Yhdysvaltain presidentinvaaleja odotellessa – tunteita, uhkia, näkymiä

Yhdysvaltain presidentinvaalit etenevät muttei jännityksen tiivistymisestä ainakaan vielä voi puhua. Hillary Clintonin valinta demokraattien ehdokkaaksi on käytännössä selviö mutta republikaanien tilanteessa on oma jännityksensä, vaikka tätä kirjoittaessani mm. MTV:n teksti-tv:n otsikosta juuri luinkin, että Donald Trumpin valinta on 95-prosenttisesti varma. Heinäkuussa Clevelandissa pidettävä puoluekokous kuitenkin ratkaisee lopulta kaiken. Siihen asti on jännitettävä, vaikka Trump onnistuisikin saamaan puolueen esivaaleissa vaadittavat 1237 kokousedustajaa. Puolueen johto vastustaa kiivaasti Trumpin valintaa eikä mustan hevosen vaihtoehto ole pois suljettu, koska toinenkaan pääehdokas Ted Cruz ei ole puoluejohdon suosikkeja.

Referoin jutussani aika laajasti Juha Ahviota. Hän esittää maaliskuussa pitämässään luennossa yhdeksi vaihtoehdoksi edustajainhuoneen puhemiestä Paul Ryania, mutta luin Reijo Lindroosin kirjoittamasta Ylen katsauksesta, että hän on 12. huhtikuuta ilmoittanut kieltäytyvänsä kyseisestä mahdollisuudesta.

Yleisradion uutisjutuissa Donald Trumpin valintaa pidetään melko varmana, mutta vaikka Trump voittikin itärannikon viisi esivaalia, epävarmuutta on silti ilmassa. Vastaehdokkaat Ted Cruz ja John Kasich ovat sopineet taktisesta yhteistyöstä Trumpia vastaan, mutta siitä ei liene apua (http://yle.fi/uutiset/ylen_kirjeenvaihtaja_trumpin_voitto_menee_aarimmaisen_tiukaksi/8839644). Taktikoinnista voi lukea tarkemmin täältä.

Mutta tilanne kehittyy: tuoreimman uutisen mukaan (päivitetty 28.04) Cruz ja Kasich eivät olisikaan liittoutuneet. Ainakin Cruz kieltää sen olemassaolon.

Kerron aluksi omista kosketuspinnoistani noihin vaaleihin. Tapasin maaliskuussa muutamia amerikkalaisia ystäviäni. Ehkä he ovat suomalaisittain käsitettynä vain tuttavia, mutta amerikkalaisittain ajatellen ”frendejä”.  Ei minulla mitään varsinaisia yhteyksiä Yhdysvaltoihin ole, mutta muutama läheinen tuttavuus on muotoutunut ollessani noin kymmenen vuotta sitten tiiviimmin Kiinassa.

Sen jälkeen selvittelen Juha Ahvion kantaa. Olen nimittäin kuunnellut hänen luentonsa (Kuva ja Sana -kustantamon verkkosivujen kautta: www.patmos.fi) aiheesta Mistä USA:n presidentinvaaleissa on nyt vuonna 2016 kysymys? Ystäväni olivat vuonna 2008 tiukasti Barack Obaman takana ja nyt he ovat käsittääkseni Hillary Clintonin kannattajia mutta ehdottomasti Donald Trumpia vastaan.  Ahvio puolestaan on tiukasti Donald Trumpin puolella.

…

En itse ole seurannut USA:n sisäpolitiikkaa juuri lainkaan. Presidentin vaalit ovat minua kiinnostaneet lähinnä vain maan ulkopoliittisten vaikuttimien ja vaikutusten kautta.  Kun tiesin tapaavani amerikkalaisia ystäviäni, osasin päätellä, että varmaankin puheenaiheeksi nousee Donald Trump. Ja tutustuin hänen kantoihinsa.  Ja Trump nousikin tapaamisessamme jo heti alkuun hyvin kärkevästi esille. Ei siinä omat huumorini eivätkä liennyttelyni auttaneet, kuumana käytiin. Se tuli heti selväksi, että presidentin vaalit ja nimenomaan Trump ovat yhdysvaltalaisten keskuudessa tämän hetken tärkein puheenaihe. Ystäväni kokevat Trumpin suureksi uhaksi maansa henkiselle ilmapiirille. En mene nyt yksityiskohtiin, välitän vain keskustelun tunnelmia.

Kun yritin todeta, että kyllähän Ronald Reaganiakin alkuun pelättiin, niin minut torjuttiin oitis. Reagan oli vain B-luokanfilmitähti, Trump on aivan toista kaliiberia. Heitä ei voi verrata. Nyt tarkemmin Trumpin elämään tutustuneena voin todeta, että näinhän asia on. Mikäli Trumpista tulee presidentti, ystäväni eivät usko, että hallintovirkamiehet pystyvät hänen tahtoaan ohjaamaan. Trump miehittää kyllä hallintonsa omilla joukoillaan, jotka ovat tiukasti presidenttinsä takana.

Mutta palaan vielä alkutilanteeseen. Ryhmässä oli neljän amerikkalaisen lisäksi yksi britti ja minä. Emme olleet tavanneet yli viiteen vuoteen, joten tapaaminen oli lämmin ja nostalgia oli pinnassa. Ensi halausten jälkeen päästiin kuitenkin varsin pian tuohon kuumaan aiheeseen. Se kävi nopeammin kuin odotin.

Ryhmän ainoa nainen, jota en ollut tavannut Obaman ensimmäisen valinnan jälkeen eli yli seitsemään vuoteen, aloitti keskustelun. Hän kääntyi minun puoleeni hyvin varovasti tiedustellen, olenko seurannut presidentin vaalien kampanjointia ja mitä mieltä olen Donald Trumpista. Kerroin seuranneeni etäältä asiaan tarkemmin syventymättä ja lisäsin, että osasin kyllä hieman valmistautua tapaamiseen arvaten, että vaaleista tulemme keskustelemaan. Kerroin ihmetelleeni joitakin Trumpin näkemyksissä - tai tarkemmin sanoen niiden uutisoinnissa - löytämiäni ristiriitaisuuksia, joita en kuitenkaan alkanut tarkemmin yksilöidä. Kommenttini oli kimmoke keskustelulle, joka purkautuikin kuin tulivuori. Tiesin, mitä oli tulossa, sillä olin osittain samojen henkilöiden kanssa aikoinaan keskustellut Obaman valinnasta. Se oli ollut heille tuolloin heille suuri ilon aihe. Nyt keskiössä oli Trump, jonka näkemykset he näkevät tuhoisina ja pelottavina. Liikuttiin tunnetasolla, järjellinen argumentointi tahtoi pääosin unohtua. Todettakoon, että myös parin amerikkalaisen edellisestä tapaamisesta oli vuosia, ja aihetta purkautumiselle oli myös heidän kesken.  

Juttelin eräässä vaiheessa ryhmän naisen kanssa kahden kesken ja hän kertoi omakohtaisia tuntoja asiaan liittyen. Hänellä on kaksi ottolasta, tyttö ja poika, jotka ovat jo aikuisia, vastikään valmistuneet korkeakoulusta ammattiinsa. Tytär tosin vielä viimeistelee opintojaan. Molemmat ottolapset ovat syntyjään ulkomaalaisia, tytär on Intiasta ja siis ihonväriltään tumma. Ystäväni kertoi, että tytär on kokenut maan nykyisen henkisen ilmapiirin hyvin raskaasti. Hän on käytännössä jo valmistunut itselleen läheiseksi tuntemalleen alalle ja suunnittelee elämänuraansa varsin synkissä tunnelmissa. Uhkien ja ulkomaalaisvastaisen asenteen leviämisen myötä hän jopa harkitsee muuttamista Intiaan, johon hänellä ei kuitenkaan ole mitään yhteyksiä ja mahdollisuudet päästä siellä elämän alkuun ovat heikot. Tapasimme uudestaan vielä muutaman päivän kuluttua. Hän on perusasenteeltaan hyvin iloinen ihminen, mutta nyt hän oli hieman huolestuneen oloinen ja kertoi, että tytär oli joutunut sairaalaan. Tämän huolet näkyvät siis jopa psykosomaattisena oireiluna.  

Ymmärrän siis asenteiden koventuneen ja ilmapiirin kiristyneen muuallakin kuin Donald Trumpin puheissa.  Ystävieni asenteita tulkitsin niin, että he pitävät Trumpin voittoa todennäköisempänä kuin esimerkiksi minä. Tai ehkä kyse on pintaan nousseesta pelosta.

... 

Siirryn ystävieni tapaamisesta Juha Ahvion luentoon. Pohjustukseksi kerron oman kantani Donald Trumpiin, joka on vielä muotoutumassa, mutta viime päivien aikana se on kehittynyt yhä ristiriitaisemmaksi. En pidä hänen ulkopoliittisesta uhostaan, itse asiassa se on alkanut minua yhä enemmän inhottaa. Sama koskee muutakin militarismia. Sen sijaan suhtaudun positiivisesti siihen kritiikkiin, joka kohdistuu arvoliberaalia globalistista ”bilderbergiläistä” valtavirtaa ja valtiokeskistä pakkointegraatiota kohtaan.  Se tuulettaa terveesti ilmapiiriä. Esimerkiksi laittoman maahanmuuton suhteen hän on nostanut rohkeasti kissan pöydälle. Kantaani on osaltaan vaikuttanut sekin, että valtamedia on väliin peitellysti ja väliin avoimesti pyrkinyt Trumpia demonisoimaan.   

Venäjän suhteen Trumpin puheet ovat minulle myrkkyä. Hänen presidentin kautenaan suhteet voisivat kärjistyä. Vastikään lukemassani haastattelussa Obama on todennut, että Venäjän intresseissä on vahva integroitunut Eurooppa. Siinä olen samaa mieltä. Venäjä - ja nimenomaan sen asukkaat - on loppujen lopuksi hyvin eurooppamyönteinen maa ja kansa. Se ei hyväksi kaikkia EU:n propagoimia kannanottoja mutta haluaisi kuitenkin integroitua mieluummin Eurooppaan päin kuin Aasiaan. Jotain rakentavaa siinä jutussa on, vaikka Obaman aikana suhteet ovatkin kovasti kärsineet. Mitä lienee odotettavissa Trumpin mahdollisen presidenttikauden aikana?

…

Ahvio

Juha Ahvio on Patmos-lähetyssäätiön (https://fi.wikipedia.org/wiki/Patmos_L%C3%A4hetyss%C3%A4%C3%A4ti%C3%B6) tutkimusjohtaja. Patmos on avustus- ja lähetystyötä tekevä kristillinen järjestö. Sillä on kansainväistä toimintaa ja Suomessa sen tärkeänä osana on Kuva ja Sana –kustantamon kautta leviävä julkaisutoiminta.

Ahvio pyrkii luennossaan vastaamaan kysymykseen, miksi Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentin vaalit ovat tärkeät.  Oikeastaan käy heti ilmi, että hän edustaa ensi sijassa omaa kristillistä taustayhteisöään. Se paljastuu oikeastaan kuin varkain ennen kuin hän on edes päässyt pääkohtiin. Kansainvälisen lähetystyön suurimpia rahoittajia ovat amerikkalaiset kristityt. Ilman heitä oltaisiin ongelmissa. Obaman kaudella valtion velka on noussut ja julkisen sektorin menot kasvaneet. Tämä suunta uhkaa vain kiihtyä.  Edessä on vero- ja talouspoliittisia ratkaisuja, jotka voivat supistaa rajusti kristittyjen tuloja ja varallisuutta.  Tällöin lähetystyön tukijoiden rahavirrat kansainvälisiin hengellisiin hankkeisiin saattavat tyrehtyä tai ainakin vähetä. Sillä olisi Ahvion mukaan kohtalokkaita seurauksia kristilliseen lähetystyöhön ympäri maailmaa. Nähtävästi vaikutusta olisi myös Patmoksen toimintaan, mutta sitä Ahvio ei mainitse. Joka tapauksessa on täysin ymmärrettävää, että Ahvio on huolissaan paitsi oman työsarkansa toimintaedellytyksien vuoksi myös ennen kaikkea siksi, että hän on tunnustuksellinen kristitty.

Siirryn pääseikkoihin. Selkeyden vuoksi olen ne numeroinut. Yllä olevaankin asiaan tulee vielä palattua.

1)      Seuraava presidentti nimittää todennäköisesti neljä korkeimman oikeuden tuomaria.

Presidentin valtaoikeuksiin kuuluu korkeimman oikeuden tuomarien nimittäminen. Kongressin on kai vahvistettava valinta, mutta yhtä kaikki presidentillä on asiassa hyvin merkittävä poliittinen valta.   Seuraavan presidentin aikana tulee luultavasti neljä korkeimman oikeuden presidentin paikkaa avoimeksi.

Korkeimman oikeuden tuomarin virka on elinikäinen. Yksi heistä eli Antonin Scalia kuoli vastikään. Kolme muuta ovat nyt yli 78-vuotiaita (78, 80 ja 83 vuotta) ja inhimillisesti ajateltuna heidän kautensa loppuu seuraavan presidentin aikana ainakin silloin, jos hän on toimessaan kaksi kautta.  Nimitysten myötä korkeimman oikeuden linja voi kääntyä Ahvion mielestä väärään suuntaan, esimerkiksi avioliittokysymyksessä.

Hillary Clintonin taustavoimat ovat nostaneet esille seuraavia kysymyksiä, joita on lainsäädäntöteitse uudistettava: homojen ja naisten oikeudet, koulutuspoliittinen uudistus, ilmastonmuutos, terveydenhuoltoreformin eteenpäinvieminen, maahanmuuttoreformi (tarkoittaa rajojen avaamista maahanmuuttajille). Clinton ajaa niissä liberaalia linjaa, minkä konservatiivit näkevät uhkana.   Koulutuspoliittista uudistusta Ahvio nimittää ”sosialisoinniksi”.  Sillä hän tarkoittaa, että liittovaltio alkaa yhä enemmän määrätä koulun sisäisiä asioita kotien vaikutusvallan kustannuksella. Tällaisin asioihin kuuluu mm. kristillisyyden eliminointi koulun opetusohjelmassa ja muussakin toiminnassa. 

Nämä Clintonin ajamat asiat ovat lainsäädännöllisiä kysymyksiä ja siten ainakin välillisesti sidoksissa tuomarivalintoihin.

2)      Maahanmuuttokysymys ja rajojen turvallisuus vaativat nopeita ratkaisuja

Donald Trumpin mielestä maahanmuutto ja rajojen turvallisuus ovat hyvin oleellisia kysymyksiä, johon hänellä on jyrkkä kanta. Hän katsoo, että Meksikon vastaiselle rajalle on rakennettava muuri. Se on ainoa keino, jonka avulla maa voidaan suojata laittomilta maahanmuuttajilta. Ahvio katsoo, että Clintonin ja demokraattien tavoitteena ovat entistä avoimemmat rajat, minkä Trump näkee aiheuttavan maassa lisää ongelmia.

Trumpin kannattajat katsovat, että Meksikon rajan kautta maahan vyöryy raakaa rikollisuutta, mikä on turvallisuusuhka. Laittomia maahanmuuttajia arvellaan olevat 30 miljoonaa, vaikka virallinen luku on lähes kolmannes siitä.  Paitsi että heidän myötä rikollisuus ja turvattomuus kasvavat, he myös vievät työpaikkoja maan omilta kansalaisilta ja polkevat palkkoja. Tämän vuoksi monet työläiset ovat menneet Donald Trumpin taakse.

Vertailun vuoksi voi tutustua myös Helsingin Sanomien Meksikon ja USA:n raja-ongelmaa käsittelevään kirjoitukseen, joka on peräisin maaliskuun lopulta. Myös MTV on käsitellyt aihetta tämän vuoden tammikuussa.

Clintonin kannattajat taas puolustavat maahanmuuttajia todeten, että laittomille pitäisi myöntää samat oikeudet kuin muillekin. On vaadittu, että laittomat maahanmuuttajat pitäisi armahtaa, mitä Trump luonnollisesti jyrkästi vastustaa. Toisaalta republikaanien puolellakin on ilmestynyt niitä, jotka kannattavat armahdusta ja vapaampaa maahanmuuttopolitiikkaa.

Ahvion kanta on Trumpia myötäilevä ja siis selkeän jyrkkä. Hänen mielestään Obama on ollut rakentamassa lähtökohtia samanlaiselle muslimi-invaasiolle, mikä on koetellut myös Eurooppaa. Se ei ole vielä kasvanut samoihin mittoihin, mutta linja on sama: muslimit ensin ja kristittyjä mahdollisimman vähän.

3)      Vaalit ovat tärkeät uskonnonvapauden kannalta

Ahvion mielestä ollaan vedenjakajalla.  Uskonnonvapauslainsäädäntöön ei saa enää tulla kiristyksiä. Uhkia on ilmassa ja siksi perinteisen kristillisyyden asemaa on puolustettava.  Jos kristillisyys joutuu lainsäädännössä maalitauluksi, se vaikuttaa Ahvion mukaan kielteisesti kansainväliseen lähetystyöhön, mikä yllä tulikin jo mainittua.

Ahvio tuo joitakin esimerkkejä näkyvissä olevissa huonoista merkeistä.  Hallintoviranomaiset ovat jo nyt vaatineet pastoreiden saarnoja tarkastettavaksi, mikä Ahviolle tuo mieleen Neuvostoliiton. Pastoreita on uhattu vankilalla, jos he eivät suostu vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. Ihmiset ovat menettäneet työpaikkansa, koska he ovat työpaikalla ilmaisseet oman uskonnollisen vakaumuksensa. Useissa oikeustapauksissa on päästy vielä kristittyjen kannalta myönteisiin lopputuloksiin, mutta tilanne voi kehittyä huonompaan suuntaan.

Eräitä liikkeenharjoittajia on määrätty maksamaan sakkoja siitä, että he ovat vedonneet uskonnonvapauteensa, kun he eivät ole suostuneet toimimaan häiden valmisteluissa homoparien toiveiden mukaisesti. Summat voivat nousta hyvin suuriksi ja perusteena on vain se, että ”on aiheutettu mielipahaa”.

Koululaitoksessa halutaan kristillisen vakaumuksen näkyvä esiintuominen estää.  Ahvion mukaan mm. raamattupiirit on kielletty, ja virallisissa yhteyksissä (kuten valmistujaispuheessa) on alettu suitsia uskonnollisten kielen käyttöä. Ruokarukoukset on kielletty. Sotaveteraanien muistomerkkejä on vaadittu uudistettavaksi, koska niissä on uskonnollisia lauseita tai suoria lainauksia Raamatusta.

Lisäksi abortin laillisuus on aiheuttanut ongelmia. Yritys on mm. pakotettu tarjoamaan abortin aiheuttavia lääkkeitä työntekijöilleen ilmaiseksi, koska ne kuuluvat julkisen terveydenhuollon piiriin.

4)      Suunnitelmissa olevat kauppasopimukset uhkaavat mm. johtaa työttömyyteen

Näillä kansainvälisillä kauppasopimuksilla tarkoitetaan  meillekin ajankohtaista TTIP-sopimusta (Transatlantic Trade and Investment Partnership ) eli Transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta sekä Tyynen meren maiden keskinäistä kauppasopimusta Trans-Pacific Partnership (TPP; https://fi.wikipedia.org/wiki/Trans-Pacific_Partnership).

Ahvion mielestä USA ja varsinkin tavallinen amerikkalainen on näissä sopimuksissa häviäjä. Niiden myötä USA:n suvereniteetti kärsisi.

Ahvion mukaan kyse ei ole mistään normaalista vapaakaupasta. Integraatio saa laajempia mittoja. Tätä kertoo jo sekin, että EU:n ja USA:n neuvottelut ovat salaisia.  Sopimusten myötä USA ja Euroopan unioni integroitaisiin yhdeksi talousalueeksi. TPP-sopimus  puolestaan sitoisi USA:n Tyynen meren alueeseen.  Sopimuspapereita olisi satoja sivuja, joiden kautta säädeltäisiin hyvin monenlaisia asioita. ”Vapaus” olisi vain sopimusten nimissä.  Sen Ahvio vielä toteaa, että näiden sopimusten myötä kansainvälisillä elimillä tulee olemaan vaikutusmahdollisuus Yhdysvaltain sisäiseen kauppapolitiikkaan.  Ahvio kiteyttää:

Todellisuudessa nämä ovat poliittisglobalistisia sopimuksia, joissa USA ja EU sekä USA ja Kiina pyritään integroimaan ja alistamaan keskitetyn, rajattoman, ylikansallisen sääntelyn ja kontrollin alaisuuteen.

Integraation kyllä ymmärrän, mutta Ahvio pitää paljon ääntä Kiinasta. Kuitenkaan käsittääkseni Kiina ei ole edes mukana tuossa TPP-sopimuksessa. En tunne kuitenkaan asiaa tarkemmin.

Ahvio näkee tämänkaltaisessa integraatiossa vaaran. Amerikkalaisten työläisten työpaikat ovat jo nyt alkaneet mennä laittomille maahanmuuttajille. Sopimusten myötä USA:n oma tuotantoelämä ja amerikkalainen työvoima kärsisi lisää. Työt vähenisivät.

…

Donald Trump nuorena miehenä vuonna 1964 New Yorkin sotilasakatemian (Military Academy) vuosikirjassa

Trump-ilmiö

Luentonsa loppuosassa Ahvio paneutuu tarkemmin Donald Trumpiin ja tarkastelee hänen suosionsa syitä. Hän näkee Trumpissa ensi sijassa amerikkalaisen patriootin, joka on liikkeellä isänmaallisin motiivein. Hänellä on pitkä ura takanaan. Hän ei ole mikään vaalien edellä noussut tähdenlento, ei mikään Reaganin kaltainen B-luokan filmitähti. Hän on kypsytellyt ajatuksiaan jo pitkään, toki myös pyrkinyt aikaisemmin presidentiksi. Ahvio suosittelee vuonna 2011 julkaistua Trumpin kirjaa Time to Get Tough.

Hän eroaa muista presidenttiehdokkaista siten, että hän toimii itsenäisesti ja myös rahoittaa kampanjansa itse. Hän ei toistele lobbareiden toiveita, sillä hän on muista taloudellisesti riippumaton. Hän on hankkinut valtavan omaisuutensa liiketoimiensa kautta. Kansainväliset lobbaripiirit ja muu valtaeliitti eivät pysty häneen vaikuttamaan. Siksi hän Ahvion mukaan herättää pelkoa. Hän on yksinajattelija, siinä kun muut ehdokkaat ovat rahoittajiensa ohjauksessa. Esimerkiksi Ted Cruz on joutunut taustavaikuttajiensa painostuksesta tarkastamaan kantojaan.

Patrioottina hän on lähtenyt puolustamaan tavallista ruohonjuuritason amerikkalaista.  Hän vastustaa laitonta maahanmuuttoa, koska näkee sen uhaksi myös tavallisen duunarin kannalta. Siksi juuri etelävaltioiden työläiset tukevat häntä.

Hän haluaa puolustaa työpaikkojen säilymistä amerikkalaisilla. Hän korostaa, että kunkin pitää saada menestyä työllään. Työstä ja työnteosta on tehtävä tuottavaa. Ihmisille on rakennettava toimiva turvaverkko, johon kuuluu myös eläketurva. Laittomia maahanmuuttajia ei hänen mielestään saa päästää työmarkkinoille.

Hän haluaa katkaista USA:n valtavan velan kasvun. Trumpin mukaan USA on hukkumassa valtavan velkaansa. Se lähentelee 20:ta triljoonaa dollaria, josta puolet on muodostunut pelkästään Obaman vuosien aikana.

Kauppasopimukset on Trumpin mielestä neuvoteltava uudestaan aidon vapaakaupan hengessä. Trump on haastanut näkemyksillään avointen rajojen maahanmuuttoideologian ja monikulttuuri-ideologian, jotka ovat noihin kauppasopimuksiin sidoksissa.

Trump korostaa armeijan ja veteraanien merkitystä. Armeijasta puhuttaessa tulee uhka asevarustelun lisäämisestä. Trumpin mukaan maa pärjää, jos sillä on vahva puolustus. Kansainvälisessä mitassa uhoon on vastattava uholla.  Rauha säilyy, jos on reservissä ”riittävästi rautaa”, mitä vastapuolikin joutuu kunnioittamaan. Tätä pelotetta on käytettävä mm. Venäjää kohtaan. Ollaan siis asevarustelukierteessä. Trumpin mukaan Kiina, Iran ja islamistit on haastettava. Hän vastustaa turhaa poliittista korrektiutta, mikä varmasti näkyisi asenteiden lujentumisena kansainvälisessä politiikassa. Toisaalta hän on korostanut läheisten suhteiden ylläpitoa Israeliin, mihin Ahvio on erityisen tyytyväinen.

Samantapainen luja asenne näkyy myös maan sisäpolitiikassa. Trump puolustaa aseiden myynnin vapauksia ja näin ollen vastustaa rajoituksia. Aseenkanto-oikeus tulee säilyttää.

Talous tarvitsee luonnollisesti energiaa. Trump puolustaa fossiilisia polttoaineita. OPECin ”diktatorinen asema” täytyy murtaa. Öljyä tarvitaan ja sitä voidaan tarvittaessa porata lisää. Trump on tähän liittyen ilmastonmuutosideologian vastustaja (Ahvion sanoin ”ilmastososialismin”).

Trump on populisti, joka ohjelmajulistuksissaan vetoaa kansaan. Elitistit ovat nousseet häntä vastaan. Republikaanien sisälläkin häntä yritetään kampittaa. Siksi onkin odotettava puoluekokousta, jotta hänen valintansa varmistuisi. Vahvat arvoliberaalit miljardöörit ovat lähteneet muuttamaan republikaanien puolueohjelmaa. Vuoden 2012 puolueohjelmassa avioliitosta oli perinteinen käsitys, nyt se halutaan muuttaa samanlaiseksi kuin demokraateilla. Sama koskee myös avointen rajojen politiikkaa. Puolueen konservatiivinen siipi luonnollisesti vastustaa tämänkaltaisia muutoksia mutta heidät halutaan ajaa nurkkaan.

Pentagon

 ...

Loppupohdiskelua

Laitanpa loppuun hieman hataraa spekulointiani. Näitä lukiessa ja kirjoittaessa rupeaa nimittäin miettimään, millainen yhteiskuntajärjestelmä maailmalla on muotoutumassa. En rajoitu nyt pelkästään Amerikkaan.

Enkä tässä halua asettua kummallekaan puolelle, sillä Trumpin maailmankuvassa poliisille ja asevoimille tulee yhä merkittävämpi rooli. On suuri joukko ihmisiä, jotka kokevat Trumpin ajatusten ja vaaliohjelman myötä turvattomuuden tunnetta.  Mitään liennytystä hänen kaltaisensa ei saa aikaan. Valitaan presidentiksi kuka hyvänsä, hyvää ei ole odotettavissa. Voi vain toivoa, että rauha säilyisi.

Yhtäältä näiden kansainvälisten sopimusten myötä luodaan mahdollisuuksia vapaammalle, rajat ylittävälle liiketoiminnalle. Toisaalta valtio näyttää saavan yhä vahvemman aseman, kun tarvitaan yhä vahvempaa sääntelyä ja sosiaalimenot nousevat. Valtion hallinnon ja oikeuslaitoksen pitää puuttua yhä tiukemmin ihmisten ajatteluun ja vakaumuksiin. Aletaan olla yhä enemmän valtion ohjauksessa.

Kun valtion velka vain kasvaa. Sen hoitamiseksi luodaan lisää virtuaalirahaa ja kasvavilla veroilla otetaan tiukempi ote ihmisten varallisuudesta. Nuo esiin nousseet ”veroparatiisit” ja niistä tehdyt paljastukset ovat myös merkkinä tästä. Jotkut voimat sitäkin toimintaa ohjaavat mieleisekseen, eikä kyse ole mistään spontaaneista luonnonvoimista.

Ahvio selvittää myös suurpääoman luonnetta. Hänen mukaansa siinä ei ole mitään patrioottista. Liikemiehet toimivat globalistisesti. Tavoitteena on päästä monopoliasemaan ja saada liiketoimi kukoistamaan. Paras vaihtoehto olisi sellainen, että päästäisiin hyötymään valtiovallan tuesta, jolloin poliittisin toimin järjestetään businekselle erityisasema. Silloin pääsisi yksin hyötymään kaikesta. Ahvio kuitenkin lisää, että se ei ole markkinataloutta vaan globalistista vallan keskittämistä.

Tästä nousee esille kalseita tulevaisuuden näkymiä.  Ahvio katsoo Obaman ja demokraattien rakentavan yhteiskuntajärjestelmäänsä vahvan valtionhallinnon varaan. Lisääntyvän valtion sääntelyn ja byrokratian kasvun varaan rakentuva yhteiskuntajärjestelmä on eräänlaista sosialismia tai sosialidemokratiaa. Vasemmisto ja ammattiliitot sanovat vahvaa valtiota ja sääntelyä vaatiessaan puolustavansa sillä tavalla pientä ihmistä ja vastustavansa suuren rahan ja suuryritysten valtaa. Sellainen ajattelu suosii kuitenkin isoja yksiköitä ja keskittymistä. Pienet ja keskisuuren yritykset saattavat jäädä isompien jalkoihin. Siis perinteinen sosialidemokratia pelaa ison monopolikapitalismin pussiin. Sille järjestetään erityisetuja. Sellaiseen ajatteluun sopii liittovaltio, globalismi ja avoimet rajat. Valtakoneisto pystyy säätelemään talouden toimintaa mieleisekseen.  

Trump on lähtenyt puolustamaan isänmaallisuutta ja USA:n suvereniteettia. Kannattajansa hän on löytänyt työväestöstä, joka on havainnut asemansa uhatuksi. Amerikkalaiset ammattiliitot eivät heitä puolusta. Trumpia vastaan on kuitenkin noussut laaja kampanja. Sen takana ovat integraatiota ajavat voimat. ”Iso business” kannattaessaan laajaa maahanmuuttoa ei ajattele siinä omien kansalaistensa etua, tavoitteet ovat itsekkäät. Maahanmuuttajien kautta työvoiman tarjonta lisääntyy, saadaan lisää halpaa työvoimaa uusiin hankkeisiin.  Demokraatit uskovat saavansa avoimen maahanmuuton myötä paljon uusia kannattajia ja äänestäjiä, mikä varmistaa heidän valta-asemansa. Republikaanit ja sen taustalla oleva liike-elämän eliitti ovat päätyneet myötäilemään demokraatteja juuri työn halvan työvoiman ja kasvunäkymien toivossa.

Synkät ovat näkymät: mielivaltaa ja totalitarismia. Uhkia on ilmassa, olkoonpa seuraava presidentti kuka tahansa. Mielelläni haluaisin ottaa ne haasteina. Ei sitäkään saa unohtaa, että USA on maailman tieteen eturintamassa. Sen saavutukset maailmamme hyvinvointiin ovat kiistattomat. Ei tällaisen yhteiskunnan helpolla usko polvistuvan uhkakuviensa edessä.

Juha Ahvio pohtii Euroopan pakolaiskriisiä ja sen taustoja

Käsittelen tässä jutussani Juha Ahvion syyskuun lopussa pitämää luentoa Euroopan pakolaiskriisi ja islamin invaasio: https://www.youtube.com/watch?v=WBWjcQq09-Y. Ahvio on käsitellyt aihetta myös muissa yhteyksissä, mutten niihin nyt puutu. Hänen blogiaan en ole viime aikoina lukenut. Hänen viimeisimmän kirjansa (Eurooppa ja Suomi islamisoituvat, Kuva ja Sana 2015) lukaisin kesällä.

Kun Juha Ahvion luentoa kuuntelee, niin alkaa tuntua, että meitä pieniä ihmisiä ja myös koko Suomen kansaa ohjataan ja viedään oikein isolla kädellä. Eurooppa yhdentyy eikä liittovaltiokehitystä voi estää enää mikään. Bilderberg (https://en.wikipedia.org/wiki/Bilderberg_Group) vie ja demokratia vikisee. TTIP-sopimuksesta investointisuojineen ei Ahvio mainitse sanallakaan, mutta sekin tuntuu astuvan kehiin kuin olisi jo valmiina näytelmän käsikirjoituksessa (https://fi.wikipedia.org/wiki/Transatlanttinen_kauppa-_ja_investointikumppanuus). 

Kärjistäen totean, että suomalaisuuden esille tuonti on pian jos ei aivan rikollista niin ainakin paheksuttavaa ja kertoo puhujan moraalivajeesta. Urheilusta suomalaisuudelle on löydetty turvasatama, mutta kansallisuutta hehkuttavien fanien selän takana on perinteinen arvomaailmamme katalassa muutoksen paineessa. Varmistetaan vielä, että tässä kohdassa kyse on omaehtoista pohdinnastani.

…

Juha Ahvio on Suomen merkittävimpiä monikulttuurisuusideologian kriitikoita. Hän näkee islamin leviämisen maailmassa uhkana. Vaikka hänen teemansa onkin mitä ajankohtaisin, niin mikään julkisuudessa näkyvä mediapersoonallisuus hän ei ole. Hän pysyy tutkijanroolissaan parrasvaloilta syrjässä. Eikä toki valtamedia häntä sivuillensa huolikaan, koska hän edustaa sille vieraita arvoja. Hän osaa joka tapauksessa ilmaista selkeästi oman näkemyksensä, laajentaa arjen todellisuuteen, ajan tapahtumiin ja ajankohtaisiin kirjoituksiin perustuen selkeän kokonaiskuvan, josta paljastuu keskinäiset kytkökset ja yhteiskunnan keskeisten toimijoiden taustavaikuttajat.

Ahvio kirjoittaa omasta asiastaan aktiivisesti ja järjestää silloin tällöin yleisöluentoja, jossa hän pyrkii kansantajuisesti selkeyttäen kertomaan oman sanomansa. Hän haluaa oman aatteellisen taustansa mukaisesti puolustaa länsimaisia juutalaiskristillisiä arvoja ja näkee sen vuoksi islamilaisista maista leviävän maahanmuuton suurena uhkana. Hän haluaa sanomassaan tuoda esille myös kristittyjen vainoja.

…

Minulla on Ahvioon kaksijakoinen suhde. Yhtenä syynä on myös hänen sanomansa uskonnollinen viitekehys, jota selvitän hieman alempana.

Totta kai hän kirjoittaa tärkeistä asioista ja tuo esiin näkökulmia, joita valtamedia tietoisesti välttelee. Hän menee taustoihin tehden tutkivaa journalismia ja luo sillä tavalla vaihtoehdon vallassa olevalle yksioikoiselle tulkinnalle. Hänen kaltaiselleen on olemassa oma tilauksensa.

Kaksijakoisuudella tarkoitan sitä, että en mene mukaan aivan kaikkiin Ahvion kärjistyksiin. Osaan asettaa ne omaan lokeroonsa. Tietty kriittisyys on siis asenteissani mukana. Hän perustaa tietonsa kuitenkin faktoihin ja vaikea on hänen päälinjauksiaan pitää minään huuhaana.

Tuon esimerkkinä kestävän kehityksen periaatteet (https://fi.wikipedia.org/wiki/Kest%C3%A4v%C3%A4_kehitys) ja meitä uhkaavan ilmastonmuutoksen. Ahvio suhtautuu sen ”profeettoihin” kovin kriittisesti. Minä taas näen sen maapallon elämälle todellisena uhkana, mikä pakottaa suhtautumaan ekologisiin kysymyksiin vakavasti. Ymmärrän toisaalta Ahviota ja hänen taustajoukkojaan, jotka löytävät pinnan alta tiettyjen piirien poliittisen agendan. Nämä piirit käyttävät asiaa omiin poliittisiin tarkoituksiinsa, pelaavat omaan pussiin. Osaltaan kai siksi Ahvio ottaa ilmastonmuutokseen ja kestävän kehityksen ideologiaan niin jyrkän kriittisen kannan. Muitakin ideologisia perusteita lienee, mutta ei mennä nyt niihin. Kykenen tässä asiassa suhtautumaan häneen kylmän viileästi. Otan huomioon hänen sanomansa tärkeiksi katsomiltani kohdin. Jätän muut kärjistykset huomiotta.

Nyt huomaan, että Ahvio on käsitellyt luentonsa jälkeen asiaa tarkemmin tuoden blogissaan esille myös saamaansa kirpeää palautetta. Omaan kaksijakoisuuteeni se luo valitettavasti lisää säröä.

kuusimetsä

Juha Ahvio on Patmos-lähetyssäätiön (https://fi.wikipedia.org/wiki/Patmos_L%C3%A4hetyss%C3%A4%C3%A4ti%C3%B6) tutkimusjohtaja. Patmos on avustus- ja lähetystyötä tekevä kristillinen järjestö. Sillä on kansainväistä toimintaa ja Suomessa sen tärkeänä osana on Kuva ja Sana –kustantamon kautta leviävä julkaisutoiminta. Se toimii evankelisluterilaisesta kirkosta erillään.

Patmos ry:n yhtenä taustahahmona on ollut amerikkalaistyylinen saarnaaja Leo Meller, sen nyt jo eläkkeelle siirtynyt entinen toiminnanjohtaja. Hän pystyi aikoinaan nostamaan säätiön kukoistukseen.

Jotta tuo yllä mainitsemani oman suhtautumiseni ”kaksijakoisuus” selvenisi, niin hypähdän hieman menneisiin vuosiin. Etäännyn maahanmuuton ongelmista tai arabikeväästä tai kansallisvaltion murentumisesta ja palaan teinivuosiini. Tosin EU:n liittovaltiokehitykseen sillä on pienen pieni sidos.

Meller on siinä mielessä minulle nuoruudesta tuttu henkilö, että olen hänet tavannut ja lukenutkin pari hänen kirjaansa. Elettiin aivan 70-luvun alkuvuosia. Olin alle kaksikymppinen lukiolainen ja asuin kotona, isäni toimi seurakunnassa osa-aikaisena vahtimestarina. Kerran isäni oli matkalla ja toimin hänen sijaisenaan. Tuolloin juuri seurakunnan tiloissa oli Patmoksen tilaisuus, jossa esiintyi Leo Meller. Kuuntelin hänen palavasieluista yleisön vangitsevaa esitystään. Autoin tilaisuuden jälkeen kantamaan hänen tarpeistoaan autoon ja palkkioksi hän lahjoitti erään kirjansa, jossa käsiteltiin Uuden testamentin Ilmestyskirjaa ja nähtiin sen ennustuksissa hyvin konkreettisia viitteitä nykyajan tapahtumista. Kirjan sanomana oli, että lopun aika oli lähellä. Antikristus (Ilmestyskirjan peto) nousee valtaan valtioiden yhdentymisen myötä. Olin tuolloin herkkäsieluinen maailmankuvaani ja –katsomustani rakentava nuori ja tuo näky Euroopan tulevaisuudesta jäi syvälle mieleeni. Aina se palautuu, varsinkin kun olen alkanut huomata, mihin Euroopan Unionin laajentuminen on Eurooppaa johtamassa.

Isälläni oli toinenkin Mellerin kirja ja luin samalla senkin. Tutkistelinkin vakavissani kirjojen sanomaa. Tulin kuitenkin verrattain kriittiseksi. Ajattelin, että tarvittiin aikamoista mielikuvitusta, kun yrittää liittää Ilmestyskirjan ennustuksia meidän aikaamme. En nähnyt viitteitä siitä, että olisimme tuolloin eläneet niin kohtalokkaita aikoja ihmiskunnan elämässä.  Alkoi tuntua, että Meller pyöritti vain omaa liiketoimintaansa. En hyväksynyt sitä, että ihmisten herkimpiä tuntoja hyödynnettiin sellaiseen. Teinkin henkisen pesäeron Melleriin sekä hänen taustaorganisaatioonsa. Aidon kristillisyyden näin aivan muualla kuin Patmos ry:n amerikkalaistyylisen julistuksen 

maailmassa. Ajauduin maailmankatsomuksellisissa pohdinnoissani aivan toiseen suuntaan.

Tuon tapaaminen ja tilaisuus unohtui pian vuosikausiksi, vaikka Euroopan yhdentymisen kautta nouseva antikristuksen hahmo onkin aika ajoin kummitellut mieleni syövereissä. Leo Meller palasi mieleeni, kun kerran katselin sattumalta TV7:n lähetystä (https://fi.wikipedia.org/wiki/Taivas_TV7)ja hän sattui siellä juuri silloin esiintymään. Nyt huomaan, että TV7:n arkistossa on nähtävillä huomattavan paljon Leo Mellerin ohjelmia: http://www.tv7.fi/vod/search/?searchPattern=Leo+Meller. Hyvin pitkä lista ohjelmia löytyy myös hakusanalla ’Juha Ahvio’. Otsikoiden kautta voi tehdä pikasilmäyksen hänen ajatusmaailmaansa: http://www.tv7.fi/vod/search/?searchPattern=Juha+Ahvio. Se ei sisällä yksinomaan islam-kritiikkiä eikä maahanmuuttokritiikkiä.

Noiden teinivuosien ajoista johtuen minulle on Ahvioon ja hänen taustayhteisöönsä edelleen vähintäänkin varautunut suhde. Olen toki muuttunut nuoruusvuosista konservatiivisemmaksi, mutta jotain vastahankaa ja tervettä kriittisyyttä koen edelleen. Onneksi Ahvio ei tyrkytä kristillistä sanomaansa. Vierastan häntä silloin, kun hän alkaa perustella sanomaansa Raamatun lauseilla tai jonkun islamin uskonnollisen johtajan Koraani-sitaateilla. Kuulen taustalta saarnamiehen julistuksen, jossa kriittinen kuulija muuttuu aseettomaksi.

…

Nyt siirryn Ahvion reilun tunnin kestäneeseen esitelmään. Yritän nostaa luennosta esiin yleiskuvan ja tiivistäen tuoda esille mm. siitä nousevia länsimaista kulttuuriamme koskevia uhkakuvia. Parhaiten niihin kukin pääsee perille kuuntelemalla selkeästi esitetyn luennon itse. Tämän selvitykseni teen lähinnä itseäni sivistääkseni. Haluan tällä tapaa hahmottaa kokonaisuutta. Minua kiinnostavat taustat ja toiminnan perimmäiset motiivit. Aika näyttäköön luennon mahdolliset virheet.

Olen aikaisemminkin pohtinut EU-kritiikkiä. Esimerkiksi tämä juttuni selvittää erään liettualaisen EU-kriitikon Vytautas Radžvilasin näkemyksiä vuodelta 2013: http://perttueemeli.blogspot.fi/2014/05/euroopan-unioni-kritiikkia-liettuasta.html. Sekä Radžvilas että Ahvio ovat tavallaan ihmeissään, kuinka yhdentymiskehitys tuntuu olevan kuin jostakin valmiista käsikirjoituksesta. Aivan kuin olisi olemassa salajuoni. Se heitä yhdistää, ja Ahvio tuo siihen uuden ulottuvuuden.

…

Islam

Ahvio korostaa alussa, että kyse on poikkeuksellisen suuresta liikehdinnästä. Vaikka mukana on myös aitoja muslimipakolaisia, niin ennen muuta kyse on islamin leviämisestä Eurooppaan. Ahvio käyttää termiä invaasio. On kyse keskitetystä invaasiosta. Nykyisessä tilanteessa väestömassat tulevat väkisin Euroopan rajojen yli, liikkuvat tarkoitushakuisesti Euroopan unionin sisällä täysiä etuja vaatien. Valitetaan oloista. Vaihdetaan tarvittaessa maata ja tuhotaan henkilökohtaisia asiapapereita, jotta voitaisiin salata todellinen identiteetti.

Aitoja muslimipakolaisia voisivat halutessaan auttaa kriisialuetta lähimpänä olevat islamilaiset maat, kuten Saudi-Arabia, jolla olisi miljoonille ihmisille tilat valmiina. Ne olisivat myös kulttuurisesti lähempänä. Ahvion mukaan olisi loogista, jos kristitty länsi auttaisi kristittyjä ja lähialueen islamilaiset maat auttaisivat muslimeja.

On kyse islamin invaasiosta Eurooppaan. ISIS on ennalta ilmoittanut, että se panee liikkeelle satojen tuhansien massavaelluksen Euroopan sisällä. Ja näin on tapahtunut. On selvät strategiat. ISIS on neuvonut miten edetä ja toimia. OIK (Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestö) on eri yhteyksissä ilmaissut tahtonsa käyttää maahanmuuttoa islamin levittämisen välineenä. Siksi tämä maahanmuutto ei suuntaudu Saudi-Arabiaan, vaikka siellä olisi valmiudet heidän vastaanottoon. Sen sijaan Saudi-Arabia on kyllä ilmaissut halukkuutensa rahoittaa uusia moskeijoita Eurooppaan. Tämäkin kertoo osaltaan invaasion luonteesta.

Kyseessä on selkeä strategia. Saudi-Arabia ei sijoita rahojaan siirtolaisten asuttamiseen vaan sijoittaa ne moskeijoitten rakentamiseen ympäri Eurooppaa. Tässä islamin invaasiossa on olemassa isompi kehys ja siinä pyörivät suuret rahavirrat. 

Euroopan unioni

Odotukset Euroopan Unionin toimista tulevat ilmi alla Peter Sutherlandin näkemyksistä. EU ei pärjää kansallisvaltioiden yhteisönä. Täytyy luoda liittovaltio ja EU:sta on tehtävä rajaton. Liittovaltio on vipuvarsi EU:n tiivistämiseen.

Peter Surherland on Irlannista. Siihen viitannee myös sateenvarjo.

Peter Sutherland  (http://petersutherland.co.uk/)

Peter Sutherland on YK:n pääsihteerin erityisavustaja väestön muuttoliikekysymyksissä. Hän on ottanut aktiivisesti kantaa meneillään olevaan maahanmuuttotilanteeseen. Ahvio tuo ilmi Sutherlandin taustoja, mikä auttaa kokonaistilanteen globaalien näkymien hahmottamisessa.

Virallisessa yhteydessä kerrotaan, että Sutherland on maahanmuuttajien puolestapuhuja. Maahanmuutto ja siirtolaisuus on hyvä asia ja sitä pitää edistää sen itsensä vuoksi. Kun ihmisjoukot liikkuvat, se luo Sutherlandin mukaan ympärilleen hyvää. Tällaisen vastustamisessa ei ole mieltä.

Sutherlandin kanta Euroopan unioniin on selvä. EU:n pitää heikentää kansallista homogeenisuutta, murentaa se. Perinteinen kansallisvaltioajattelu on hänen mukaansa huono vaihtoehto, koska se tukee ihmisten etniskansallista yhtenäisyyttä. Tämä kehitys pitää murtaa rajat aukaisemalla.  Maahanmuuttajien on päästävä Eurooppaan ja saatava valita itse asuinpaikkansa. Kansallisvaltiot eivät saa estää heidän tuloaan.

Sutherlandin mukaan EU:n pitää tehdä kaikkensa, että kansallinen homogeenisuus ja etnisen erottelun hyväksyvä ajattelu saataisiin murrettua. Tämän vuoksi EU:n on tultava entistä monikulttuurisemmaksi. Multikulttuurisuuden ideologian täytyy siis laajentaa vaikutustaan.

Vuonna 2012 hän on todennut, että EU:n pitää jatkaa tätä politiikkaa, vaikka kansalaiset vastustavat. Taustalla on siis ajatus, että kansalaiset ovat tyhmiä. Eliitin on heitä ohjattava.

Sutherlandin arvojen motiivit avautuvat lähemmin, kun tutkii miehen taustoja. Hän on toiminut suuren pankin johtokunnassa ja merkittävän öljy-yhtiön hallituksessa (BP). Hän on siis ollut mukana liike-elämän suurissa ympyröissä. Hän on osallistunut keskeisenä toimijana Bilderberg-ryhmän kokouksiin.

Voidaan todeta, että nyt YK:ssa hän edustaa taustapiiriensä kantoja ja propagoi niitä julkisesti. Maahanmuutto on hänen mukaansa luonut monessa EU-maassa taloudellista dynamiikkaa talouden kasvulle. Siksi sitä pitää jatkossakin ylläpitää. Tähän vahvistavana tekijänä hän nostaa esille myös syntyvyyden laskun Euroopassa ja väestön vanhenemisen. Se, että Euroopassa väestö pienenee ja vanhenee, on avainargumentti sille, että Eurooppaa on kehitettävä entistä monikulttuurisemmaksi. Rajat on avattava ja mahdollisimman paljon erilaista populaatiota on päästettävä kuhunkin valtioon. Se on hyvä tie.

Uudet arvot

Sutherlandin mukaan ”ihmisten pitää yhdistyä jaettujen arvojen pohjalle, ei kansallisten identiteettien pohjalle”. Minulle nuo arvot jää luennon pohjalta epäselväksi, mutta olennaista on se, että kansallismielisyys, patriotismi, etninen sitoutuminen ja isänmaallisuus eivät siihen kuulu. On kyse rajat ylittävistä arvoista. Rajoja ja kansallisia lojaliteetteja ei tarvita. Maapallo on siinä tilassa, että suurimuotoinen maahanmuutto on väistämätöntä. Ihmisten Euroopassa on totuttava siihen. Lisäksi ihmiskuntaa odottaa ilmastokatastrofi, joka aiheuttaa lisää väestönsiirtoja.

Tässä uudenlaisiin arvoihin pohjautuva näkemys on Ahvion mukaan ”ohjelmallista antirasismia”, josta mainitessaan hän viittaa uusimpaan kirjaansa.  Rasismin määritelmä laajenee. Islam-vastaisuudesta on tullut yksi rasismin muoto. Tässä yhteydessä Ahvio viittaa uusimpaan kirjaansa.

Jyrki Kataisen hallitus otti vuonna 2011 tavoitteekseen kitkeä rasismin Suomesta. Hallituksella oli maahanmuuttopoliittinen analyysi. Sen mukaan Suomi tarvitsee huomattavan paljon maahanmuuttajia, jotta Suomi pärjäisi. Tuolloin siis seurattiin Ruotsin esimerkkiä. Nythän kaikki näkevät, mihin ongelmiin naapurimaamme joutunut avoimen maahanmuuttopolitiikkansa kanssa. Kataisen hallitus julisti, että tämä kehitys edellyttää rasismin kitkemistä Suomesta. Rasismia on kaikki kansallismielinen ajattelu. Tämä muistuttaa Peter Surtherlandin ajattelua ja siihen vuoden 2011 hallitus sitoutui.

Taustalla kummittelee tuo ajatus, että kansallisvaltiot, kansallisuusaate ja kaikenlainen patriotismi on hävitettävä. Ihmisistä tulee juurettomia: ”Ja ihmismassat on irrotettava perinteisistä juuristaan, jotta tuloksena olisi yksittäisten sosiaalisten atomien juureton massa, jota on helpompi hallita niin keskitetyn taloudellisesti kuin yhteiskunnallisesti.”

Sen mielekkyyttä Ahvio ei ymmärrä, että ihmisistä tehdään ehdoin tahdoin juurettomia.  Tähän sitten tuo ylikansallinen viihdeteollisuus oman vaihtoehtonsa. Ihmisiä on helpompi hallita. Luonnollisesti Ahvio korostaa tällaisen kehityksen vaikutusta kristinuskon asemaan. Perinteinen juutalais-kristillinen länsi on potentiaalinen vastarintapesäke globalistiselle ajatustavalle. Siksi sen haittavaikutusta on karsittava siinä määrin, kuin se häiritsee ”kansainvälisten toimijoiden utopian toteutumista”.

Bilderberg-ryhmä

Peter Sutherland on ollut keskeisesti mukana Bilderberg-ryhmän toiminnassa. Se on merkittävä taustavaikuttaja, joka on ottanut aktiivisesti kantaa maahanmuuton ja sen taustalla olevien kehitysnäkymien puolesta.

Hyväksymällä maahanmuuton voidaan valmistua myös edessä olevaan ilmastokatastrofiin. Ilmastonmuutos on näin saanut poliittisen sisällön ja palvelee globaalia Bilderberg-ryhmän toivomaa kehitystä. Siihen liittyen on luotu uudissana ”ilmastopakolaisuus”. Kaikki tämä pohjautuu olettamukseen, että ilmastonmuutos etenee. Ahvio ei siihen usko vaan näkee sen vain eräille piireille poliittisesti tarkoituksenmukaisena toimintana. Tässä ilmastonmuutos on siis saanut poliittisen sisällön ja palvelee globaalia Bilderberg-ryhmän toivomaa kehitystä.

Tähänkin liittyen siis valtavia ihmismääriä voi olla tulossa eikä eurooppalaisilla ole mitään oikeutta torjua heitä. Kaikki on otettava vastaan.

Säätiöiden valta

Ahvio mainitsee eräitä merkittäviä säätiöitä, joissa suuri raha liikkuu: Fordin säätiö, David Rockefellerin säätiö ja Sorosin Open Society –säätiö. Ne ovat olleet taustalla merkittäviä rahoittajia. Niihin johtavat tämän asian ympärillä liikkuvat huomattavan suuret rahavirrat.

Mm. Syyrian opposition kärkihahmoihin kuuluva Bassma Kodmani on aikoinaan työskennellyt Fordin säätiölle.

Kyseessä on suurta globaalia rahaa.  Säätiöiltä tulevia miljardeja käytetään erilaisiin tätä prosessia tukeviin hankkeisiin. Sitä kautta on sysätty maahanmuuttoaallon kaltaiset ongelmat liikkeelle. Kyse on suunnitelmallisesta toiminnasta. Kysyttäessä, miksi näin tehdään, päädytään selitykseen, jonka keskeisenä taikasanana on talouskasvu. Talouskasvu edellyttää laajaa maahanmuuttoa. Näinhän on myös Peter Sutherland todennut.

Barack Obama ja USA, arabikevät

USA ja Barack Obama ovat näissä ympyröissä tiiviisti mukana. Ahvio käsittelee mm. kysymystä USA:n laittomista pakolaisista. Nyt tässä yhteydessä totean vain, että USA - ja Ahvion mukaan varsinkin Barack Obama - on ollut luomassa ns. arabikevättä, millä on yhteys myös Syyrian kriisiin pakolaisvirtoineen.

Arabikevään tapahtumat johtivat M. Gaddafin ja H. Mubarakin vallan kaatumiseen. Libya ja Egypti joutuivat epävakauden tilaan ja käytännössä islamistiradikaalit nousivat vallankahvaan. USA:n vaikutusvallan ohella läntinen eliitti on ollut sponsoroimassa tätä kumousta. Syyriassa se ei ole kuitenkaan onnistunut.

Läntinen eliitti on nyt ollut antamassa ohjeita, miten asioita pitäisi Euroopassa hoitaa. Ahvio näkee kuitenkin tilanteen irvokkuuden, kun samat piirit ovat olleet aiheuttamassa mm. Syyrian kriisiä ja sen synnyttämiä kansainvaelluksia.

Mainita voisin vielä erikseen Libyan, joka on ollut turvapaikanhakijoiden lähtösatamana. Se on joutunut jonkinlaisen vakauden tilasta sekaannukseen ja aiheuttanut monille afrikkalaisille suoraan ja välillisesti taloudellisia ongelmia ja turvallisuusriskin.

Syyriassa lännen tukeman opposition nousu on vienyt maan sisällissotaan. Yhtenä avainhenkilönä oppositiossa on Bassma Kodmani, joka oli mukana vuonna 2012 Bilderberg-kokouksessa (https://en.wikipedia.org/wiki/Bassma_Kodmani). Sitä ennen vuonna 2005 hän työskenteli Kairossa Ford-säätiölle. Syyrian opposition kärkihahmoilla on siis ollut jo kauan yhteyksiä vaikutusvaltaiseen Lännen eliittiin.

 

Bassma Kodmani

Agenda 21

Agenda 21 on Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen toimintaohjelma. Se hyväksyttiin Rio de Janeirossa vuonna 1992. Toimintaohjelmassa paikallisuudella ja kansalaisyhteiskunnan osallistumisella on keskeinen rooli. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Agenda_21.)

Agenda 21 on eräänlainen kattotermi ilmastonmuutoskysymyksiin. Juha Ahvion kanta siihen kuin myös ilmastonmuutoksen väistämättömyyteen on hyvin kriittinen. Hänen mukaansa se on käytännössä globalistinen pyrkimys toteuttaa sosiaalinen ja taloudellinen oikeudenmukaisuus maailmanlaajuisin tulonsiirroin, tulontasauksin ja myös väestönsiirroin. Kun tasataan omaisuutta ja varallisuutta, niin pitää tasata myös väestöä. Populaatiopolitiikka on vahvasti mukana. Väestöä on maapallolla liikaa ja tätä kautta voidaan vaikuttaa siihenkin, esimerkiksi ehkäisypolitiikan keinoin.

Agenda 21:n ohjelma on tällä hetkellä hyvin ajankohtainen asia. Pariisissa alkaa joulukuun alussa YK:n ilmastokokous jossa niputetaan kestävän kehityksen linjauksia. Kannattaa seurata uutisia. Esimerkiksi tällainen sivusto on olemassa: http://ilmasto.org/ilmastokokousblogi.

Ahvio näkee Agenda 21:ssä liikkeen kohti totalitarismia. Lisäksi kaikki rattaat eivät pyöri tuon ohjelman toivomalla tavalla. Väestön siirroissa on toimittu toistaiseksi vain yhteen suuntaan, islamin ehdoilla.

Uskonnot - Miksi islam sopii erittäin hyvin näihin ympyröihin?

Perinteinen islamilainen usko ei tunnusta kansallisvaltioita, ei tunnusta isänmaata. On vain globaali ”islamin uskonyhteisö”. Ei ole mitään kansallisia rajoja. Siinä mielessä se eroaa muista uskonnoista.

Rajat pois –sopii myös islamin agendaan. Samalla on myös toinen seikka. Islam on perinteisesti kristinuskon kovin haastaja ja vihollinen. Globalistit ovat ymmärtäneet sen välinearvon kristinuskon aseman murentamisessa. Liikemaailmalle ja islamille on näin löytynyt yhteisiä päämääriä. Buddhalaisuus tai hindulaisuus eivät sovi samaan tehtävään.

Näkymiä edellisen johdosta

Yllä on mainittu tähän globaaliin kehitykseen vaikuttavia taustavaikuttajia. Heillä on tässä prosessissa tukemaan merkittävät voimavarat. Vihollisena on kansallisvaltioajattelu, patriotismi ja perinteinen kristinusko. Vastakkain ovat kansallinen lainsäädäntö ja ylikansalliset sopimukset. Ahviolle näkymät ovat hyvin pessimistiset.

Ilmastopakolaisuus rinnastuu maahanmuuttoon. Ei ole mitään muuta keinoa kuin toimia niin kuin ilmastoprofeetat sanovat. Maahanmuutossakaan ei ole vaihtoehtoja. ”Rajat auki ja miljoonat sisällä ja sitten toivotaan, että saataisiin hommaa kivasti pyöritettyä.” Jos joku esittää vaihtoehtoja niin jo tulee vasta-argumentteja: ”Se on perustuslain vastaista., se on kansainvälisten sopimusten vastaista, se on perusoikeuksien vastaista, niin ei voi tehdä.” Näissä kuvioissa perusajatus on selvä.

Maahanmuuttoagenda haastaa myös konservatiivisen kristinuskon. Tällä luennolla Ahvio ei anna kristityille ohjeita. Lopussa hän haluaa kuitenkin luoda toivoa: ”Siihen vipuun ei pitäisi mennä, että kuvittelee, että vastarinta olisi turhaa.”

Alla on linkkejä Ahvion blogikirjoituksiin. Niistä kahteen viimeiseen Ahvio kehottaa luennossaan tutustumaan. Ensimmäinen on kirjoitettu luennon jälkeen.

http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/750/islamin_invaasio_eurooppa_ja_kristityt

http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/746/pakolaiskriisin_myota_kasvava_eurooppaan_kohdistuva_isis-islamistinen_uhka_on_todellinen

http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/744/syyrian_pakolaistilanne_maahanmuuttojihadin_valossa

…

LOPUKSI

Olen itse lähinnä traditionalisti ja haluan puolustaa omia kansallisia perinteitämme, pitää kiinni juuristamme. Siksi koen Ahvion nostamat asiat tärkeinä. Näistä kehityssuunnista ja agendoista pitäisi puhua avoimesti. Myös poliittiset puolueet pitäisi panna tiukille, jotta selviäisi puolueiden taustalla olevat todelliset arvot. Mutta valitettavasti niistä nyt vaietaan, mikä puolestaan johtaa perusteettomaan nimittelyyn ja leimakirveiden käyttöön.

Jos luon Ahvion maailmaan hieman etäisyyttä, niin katson, että tästä voi seurata joko dystopia - totalitaristinen ”uljas uusi maailma” - tai sitten se voi olla ihmisille mahdollisuus, avata uudenlaista yhteistoimintaa. Ihmisten eteen voi avautua näkymiä, joihin on sopeuduttava tai ainakin mukauduttava, jotta selvittäisiin. Mahdollisten luonnonkatastrofien myötä ikävätkin asiat ovat mahdollisia ja niiden vastaanottamiseen ihmiskunnalla on oltava henkinen valmius. Ylikansalliset toimivat voivat ottaa vallan niin ulkoisesti kuin myös ihmisten mielissä. Edessä on erilainen kansainvälisyyden täyttämä maailma, jossa turvan tuo ihmisille edelleenkin vain oma lähiyhteisö ja -ympäristö.

Jokainen päättäköön ja uskokoon itse. Olkoonpa kehityssuunta millainen hyvänsä, niin kovilla arvoilla on edelleen langat käsissään. Toivon, että tämänkaltaiset puheenvuorot saavat ihmiset pohtimaan asioita ja tekemään heistä vahvempia.