Aluksi
Tässä kirjoituksessa taas hypellään asiasta kolmanteen. Alun
alkuaan halusin kirjoittaa rakkauden osoitukseni Moskovan konservatorion
suurelle konserttisalille, mutta sitten aihe alkoi laajeta. Siitä tässä
ensisijaisesti on kuitenkin kyse. Toiseksi tämä on rakkaudenosoitus
kuoromusiikille. Tässä liikutaan Moskovan konservatorion lisäksi myös Liettuaan
pääkaupungin Vilnan vanhan kaupungin eräässä kirkossa, joka erottuu erityisen
korkeasta kellotornistaan. Suurelta osin keskitytään ruotsalaiseen
kuoromusiikkiin ja säveltäjiin ja tukholmalaiseen sekakuoroon nimeltä Allmänna sången, joka konsertoi syyskuun
lopussa Moskovan konservatoriossa, jossa
olin itse läsnä. Ei unohdeta myöskään venäläistä säveltäjää Alfred Schnittkeä,
jonka syntymästä tulee marraskuussa kuluneeksi
80 vuotta. Lisäksi kaikki te,
jotka inhoatte norjalaisen Ola Gjeilon musiikkia, olkaa varuillanne! Ja kyllä kirjoituksessani
on myös Suomi mukana. Sibeliuksen lisäksi mainitaan Suomen tunnetuimpiin
kuorosäveltäjiin kuuluva Jaakko Mäntyjärvi. Ja tuleepa esille myös
Estonia-laivan uppoaminen. Sen voi ymmärtää, että esille tulee pianisti
Svjatoslav Richterin nimi, mutta mitä hemmetin tekemistä tässä jutussa on Urho
Kekkosella? Tervetuloa tutustumaan, jos kiinnostus ei vielä ole lopahtanut!
…
Moskovan
konservatorion suuri konserttisali on lempipaikkojani. Joskus asuessani
Moskovassa pitemmän aikaa minun oli päästävä sinne lähes viikoittain
kuuntelemaan ja kokemaan jotain konserttia ja nauttimaan yhdessäolosta musiikin
ystävien kanssa. Paikan suuria etuja on ollut halvat lippujen hinnat.
Yläparvelle piippuhyllyn taaimmaisille nurkkapaikoille pääsi joskus tosi
halvalla. Näinpä joskus, että sinne hakeutui jopa ihmisiä ihan lueskelemaan
kurssikirjoja tai romaania. Konsertti oli heille korkeintaan taustamusiikkia
jos sitäkään. Tietysti he tunsivat salin ja osasivat löytää paikan, jossa
valaistus antoi myöten. Mutta tämä on kuriositeettia. Suurin osa yleisöä tuli
konserttiin nauttimaan korkeatasoisesta musiikista. Ja siitä siellä saikin
nauttia. Siellä oli mahdollisuus kuulla ja nähdä kansainvälisiä tähtiä
kohtuuhintaan. Myös suomalaisia suuria nimiä olen päässyt siellä kuulemaan.
Suomessa lippujen hinnat näiden tähtien esityksissä olisivat pilvissä. Muistan
erään tapauksen. Vieraana olivat kapellimestari Paavo Berglund ja solistina
pianisti Olli Mustonen. Salissa oli reiluhkosti vapaita paikkoja, vaikkei sali
toki tyhjältä näyttänyt. Olli Mustosen
nimi ei tuntunut vetävän korkeatasoisiin tähtiesiintyjiin tottuneisiin
moskovalaisiin. Paavo Berglundin tiedän olleen Neuvostoliitossa ja Venäjällä
vakiovieras. Lipun hintaa en nyt muista, mutta naurettavan halvalla tätä
suomalaista huippupianistia pääsin seuraamaan. Ensimmäisessä osassa Mustonen
esitti Sergei Prokofjevin toisen pianokonsertin, joka oli mielestäni
häikäisevän upea esitys. Minua hieman harmitti, kun hän sai suhteellisen
vaatimattomat suosionosoitukset. Ylimääräisenä Mustonen esitti käsittääkseni
hänen oman sävellyksensä, pienen hiljaisen meditaation, josta aistin venäläisen
kirkkomusiikin vaikutusta. Toisessa osassa esitettiin Shostakovitshin sinfonia
(en muista, mikä niistä). Se oli melko pitkä, ja väkeä poistui konsertin
aikana. Alkuosassa se eteni hieman raskassointuisesti ja ehkä yleisö väsyi
junnaavaan tahtiin. Kokonaisuus pysyi kuitenkin hienosti kasassa ja loppuosan
huipennus oli upea. Uskoin väen
poistuneen pääosin pitkän kotimatkan takia. Tämän kerroin vain esimerkkinä,
sillä hyvin monet konservatoriossa kuulemani konsertit ovat jääneet
lähtemättömästi mieleen. Suomalaisista tähdistä olisin voinut kertoa myös Jorma
Hynnisen konsertista. Hynninen oikein hehkui ja ilmiselvästi nautti
esittämisestään.
Noista
konserteista muistan salin seinille ripustetut säveltäjäkuuluisuudet. Konsertin
alkua odotellessani niitä katsellessani yritin arvuutella heidän nimiään.
Kaikki taisin tuntea, parin kuvan kohdalla muistan empineeni. Ja täytyy vielä
mainita ne väliajat. Ryntäsin aina levynmyyjien pöydän ääreen. Siellä tein
joskus upeita löytöjä. Kyse oli 2000-luvun vaihteessa eli kyse oli cd-levyistä.
Tuolloin ostamistani levyistä nykyisin arvostan eniten Alfred Schnittken
musiikin levytyksiä ja erästä armenialaisen kirkkomusiikin levyä.
 |
| Konsertin mainos |
Kävin
hiljattain Moskovassa yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Olin luonnollisesti
varannut yhden illan myös konservatoriolle. Suuressa salissa oli syyskuun 29.
päivänä vuosittaisen kuoromusiikkifestivaalin avajaiskonsertti. Mikäs sen
hienompaa, sillä olen itse kuoromusiikin ystävä! Laulanhan itsekin eräässä kuorossa.
Tässä konsertissa oli kaksi esittäjää. Ensimmäisessä osassa esiintyi
ruotsalainen vieras: sekakuoro Allmänna
sången . Toisessa osassa oli kuorona Moskovan
konservatorion kamarikuoro, joka koostui nuorista laulajista. Kuoron rooli
oli kuitenkin olla sivuosassa. Mukana esityksessä oli uutta musiikkia esittävä
kamariorkesteri ja neljä solistia: georgialaissyntyinen jazzlaulaja
kontra-altto Eteri Beriashvili,
kontratenori Oleg Bezinskih, tenori Aleksei
Tatarintsev ja basso Vladimir Baikov.
Eteri Beriashvili on tosiaan niittänyt mainetta ennen muuta
jazzlaulajana (ks. esim. http://www.youtube.com/watch?v=YsZInjjwrME
). Ja onhan hän myös esiintynyt mm. itse kitaristi Al Di Meolan kanssa. Hän oli
siis aika yllättävä valinta tämänkaltaiseen moderniin klassiseen musiikkiin.
Muut solistit ovat moskovalaisen Novaja
operan solisteja.
Kyseessä oli
uusi ja itse asiassa kovin mielenkiintoinen sovitus Alfred Schnittken (1934-1998)
kantaatista Tohtori Johann Faustin tarina
”Olkaa järkevät ja valppaat”, jota alun perin ei ole sävelletty
orkesterille. Kantaatti esitettiin saksaksi, mutta skriinillä esiintymislavan
takan näkyi paitsi esitykseen sopivaa kuvitusta, myös tekstien venäjännös.
Kyseessä on esitteen mukaan eräänlainen Schnittken tuotannon ”kulttisävellys”.
Kantaatti on
säveltäjän luonnehdinnan mukaan eräänlainen ”negatiivinen passio”. Evankelistan
tapaan siellä on kertoja, ja Kristuksen roolin korvaa Faust.
En aio nyt
käsitellä tätä esitystä kovin yksityiskohtaisesti, vaikka se olikin konsertin
selkeä päänumero. En täysin jaksanut keskittyä
esitykseen, sillä jouduin välillä vilkuilemaan kelloa. Minun oli nimittäin ehdittävä
junaan. Kokonaisuutena sovitus oli vaikeaselkoisuudestaan huolimatta
loppuhuipennuksineen upea kokemus. Varsin poikkeava ja siksi juuri hieno
valinta oli jazzlaulaja Eterin käyttö
solistina. Muutkin solistit olivat hyviä, mutta kontratenorin äänestä en
pitänyt. Olen viime aikoina alkanut vieroksua näitä naisen äänellä laulavia
miehiä. Tekisi mieleni käyttää erästä halventavaa ilmausta, mutta jätän
käyttämättä. Lyömäsoitinten käyttö teki vaikutuksen. Sävellyksen valintaan
vaikutti luonnollisesti se, että nyt vietetään kai Alfred Schittken syntymän
80-vuotisjuhlavuotta. Pidän kovasti hänen musiikistaan. Nämä kuoroesitykset
eivät kuitenkaan ole minulle hänen tuotantonsa mielenkiintoisinta antia.
 |
| Alfred Schnittken kantaatin esitys |
Sen sijaan minulle
paljon kiintoisampaa on kirjoittaa ruotsalaisen Allmänna Sången –kuoron esityksestä. Onneksi kuoro oli
mahdollisesta kansainvälisestä painostuksesta huolimatta saapunut Moskovaan.
Totean heti
alkuun kriittiset kommenttini, jotta lopussa voin hieman vapaammin hehkuttaa kuoron parhaita puolia. Kuoron
ohjelmisto oli mielestäni turhan raskas ja vaikeatajuinen. Modernit sävellykset
eivät mielestäni saavuttaneet yleisöä. Ammattitaitonsa kuoro kuitenkin osoitti,
mitä se lienee halunnutkin. Ja tähän tärkeään esiintymiseensä kuoro näytti
valmistautuneen tosi hyvin.
Totta kai
kunnianhimoinen kuoro haluaa osoittaa omaa laadukkuuttaan, mutta olisin
kaivannut ohjelmistoon kuitenkin jotain perinteistä ruotsalaista kuorolaulua,
kuten ”Ack Värmeland du sköna” tai ”Vem kan segla för utan vind” tai ”Och
flickan hon går i dansen” (”On neidolla punapaula”; joka taitaa kai alkuaan
olla saksalainen). Jos tällaista olisin ehdottanut, niin ehkä minut olisi
naurettu pellolle.
Konsertin alku ei kuitenkaan ollut raskas, vaan oikein reipas
ja yllättävä. Osa laulajista oli parvella tai muualla yleisön joukossa
solisteina. Muu kuoro tuli lavalle yleisön takaa. Kyseessä oli siis eräänlainen
kuoron lavalletulolaulu. Se toki teki vaikutuksen eriskummallisine
solistiosuuksineen. Kyseessä oli Karin Rehnqvistin
sävellys I himmelen. Sävellyksessä käytettiin muinaisruotsalaista kulning-tekniikkaa. Tällaista laulutapaa on käytetty eräissä
Ruotsin maakunnissa ja Norjassa. Se oli jonkinmoista kovaäänistä karjankutsuhuutoa,
muistutti hieman joikua. Aikoinaan esimerkiksi vuoristoseudulla paimentytöillä oli tapana kulningin avulla kutsua eläimiä ja pelotella pois susia ja muita
villieläimiä. Siihen voi tutustua vaikka täällä: http://www.youtube.com/watch?v=hyfdkvvzyzQ. En tiennyt tällaisesta laulutyylistä ennen
konserttia yhtään mitään. Upeasti kuoron solistit sitä tekniikkaa käyttivät.
Itse asiassa yksi rehevästi kulningia ”joikaava” solisti oli miltei vieressäni.
Hänestä en saanut napsittua valokuvaa, mutta yksi kuva minulla eräästä
solistista kuitenkin on.
 |
| Konsertin avajaiskappaleen yksi kulning-solistikaunottareista |
Ohjelman mukaan nimenomaan Karin Rehnqvist on yhdistänyt tätä ikivanhaa tekniikkaa omaan
persoonalliseen nykyaikaiseen sävelkieleensä. On paljolti hänen ansiotaan, että
tämä laulutyyli on noussut taas suosioon.
Minun on viivyttävä tässä ensimmäisessä laulussa hieman
pidempään. Löysin nimittäin kirjastosta suomalaisten naiskuorojen huippuihin
kuuluvan kuoron Akademiska damkören Lyran
cd-levyn nimeltä I Himmelen. Samainen
laulu on siis koko levyn nimiraita. Kulning-tekniikasta ei levyn johtaja Kari
Turunen kerro sanaakaan. Sen sijaan sain
kappaleesta oivaa lisätietoa:
”
Varsinaisesti laulu pohjautuu vanhaan ruotsalaiseen kansankoraaliin, joka
keinuu teoksen pohjana muuttumattomana…. Kansanmusiikin vaikutus on kuultavissa
ennen kaikkea sopraanosolistien rekisterin käytössä ja fraseerauksessa.”
Yllä mainitun
helsinkiläiskuoron esitykseen voi tutustua youtubessa täällä: http://www.youtube.com/watch?v=E9Wf2_FLZAU
. Äänityksessä on tietysti omat ongelmansa, mutta kyllä konservatoriossa
ruotsalaiskuoron esitys kaikui elinvoimaisempana ja raikkaampana.
Laulun sanoja
myöhemmin tutkiessani koin yllätyksen. Niihin voi tutustua täältä. Odotin jotain karjankutsumisrituaalia, mutta vastaani tulikin aivan muuta. Olen rohjennut lainata ne yllä mainitun kuoron I Himmelen -levyltä. Levy on mainio, suosittelen lämpimästi.
Siellä konsertissa tämä ensimmäinen kappale loi suuria osoituksia.
Valitettavasti tämän jälkeen alkoi raskaampi osuus. Ohjelmisto koostui lähes
kokonaan ruotsalaisten säveltäjien tuotoksista. Oli siellä yksi nuoren 1981
syntyneen slovenialaisen naissäveltäjän (Nana
Forte) tuotos, joka oli ehkä kaikkein vaikeaselkoisin ja yleisö tuntui
olevan aivan pihalla. Toinen ei-ruotsalainen säveltäjä oli suomalainen Jaakko
Mäntyjärvi. Häneltä kuultiin latinankielinen Canticum Calamitatis Maritimae, joka pohjautui Estonia-aluksen
uppoamiseen liittyvään uutisointiin. Sanat on otettu yleisradion
latinankielisistä uutisista, jotka kertovat onnettomuudesta. Sävellys
muistuttaa sielunmessua onnettomuuden uhreile.
Kovin vieraaksi se minulle siellä konservatorion massiivisessa hallissa
jäi, eikä yleisökään tainnut siitä kovasti nauttia, vaikka esitys olikin korkeatasoinen
ja vaativa. Se olisi vaatinut intiimimmän tilan. Myöhemmin tutustuin
sävellykseen youtuben kautta ja aloin pitää siitä. Linkit ovat juttuni
loppuosassa.
Tässä lisää kuoron ohjelmistoa ja säveltäjänimiä:
-
Gösta Nystroem (jonka laulua en
venäjännöksestä ”Гольфины” pysty valitettavasti tunnistamaan),
-
David
Wikander (Kung Liljekonvalje; King Lily of the Valley),
-
Andrea
Tarrodi (Ljuset),
-
Hans
Ula Ericsson (Under Linden ).
Loppuhuipentumana oli Ruotsin ehkä tunnetuimman säveltäjän
Hugo Alfvenin Herman Säthenbergin sanoitukseen tehty Aftonen (Evening; Ilta). Se oli oikein kaunis sävellys ja kruunasi
hienosti ruotsalaisen kuoron konserttiosuuden.
Vaikka moitinkin ohjelmistoa vaikeaksi, se osoitti kuitenkin Allmänna sången –kuoron olevan tasoltaan
huippuluokkaa. Toistan vielä saman, mikä yllä tuli jo
todettua. Kuoro tuntui keskittyneen esitykseensä huolella ja selvisi siitä
mallikkaasti.
 |
| Allmänna Sången |
Kuoron
solistit olivat korkeatasoisia, laulutunneilla on muistettu käydä aktiivisesti.
Mielestäni miesäänet jäivät hieman liikaa taustalle, ei kuitenkaan niin paljon
kuin pelkäsin. Ehkä tämä on kuitenkin vain minun ennakkoluuloani. Olihan
sentään Mäntyjärvenkin sävellyksessä mies solistina. Hyvin usein sekakuoroissa
miehistä tulee vain taustahyrisijöitä.
 |
| BRAVO, Maria! |
Kuoron
johtajana toimii Maria Gundorina. Hän on kotoisin Venäjältä ja hänen ystäviään
ja tuttaviaan oli yleisön joukossa runsaasti. Sen osoitti ne runsaslukuiset
kukkakimput, jotka hänelle esitysten välillä ojennettiin. Kuoron nettisivujen
perusteella hänet on valittu kuoron johtajaksi vuonna 2009. Sen sijaan, kun
etsin youtubesta kuoron esityksiä, johtajana oli aina joku toinen henkilö,
vaikka nauhoitukset oli tehty tällä vuosikymmenellä. Minun täytyy antaa Maria
Gundarevalle TÄYSI tunnustus. Kaikesta näkee, että kyseessä on huippuluokan
kuoronjohtaja, jonka loistava ura on vasta alullaan. Kukkakimppunsa hän on
varmasti ansainnut. Kaikesta näkee, että hän on kyennyt luomaan kuoroon hyvän
yhteishengen. Kaiken lisäksi hänestä huokui jonkinlainen vaatimattomuus, mitä
itse oman kokemukseni pohjalta kuoronjohtajalta kaipaisin. Kuoron pitäisi olla
pääosassa, ei sen johtajan.
Ylimääräinen
numero hiljensi sitten salin pyhään tunnelmaan. Se oli Ave
Maria (Богородице Дево,
радуйся ; Rejoice,
O Virgin Bogoroditse devo) Sergei Rahmaninovin Vigiliasta (opus 37). Kuoro
lauloi sen upean herkästi hiljentyen sen sanomaan ja – mikä tärkeintä – täysin
ulkoa. En nähnyt kenenkään katsovan nuotteja.
 |
| Loppukumarrus |
Esityksessä
tapahtui yksi mitätön välikohtaus, johon minä kiinnitin huomiota, mutta se
todennäköisesti jäi suurimmalta osalta yleisöä huomaamatta. Takarivissä seisova
mieslaulaja sai kesken esityksen yskänkohtauksen. Hän kääntyi sivulle, osin
taaksepäin, yski aikansa ja jatkoi sitten laulamistaan. Kappaleen loputtua hän
jatkoi yskimistään. Luultavasti kurkku siitä selkeni, koska tapaus ei toistunut.
…
 |
| Jean Sibelius konservatorion lämpiössä. Presidentti Urho Kekkosen lahjoitus. |
Konservatorion
aulassa nautin olostani. Siellä vain kävelen edestakaisin ja tunnen olevani
kuin kotonani. Ohessa esittelen kaksi konservatorion tiloihin sijoitettua
patsasta: Jean Sibeliuksen ja pianistimestari Svjatoslav Richterin. Sibelius
oli minulle tuttu ennestään, Richterin upean pystin näin nyt ensi kerran.
 |
| Svjatoslav Richter, tekijänä Ernst Neizvestnyj |
,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
Nyt siirryn yllättäen Liettuaan, mikä monesta saattaa tuntua
oudolta. Haluan antaa hieman vertailukohtaa Allmänna Sången –kuoron esitykselle
ja esitellä erään toisen ruotsalaiskuoron konsertin. Kyseessä on selkeästi tasoltaan
vaatimattomampi kuoro, mutta tämä vertailu osoittaa paitsi ruotsalaisen
kuoromusiikin tason, myös sen, mitä hyvin valittu ohjelmiston valinta voi saada
aikaan.
Tämä tapahtui Liettuassa Vilnan yliopiston tuomiokirkossa
toukokuussa 2013. Kuoro oli tuolloin myös Ruotsista, pienestä Östersundin
kaupungista. Se oli sekakuoro johtajanaan
Henry Åkerlund.
Kirkko sijaitsee aivan vanhan kaupungin keskellä. Se on
rakennettu alun perin jo 1400-luvulla, mutta on entisöity barokkityyliin
1700-luvulla. Nimeltään se on Pyhän Johanneksen kirkko (The Church of St.
Johns, liettuaksi: Vilniaus Šv. Jono
Krikštytojo ir Šv. Jono apaštalo ir evangelisto bažnyčia). Tällaisia kuorojen kannalta akustiikaltaan
hienoja kirkkoja on Vilnassa useita.
 |
| Yliopiston pohjoismaidsn filologian opiskelijoiden tekemä esite kuoron konsertista |
Östersundin kuoroa ei
kannatakaan verrata Allmänna
Sången –kuoroon. Se on eräänlainen keskitason pikkukaupunkikuoro. Ei sillä ole
koskaan mitään mahdollisuuksia päästä esiintymään Moskovan konservatorion
suureen saliin. Tuskinpa sen laulajilla on samaa määrää lauluopintoja takanaan.
Konsertti ei ollut kuitenkaan huono, mikä vain todistaa Ruotsin kuorojen
korkeasta tasosta. Puutteita yhteissoinnussa tietysti oli runsaasti. Kuoron
pelastus oli kuitenkin ohjelmisto. Se oli taiten valittu ja tuntui sopivan kuorolle
ja kirkon akustiikalle. Oli hyvin valitettavaa, että konsertissa oli kovin
vähän yleisöä. On tapana sanoa ”kourallinen”, minusta tuntuu, että siellä oli
sitäkin vähemmän. Kuoro kuitenkin pani parastaan ja jätti ainakin minulle
itsestään ihan suhteellisen positiivisen kuvan. Kuoron ongelma oli miesäänet.
Ne olivat lievästi sanottuna heikohkoja, mutta osin tämä tunne johtui erityisen
vahvoista naisäänistä. Varsinkin kuoron upeat sopraanot lumosivat minut täysin.
Selvitän hieman kuoron ohjelmistoa. Jokaista ohjelmanumeroa
en voi kommentoida. Kommentoin, mitä
muistan. Kuoron ideana oli esittää musiikkia eri pohjoismaista ja Baltiasta.
Islannista ei tainnut olla yhtään edustajaa. Tässä onluettelo säveltäjänimistä:
John Höyby, Egil Hovland, Knut Nystedt,
Ola Gjeilo, Nils-Erik Fougstedt, Arvo Pärt, Konstantinas Ciurlionis, Rihards
Dubra, Mikael Carlsson, Nils Lindberg, David Wikander, Wilhelm Peterson-Berger,
Oskar Lindberg.
Ciurlionis oli
mukana Liettuan edustajana. Hänen säveltämänsä Kyrie osui kyllä minun sydämeeni. Konsertin paras esitys oli amerikkalaistuneen
norjalaisen kuorosäveltäjän Ola Gjeilon Ubi
Caritas. Hän muistuttaa hieman
nykypäivän muotisäveltäjää Eric Whitacrea. Hänen sävellyksissään on kauniita
sointuja, mutta sisällöltään ne ovat monien mielestä tyhjänpäiväisiä. Gjeiloa
löytyy kyllä Youtubesta riittämiin. Suosittelen tutustumista. Minulle Ubi Caritas on hieno sävellys ja
erityisen vaikuttavasti se soi Östersundin kuoron laulamana. Norjalaisen Egil Hovlandin Karin Boyes
aftonbön oli myös kaunista
kuoromusiikkia ja sopivan helppoa pikkukaupungin kuorolle. Viroa edustaneen
Pärtin Bogoróditse Djévo on tietysti
jo klassikko, eikä se huonolta kuulostanut Östersundinkaan kuoron
laulamana. Suomalaista säveltäjäkuntaa
edusti Nils-Erik Fougstedt, jonka sävellyksestä muistan vain, että se oli
kauniisti soiva pikkusävellys. Tanskaa edusti John Höybye (Marssol).
Norjalaisen Knut Nystedtin Peace I
leave with you oli muistaakseni
hieman vaikeammasta päästä . Latvialaisen Rihards
Dupran Pater Noster oli hieno
sävellys, niin kuin aina latvialaisilla. Sitten oli vielä ruotsalaiset Mikael
Carlsson ja Nils Lindberg, joiden sävellyksistä en nyt saa minkäänlaista
mielikuvaa.
Yksi sävellys oli molempien kuorojen ohjelmistossa. Se oli ruotsalaisen
David Wikanderin sävellyksen Kung Liljekonvalje . Siinä pääsi
östersundilaisten hienot korkeat naisäänet hehkuttamaan. Kyseessä on kaunis yksinkertainen laulu. Toki edellisestä esityksestä on jo pitkä aika,
mutta kyllä östersundilaiset tuntuivat pärjäävän siinä missä tukholmalaisetkin.
Vaikutuksensa on varmaan myös akustiikassa.
Wilhelm Peterson-Bergerin
Killebukken oli reipas
piristävä välikappale. Se olisi sopinut
myös Allmänna Sången –kuoron konsertin piristeeksi. Viimeisenä esitettiin Oskar Lindbergin Pingst, joka sopi hyvin loppuun. Sain konsertin aikana nauttia myös
ihastuttavan sopraanosoolon, mutta en valitettavasti muista, minkä sävellyksen
yhteydessä.
Oli tuolloin hyvin valitettavaa, että pienen ruotsalaisen
Östersundin kaupungin kuoro piti
konsertin Vilnan yliopiston hienoakustisessa tuomiokirkossa mitättömän pienelle
yleisölle. Kuoro ei liene maan maineikkaimpia, mutta hienosti laaditulla
ohjelmistolla oli saatu hyvä kokonaisuus ja lopputuloksena oli nautittavaa
kuoromusiikkia. Miesäänet oli kuoron
jonkinlainen murheenkryyni, mutta ei sen väliä, kun kuoron sopraanot siinä
akustiikassa sointuivat aivan ihanasti eikä moittia voi alttojakaan. Kuten yllä
jo totesin, sekakuoroissa miesäänillä on ongelmia, varsinkin noissa pikkukaupunkien
kuoroissa. Useinhan saattaa olla niin,
että juuri ne naiset (puolisot) vetävät miehensä kuoroihin mukaan, eikä heillä
ole yhtä hyviä laulajanlahjoja. Monen mielestä taidan puhua palturia, mutta
tässä se on helppo tehdä, kun kukaan ei ole vänkäämässä vastaan.
…..
Tähän loppuun olen valinnut hieman linkkejä ja laulujen
sanoja. Yllä olen jo muutaman linkin laittanut. Nyt niitä tulee lisää.
Valitettavasti kovin laadukkaita Allmänna Sången –kuoron esityksiä ei
youtubesta löydy, mutta laitan yhden kuitenkin mukaan. Kuoroa johtaa kuitenkin
aivan toinen henkilö . Spotifysta löytynee halukkaille musiikkia, mutta siihen
en nyt puutu.
Alkuun olen valinnut Hugo Alfvenin laulun Aftonen . En tuntenut sitä ennen Moskovan matkaani. Nyt se on yksi
suosikkilauluistani. Tässä sen upea lyriikkaa
Skogen står tyst, himlen är klar
Hör, huru tjusande vallhornet
lullar
Kvällssolens bloss sig stilla
sänker
Sänker sig ner uti den lugna,
klara våg
Ibland dälder, gröna kullar
eko kring nejden far.
Esittäjäksi valitsen tällä kertaa lauluyhtyeen lauluyhtyeen The Real Group. Aftonen löytyy levyltä Stämning:
Esityksistä oli todella runsauden pulaa. Tästä esitykestä
löysin kaipaamaani herkkyyttä.
Seuraavana on vuorossa David Wikanderin Kung Liljekonvalje, joka oli siis molempien konserttien ohjelmistossa.
Esittäjänä on Kammarkören Tukholmasta johtajanaan Eric Ericsson. Gustav Frödingin hieno sanoitus löytyy
linkistä:
Seuraavana Allmänna Sången esittää Hans-Ola Ericssonin Under Linden, solistina Ingrid Jernstedt:
Jaakko Mäntyjärven sävellyksen Canticum Calamitatis Maritimae esittää mielestäni parhaiten kamarikuoro Cor Cantiamo Pohjois-Illinoisin yliopistosta:
Östersundin kuoron ohjelmistossa oli Oskar Lindbergin
sävellys Pingst. Sen tässä esittää S:t Jacobs Ungdomskör Tukholmasta:
Vertailun vuoksi laitan Ruotsin kamarikuoron esityksen,
koska en osaa päättää, kumpi on parempi.
Seuraava linkkil on Sergei Rahmaninovin Ave Maria
(Bogoroditse Devo):
Lopuksi vielä Ola Gjeilon Ubi Caritas sanoituksen kera (latinaksi ja ruotsiksi)
Ola Gjeilo:
Ubi caritas
Ubi caritas et amor, Deus ibi est.
Congregavit nos in unum Christi
amor. Exsultemus et in ipso jucundemur. Timeamus et amemus Deum vivum.
Et ex corde diligamus nos sincero. Ubi caritas et amor, Deus ibi est. Congreavit nos in unum Christi amor
Amen.
Där barmhärtighet och kärlek är, där är Gud. Kristi
kärlek ha samlat oss till ett. Låt oss fröjdas och vara glada i honom. Låt oss
frukta och låt oss älska den levande Guden. Och må vi älska varandra med ett uppriktigt
hjärta. Där barmhärtighet kärlek är, där är Gud.
Amen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti