 |
| Hannu Taanila |
Hannu Taanilalla
on tapana järjestää Keravan kirjastossa keskustelutilaisuuksia otsikolla Taanilan tunti. Keskiviikkona 17. syyskuuta Taanilan vieraana
oli Venäjä-tuntija suurlähettiläs Heikki
Talvitie. Olisin mielelläni mennyt paikalle kuuntelemaan, mutta Kerava on
kovin kaukana asuinpaikastani ja muitakin esteitä sattui tuolloin olemaan.
Onneksi Arhi Kuittinen nauhoitti
tilaisuuden ja latasi sen Youtubeen. Se
on katsottavissa täällä: http://www.youtube.com/watch?v=Ks0OUEop388
. Kuittinen on myös kirjoittanut mallikkaan johdannon ja esitellyt vieraan,
joten en viitsi sitä toistella. Hänellä on lyhyt esittely myös blogissaan http://finnsanity.blogspot.fi/2014/09/heikki-talvitie-ja-hannu-taanila-venaja.html
. Olen sieltä lainannut yhden valokuvan.
Tässä on tarkoitukseni esitellä joitain olennaisia kohtia
haastattelusta. Jonkin verran olen myös itse kommentoinut Talvitien näkemyksiä.
Kaiken tietysti voi kuulla itse. Alun perin halusin kerätä haastattelun
ydinkohtia. Loppujen lopuksi siitä tuli aika pitkä. Tämä oli minun tapani
työstää tätä tärkeää keskustelua. Toivottavasti se auttaa myös muita.
Keskustelu oli hyvin antoisa ja läpi haastattelun tuli esiin
mielenkiintoisia näkökulmia ja väliin rohkeitakin kantoja, joita Suomen
riippumattomana pidetty yleisradio ei tohdi tuoda esiin. Ja jos tohtiikin, niin
kiirehtii heti monen ”asiantuntijan” suulla torjumaan kannat ja tuomaan
korostetusti esille EU- ja amerikkalaismielistä ”toista totuutta”.
On erittäin tärkeää, että tutustutaan erilaisiin kantoihin
ja käsitellään asioita monipuolisesti. Yleisradion, MTV:n ja muun suomalaisen
median uutisointi on keskittynyt yksipuolisen EU-kannan esilletuontiin. Taustat
huomioonottavaa lähdekritiikkiä ei tunnu olevan. Epävarmoja lähteitä ei aseteta
kyseenalaiseksi. Näin Yleisradio antaa ymmärtää, että ”Venäjä on valmistellut
Krimin valtaamista jo yli kymmenen vuotta” tai että ”pian oltaisiin myös Suomi
valtaamassa”. Lisäksi Venäjää ymmärtävät mielipiteet leimataan helposti ”trolleiksi”. Yleisradiossa pyörii valitettavan
ammattitaidotonta porukkaa. On tärkeää tuoda vastapainoksi esiin erilaisia
kantoja.
Olen itse asiassa Venäjän median kautta päässyt selville
myös monista kriittisistä äänistä myös Euroopan unionin sisällä. Näiden
kantojen esilletuontia suomalainen media välttelee. Esimerkkinä voisin mainita
vaikka Tshekin kriittiset kannat.
Haastattelun aluksi Talvitie selvittää hieman taustoja
Ukrainan tapahtumille ja Venäjän toiminnalle. Tämä johdantopuhe on mielestäni
erinomainen. Se pitäisi jokaisen Ukraina-uutisia seuraavan tietää. Talvitie viittaa
Etelä-Ossetian konfliktiin, Venäjän ja
Georgian sotaan sekä Kosovon itsenäistymiseen Serbiasta. Kosovon itsenäistymistä vuonna 2008 perusteltiin
sillä, että se oli kokenut sortoa Serbian alaisuudessa. Kosovon kysymys
osoittaa monien mielestä kaksoisstandardien olemassaolon maailmanpolitiikassa,
koska vastaavana pidetty Krimin irtautuminen Ukrainasta on torjuttu.
Olen valinnut haastattelusta reilut kymmenen mielenkiintoisena
pitämääni kantaa ja kohtaa. Muutamaan kohtaan olen laittanut myös oman
kommenttini.
 |
| Heikki Talvitie |
1)
Mitä Hruštšev lahjoitti ja kenelle?
Talvitie toteaa, että huoli Krimillä sijaitsevan
Sevastopolin laivastotukikohdan turvallisuudesta kärjistyi Maidanin tapahtumien
laajentuessa. Kun Ukrainasta hävisi järjestys kokonaan, niin Sevastopolin
ongelma pystyttiin ratkaisemaan. Toki asiaa oli valmisteltu, koska Sevastopolin
asema oli koettu uhaksi jo aikaisemmin Viktor Juštšenkon ollessa Ukrainan
presidenttinä vuosina 2005 - 2010. Kun Janukovitš voitti vaalit vuonna 2010,
asia tuntui olevan järjestyksessä, mutta
Talvitien sanoin ”kun anarkia Maidanilla alkoi, niin se merkitsi sitä,
että Sevastopolin turvallisuus hävisi kokonaan.”
Mielestäni mielenkiintoisimman asian Talvitie kertoi Nikita
Hruštševista. Samaan aikaan kun hän
lahjoitti Ukrainalle Krimin niemimaan, hän ”antoi Kazakstanille koko sen
ylätasangon, jonka Pietari Suuri oli valloittanut ja tänä päivänä tällä
ylätasangolla on koko Venäjän avaruussysteemi”. Talvitie tarkoittaa
Baikonurin avaruuskeskusta, jossa
sijaitsee Venäjän avaruusjärjestön avaruusalusten laukaisukeskus.
Kyseessä on Wikipedian mukaan maailman vanhin ja suurin avaruuskeskus. Talvitie
jatkaa:
”Minusta ei voi
ajatella niin, että Kazakstan yhtäkkiä sanoisi, että nyt vaan lähdette pois.
Nazarbajev on viisas mies, mutta mitä Nazarbajevin jälkeen tulee. Voidaan
odottaa aika tavalla tämänkaltaisia kriisejä.”
Kommenttini:
Ehkä USA kiinnittääkin seuraavaksi huomionsa Kazakstaniin. Nursultan Nazarbajev on ollut maan
presidenttinä vuodesta 1991 eli itsenäistymisestä lähtien. Hän on nyt
74-vuotias (synt. vuonna 1940). Vallanvaihto tapahtuu lähitulevaisuudessa. En
ole seurannut paljoakaan Kazakstanin tilannetta, mutta Nazarbajevin jälkeen
voivat vainotuiksi joutuneet toisinajattelijat nousta jälleen poliittisille
barrikadeille ja konflikteja on odotettavissa. Yhdysvaltoja kiinnostavat
ainakin maan öljykentät.
2)
Itä-Ukrainan merkitys Venäjälle
Lyhyessä
lisäyksessään Talvitie kommentoi hieman myös Itä-Ukrainan merkitystä Venäjälle:
”Lisäksi Itä-Ukrainassa on valtava sotateollisuus, joka työskentelee Venäjälle
ja joka on Venäjälle aivan välttämätön.” Tätä en pysty kommentoimaan. Luulin
itse, että sillä on Venäjälle vain vähäinen merkitys.
3)
Kaikki
valehtelevat ja provokaattoreita riittää
Talvitie korostaa, että ei kannata uskoa mitä tahansa
propagandaa. Annetaan ymmärtää, että kukaan ei halua taistella ketään vastaan,
ei varsinkaan oman maan kansalaisia tai veljeskansaa vastaan. Kuitenkin
taisteluja käydään. Vastustajia vain nimetään milloin ”fasisteiksi”, milloin
”terroristeiksi”. Euroopan unionikaan ei halua osallistua sotaa, mutta haluaa
kuitenkin Ukrainan Euroopan unionin jäseneksi. Myös USA on ollut Talvitien
mukaan CIA:ta myöten mukana Ukrainassa jo Maidanin tapahtumista lähtien.
”Kaikki valehtelevat niin että korvat heiluu ja Suomen lehdistö on kykenemätön
hankkimaan senkaltaista tietoa, jolla tekisi jotain operatiivisesti…”
Yleisökysymykseen Talvitie selventää kantaansa. Kanta on
mielestäni yllättävän raju:
”Yhdysvallat on koko
Kiovan kuvion takana. Siellä on CIA ym. … mutta ei sotilaita, koska he
eivät todellakaan halua ruveta venäläisten kanssa sotimaan.” (miksi eivät
halua, siitä alempana)
Kyyninen lisäys on tämäkin: ”Porošenko ei halua taistella omia
kansalaisiaan vastaan, vaan hän taistelee terroristeja vastaan, joita hän on
tuhonnut jo 2 ja puoli tuhatta.”
Kukaan ei halua sotaa, mutta kaikki sotivat tai kärjistävät
ilmapiiriä. Talvitie tiivistää osoittaen tilanteen ristiriitaisuuden. Hänen
mukaansa on kauhean paljon
provokaattoreita, jotka haluavat, että tilanne kärjistyisi.
Samassa yhteydessä verrataan Ukrainan kriisiä I
maailmansotaan, joka sai alkunsa naurettavan vähäpätöisestä asiasta. Talvitie
korostaa, että ihmiset eivät ole oppineet menneisyyden sodista mitään.
4)
Suomella ei ole omaa Venäjän politiikkaa
Suomen ja Venäjän
suhteiden viimeaikainen kehitys sai aikaan pitkän vuodatuksen. Kehityshän on
ollut Kekkosen ajoista lähtien surkeaa. Talvitie ylistää Kekkosta, joka loi
suhteet aivan päätöksenteon ytimiin. Ministeritaso ei riittänyt, vaan piti
mennä NKP:n politbyroohon asti. Tämä oli hyvien suhteiden edellytys. Nykyisin
ministerit ja ministeriöiden virkamiehet välttelevät kontakteja. Suhteet ovat
siis täysin tyrehtyneet. Pääministeri A. Stubb toteaa jossain yhteydessä, että Suomen
ja Venäjän suhteet ovat ”mutkattomat”. Tämä moniselitteinen sana aiheuttaa
salissa naurunpurskauksia.
Monesti vähätellään Kekkosen toimia, mutta esimerkiksi
ETYK-kokouksen aikoihin Suomi oli itsenäinen ulkopoliittinen toimija. Suomi
käytti tilannetta hyväkseen ja Suomea kuunneltiin. On täyttä pötyä väite, että
Kekkonen olisi ollut Neuvostoliiton ohjauksessa. Monet faktat kertovat aivan
päinvastaista. Talvitien mukaan Kekkosen aikaan Suomi oli suvereeni valtio, Euroopan unionissa me olemme hyvin pieni
tekijä.
Nykyisin Suomella ei ole enää omaa Venäjä-politiikkaa. Hannu Taanila kertoi esimerkin Paavo Lipposen
Yhdysvaltain vierailusta. Kun USA toivoi, että Suomi voisi laajan
Venäjän-tuntemuksensa ansiosta toimia välittäjänä USA:n ja Venäjän välillä,
Lipponen joutui toteamaan, että ”Suomella ei ole enää omaa Venäjän
politiikkaa”.
Talvitie luonnehtii EU:n ja Suomen suhteita leikkisästi
ottamalla esimerkin Pekka Töpöhännästä.
Olen kyllä hänestä joskus lapsena kuullut, mutta en valitettavasti tällä
hetkellä tiedä kirjan sankareista yhtään mitään. Onneksi netistä saa vähän
apua: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_T%C3%B6p%C3%B6h%C3%A4nt%C3%A4
. Yritän muistini varassa selvittää
Talvitien kantaa. Kirjassa on kolme hahmoa: Monni, Pilli ja Pulla. Monni on
paha kissa ja Pilli ja Pulla aina toistavat kaiken mitä Monni sanoo. Pulla
toistaa sanatarkasti, Pilli toistaa saman hieman eri sanoja käyttäen. Talvitie
yhdistää tämän EU:n ja Suomen suhteeseen. Suomi on kuin Pilli. Me toistetaan,
mitä EU (Molli) sanoo, mutta pikkuisen eri sanoin.
Talvitie kiteyttää lohduttomat näkymät:
”Me ollaan päästy siihen mitä
halusimme: lännen syliin. On siellä joitakin arvoja, joihin olemme halunneet
liittyä, mutta kyllä meidän pitää tajuta, että meidän tilanne on aika
heikko. Me ollaan rajalla ja koko tuo
järjestelmä päättää meidän puolesta mikä on meidän suhde Venäjään.”
5)
Oppi erilaiset yhteiskunnalliset järjestelmät
omaavien valtioiden yhteiselosta
Sitten Talvitie kertoo asiasta, joka löytyy myös tämän
Etelä-Suomen Sanomien kirjoituksen lopusta: http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2014/09/21/heikki-talvitie-ideologia-varittaa-jalleen-suomen-ja-venajan-suhteita
Minä lainaan tässä kuitenkin Talvitietä. Laitan sen
lainausmerkkeihin, vaikka ei se täysin sanatarkka lainaus ole. Olen kuitenkin
pyrkinyt tuomaan asian esille:
”Kun aikanaan Neuvostoliitto
pyrki maailman hegemoniaan, niin että meistä kaikista piti tulla sosialisteja.
Suomi sanoi, että ei me viitsitä ruveta eikä meistä tullutkaan sosialisteja.
Kun sitten huomattiin, että ei tästä maailmanvalloittamisesta tule mitään, niin
ne keksi opin
yhteiskuntajärjestelmiltään erilaisten valtioiden rauhanomaisesta yhteiselosta.
Siitä tienasi puolueeton Suomi. Siitä alkoi yhteistyö, joka todella hyödytti
meitä ja johon meidän puolueettomuuspolitiikkamme aika pitkälle perustui .
Nyt voimaan pantujen pakotteiden
taustalla on kaksi argumenttia, jotka meidän johtajamme ovat sanoneet. Toinen
on se, että ne [Venäjä] eivät jaa meidän arvojamme. Toinen on se, että ne [Venäjä] miehitti
Krimin eli se on kansainvälisen oikeuden vastainen teko – niin kuin olikin.
Mutta kansainvälisessä oikeudessa on kuitenkin alaparagrafi, että jos jotakin
kansanosaa sorretaan, niin sillä on oikeus itsenäistyä. Länsi on hieman
huolimattomasti referoinut tätä kansainvälisen oikeuden klausuuria ja
venäläiset eivät osaa käyttää hyväkseen sitä klausuuria kansainvälisen oikeuden
piirissä. Nämä ovat ne argumentit, joilla
pakotteet on pantu voimaan. Ja kyllä niissä suurin syy on ideologinen
panostus. Suomen ja Venäjän suhteisiin on jälleen tuotu ideologia. Ne on
länsimaiset arvot, jotka pitäisi ympätä sinne Venäjälle ja siitähän ei näytä
tulevan mitään. Minä esitän, että länsi
esittäisi nyt opin yhteiskuntajärjestelmältään erilaisten valtioiden
rauhanomaisesta rinnakkaiselosta.
Kommenttini:
Tässä Talvitien mielenkiintoisessa puheenvuorossa on muutama
kohta, joita haluaisin itsekin korostaa.
”Oppi yhteiskuntajärjestelmältään erilaisten valtioiden
rauhanomaisesta yhteiselosta” on tietysti Neuvostoliiton ajan retoriikan
ironista jälkikäyttöä, mutta siihen sisältyy idea moninapaisesta maailmasta. EU
ja USA pyrkivät yksinapaisuuteen, jossa kaikkien pitäisi hyväksyä
eurooppalaiset ja amerikkalaiset arvon. Ongelma on ongelmallinen, sillä ei
Euroopan unionin valtiotkaan jaa samoja arvoja, minkä myös Talvitie toteaa. EU
tosin pyrkii jäsenvaltioita sitovalla lainsäädännöllään vaikuttaa myös
”arvoihin”. Mielestäni tähän keskusteluun ”yhteisistä arvoista” liittyy USA:n
valtapoliittisia pyrkimyksiä. Kun Suomen presidentti toteaa, että ”me jaamme
samat arvot USA:n kanssa”, niin kyllä siinä minunkin hälytyskellot soi.
Todetaan vielä, että kannatan Talvitien ajatuksia.
Toinen kohta, johon kiinnitin huomioni on tämä: ”…venäläiset eivät osaa käyttää hyväkseen sitä klausuuria kansainvälisen oikeuden piirissä”. Se on mielenkiintoinen asia. Yllä jo totesin, että Kosovo itsenäistyi tämän klausuurin perusteella. Miksi Venäjä ei käytä samaa perustetta?
6)
Propagandasodasta
Tämä kohta liittyy oikeastaan jonkin verran myös edelliseen,
mutta erotin sen kuitenkin omaksi kohdakseen.
Venäjä ei tietenkään alistu USA:n ja EU:n ajaman yksinapaisen
maailman alle. Siitä seuraa vain propagandasota, jossa kärjistetysti ilmaisten Venäjä
halutaan demonisoida: Venäjä on paha, Eurooppa on hyvä. Talvitien mukaan Suomi
on joutunut ideologiseen pakkopaitaan, mutta maailma ei ole näin mustavalkoinen.
Heikki Talvitie:
Kylmässä sodassa meillä oli
kaksinapainen maailma. Me selvittiin siitä ja Neuvostoliitto oli toinen
supervalloista. Sitten tuli yksinapainen maailma. Jenkit rupesivat
hyökkäilemään joka suuntaan… Nyt on
kolminapainen maailma (Yhdysvallat, Venäjä, Kiina). Tämähän olisi loistava
mahdollisuus päästä briljeeraamaan, mutta kun ei osata enää peliteorioita.
Talvitien mukaan Venäjää ajetaan nurkkaan, ja siitä kärsii
pieni Suomi.
”Meidän johtajamme eivät uskalla
enää tehdä venäläisten kanssa diilejä. Jos tehdään diilejä, niin nehän
[venäläiset] saa vaikutusvaltaa. Onhan se kauheaa jos me mennään atomivoimala
tilaamaan Venäjältä. Nehän saa vaikka mitä vaikutusvaltaa.”
Tämän päälle Talvitie kertoo tv-keskustelusta, jossa
yleisradion toimittaja kauhisteli sitä, kun Suomi on tilaamassa Venäjältä
ydinvoimalaa, jossa kaiken lisäksi venäläiset olisivat vähemmistöosakkaana.
Talvitie totesi, että olisihan se hyvä saada Suomeen myös toimiva
ydinvoimala. Ranskalaisten paraikaa
rakentama voimala on hänen mukaansa vihreiden toiveuni: se ei näytä valmistuvan
koskaan.
Peliteorioihin Talvitie viittaa huumorimielellä myöhemmin mm. puhuessaan kolminapaisesta maailmasta sodan syttyessä: ”kolminapainen maailma on siitä hyvä, että kaksi ei voi aloittaa ydinsotaa, koska kolmas jää katselemaan että mihin ne kaksi hävisivät.”
7)
NATO ja Isäntämaasopimus
Talvitie ei katso hyvällä vastikään allekirjoitettua
isäntämaasopimusta NATO:n kanssa. Se merkitsee,
että Suomen ja Ruotsin ilmatila on Naton käytössä kriisin aikana. Jos asia
koskee Baltiaa, niin molemmat alueet ovat tukialueita. Isäntämaasopimus tarkoittaa
Talvitien mukaan, että kun nämä alueet ovat käytössä Baltian kriisissä, niin silloin
ensi-isku tulee Suomeen.
Isäntämaasopimuksessa isäntänä on Talvitien mukaan aina USA.
Talvitie korostaa, että isäntämaasopimus on Venäjälle hankala
tapaus. Suomi on nyt luomassa Venäjälle kauheaa ongelmaa. Nyt Suomi voi sanoa,
että joukot voivat tulla vain Suomen suostumuksella, mutta jos Euroopassa alkaisi
NATO:n ja Venäjän välillä sota, niin silloin Suomelta ei kysy kukaan mitään.
Toistaiseksi Suomi ei ole NATO:n jäsen, eikä ensi-iskusta voi
olla aivan varma. NATO:n jäsenenä Suomella ei olisi vaihtoehtoja. Esimerkkinä Talvitie
mainitsee Unkarin ilmatilan ja lentokenttien käytön pommitettaessa Serbian
unkarilaisvähemmistön aluetta Vojvodinaa.
Tässä on linkki
uutiseen, jossa Talvitie kertoo kantansa
Natoon: http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2014/09/04/venaja-tuntija-heikki-talvitie-nato-jasenyys-olisi-suomen-itsemurha
8)
Presidentin asema Suomessa
Presidenttiä tarvitaan nykyisin suhteissa USA:an, Venäjään
ja Kiinaan, koska niissä maissa on valtionpäämiehenä presidentti. Se on
Talvitien mukaan vain onni, että presidentin ei enää tarvitse osallistua EU:n kokouksiin.
Tosin Niinistökin kiusaa se, että hän on sidottu EU-pakotteisiin.
Kekkonen pystyi toiminnallaan lieventämään sodan uhkaa. Hän
pyrki luomaan aktiivisesti henkilökontakteja avainhenkilöihin. ”Kekkosen ajan niin politiikka kulki aina
sotilaallisten toimien edellä. Niin kauan kuin pystyttiin pelaamaan
politiikalla, ei tarvittu sotilaita mihinkään. Kekkonen piti poliittisella
toiminnallaan turvallisuutta ajan tasalla.” Niinistön aikana tämä ei Talvitien
mukaan ole mahdollista, koska ”meiltä puuttuvat poliittiset suhteet Venäjälle”.
9)
Voisiko syttyä sota?
Venäjän doktriinissa on ydinaseiden käyttö, mikä Talvitien
mukaan on katsottava ongelmaksi. Se tulee Venäjän heikkouden ajalta, kun USA
katsottiin niin paljon mahavammaksi valtioksi, ja sitä varten katsottiin tarvittavan
ydinaseita.
Talvitie kertoo, että Venäjällä on 8000 taktista ydinasetta.
USA:lla niitä ei ole, koska jenkit eivät ole koskaan katsoneet tarvitsevansa
niitä. ”Nuo ydinaseet on sellainen potentiaali, että jos venäläiset pystyvät
niitä käyttämään ilman että Yhdysvallat vastaa mannertenvälisillä ohjuksilla,
niin silloin Euroopalla ei ole paljon toivoa.”
10)
Pakotepolitiikka
Suomen on pakko seurata pakotteita. Kaiken lisäksi Suomi on
seurannut niitä mielellään. Enemmistö suomalaisista hyväksyy pakotteet.
Pakotteet ovat enemmän ideologisia kuin Ukrainaan liittyviä.
Talvitien mukaan niistä päättävät Yhdysvallat ja Saksa. Ylipäänsä Talvitie tuntuu korostavan Saksan
ja USA:n roolia Euroopassa. Angela Merkel ja Barack Obama ovat keskenään
läheisimpiä partnereita.
Koska pakotteet on luotu ideologiselta pohjalta, se
Talvitien mukaan tarkoittaa, että jos ne puretaan, niin ”ne voidaan puolen
vuoden päästä panna uudelleen voimaan”. Tämä tarkoittaa faktisesti, että ”Suomi ei voi kehittää omia
Venäjä-suhteitaan, sillä jos nämä pakotteet uusitaan, ne aiheuttavat Suomelle
niin kovan maariskin, että harva rupeaa investoimaan Venäjälle ja nekin, jotka
siellä ovat, rupeavat ihan varmasti harkitsemaan poislähtöä”.
11)
Euroopan unionista
Eurooppa on hajaannuksen tilassa ja Talvitie ironisoi, että
siihen ei tarvita Venäjää. Talvitien mukaan Eurooppa on nykyisin Saksa eli Eurooppa on saksalainen. Euroopan unionin
alue on Saksan etupiiri. Moldova ja Ukraina ovat Talvitien mielestä Merkelin
politiikkaa. Hän haluaa ne Euroopan unioniin, koska ne ovat Saksan aluetta. Baltian ja Georgian Talvitie katsoo
puolestaan kuuluvan USA:n politiikkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti