Aleksandr Pushkinin kotimuseo Arbatilla

Pushkinin kotimuseo sijaitsee Arbatin kävelykadulla numero 53:ssa. Se on hieman sinertävä rakennus, joka pistää kyllä heti ohikulkijoiden silmiin( http://www.pushkinmuseum.ru/?q=node/4 ). Aleksandr Pushkin vuokrasi huoneiston 23. tammikuuta vuonna 1831. Hän asui siellä nuorikkonsa kanssa vajaat viisi kuukautta. Hän purki vuokrasopimuksen toukokuun 15. päivänä ja muutti Tsarskoje seloon. Tuo aika Moskovassa ei ollut hänelle kovin luovaa aikaa. Hän meni kuitenkin tuona aikana naimisiin ja tapasi useita tuon ajan merkittäviä henkilöitä. Aika oli eräänlaista valmistautumista luovaan kauteen.

Museoon voi tutustua virtuaalisesti täällä: http://www.pushkinmuseum.ru/sites/default/files/pano/arbatpushkin/arbatpush.html .

Museo on avattu 18. helmikuuta vuonna 1986, päivänä jolloin parin hääpäivästä tuli kuluneeksi 155 vuotta.

Museo poikkeaa muista kotimuseoista siinä, että se avataan jo kello 10. Minä meninkin sinne heti ovien avattua ja olin sen päivän ensimmäinen vieras. Pois lähtiessäni museoon oli jo tullut yksi koululaisryhmä ja toinen oli tulossa.

Museossa huomaa olevansa aateliston kodissa. Sama arvokkuus huokuu myös työntekijöistä. He kulkevat ryhdikkäinä kuin olisivat läsnä arvoväen tanssiaisissa. Museo on hyvin näkyvällä turistipaikalla ja luulen, että myös kävijämäärä muodostuu turisteista, jotka eivät häntä kovin hyvin tunne. Museo tuo kävijät 200 vuotta vanhaan maailmaan.  Rakennuksessa on kaksi kerrosta, yhdessä kerroksessa on nuoren parin asunto, toinen kerros on omistettu runoilijalle laajemmin.

Viihdyin museossa. Ensiksikin huonekalut olivat todella upeita. Kuvaisin niitä häkellyttävän kauniiksi.  Ne olivat säilyneet pari sataa vuotta ja olivat aivan loistavassa kunnossa. Jotain tuon ajan Venäjästä kertoo sekin, että ne oli rakennettu Venäjällä. Myös kattokruunuja ihailin.

Museossa oli mielenkiintoisia valokuvia, arvokkaita käsikirjoituksia ja kirjaharvinaisuuksia. Mieleen jäi hyvin vanha kappale Jevgeni Oneginista. Museon työntekijä pyysi minua erityisesti kiinnittämään siihen huomiota. Toinen asia, mihin kiinnitin huomiota, oli Pushkinin kirjoitustyyli. Nyt tarkoitan eri naisille osoitettuja kirjeitä.  Hän kirjoitti kauniilla käsialalla ja liitti niihin usein piirroksen. Hän oli taitava piirtäjä. Niidenkin ansiosta hän pystyi hurmaamaan tuon ajan aatelisnaiset. Lermontovin kotimuseota käsitellessäni kuitenkin totesin, että ei Pushkin ole hänen vertaisensa.

Eräässä seinäyksessä oli maalauksia Pushkinin monilukuisista naisystävistä. Olin vielä tuossa vaiheessa museon ainoa vieras ja totesin huoneetta valvovalle työntekijälle, että nämä Pushkinin naiset näyttivät eläneen hyvin pitkäikäisiksi. Hän lisäsi tarinan eräästä runoilijan ihastuksen kohteesta. Tämä oli elossa vielä 1890- ja 1900-lukujen vaihteessa. Hän muisteli tuolloin runoilijaa ja muistikuvat olivat luonnollisesti hyvin eläviä. Tämä muistaakseni jo 90-vuotias aatelisrouva oli muistellut erityisellä lämmöllä Pushkinin puhetyyliä ja hänen äänensä sävyjä. Pushkin lumosi äänen käytöllään kuulijansa. Ei siis ollut mikään ihme, että hänellä oli niin paljon ihailijoita ja rakastajattaria.

Myös Pushkinin vaimo Natalia Nikolajevna tulee museossa esille yllättävässä valossa. Ellen väärin muista, siellä oli jopa eräs hänen tekemä maalauksensa. Paljon kielteisiä huhuja hänestä oli liikkeellä. On täysin ymmärrettävää, että tällainen museo korostaa hänen myönteisiä puoliaan.Huomasin siellä kuitenkin Pushkinin vaimolleen osoittaman, rakkautta huokuvan piirroksen. Kyllä siinä oli tosi kyseessä.

Tarkastelin pitkään museon seinille ripustettuja valokuvia. En ala heistä nyt kuitenkaan kertomaan, koska muistikuvissani saattaa olla puutteita. Puolan kansallisrunoilijan Adam Mickiewiczin Pushkin lienee tavannut Moskovassa, mutta kuitenkin jo 20-luvulla. Yhdessä kuvassa hän kuitenkin näytti olevan. Nikolai Gogolin Pushkin tapasi toukokuussa 1831, mutta se tapahtui Pietarissa.

Suuri taivaaseenastumisen kirkko

On tietysti kerrottava myös Aleksandr Sergejevitshin ja Natalia Nikolajevnan häistä. Pari vihittiin  helmikuun 18. päivänä 1831 Nikitskaja-kadulla sijaitsevassa Suuressa taivaaseen astumisen kirkossa, virallisesti: Храм Вознесения Господня в Сторожах, у Никитских ворот («Большое Вознесение») . Kirkosta saa tarkempia tietoja englanniksi täältä: https://en.wikipedia.org/wiki/Greater_Church_of_the_Ascension. Kirkko sijaitsee Bolshaja Nikitskaja –kadulla. Paikkaa kutsutaan ”Nikitskin porteiksi”.  Kirkon edessä on veistos Aleksandr Sergejevitshistä ja Natalia Nikolajevnasta.

Natalia Nikolajevna ja Aleksandr Sergejevitsh kauempaa kuvattuna

Lähikuva pariskunnasta

Katsoessani kuvia häävieraista silmäni pisti vain yhteen henkilöön: ruhtinas N.B. Jusupoviin (Н.Б. Юсупов 1750 – 1831). Jusupovin palatsi on mainittu ainakin Juri Tynjanovin romaanissa Nuori Pushkin.  Pushkinin perhe asui Jusupovin palatsin vieressä Moskovassa. Ruhtinaasta löytyy tietoa täältä: https://en.wikipedia.org/wiki/Nikolay_Yusupov. Yksi Jusupovin palatsi sijaitsee Bolshoi Haritonjevski pereulok –kadulla lähellä Krasnyje vorota –metroasemaa. Sillä on pitkä historia (lienee 1500-luvulle asti). Nykyisin se on kuitenkin aika surkeassa kunnossa ja on peruskorjauksen tarpeessa. En ole varma, onko kyseessä sama rakennus, jonka luona Aleksandr Pushkin vietti lapsuutensa.  

Minulle on jäänyt epäselväksi, onko se tämä Jusupovin palatsi, jonka lähistöllä Pushkin asui lapsuusvuosinaan.

Pois lähtiessäni kirjoitin pienen viestin vieraskirjaan. Itse asiassa surkea käsialani hävetti. Menin pilaamaan hienon kirjan. Ulos päästyäni pysähdyn Pushkinin pariskuntaa esittävän muistomerkin luo.Kohteliaasti ilmaistuna ei se komea ole, mutta kuitenkin hyvin monet haluavat käydä valokuvauttamassa itsensä sen ääressä. Uskovatkohan he sen tuovan onnea?

Arbatilla sijaitseva Pushkinin pariskunnan patsas, jonka suosiota en ymmärrä.

Tämä on kuvattu metrossa: Pushkin Ukrainassa. Mieluummin kuvauttaisin itseni tässä kuin Arbatin patsaan edessä, mutta tämä ei kiinnosta ketään. Kuvassa oleva nuori nainen ei edes tajua, mikä aarre hänellä on selkänsä takana.