Julkaisin vuonna 2015 jutun tunnetusta venäjänkielisestä kansan suussa elävästä laulusta ja sen syntyhistoriasta. Se löytyy täältä. Nyt pääsiäisen aikaan innostuin kuuntelemaan laulua uudestaan ja tein uuden version käännöksestäni. Todetaan heti, että laulettavaksi suomennokseni ei ole edelleenkään tarkoitettu. Liitän sen nyt tähän ja tuon sen jälkeen edellisen juttuni täytteeksi hieman lisäväriä laulun taustoihin. Laitan myös pari linkkiä tuoreemmista laulun tulkinnoista. Enkä aivan lopussa malta olla kajoamatta myöskään konfliktiin Venäjän ja Ukrainan välillä.
Koska Suomessa vietetään nyt pääsiäistä, niin puutun erääseen seikkaan laulun sisällössä. Venäjän ortodoksit juhliessaan pääsiäistä tervehtivät tuttaviaan huudahduksella ”Kristus on ylösnoussut!”. Siihen on oma vastauksensa (”Totisesti nousi!”). Tuo huudahdus kuuluu kaikkien perinteeseen, kyse ei ole hartauden harjoittajien uskonnollisesta liturgiasta. Minä en ole ortodoksi, mutta venäläiset ystäväni ovat minulle lähettäneet pääsiäistervehdyksen tuota huudahdusta käyttäen. Niin olen joskus tehnyt minäkin. Nyt pääsiäissunnuntaina ei viestiä kuitenkaan kuulu, sillä Venäjällä pääsiäistä vietetään vasta viikon kuluttua.
Ei minulle kevättä tule
Ei virtaava Don tulvaa tuo
Sydän neidon riemusta hehkuu
iloa sykkii – mut’ minulle ei.
Ei minulle puutarhat tuoksu
Kukkii kirkkaana laakson lehto
Soi kutsuen sirinä satakielen
Se kevään kohtaa – minä en.
En pääsiäisestä osaksi pääse
tulee juhlapöytään suku ja rakkaat
”Ylösnoussut on Kristus” – soljuvat suut
ilon päivä on heillä - ole mukana en.
Vaan minunpa ihoni valkean
särkee lyijyinen luoti,
vuotaa kyyneleet katkerat,
minulle suotu se elämä on.
Netistä löytyy laulusta huomattavan paljon eri versioita. Laitan tähän alkuun linkin, jossa laulun esittää Felix Davydov. Siinä on mukana kuusi säkeistöä. Se kertoo osaltaan, että laulu on historian saatossa muokkautunut monella tapaa.
Videon kommenteista käy ilmi, että monen katsojan isoisä oli
laulua laulanut, joten pienestä lapsesta asti se oli tullut tutuksi. Laulun
julkaisija toivoo laululle pitkää ikää, sukupolvia eteenpäin. Kommentteja
lukiessa huomaa varmasti odotetun seikan. Laululla on symboliarvoa venäläisten
patrioottien keskuudessa. Se liittyy myös Donin kasakoiden perinteeseen. Siihen
se on itse asiassa menneisyydessä
mukautunut., Ymmärrän niin, että kasakkaperinteen vaalijat ja harrastajat ovat
sen ottaneet omakseen.
Laulun taustalla oleva runo on syntynyt 1830-luvun lopulla. Seuraavassa
toistan hieman vanhaa juttuani, mutta tuon myös hieman lisätietoa.
 |
| säveltäjä N.V. Devitte |
Runon alkuperäisen version on laatinut laivastoupseeri A. Moltšanov vuonna 1838. Venäläinen säveltäjä N.V. Devitte (1811 – 1844) on sen säveltänyt. Moltšanovin sanotaan palvelleen Mustanmeren laivastossa Silistrija-nimisellä aluksella. Alkuperäinen runoversio on pitempi ja sen rinnalla pelkistetty nykyversio tuntuu kalpealta häivähdykseltä. Toisaalta tuo pelkistys tuo siihen musiikillista voimaa. Alkuperäisessä versiossa tytöllä on nimi – Alina. Siinä mainitaan Abhasian rannikko ja Kaukasuksen kansat, joita vastaan käydään taistelua. Don-joen sijalla on Bug. Sillä joella ei ole kuitenkaan runollista sisältöä, Doniin liittyy monenlaisia mielleyhtymiä, se sopii tähän lauluun paremmin.
Kuin luonnostaan Donin kasakat omaksuivat laulun. Sen myötä
todellakin Don-virta pääsi mukaan runon elämään. Laulu sai uutta voimaa ja
sisältöä. Tyttö menetti nimensä. 1900-luvun alussa runo sai ikään kuin uuden
elämän.
Edellisessä jutussani kerroin, että laulu unohtui
neuvostovallan synnyttyä. Se jäi kyllä pimentoon, mutta eräässä jutussa
todetaan laulun eläneen sotilaiden suussa. Muun muassa Suomeakin vastaan käyty
sota mainitaan. Lopulta se nousi uudelleen pinnalle 70-luvulla Nikita
Mihalkovin elokuvan Viisi iltaa
myötä. Siinä elämässä sivuraiteille joutunut mies alkaa ravintolassa juopuneena
yhtäkkiä toistella laulun sanoja.
Vanhassa jutussani linkkien myötä painotukseni on hieman
toisenlainen. Silloin suuren vaikutuksen minuun teki Sretenskin mieskuoron
esitys. Yllä olen liittänyt jo linkin yhden laulajan esityksestä. Tässä on
vertailun vuoksi pari modernimpaa versiota. Aleksandr Ustjugovin versio (tässä) on saanut jo yli
3,9 miljoonaa katselukertaa. Tässä versiossa katsojia
on ollut huomattavasti vähemmän. Eivät ne minua erityisemmin sytytä.
Laitan aivan juttuni loppuun vielä version, joka kosketti
minua ja liittää kaiken lisäksi tuon laulun traagisella tavalla myös nyt
meneillään olevaan sotaan. Toki se tuo mukanaan ristiriitaisia tuntoja, jotka
vievät ajatukset pois itse laulusta. Esittäjänä on Länsi-Ukrainassa asunut ja
elämäntyönsä tehnyt bardi Vasili Ždankin. Hän menehtyi 61-vuotiaana
vuonna 2019 traagisessa onnettomuudessa, josta kerron lisää hieman alempana.
Hän säestää itseään Ukrainan kansallissoittimeksikin mainitulla banduralla. Se
on luuttua muistuttava kansansoitin. Jos tutustuu Ukrainan kansanmusiikkiin,
niin suuret banduraorkesterit tulevat kyllä kiinnostuneelle pian vastaan.
Toinen nimi soittimelle on kobza. Wikipedian suomenkielinen tynkäjuttu löytyy täältä.
Ždankin oli syntynyt Etelä-Venäjällä (Krasnodarin alueella) vuonna 1958. Kaksivuotiaana hän muutti vanhempiensa mukana Ukrainaan. Aikuisiässä hän asui Länsi-Ukrainassa, jossa tuli ainakin myöhempinä vuosinaan leimatuksi venäjämielisenä. Hän käytti esiintymiskielenään yhtä lailla ukrainaa kuin myös venäjää. Oli ollut aktiivisesti mukana Ukrainan itsenäisyysliikkeessä Neuvostoliiton hajoamisprosessin yhteydessä. Viimeisinä vuosinaan hän esiintyi paljon tyttärensä kanssa duona.
Seuraavaksi tulee tietoa, jonka todenperäisyydestä en ole varma. Kyse on laulajan kuolemasta, josta syyskuussa tulee kuluneeksi neljä vuotta. Hän harrasti moottoripyöräilyä ja hän joutui sillä ajaessaan liikenneonnettomuuteen ja menehtyi siinä yhteydessä. En ala sitä nyt tarkemmin käsitellä, mutta on vahvoja epäilyksiä, että kyseessä oli murha. Sitä epäilyä ei aivan suoralta kädeltä pidä torjua, koska laulaja asui kuitenkin alueella, jossa oli hyvin vahva kansallismielinen ja venäjävastainen ilmapiiri. Ždankinilla oli paljon vihamiehiä, koska hän kuitenkin kävi paljon Venäjällä esiintymässä ja loi siten toiminnallaan siltaa Venäjän suuntaan. Tuo onnettomuus sattui aikoihin, kun ristiriidat maiden välillä olivat entisestään kärjistymässä. Venäjämielisiin kohdistuneita poliittisia murhiahan oli Ukrainassa tapahtunut runsaasti siitä lähtien, kun nykyiseen sotaan alkanut konflikti alkoi vuonna 2014.
Mutta se siitä. Pääsiäispäivää odotellessa on hiljentymisen
aika. Täältä voi
katsoa ja kuunnella bardi Vasili (tai kenties ukrainalaisittain Vasil’) Ždankinin
esitystä banduran säestyksellä.
Laitan loppuun vielä venäjänkieliset sanat. Kyseessä on
yleisin neljän säkeistön versio:
Не для меня
придёт весна,
Не для меня Дон
разольётся,
И сердце девичье
забьётся
С восторгом
чувств -- не для меня.
Не для меня
цветут сады,
В долине роща
расцветает,
Там соловей весну
встречает,
Он будет петь не
для меня.
Не для меня
придёт Пасха,
За стол родня вся
соберётся,
«Христос воскрес»
из уст прольётся
В Пасхальный день
не для меня.
А для меня кусок
свинца,
Он в тело белое
вопьётся,
И слёзы горькие
прольются.
Такая жизнь,
брат, ждёт меня.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti