(Roman Polanskin elämää ja elokuvia V)
Olen näköjään viime kuukausina seurannut huonosti
uutisointia Roman Polanskista. Nyt tuli vastaan tämä Iltalehden uutinen:
Polanskin kiirastuli ei näköjään tunnu loppuvan. Tai…
tarkemmin ajatellen: ei hän niin tyhmä ole, että juoksisi tietämättään loukkuun. Mihin Polanski oikein
itse pyrkii? Hän on jo vanha mies, 81-vuotias. Sen verran olen hänen elämästään
lukenut, että ymmärrän tässä olevan jonkin koiran haudattuna. Jospa hän vain
ehdoin tahdoin provosoi. Jospa hän haluaakin, että Puolan viranomaiset
luovuttavat hänet Yhdysvaltoihin, jolloin saataisiin tuo
raiskausoikeudenkäyntiteatteriesitys alkuun. Tarkoitan nimenomaan alkuun, ei välttämättä
päätökseen.
Olen tästä kirjoitellut aiemmin, mutta toistan. Raiskaus
tapahtui vuonna 1977. Siitä lähtien ohjaaja on elänyt löysässä hirressä,
pakoillut USA:n viranomaisia. Uhri Samantha Geimer on nyt 51-vuotias. Polanski
on hänen kanssaan asian sopinut jo aikoja sitten (90-luvulla muistaakseni) ja
maksanut hänelle korvauksia. USA on jatkanut itsepäisesti tätä kissa-hiiri-leikkiä.
Vuonna 2009 Polanskin oleillessa Sveitsissä alppimajassaan hänet vangittiin, ja
Sveitsin viranomaiset pohtivat 289 päivää USA:n luovutuspyyntöä, ensin 69
päivää telkien takana ja sen jälkeen lunnaita vastaan 220 päivää kotiarestissa.
Sveitsi pelasti kasvonsa ja päätti olla häntä luovuttamatta. Polanski pääsi vapaaksi
12. heinäkuuta 2010. Seuraavana vuonna Polanskilta valmistui Ranskassa kuvattu
irvailu Carnage, jonka
käsikirjoitusta hän oli kotiarestissa valmistellut ja jossa on hienovaraista
mutta selvää piikittelyä USA:n suuntaan.
Samantha Geimer itse on toivonut, että tämä USA:n jatkama
ajojahti voisi jo loppua. Se on hänelle ollut paljon rankempi ja järkyttävämpi
kokemus kuin itse raiskaus. Näin ollen USA:n oikeusviranomaiset näyttävät toimillaan
vain jatkavan raiskausta, joka alkanee viimeistään nyt käydä jo kivuliaaksi.
Polanski on vuosien mittaan ollut välillä kahden vaiheilla.
Hän on harkinnut välillä suostumista USA:n vaatimuksiin. Jos asia saataisiin
hoidettua, hän voisi toteuttaa vielä elämässään unelmansa ja tehdä
Hollywoodissa elämänsä elokuvan. Lopullisena esteenä on ollut lopputuloksen
arvoituksellisuus. Tuomiolta voisi odottaa mitä tahansa. Ei hän välttämättä
muutamalla kuukaudella selviäisi.
Löysin vanhoja uutisia viime vuoden loka-marraskuulta. Polanski
on ollut Krakovassa valmistelemassa tulevaa elokuvaansa. Lokakuussa USA esitti
pidätyspyynnön. Krakovan syyttäjänvirasto päätti, että pidätykseen ei ole aihetta.
Nyt tutkitaan USA:n luovutuspyyntöä. Vastaus pitäisi tulla lähiaikoina, ehkä jo
tänään.
Nykyisinhän Polanski asuu Ranskassa, jossa hän on vapaa
luovutusuhasta. Mielestäni Polanskin on Puolaan tullessaan täytynyt tietää,
että USA voi uudistaa pyyntönsä. Ehkä hän toivookin sitä. Hän on vanha velmu.
Ei häntä tuo ajojahti ole hidastanut eikä murtanut häntä psyykkisesti. Hän on
tähän päivään asti tehnyt hienoa uraa. Ehkä hän haluaa käydä vielä tämänkin
näytöksen loppuun asti. Todelliset taka-ajatukset paljastunevat aikanaan.
Toisaalta jos Krakova päättäisi yhtäkkiä luovuttaa Roman
Polanskin USA:han, olisi sillä irvokkaita mielleyhtymiä. Aikoinaan pikkupoikana
vuonna 1933 syntynyt Polanski pääsi pakenemaan Krakovan keskitysleiriltä. Hänen
viimeisillään raskaana ollut äitinsä joutui kaasukammioon. Poika selvisi
natsien ajojahdista piiloteltuaan maaseudulla eräässä perheessä. Tuolloin hän
sai apua. Jos nyt puolalaiset päättäisivät luovuttaa hänet oikeuden eteen
USA:han, nousee tuon menneisyyden valossa tämä päätös traagisiin mittoihin.
Keskitysleiristä Polanski selvisi hengissä, mutta Puolan nykyviranomaisilta ei.
Puola siinä saattaisi menettää kasvonsa.
Miksi USA sitten jatkamalla jatkaa tuota ikivanhaa juttua?
Se tietysti kertoo jotakin tuosta maasta – ei se kuitenkaan tee siitä oikeusvaltiota.
Amerikkalaisessa perinteessä oikeusjärjestelmä perustuu kostoon. Jos joku on
tehnyt rikoksen, oikeuden tehtävänä on kostaa rikolliselle rankaisemalla tätä.
Eurooppalaisessa perinteessä päällimmäisenä ajatuksena on uudelleenkasvatus.
Tavoitteena on parantaa rikollinen, ettei hän enää sortuisi uusiin rikkomuksiin.
Tässä tapauksessa jälkimmäisen ajatuksen perusteella Polanski on elämällään
osoittanut parantuneensa. Hän ei ole sen jälkeen tehnyt uusia rikoksia ja hän
on kaiken lisäksi sopinut rikoksen uhrin kanssa oma-aloitteisesti tekonsa.
Mutta tämä maailman poliisi USA vain jatkaa ajojahtiaan.
Odotellaan lisää uutisia tapahtuman kulusta.
Laitan loppuun vielä lisää linkkejä, joihin olen tänä aamuna
tutustunut:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti