Yhdysvaltain presidentinvaalit etenevät muttei jännityksen
tiivistymisestä ainakaan vielä voi puhua. Hillary Clintonin valinta
demokraattien ehdokkaaksi on käytännössä selviö mutta republikaanien
tilanteessa on oma jännityksensä, vaikka tätä kirjoittaessani mm. MTV:n
teksti-tv:n otsikosta juuri luinkin, että Donald Trumpin valinta on
95-prosenttisesti varma. Heinäkuussa Clevelandissa pidettävä puoluekokous
kuitenkin ratkaisee lopulta kaiken. Siihen asti on jännitettävä, vaikka Trump
onnistuisikin saamaan puolueen esivaaleissa vaadittavat 1237 kokousedustajaa. Puolueen
johto vastustaa kiivaasti Trumpin valintaa eikä mustan hevosen vaihtoehto ole
pois suljettu, koska toinenkaan pääehdokas Ted Cruz ei ole puoluejohdon
suosikkeja.
Referoin jutussani aika laajasti Juha Ahviota. Hän esittää maaliskuussa
pitämässään luennossa yhdeksi vaihtoehdoksi edustajainhuoneen puhemiestä Paul
Ryania, mutta luin Reijo
Lindroosin kirjoittamasta Ylen katsauksesta, että hän on 12. huhtikuuta
ilmoittanut kieltäytyvänsä kyseisestä mahdollisuudesta.
Yleisradion uutisjutuissa Donald Trumpin valintaa pidetään
melko varmana, mutta vaikka Trump voittikin
itärannikon viisi esivaalia, epävarmuutta on silti ilmassa. Vastaehdokkaat Ted
Cruz ja John Kasich ovat sopineet taktisesta yhteistyöstä Trumpia vastaan,
mutta siitä ei liene apua (http://yle.fi/uutiset/ylen_kirjeenvaihtaja_trumpin_voitto_menee_aarimmaisen_tiukaksi/8839644).
Taktikoinnista voi lukea tarkemmin täältä.
Mutta tilanne kehittyy: tuoreimman
uutisen mukaan (päivitetty 28.04) Cruz ja Kasich eivät olisikaan
liittoutuneet. Ainakin Cruz kieltää sen olemassaolon.
Kerron aluksi omista kosketuspinnoistani noihin vaaleihin. Tapasin maaliskuussa muutamia amerikkalaisia ystäviäni. Ehkä he
ovat suomalaisittain käsitettynä vain tuttavia, mutta amerikkalaisittain ajatellen
”frendejä”. Ei minulla mitään varsinaisia
yhteyksiä Yhdysvaltoihin ole, mutta muutama läheinen tuttavuus on muotoutunut
ollessani noin kymmenen vuotta sitten tiiviimmin Kiinassa.
Sen jälkeen selvittelen Juha Ahvion kantaa. Olen nimittäin kuunnellut
hänen luentonsa (Kuva ja Sana
-kustantamon verkkosivujen kautta: www.patmos.fi)
aiheesta Mistä USA:n presidentinvaaleissa
on nyt vuonna 2016 kysymys? Ystäväni olivat vuonna 2008 tiukasti Barack
Obaman takana ja nyt he ovat käsittääkseni Hillary Clintonin kannattajia mutta
ehdottomasti Donald Trumpia vastaan.
Ahvio puolestaan on tiukasti Donald Trumpin puolella.
…
En itse ole seurannut USA:n sisäpolitiikkaa juuri lainkaan.
Presidentin vaalit ovat minua kiinnostaneet lähinnä vain maan ulkopoliittisten
vaikuttimien ja vaikutusten kautta. Kun
tiesin tapaavani amerikkalaisia ystäviäni, osasin päätellä, että varmaankin
puheenaiheeksi nousee Donald Trump. Ja tutustuin hänen kantoihinsa. Ja Trump nousikin tapaamisessamme jo heti
alkuun hyvin kärkevästi esille. Ei siinä omat huumorini eivätkä liennyttelyni
auttaneet, kuumana käytiin. Se tuli heti selväksi, että presidentin vaalit ja
nimenomaan Trump ovat yhdysvaltalaisten keskuudessa tämän hetken tärkein
puheenaihe. Ystäväni kokevat Trumpin suureksi uhaksi maansa henkiselle
ilmapiirille. En mene nyt yksityiskohtiin, välitän vain keskustelun tunnelmia.
Kun yritin todeta, että kyllähän Ronald Reaganiakin alkuun
pelättiin, niin minut torjuttiin oitis. Reagan oli vain B-luokanfilmitähti,
Trump on aivan toista kaliiberia. Heitä ei voi verrata. Nyt tarkemmin Trumpin
elämään tutustuneena voin todeta, että näinhän asia on. Mikäli Trumpista tulee
presidentti, ystäväni eivät usko, että hallintovirkamiehet pystyvät hänen
tahtoaan ohjaamaan. Trump miehittää kyllä hallintonsa omilla joukoillaan, jotka
ovat tiukasti presidenttinsä takana.
Mutta palaan vielä alkutilanteeseen. Ryhmässä oli neljän
amerikkalaisen lisäksi yksi britti ja minä. Emme olleet tavanneet yli viiteen
vuoteen, joten tapaaminen oli lämmin ja nostalgia oli pinnassa. Ensi halausten
jälkeen päästiin kuitenkin varsin pian tuohon kuumaan aiheeseen. Se kävi
nopeammin kuin odotin.
Ryhmän ainoa nainen, jota en ollut tavannut Obaman
ensimmäisen valinnan jälkeen eli yli seitsemään vuoteen, aloitti keskustelun.
Hän kääntyi minun puoleeni hyvin varovasti tiedustellen, olenko seurannut
presidentin vaalien kampanjointia ja mitä mieltä olen Donald Trumpista. Kerroin
seuranneeni etäältä asiaan tarkemmin syventymättä ja lisäsin, että osasin kyllä
hieman valmistautua tapaamiseen arvaten, että vaaleista tulemme keskustelemaan.
Kerroin ihmetelleeni joitakin Trumpin näkemyksissä - tai tarkemmin sanoen
niiden uutisoinnissa - löytämiäni ristiriitaisuuksia, joita en kuitenkaan
alkanut tarkemmin yksilöidä. Kommenttini oli kimmoke keskustelulle, joka
purkautuikin kuin tulivuori. Tiesin, mitä oli tulossa, sillä olin osittain
samojen henkilöiden kanssa aikoinaan keskustellut Obaman valinnasta. Se oli ollut
heille tuolloin heille suuri ilon aihe. Nyt keskiössä oli Trump, jonka
näkemykset he näkevät tuhoisina ja pelottavina. Liikuttiin tunnetasolla,
järjellinen argumentointi tahtoi pääosin unohtua. Todettakoon, että myös parin
amerikkalaisen edellisestä tapaamisesta oli vuosia, ja aihetta purkautumiselle
oli myös heidän kesken.
Juttelin eräässä vaiheessa ryhmän naisen kanssa kahden
kesken ja hän kertoi omakohtaisia tuntoja asiaan liittyen. Hänellä on kaksi
ottolasta, tyttö ja poika, jotka ovat jo aikuisia, vastikään valmistuneet
korkeakoulusta ammattiinsa. Tytär tosin vielä viimeistelee opintojaan. Molemmat
ottolapset ovat syntyjään ulkomaalaisia, tytär on Intiasta ja siis
ihonväriltään tumma. Ystäväni kertoi, että tytär on kokenut maan nykyisen
henkisen ilmapiirin hyvin raskaasti. Hän on käytännössä jo valmistunut
itselleen läheiseksi tuntemalleen alalle ja suunnittelee elämänuraansa varsin
synkissä tunnelmissa. Uhkien ja ulkomaalaisvastaisen asenteen leviämisen myötä
hän jopa harkitsee muuttamista Intiaan, johon hänellä ei kuitenkaan ole mitään
yhteyksiä ja mahdollisuudet päästä siellä elämän alkuun ovat heikot. Tapasimme
uudestaan vielä muutaman päivän kuluttua. Hän on perusasenteeltaan hyvin
iloinen ihminen, mutta nyt hän oli hieman huolestuneen oloinen ja kertoi, että
tytär oli joutunut sairaalaan. Tämän huolet näkyvät siis jopa psykosomaattisena
oireiluna.
Ymmärrän siis asenteiden koventuneen ja ilmapiirin
kiristyneen muuallakin kuin Donald Trumpin puheissa. Ystävieni asenteita tulkitsin niin, että he pitävät
Trumpin voittoa todennäköisempänä kuin esimerkiksi minä. Tai ehkä kyse on
pintaan nousseesta pelosta.
Siirryn ystävieni tapaamisesta Juha Ahvion luentoon.
Pohjustukseksi kerron oman kantani Donald Trumpiin, joka on vielä
muotoutumassa, mutta viime päivien aikana se on kehittynyt yhä
ristiriitaisemmaksi. En pidä hänen ulkopoliittisesta uhostaan, itse asiassa se
on alkanut minua yhä enemmän inhottaa. Sama koskee muutakin militarismia. Sen
sijaan suhtaudun positiivisesti siihen kritiikkiin, joka kohdistuu
arvoliberaalia globalistista ”bilderbergiläistä” valtavirtaa ja valtiokeskistä pakkointegraatiota
kohtaan. Se tuulettaa terveesti
ilmapiiriä. Esimerkiksi laittoman maahanmuuton suhteen hän on nostanut
rohkeasti kissan pöydälle. Kantaani on osaltaan vaikuttanut sekin, että valtamedia
on väliin peitellysti ja väliin avoimesti pyrkinyt Trumpia demonisoimaan.
Venäjän suhteen Trumpin puheet ovat minulle myrkkyä. Hänen
presidentin kautenaan suhteet voisivat kärjistyä. Vastikään lukemassani haastattelussa Obama on todennut,
että Venäjän intresseissä on vahva integroitunut Eurooppa. Siinä olen samaa
mieltä. Venäjä - ja nimenomaan sen asukkaat - on loppujen lopuksi hyvin eurooppamyönteinen
maa ja kansa. Se ei hyväksi kaikkia EU:n propagoimia kannanottoja mutta haluaisi
kuitenkin integroitua mieluummin Eurooppaan päin kuin Aasiaan. Jotain
rakentavaa siinä jutussa on, vaikka Obaman aikana suhteet ovatkin kovasti
kärsineet. Mitä lienee odotettavissa Trumpin mahdollisen presidenttikauden
aikana?
…
Ahvio
Juha Ahvio on Patmos-lähetyssäätiön
(https://fi.wikipedia.org/wiki/Patmos_L%C3%A4hetyss%C3%A4%C3%A4ti%C3%B6)
tutkimusjohtaja. Patmos on avustus- ja lähetystyötä tekevä kristillinen
järjestö. Sillä on kansainväistä toimintaa ja Suomessa sen tärkeänä osana on Kuva ja Sana –kustantamon kautta leviävä
julkaisutoiminta.
Ahvio pyrkii luennossaan vastaamaan kysymykseen, miksi
Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentin vaalit ovat tärkeät. Oikeastaan käy heti ilmi, että hän edustaa
ensi sijassa omaa kristillistä taustayhteisöään. Se paljastuu oikeastaan kuin
varkain ennen kuin hän on edes päässyt pääkohtiin. Kansainvälisen lähetystyön
suurimpia rahoittajia ovat amerikkalaiset kristityt. Ilman heitä oltaisiin
ongelmissa. Obaman kaudella valtion velka on noussut ja julkisen sektorin menot
kasvaneet. Tämä suunta uhkaa vain kiihtyä.
Edessä on vero- ja talouspoliittisia ratkaisuja, jotka voivat supistaa
rajusti kristittyjen tuloja ja varallisuutta.
Tällöin lähetystyön tukijoiden rahavirrat kansainvälisiin hengellisiin
hankkeisiin saattavat tyrehtyä tai ainakin vähetä. Sillä olisi Ahvion mukaan kohtalokkaita
seurauksia kristilliseen lähetystyöhön ympäri maailmaa. Nähtävästi vaikutusta
olisi myös Patmoksen toimintaan, mutta sitä Ahvio ei mainitse. Joka tapauksessa
on täysin ymmärrettävää, että Ahvio on huolissaan paitsi oman työsarkansa
toimintaedellytyksien vuoksi myös ennen kaikkea siksi, että hän on tunnustuksellinen
kristitty.
Siirryn pääseikkoihin. Selkeyden vuoksi olen ne numeroinut.
Yllä olevaankin asiaan tulee vielä palattua.
1)
Seuraava presidentti nimittää todennäköisesti neljä
korkeimman oikeuden tuomaria.
Presidentin valtaoikeuksiin kuuluu korkeimman oikeuden
tuomarien nimittäminen. Kongressin on kai vahvistettava valinta, mutta yhtä
kaikki presidentillä on asiassa hyvin merkittävä poliittinen valta. Seuraavan presidentin aikana tulee
luultavasti neljä korkeimman oikeuden presidentin paikkaa avoimeksi.
Korkeimman oikeuden tuomarin virka on elinikäinen. Yksi
heistä eli Antonin Scalia kuoli vastikään. Kolme muuta ovat nyt yli
78-vuotiaita (78, 80 ja 83 vuotta) ja inhimillisesti ajateltuna heidän kautensa
loppuu seuraavan presidentin aikana ainakin silloin, jos hän on toimessaan kaksi
kautta. Nimitysten myötä korkeimman
oikeuden linja voi kääntyä Ahvion mielestä väärään suuntaan, esimerkiksi
avioliittokysymyksessä.
Hillary Clintonin taustavoimat ovat nostaneet esille
seuraavia kysymyksiä, joita on lainsäädäntöteitse uudistettava: homojen ja
naisten oikeudet, koulutuspoliittinen uudistus, ilmastonmuutos,
terveydenhuoltoreformin eteenpäinvieminen, maahanmuuttoreformi (tarkoittaa
rajojen avaamista maahanmuuttajille). Clinton ajaa niissä liberaalia linjaa,
minkä konservatiivit näkevät uhkana.
Koulutuspoliittista uudistusta Ahvio nimittää ”sosialisoinniksi”. Sillä hän tarkoittaa, että liittovaltio alkaa
yhä enemmän määrätä koulun sisäisiä asioita kotien vaikutusvallan
kustannuksella. Tällaisin asioihin kuuluu mm. kristillisyyden eliminointi
koulun opetusohjelmassa ja muussakin toiminnassa.
Nämä Clintonin ajamat asiat ovat lainsäädännöllisiä
kysymyksiä ja siten ainakin välillisesti sidoksissa tuomarivalintoihin.
2)
Maahanmuuttokysymys ja rajojen turvallisuus
vaativat nopeita ratkaisuja
Donald Trumpin mielestä maahanmuutto ja rajojen turvallisuus
ovat hyvin oleellisia kysymyksiä, johon hänellä on jyrkkä kanta. Hän katsoo,
että Meksikon vastaiselle rajalle on rakennettava muuri. Se on ainoa keino,
jonka avulla maa voidaan suojata laittomilta maahanmuuttajilta. Ahvio katsoo,
että Clintonin ja demokraattien tavoitteena ovat entistä avoimemmat rajat,
minkä Trump näkee aiheuttavan maassa lisää ongelmia.
Trumpin kannattajat katsovat, että Meksikon rajan kautta
maahan vyöryy raakaa rikollisuutta, mikä on turvallisuusuhka. Laittomia
maahanmuuttajia arvellaan olevat 30 miljoonaa, vaikka virallinen luku on lähes
kolmannes siitä. Paitsi että heidän
myötä rikollisuus ja turvattomuus kasvavat, he myös vievät työpaikkoja maan
omilta kansalaisilta ja polkevat palkkoja. Tämän vuoksi monet työläiset ovat
menneet Donald Trumpin taakse.
Vertailun vuoksi voi tutustua myös Helsingin Sanomien Meksikon ja USA:n raja-ongelmaa
käsittelevään kirjoitukseen, joka on peräisin maaliskuun lopulta. Myös MTV
on käsitellyt aihetta tämän
vuoden tammikuussa.
Clintonin kannattajat taas puolustavat maahanmuuttajia
todeten, että laittomille pitäisi myöntää samat oikeudet kuin muillekin. On
vaadittu, että laittomat maahanmuuttajat pitäisi armahtaa, mitä Trump
luonnollisesti jyrkästi vastustaa. Toisaalta republikaanien puolellakin on
ilmestynyt niitä, jotka kannattavat armahdusta ja vapaampaa
maahanmuuttopolitiikkaa.
Ahvion kanta on Trumpia myötäilevä ja siis selkeän jyrkkä.
Hänen mielestään Obama on ollut rakentamassa lähtökohtia samanlaiselle
muslimi-invaasiolle, mikä on koetellut myös Eurooppaa. Se ei ole vielä kasvanut
samoihin mittoihin, mutta linja on sama: muslimit ensin ja kristittyjä
mahdollisimman vähän.
3)
Vaalit ovat tärkeät uskonnonvapauden kannalta
Ahvion mielestä ollaan vedenjakajalla. Uskonnonvapauslainsäädäntöön ei saa enää
tulla kiristyksiä. Uhkia on ilmassa ja siksi perinteisen kristillisyyden asemaa
on puolustettava. Jos kristillisyys
joutuu lainsäädännössä maalitauluksi, se vaikuttaa Ahvion mukaan kielteisesti
kansainväliseen lähetystyöhön, mikä yllä tulikin jo mainittua.
Ahvio tuo joitakin esimerkkejä näkyvissä olevissa huonoista
merkeistä. Hallintoviranomaiset
ovat jo nyt vaatineet pastoreiden saarnoja tarkastettavaksi, mikä Ahviolle tuo
mieleen Neuvostoliiton. Pastoreita on uhattu vankilalla, jos he eivät suostu
vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. Ihmiset ovat menettäneet työpaikkansa,
koska he ovat työpaikalla ilmaisseet oman uskonnollisen vakaumuksensa. Useissa
oikeustapauksissa on päästy vielä kristittyjen kannalta myönteisiin
lopputuloksiin, mutta tilanne voi kehittyä huonompaan suuntaan.
Eräitä liikkeenharjoittajia on määrätty maksamaan sakkoja siitä,
että he ovat vedonneet uskonnonvapauteensa, kun he eivät ole suostuneet
toimimaan häiden valmisteluissa homoparien toiveiden mukaisesti. Summat voivat
nousta hyvin suuriksi ja perusteena on vain se, että ”on aiheutettu
mielipahaa”.
Koululaitoksessa halutaan kristillisen vakaumuksen näkyvä
esiintuominen estää. Ahvion mukaan mm.
raamattupiirit on kielletty, ja virallisissa yhteyksissä (kuten
valmistujaispuheessa) on alettu suitsia uskonnollisten kielen käyttöä. Ruokarukoukset
on kielletty. Sotaveteraanien muistomerkkejä on vaadittu uudistettavaksi, koska
niissä on uskonnollisia lauseita tai suoria lainauksia Raamatusta.
Lisäksi abortin laillisuus on aiheuttanut ongelmia. Yritys
on mm. pakotettu tarjoamaan abortin aiheuttavia lääkkeitä työntekijöilleen
ilmaiseksi, koska ne kuuluvat julkisen terveydenhuollon piiriin.
4)
Suunnitelmissa olevat kauppasopimukset uhkaavat
mm. johtaa työttömyyteen
Näillä kansainvälisillä kauppasopimuksilla tarkoitetaan meillekin ajankohtaista TTIP-sopimusta (Transatlantic Trade and Investment Partnership
) eli Transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta sekä Tyynen meren
maiden keskinäistä kauppasopimusta Trans-Pacific
Partnership (TPP; https://fi.wikipedia.org/wiki/Trans-Pacific_Partnership).
Ahvion mielestä USA ja varsinkin tavallinen amerikkalainen
on näissä sopimuksissa häviäjä. Niiden myötä USA:n suvereniteetti kärsisi.
Ahvion mukaan kyse ei ole mistään normaalista vapaakaupasta.
Integraatio saa laajempia mittoja. Tätä kertoo jo sekin, että EU:n ja USA:n
neuvottelut ovat salaisia. Sopimusten
myötä USA ja Euroopan unioni integroitaisiin yhdeksi talousalueeksi. TPP-sopimus
puolestaan sitoisi USA:n Tyynen meren
alueeseen. Sopimuspapereita olisi satoja
sivuja, joiden kautta säädeltäisiin hyvin monenlaisia asioita. ”Vapaus” olisi
vain sopimusten nimissä. Sen Ahvio vielä
toteaa, että näiden sopimusten myötä kansainvälisillä elimillä tulee olemaan
vaikutusmahdollisuus Yhdysvaltain sisäiseen kauppapolitiikkaan. Ahvio kiteyttää:
Todellisuudessa
nämä ovat poliittisglobalistisia sopimuksia, joissa USA ja EU sekä USA ja Kiina
pyritään integroimaan ja alistamaan keskitetyn, rajattoman, ylikansallisen
sääntelyn ja kontrollin alaisuuteen.
Integraation kyllä ymmärrän, mutta Ahvio pitää paljon ääntä
Kiinasta. Kuitenkaan käsittääkseni Kiina ei ole edes mukana tuossa
TPP-sopimuksessa. En tunne kuitenkaan asiaa tarkemmin.
Ahvio näkee tämänkaltaisessa integraatiossa vaaran.
Amerikkalaisten työläisten työpaikat ovat jo nyt alkaneet mennä laittomille
maahanmuuttajille. Sopimusten myötä USA:n oma tuotantoelämä ja amerikkalainen
työvoima kärsisi lisää. Työt vähenisivät.
…
 |
| Donald Trump nuorena miehenä vuonna 1964 New Yorkin sotilasakatemian (Military Academy) vuosikirjassa |
Trump-ilmiö
Luentonsa loppuosassa Ahvio paneutuu tarkemmin Donald
Trumpiin ja tarkastelee hänen suosionsa syitä. Hän näkee Trumpissa ensi sijassa
amerikkalaisen patriootin, joka on liikkeellä isänmaallisin motiivein. Hänellä
on pitkä ura takanaan. Hän ei ole mikään vaalien edellä noussut tähdenlento, ei
mikään Reaganin kaltainen B-luokan filmitähti. Hän on kypsytellyt ajatuksiaan
jo pitkään, toki myös pyrkinyt aikaisemmin presidentiksi. Ahvio suosittelee
vuonna 2011 julkaistua Trumpin kirjaa Time
to Get Tough.
Hän eroaa muista presidenttiehdokkaista siten, että hän toimii
itsenäisesti ja myös rahoittaa kampanjansa itse. Hän ei toistele lobbareiden
toiveita, sillä hän on muista taloudellisesti riippumaton. Hän on hankkinut
valtavan omaisuutensa liiketoimiensa kautta. Kansainväliset lobbaripiirit ja
muu valtaeliitti eivät pysty häneen vaikuttamaan. Siksi hän Ahvion mukaan herättää
pelkoa. Hän on yksinajattelija, siinä kun muut ehdokkaat ovat rahoittajiensa
ohjauksessa. Esimerkiksi Ted Cruz on joutunut taustavaikuttajiensa
painostuksesta tarkastamaan kantojaan.
Patrioottina hän on lähtenyt puolustamaan tavallista
ruohonjuuritason amerikkalaista. Hän
vastustaa laitonta maahanmuuttoa, koska näkee sen uhaksi myös tavallisen
duunarin kannalta. Siksi juuri etelävaltioiden työläiset tukevat häntä.
Hän haluaa puolustaa työpaikkojen säilymistä
amerikkalaisilla. Hän korostaa, että kunkin pitää saada menestyä työllään.
Työstä ja työnteosta on tehtävä tuottavaa. Ihmisille on rakennettava toimiva
turvaverkko, johon kuuluu myös eläketurva. Laittomia maahanmuuttajia ei hänen
mielestään saa päästää työmarkkinoille.
Hän haluaa katkaista USA:n valtavan velan kasvun. Trumpin
mukaan USA on hukkumassa valtavan velkaansa. Se lähentelee 20:ta triljoonaa
dollaria, josta puolet on muodostunut pelkästään Obaman vuosien aikana.
Kauppasopimukset on Trumpin mielestä neuvoteltava uudestaan
aidon vapaakaupan hengessä. Trump on haastanut näkemyksillään avointen rajojen
maahanmuuttoideologian ja monikulttuuri-ideologian, jotka ovat noihin
kauppasopimuksiin sidoksissa.
Trump korostaa armeijan ja veteraanien merkitystä.
Armeijasta puhuttaessa tulee uhka asevarustelun lisäämisestä. Trumpin mukaan
maa pärjää, jos sillä on vahva puolustus. Kansainvälisessä mitassa uhoon on
vastattava uholla. Rauha säilyy, jos on
reservissä ”riittävästi rautaa”, mitä vastapuolikin joutuu kunnioittamaan. Tätä
pelotetta on käytettävä mm. Venäjää kohtaan. Ollaan siis asevarustelukierteessä.
Trumpin mukaan Kiina, Iran ja islamistit on haastettava. Hän vastustaa turhaa
poliittista korrektiutta, mikä varmasti näkyisi asenteiden lujentumisena
kansainvälisessä politiikassa. Toisaalta hän on korostanut läheisten suhteiden
ylläpitoa Israeliin, mihin Ahvio on erityisen tyytyväinen.
Samantapainen luja asenne näkyy myös maan sisäpolitiikassa.
Trump puolustaa aseiden myynnin vapauksia ja näin ollen vastustaa rajoituksia.
Aseenkanto-oikeus tulee säilyttää.
Talous tarvitsee luonnollisesti energiaa. Trump puolustaa
fossiilisia polttoaineita. OPECin ”diktatorinen asema” täytyy murtaa. Öljyä
tarvitaan ja sitä voidaan tarvittaessa porata lisää. Trump on tähän liittyen
ilmastonmuutosideologian vastustaja (Ahvion sanoin ”ilmastososialismin”).
Trump on populisti, joka ohjelmajulistuksissaan vetoaa
kansaan. Elitistit ovat nousseet häntä vastaan. Republikaanien sisälläkin häntä
yritetään kampittaa. Siksi onkin odotettava puoluekokousta, jotta hänen
valintansa varmistuisi. Vahvat arvoliberaalit miljardöörit ovat lähteneet
muuttamaan republikaanien puolueohjelmaa. Vuoden 2012 puolueohjelmassa avioliitosta
oli perinteinen käsitys, nyt se halutaan muuttaa samanlaiseksi kuin
demokraateilla. Sama koskee myös avointen rajojen politiikkaa. Puolueen
konservatiivinen siipi luonnollisesti vastustaa tämänkaltaisia muutoksia mutta heidät
halutaan ajaa nurkkaan.
 |
| Pentagon |
...
Loppupohdiskelua
Laitanpa loppuun hieman hataraa spekulointiani. Näitä lukiessa
ja kirjoittaessa rupeaa nimittäin miettimään, millainen yhteiskuntajärjestelmä
maailmalla on muotoutumassa. En rajoitu nyt pelkästään Amerikkaan.
Enkä tässä halua asettua kummallekaan puolelle, sillä Trumpin
maailmankuvassa poliisille ja asevoimille tulee yhä merkittävämpi rooli. On suuri
joukko ihmisiä, jotka kokevat Trumpin ajatusten ja vaaliohjelman myötä
turvattomuuden tunnetta. Mitään liennytystä
hänen kaltaisensa ei saa aikaan. Valitaan presidentiksi kuka hyvänsä, hyvää ei
ole odotettavissa. Voi vain toivoa, että rauha säilyisi.
Yhtäältä näiden kansainvälisten sopimusten myötä luodaan
mahdollisuuksia vapaammalle, rajat ylittävälle liiketoiminnalle. Toisaalta valtio
näyttää saavan yhä vahvemman aseman, kun tarvitaan yhä vahvempaa sääntelyä ja
sosiaalimenot nousevat. Valtion hallinnon ja oikeuslaitoksen pitää puuttua yhä
tiukemmin ihmisten ajatteluun ja vakaumuksiin. Aletaan olla yhä enemmän valtion
ohjauksessa.
Kun valtion velka vain kasvaa. Sen hoitamiseksi luodaan lisää
virtuaalirahaa ja kasvavilla veroilla otetaan tiukempi ote ihmisten
varallisuudesta. Nuo esiin nousseet ”veroparatiisit” ja niistä tehdyt
paljastukset ovat myös merkkinä tästä. Jotkut voimat sitäkin toimintaa ohjaavat
mieleisekseen, eikä kyse ole mistään spontaaneista luonnonvoimista.
Ahvio selvittää myös suurpääoman luonnetta. Hänen mukaansa siinä
ei ole mitään patrioottista. Liikemiehet toimivat globalistisesti. Tavoitteena
on päästä monopoliasemaan ja saada liiketoimi kukoistamaan. Paras vaihtoehto
olisi sellainen, että päästäisiin hyötymään valtiovallan tuesta, jolloin
poliittisin toimin järjestetään businekselle erityisasema. Silloin pääsisi
yksin hyötymään kaikesta. Ahvio kuitenkin lisää, että se ei ole
markkinataloutta vaan globalistista vallan keskittämistä.
Tästä nousee esille kalseita tulevaisuuden näkymiä. Ahvio katsoo Obaman ja demokraattien
rakentavan yhteiskuntajärjestelmäänsä vahvan valtionhallinnon varaan. Lisääntyvän
valtion sääntelyn ja byrokratian kasvun varaan rakentuva yhteiskuntajärjestelmä
on eräänlaista sosialismia tai sosialidemokratiaa. Vasemmisto ja ammattiliitot sanovat
vahvaa valtiota ja sääntelyä vaatiessaan puolustavansa sillä tavalla pientä
ihmistä ja vastustavansa suuren rahan ja suuryritysten valtaa. Sellainen
ajattelu suosii kuitenkin isoja yksiköitä ja keskittymistä. Pienet ja
keskisuuren yritykset saattavat jäädä isompien jalkoihin. Siis perinteinen
sosialidemokratia pelaa ison monopolikapitalismin pussiin. Sille järjestetään
erityisetuja. Sellaiseen ajatteluun sopii liittovaltio, globalismi ja avoimet
rajat. Valtakoneisto pystyy säätelemään talouden toimintaa mieleisekseen.
Trump on lähtenyt puolustamaan isänmaallisuutta ja USA:n
suvereniteettia. Kannattajansa hän on löytänyt työväestöstä, joka on havainnut
asemansa uhatuksi. Amerikkalaiset ammattiliitot eivät heitä puolusta. Trumpia
vastaan on kuitenkin noussut laaja kampanja. Sen takana ovat integraatiota
ajavat voimat. ”Iso business” kannattaessaan laajaa maahanmuuttoa ei ajattele
siinä omien kansalaistensa etua, tavoitteet ovat itsekkäät. Maahanmuuttajien
kautta työvoiman tarjonta lisääntyy, saadaan lisää halpaa työvoimaa uusiin
hankkeisiin. Demokraatit uskovat
saavansa avoimen maahanmuuton myötä paljon uusia kannattajia ja äänestäjiä,
mikä varmistaa heidän valta-asemansa. Republikaanit ja sen taustalla oleva
liike-elämän eliitti ovat päätyneet myötäilemään demokraatteja juuri työn
halvan työvoiman ja kasvunäkymien toivossa.
Synkät ovat näkymät: mielivaltaa ja totalitarismia. Uhkia on
ilmassa, olkoonpa seuraava presidentti kuka tahansa. Mielelläni haluaisin ottaa
ne haasteina. Ei sitäkään saa unohtaa, että USA on maailman tieteen
eturintamassa. Sen saavutukset maailmamme hyvinvointiin ovat kiistattomat. Ei
tällaisen yhteiskunnan helpolla usko polvistuvan uhkakuviensa edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti