
Во имя страшного ее
величья
Я в добровольных муках в
гроб сойду.
Я в гроб сойду и в третий
день восстану,
И, как сплавляют по реке
плоты,
Ко мне на суд, как баржи
каравана,
Столетья поплывут из темноты.
Борис
Пастернак
…
Matkamme jatkuu kohti pääsiäisen riemua. Alla on kuvia Nikolai Gen (1831 - 1894) maalauksista. Ne olen kuvannut Tretjakovin galleriassa Moskovassa. Nikolai Gen taiteen voima on samoissa juurissa kuin Pasternakin. Hänen kuollessaan Boris oli neljävuotias.
Nikolai Ge: Kristuksen ja opetuslasten lähtö Getsemaneen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti