Olisiko Dostojevski ilmiantanut terroristin?

Olen tämän jutun oikeastaan vain poiminut edellisestä kirjoituksestani.

Sen mukaan Dostojevski kauhistelee yleistä mielipidettä ja leimautumista, ettei edes uskaltaisi ilmiantaa terroristia. Tuon ajan mielipidejohtajina olivat länsimieliset liberaalit, jotka samalla olivat ajautuneet eräänlaisiksi terrorismin ”äänettömiksi yhtiömiehiksi”. Ja itse asiassa länteenhän – tarkemmin sanoen Ranskan suureen vallankumoukseen – taitaa terrorismin perinne Venäjällä johtaa. Eli viikonlopun tapahtumiin viitaten ympäri käydään, yhteen tullaan.   

Toki on todettava sekin, että varsinaisena muistelijana tässä oleva Aleksei Suvorin oli tuossa vaiheessa jo kääntynyt konservatiivisempaan suuntaan: https://en.wikipedia.org/wiki/Aleksey_Suvorin. (Tuo wiki-artikkeli paljastaa, että siihen oli myös ns. henkilökohtaisia syitä.)

Olen parantanut alkuperäisen tekstini kieliasua. Huomasin hätiköineeni viimeistelyssä. Pitänee katsoa, josko sieltä löytyy muutakin korjattavaa.

...

Tässä lainaus Juri Trifonovin esseestä vuodelta 1980. Hän on lainannut Aleksei Suvorinin päiväkirjamerkintöjä.

A.S. Suvorin on muistellut erästä keskusteluaan Fjodor Dostojevskin kanssa:

”Kuvitelkaapa, Aleksei Sergejevitš, että me seisomme Datsiaron liikkeen (http://oldmos.ru/old/photo/view/70778) näyteikkunoiden äärellä ja katsomme siinä esillä olevia kuvia. Lähellämme seisoo mies, joka on myös niitä katsovinaan. Hän odottaa jotakin ja vilkuilee sen vuoksi sivuilleen. Yhtäkkiä hänen luoksensa ilmestyy toinen henkilö, joka sanoo: ’Pian Talvipalatsi räjähtää, laite on kytketty päälle’ (eli helvetinkone, aikapommi; Trifonovin tarkennus). Me kuulemme tämän.  Menemmekö me Talvipalatsiin varoittamaan räjähdyksestä tai otammeko yhteyttä poliisiin, menemmekö puhumaan asiasta kadulla päivystävälle poliisille, jotta tämä pidättäisi nuo henkilöt? Menisittekö te?” Suvorin vastasi: ” En menisi.” ”Niinpä niin”, pohti Dostojevski, ”se juuri onkin kauheaa! Pelko saada ilmiantajan maine. Kuvittelen, kuinka minuun katsottaisiin, alettaisiin kysellä, joutuisin ristikuulusteluun, kenties ehdotettaisiin palkkiota, tai ehkä epäiltäisiin rikoskumppaniksi. Lehdissä kirjoitettaisiin: Dostojevski osoittaa sormella rikollisia. Onko se minun asiani? Se on poliisin asia. Minulle eivät liberaalit sitä antaisi anteeksi. He kiusaisivat, saattaisivat minut epätoivoon. Onko se normaalia? Meillä kaikki on epänormaalia, siitä tämä tällainen johtuu.”


(Tekstiin tehty korjauksia ja lisäyksiä 17.11.2015)