Ensimmäinen: Jumalansynnyttäjäneitsyen ylistystä ja muutakin laulun iloa

Otsikko voisi olla kyllä toisinkin, mutta se on yksi asia, joka tuosta konsertista on jäänyt minulle mieleen. Yhtälailla konsertissa mentiin jiven tahtiin, hehkuteltiin negrospirituaalia tai hulluteltiin riehakkaan venäläisen kansanperinteen parissa.

Pienoiskuva Polyteknisen yliopiston kampuksesta. Valkoinen sali löytyy rakennuksesta numero 21.

Käväisin Pietarissa ja iltaohjelmaksi valitsin neljän harrastelijakuoron yhteisesityksen Pietari Suuren polyteknisen yliopiston Valkoisessa salissa. Yliopistokampus sijaitsee kaupungin pohjoisosassa metroasema Politehnitšeskajan luona. Sali on kuoromusiikille akustiikaltaan aivan erinomainen. Olen itse kuorolaulaja ja ihan kateeksi käy, kun saavat esiintyä sellaisessa salissa. En tietenkään voi mennä akustiikasta kaikilta osin takuuseen, mutta itse istuin toisessa rivissä ja se tuntui parhaalta mahdolliselta paikalta.

Konsertin aikana yleisöä oli paljon enemmän. Kuva on otettu väliajalla. Taisin olla ainoa ulkomaalainen.

Kuoron olivat nuorekkaita sekakuoroja. Ensimmäisenä esiintyi Pietari Suuren polyteknisen yliopiston kamarikuoro, jonka erääseen ohjelmanumeroon otsikossa viittaan. Muut kuorot olivat Televiestinnän valtionyliopiston kamarikuoro, Nuorten kamarikuoro Cantus ja kamarikuoro Fortis. Näistä viimeksi mainittu on ehkä taiteelliselta kannalta laadukkain, mutta olin todella positiivisesti yllättynyt näiden pietarilaisten kuorojen korkeasta tasosta ja myös siitä innokkuudesta, mikä kuorojen jokaisen laulajan olemuksesta huokui.

Luon ensin kokonaiskuvan kuorojen ohjelmanumeroista ja esityksistä. Kunkin kuoron esitys kesti 20 – 30 minuuttia. Se koostui vähintään kuudesta ohjelmanumerosta. Kaikilla kuorolla oli ohjelmiston alussa hengellistä musiikkia, joko venäläistä tai länsimaista. Sitten siirryttiin kansanmusiikkiin tai romansseihin. Loppunumeroissa sitten irroteltiin erilaatuisen viihteen parissa. Eräät kuorot yllättivät ohjelmistonsa lopussa todella taitavalla koreografialla ja huumorilla.

Laulajat olivat sisäistäneet esittämänsä musiikin. Oli paljon niitä, jotka eivät vilkaisseet nuotteihin, mutta silti heidän esityksestään ei huokunut epävarmuuden häivääkään. Tässä saa erikoishuomion ensimmäisenä esiintynyt kuoro. Lisäksi on annettava tunnustus kuoronjohtajille. He saivat ryhmänsä todella elämään. Mitään paikallaan jyräävää pysähtyneisyyden tunnetta ei ollut, vaan esitykset soljuivat eteenpäin. Ja eräät kuorot saivat jopa a capella –esityksiinsä upean rytmin. Musiikki hengitti ajan sykkeessä. Laulajien äänet olivat tasalaatuisia, mikä vain paransi yhteissointia.

Ensimmäisenä esiintynyt Polyteknisen yliopiston oma kuoro oli nuorekas ja tyylikäs ryhmä, kaikki yhtä hymyä. Laulajien yhteissointi oli puhdas ja tasalaatuinen. Kaikki lauloivat ilman nuotteja eikä epävarmuutta näkynyt. Yhtenäisessä asussaan ryhmä oli kuin yhtä suurta perhettä. Varsin nuorekas ja rennon oloinen oli myös kuoron johtaja.

Alkukappaleena soi 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa eläneen espanjalaisen Juan del Encinan pienimuotoinen kaunis Fata la parte . Naisäänien yhtenäinen sointi sai minut heti lumoihinsa. Kolmantena numerona ollut Arvo Pärtin Bogoroditse devo (Jumalansynnyttävän neitsyt) oli se, mistä kirjoitukseni sai nimensä. Odotin jotain pyhää ja harrasta kirkkomusiikkia. Mutta nämä neidot ja pojat olivat kuin kesäheinästä nousseita kukkasia, jotka hehkuivat riemuntäyteistä ylistystään Jumalansynnyttäjäneitsyelle. Se oli niin maallinen tulkinta pyhyyttä täynnä olevasta kuorojen klassikkolaulusta. Kaikki hartaus oli pyyhkäisty piiloon.

Lopussa kuultiin vielä mm. tuttu irlantilainen kansansävelmä Greensleeves (Sait multa kukkaset toukokuun), jossa kuorolla oli jo pianosävellys. Ja setti päättyi Leonard Bernsteinin West Side Storyn sävelmiin. Kuoro lauloi puhtaasti ja raikkaasti. Ainoa miinus nuorelle kuorolle oli se, että kokonaisuus oli tasapaksu. Kuoro ei näytä hallitsevan eri tyylilajeja, mutta sehän juuri tekikin Arvo Pärtin sävellyksestä ainakin minulle niin erityisen raikkaan.

Tämän jälkeen aloin jo uskoa, että illasta tulee ikimuistoinen, mikä kävikin sitten toteen.

Toisena esiintynyt Televiestinnän valtionyliopiston kamarikuoro näyttää netin mukaan käyttäneen ainakin muissa yhteyksissä myös nimeä ”Kantares” (http://spb-day.ru/video/5163_hor-kantares-g-sankt-peterburg.html). Se aloitti oman hengellisen osuuden edellistä kuoroa hieman epävarmemmin. Kuitenkin loppujen lopuksi kokonaisuudessaan kuoro osoitti kykynsä muuttaa tarvittaessa tyylilajia.

Ohjelmistossa oli pari hienosti toteutettua kansanlaulua, joista yhdessä kuoron mieslaulajiin kuuluva nuorimies yllätti rennolla solistiosuudellaan. Kuoro pääsi todella valloilleen loppupuolen ohjelmassaan, jossa se sai hulvattoman koreografiansa ansiosta yleisön villeihin aplodeihin. Hienoja olivat Pat Ballardin Mr. Sandman ja varsinkin Ben Oaklandin Java Jive, jonka taitavasti toteutettu koreografia – ottaen huomioon, että kyseessä on harrastelijaryhmä - sai minut aivan hämmennyksiin. Suomalainen kriitikko arvostelisi englanninkielistä ääntämystä, minusta se oli ihan riittävän sujuva. Tämän riehakkaaseen menoon päättyneen esityksen jälkeen tuli väliaika.

Tauon jälkeen esiintyi kamarikuoro Cantus. Kuoron ilmestyessä esiintymislavalle kiinnitin huomiota isokokoiseen naiseen, joka oli sävyttänyt vaaleita lyhyitä hiuksiaan vihreällä värillä ja ihossa oli runsaasti tatuointeja. Kyseessä oli komeaääninen altto, joka pääsi oikeuksiinsa lopussa esitetyn negrospirituaalin Down in the River to Pray soolossa. Tällä kuorolla taisi olla yleisön joukossa eniten kannattajia, eivätkä he turhaan riemuinneet.

Cantus on oikein hyvä-ääninen kuoro, joka kaiken lisäksi yllätti alkuosassa laulamalla täysin ilman kansioita ranskaksi Clément Janequinin sävellyksen Ce moys de may, ja sen jälkeen ruotsiksi Gunnar Ericssonin Vakna först i sommartid. Sen jälkeen yleisölle maistui oikein hienosti pari venäläistä kansanlaulua. Tuossa yllä mainitussa negrospirituaalissa oli varsin kiinnostava koreografia.

Neljäntenä esiintyneen Fortis-kuoro oli keski-iältään muita vanhempi ja se tuntui olevan myös tasoltaan kypsin. Esityksen aloitti 1500-luvulla eläneen Tomás Luis de Victorian O magnum mysteria. Se on vaativa monen suomalaisenkin kuoron ohjelmistossa oleva sävellys ja tämä ryhmä selvisi siitä loistavasti. Ja seuraavakin numero oli upea: Henry Puercellin A ground in gamut. Kuorossa on upeaäänisiä sopraanoja ja he kyllä hehkuttivatkin tosikoreasti ja voimakkaasti. Tämän jälkeen kuoro siirtyi venäläiseen musiikkiin ja viihteellisemmille linjoille. Bulat Okudžavan herkistävä laulelma oli kuin valmistelua. Sen jälkeen kuultiin muutama venäläisen viihteen klassikko. Esitykset olivat toteutettu hyvin legatomaisesti eli musiikki rullasi sujuvasti, esitys oli eteenpäin pyrkivää laulun riemua.

Kuoron esityksistä minulle jäi mieleen tunnettu venäläinen iskelmä Yksinäinen harmonikka, jonka on venäjäksi levyttänyt ainakin Georg Ots ja suomeksi se tunnetaan kai parhaiten Erkki Junkkarisen laulamana (https://www.youtube.com/watch?v=GU4_B4Bgt9Y). Kuoro esitti sen a cappellana eli ilman säestystä. Oli upea kuulla, kuinka kuoro sai lauluun vauhtia ja eloa. Kyseessähän on valssi ja kyllä se sellaiselta kuulostikin. Kuoronjohtaja teki valtavasti työtä saaden yhteissoinnin hehkumaan. Laulu hengitti aivan valssin tahtiin, ei tarvittu mitään taustakomppia.

Sen jälkeen kuultiin vielä mm. vastikään menehtyneen Andrei Ešpain Jevgeni Evtušenkon runoon sävelletty venäläinen klassikkoiskelmä ”Lunta tulee” (A снег идет). Olipahan vauhdikas ja raikas toteutus. Hyvin lennokkaasta pianosäestyksestä vastasi kuoron toinen johtaja Mihail Serkov.

Lopussa vielä Fortis-kuoron seuraksi tuli ensimmäisenä esiintynyt Polyteknisen yliopiston kamarikuoro. He esittivät yhdessä pari venäläisille tuttua laulua. Saatiin mahtava loppu upealla konsertille.

Tämän pienimuotoisen katselmuksen jälkeen voin todeta, että Pietarin harrastelijakuorot ovat todella kovaa tasoa. Toki nyt oli kyseessä etupäässä nuorisokuorot. Olisi ollut kiva kuulla myös mieskuoroja,

Tässä on vielä kuorojen nimet venäjäksi. Sen alle liitän valokuvia kuoroista. Kuvateksteissä kerron vielä hieman esityksistä.

1) Камерный хор СПбПУ Петра Великого. Художественный руководитель Александра Макарова.

Polyteknisen yliopiston kamarikuoro, johtajana Aleksandra Makarova.

2) Камерный хор СПбГУТ им. Бонч-Бруевича. Художественный руководитель и дирижер Екатерина Степанова.

Televiestinnän valtionyliopiston kamarikuoro, johtajana Jekaterina Stepanova.

3) Молодежный камерный хор Cantus. Художественный руководитель Дарья Голоушкина.

Nuorisokuoro Cantus, johtajana Darja Golouškina.

4) Камерный хор «Фортис». Художественный руководитель Екатерина Андреева.

Kamarikuoro Fortis, johtajina Jekaterina Andrejeva ja Mihail Serkov.