MIHAIL BULGAKOVIN MOSKOVAA

Tämän juttuni varsinainen aihe on kirjailija Mihail Bulgakovin kotimuseo, jossa hän asui 1920-luvun alkuvuosina Moskovaan muutettuaan. Bulgakov kirjoitti sisarelleen vuonna 1921 kirjeessään humoristien runon uudesta asunnostaan. Yritän välittää sen sisällön ilman runomuotoa käyttäen taiteellisia vapauksiani. Olkoon se tämän juttuni johdanto.

Isolla Sadovajalla on kunnon talo, asuu talossa meikäläinen järjestäytynyt työväenluokka, ja minä atomina proletaarien puristuksissa.

Harmin paikka, on mukavuuksista pulaa. On vessa tärvelty, ja lavuaarissakin vikaa. Päivällä se on kuiva, mut yöllä vedet lattialle valuu. Jotenkuten kuitenkin selvitä yritetään: sakariinilla ja perunalla. On sähkövalo – kummajainen. Se joko sammuu tai siten hetkessä hehkumaan syttyy. On nytkin se jo päivä päivän jälkeen tauotta hohtanut.

Ja proletariaatti se vasta kivaa väkeä onkin. Vasemman seinän takaa joku huokaa ”Köyhää lokkia” – ja oikealla balalaikka soi.

….

Mihail Bulgakovin kotimuseo sijaitsee Triumfalnaja-aukion liepeillä Bolshaja sadovaja –katu 10:ssä, 6. porras, 4. kerros, huoneisto 50.  Tämän aukion entinen nimi on Majakovski-aukio ja se tunnetaan massiivisesta Vladimir Majakovskin muistomerkistä.  Lähin metroasema on Majakovskaja. Tuo aukio tunnetaan siitä, että siinä sijaitsee hyvin tunnettu Moskovan satiiriteatteri ja myös Pjotr Tshaikovskille nimetty konserttisali. Aivan Satiiriteatterin takana on Aquarium-puisto, jonka päässä sijaitsee nykyisin tunnettu Mossovetin teatteri.

Nykyisen Satiiriteatterin paikalla oli 1910-luvulla sirkus. Nykyisin rakennus on tietysti täysin uusittu, mutta ympyräisestä katosta huomaa jälkiä sirkuksesta. Tuo paikka liiittyy Bulgakovin pääteokseen Saatana saapuu Moskovaan ( Мастер и Маргарита) siinä mielessä, että juuri tuon satiiriteatterin paikalle olleeseen rakennukseen Bulgakov sijoitti Varietee-teatterin, jossa Woland järjesti mustan magian istuntojaan. Myös yllä mainittu Aquarium-puisto esiintyy Bulgakovin pääteoksessa. 1910-luvulla puisto oli yllä mainitun sirkuksen tilana.

Pihalla

Fagot ja Begemot. Aleksandr Rukavishnikovin työ.

Bulgakovin kotimuseo onkin sitten heti  Aquarium-puiston jälkeinen rakennus.  Juuri porttikäytävää ennen on uusi ja nähtävästi suosittu kahvila. Kun museovieras menee porttikäytävästä talon pihalle, hän saattaa joutua harhaan.  Pihalla on nimittäin kaksi Bulgakov-museota. Heti vasemmalla on nimittäin yksityinen Bulgakov-keskus ”Bulgakovski dom”. Hän saattaa luulla sitä kotimuseoksi. Ei siinä Bulgakov-keskuksessakaan mitään vikaa ole, mutta kannattaa kuitenkin mennä ensin tutustumaan siihen oikeaan huoneistoon, jossa kirjailija asui vuosina 1921 - 1924. Monelta kävijältä se saattaa jäädä sivu suun, ja varsinainen ”nehoroshaja kvartira” (нехорошая квартира, ’huono huoneisto’) jää näkemättä. 

Vierailijan täytyy mennä hieman eteenpäin seuraavan portaikon ulko-ovelle. Sitten pitää painaa oven summeria ja pian avautuu pääsy Bulgakovin asunnon porraskäytävään. Asunto löytyy neljännestä kerroksesta.

Tämä kotimuseo oli aikoinaan usean perheen ja perheettömän asuttama ”kommunalka” yhteiskeittiöineen, jossa Bulgakov vaimonsa kanssa Moskovaan muutettuaan asui (vuodesta 1921 vuoteen 1924) yhdessä pikkuhuoneessa ja yritti tehdä luovaa työtään. Valokuvaus museon sisätiloissa olisi ollut lisämaksusta mahdollista, mutten viitsinyt maksaa. Kuvat eivät olisi kuitenkaan välittäneet asunnon tunnelmaa.

Tuohon aikaan Moskovassa oli aivan kauhea asuntopula. Näihin yhteisasuntoihin tuppaantui kaikenlaista elämän koulun kulkijaa. Ahtaisiin tiloihin oli totuttava. Sovusta ei voinut olla kyse, mutta jokaisen oli kuitenkin sopeuduttava, oli kyseessä millainen heittiö tahansa.

Olen jo kertonut, että vierailin Moskovassa viidessä kotimuseossa. Tämä kyllä poikkesi kaikista muista huomattavan paljon. Siellä oli ensiksikin eniten kävijöitä. Lisäksi henkilökunta oli kylmäkiskoisempaa, ei kuitenkaan tylyä.

Asunnosta huokui jollain lailla sen alkuperäinen henki. Minä ihan aidosti koin olevani 20-luvun alun Moskovassa. Kielitaidotonkin sen pystyy aistimaan. Siksi suosittelen sitä jokaiselle kävijälle, joka vähänkin tuntee Mihail Bulgakovin tuotantoa.

Kolme asiaa jäi museosta erityisesti mieleen.

Ensimmäinen oli Bulgakovin ja hänen vaimonsa oma huone. Siellä oli kaikenlaista pientä mielenkiintoista tarpeistoa ja kuvia. Työpöytä oli täynnä kaikkea mahdollista. Pystyin hyvin elävästi kuvittelemaan kirjailijan luovuuden puuskassaan kirjoittamassa yrittäen kaikin mahdollisin keinoin olemaan häiriintymättä muiden asukkaiden mekastelusta. Toinen ehkä vielä vaikuttavampi paikka oli yhteiskeittiö. Se oli täynnä ihan kaikenlaista rojua. Nyt ne tuntuivat rojulta, mutta tuolloin ne olivat enemmän kuin tarpeen. Mieleeni jäi mm. tuon ajan priimus-keitin. Sitä voisi kutsua 20-luvun symboliksi. Kun myöhemmin kävin tuo yksityisen Bulgakov-keskuksen järjestämällä kiertoajelulla ja tutustumiskierroksella, opas kertoi mielenkiintoista tarinaa Bulgakovin muistomerkin suunnittelun eri vaiheista. Bulgakovillahan ei ole Moskovassa muistomerkkiä, koska siitä ei ole päästy yksimielisyyteen. Yhtenä vahvana ehdokkaana oli valtava priimus-keitin, joka oli määrä pystyttää Patriarkan lammen puistoon (Патриаршие пруды). Tuon alueen asukkaat nousivat kuitenkin niin suureen vastarintaan, että suunnitelmasta piti luopua. Kerron tästä tapauksesta yksityiskohtaisemmin vähän myöhemmin, miksi tuo puisto on Bulgakovin tuotannolle niin tärkeä.

Palaan vielä siihen keittiöön. Se oli pari metriä kapea, pitkulainen huone. Ja voitte varmaan kuvitella, miltä tuntui, kun siihen änkeytyi tuon ”huonon huoneiston” kaikki niin kovin erilaiset, erilaista elämäntapaa viettävät asukkaat. Moskovahan eli noihin aikoihin suurta kriisiä, kaupungissa oli hirvittävä asuntopula ja erilaisia perheitä ängettiin isoihin huoneistoihin, jossa ne sitten elivät yhteiseloa keittiön ollessa se tärkein tapaamispaikka. Voi myös kuvitella, miltä yläluokkaan kuuluneesta Bulgakovista tuntui asua yhdessä erilaisten hamppareiden, prostituoitujen ja epämääräisten pikkuvarkaiden kanssa. Kaikkein ihmeellisimmältä tuntuu se, että hän ylipäänsä pystyi kirjoittamaan. Hän oli tuolloin erittäin tuottelias, kirjoitti vakavamman työn ohessa juttuja eri lehtiin ansaiten niistä muutaman kopeekan, jotka olivat hänelle kuitenkin erittäin suureen tarpeeseen.

Kuten jo yllä viittasin, huoneisto huokui jonkinlaista inhimillistä lämpöä. Kaikesta huolimatta saatan kuvitella, että huoneistossa on elätty ”täysillä”. Musiikki on soinut, tarinat ovat virranneet, hauskuutta on ollut ilmassa. Kaikkeen on täytynyt sopeutua. Mutta Mihail Bulgakovilla oli elämässään suuria tavoitteita. Sitä varten hän aikoinaan Moskovaan hakeutui ja jätti emigroitumisyritykset taaemmalle.

Sitten oli vielä se kolmas asia, jonka kerroin jääneen mieleen. Asunnossa eleli valtavan isokokoinen musta kissa.  Se oli kuin Begemot kirjailijan pääteoksesta. Siellä se pyöri museovieraista välittämättä.

Jutun alussa oli jo runomuotoon tehty kuvaus asunnosta. Paljon muutakin voisi kertoa lämmityksestä ja sen puutteesta alkaen, mutta lukija varmaan jo arvaa tuon ajan asumisen tason.

Sitten voisi mainita vielä neljännenkin asian – porraskäytävän. Se oli piirrelty ja kirjoiteltu täyteen kaikkea mahdollista Bulgakoviin ja hänen teoksiinsa liittyvää ja valitettavasti sellaistakin, mikä ei sinne kuuluisi. Porraskäytävää kyllä kuvasin ihan riittävästi. Tässä näette kuvia, mutta kääntämään en ryhdy ainakaan nyt.

….

Bulgakov-keskukseen oli vapaa pääsy. Siellä on pari-kolme ihan mielenkiintoista kirjailijan elämää ja tuotantoa kuvaavaa näyttelyhuonetta. Lisäksi yksi huone kertoo asunnon omistajasta, joka oli uskonnoltaan karaiimi. Karaiimeista tiedän paljonkin Vilnan ajoistani. Sinnehän heitä on aikoinaan ajautunut Krimin niemimaalta ja siellähän he ovat luoneet aivan oman kulttuuriperintönsä. Suosittelen jokaista menemään wikipediaan ja tutustumaan vaikka aluksi sen kautta heidän kulttuuriinsa. Sen jälkeen pyydän tilaamaan matkan Vilnaan ja erityisesti Trakaihin, josta löytyy mm. karaiimeista kertova museo ja tietysti Trakain linna. Bulgakov-keskuksessa tämä karaiimihuone jäi minulta hieman vähemmälle huomiolle.

Keskuksessa on sympaattisen tuntuinen kahvila. Kyllä siihen kannattaa tutustua, vaikken minä siellä asioinutkaan. Kun kyseessä on kuitenkin yksityinen kulttuurikeskus, niin herää kysymys, miten se tulee toimeen, ei varmaankaan kahvilan ansiosta. Keskus järjestää ohjattuja kiertoajeluita ja opastuksia Bulgakoviin liittyneisiin paikkoihin Moskovassa. Keskuksella on oma viininpunainen oikein sympaattisen näköinen Bulgakov-bussi, jolla minäkin kävin ajelemassa. Kierros oli noin tunnin mittainen. Kävimme mm. Patriarkan lammen seutuvilla ja pysähdyimme tuolloisen kirjailijaliiton rakennuksen edessä.  Majakovskin patsaan luonakin pysähdyimme ja opas kertoi Bulgakovin yhteyksistä Majakovskiin. Minusta se oli turha pysähdys. Samassa yhteydessä opas kertoi myös siitä varietee-esityksestä nykyisen Satiiriteatterin paikalla. Matkan jälkeen opas vei meidät vielä sinne Bulgakov-keskuksen näyttelytilaan, jossa saimme kuulla yksityiskohtaista tietoa kirjailijasta.

Meidän Bulgakov-bussi odottaa kiertoajelun alkua

Opas keskittyi kiertoajelullaan kertomaan lähinnä Bulgakovin elämän historiasta, tärkeät paikat jäivät turha vähälle. Historia ei minulle paljoa uutta antanut, mutta ihan kiva kierros se oli. Bussi oli täpötäysi, itse asiassa käytävälle tuotiin yksi ylimääräinen istuin. Siellä oli hyvin eri-ikäistä yleisöä.  Vaikka yllä vähän arvostelin, niin loppujen lopuksi oikein kiva  ajella nätillä bussilla ja kuunnella nättiä sujuvasanaista opasta. Nämä kiertoajelut ja opastukset tuntuvat olevan suosittuja, joten kyllä kai Bulgakov-keskus ihan kohtalaisen menestyvä yritys on.

Oppaamme kertomassa kirjailijan ja Stalinin suhteesta: Jos muistan oikein ,Stalin näki Turbinien päivät -näytelmän 17 kertaa

Lisäksi keskuksen yhteydessä toimii pieni Bulgakovin tuotantoon keskittynyt pieni teatteri. Esimerkiksi Saatana saapuu Moskovaan –dramatisoinnin esitykset on myyty loppuun jo pitkälle eteenpäin, joten suosiota riittää sielläkin puolella. En kuitenkaan ole varma teatterin ja Bulgakov-keskuksen virallisista yhteyksistä

…

Patriarkan lampi

Nyt haluan paneutua siihen puistoon nimeltä Patriarkan lampi, venäjäksi se on Патриаршие пруды ’Patriarkan lammet’, vaikka ei siellä kai ole kuin yksi lampi. Aluksi selvitän tietysti sitä, miten se liittyy Mihail Bulgakoviin ja hänen pääteokseensa.

Romaanin alkuvaiheessahan puiston kulmassa tapahtui kauhea raitiovaunuonnettomuus. Kirjailijaliiton puheenjohtaja Berlioz liukastuu katua ylittäessään auringonkukkaöljyyn, ja raitiovaunu ajaa hänen päälleen leikaten tämän pään irti. Nykyisin siellä ei ole kiskoja ja raitiovaunut eivät näin ollen voi siellä kulkea. Opas kuitenkin kertoi, että Bulgakovin aikaan kiskoilla kuljetettiin tavaraliikennettä. Kauhukuva sitten vain syvenee, kun herra puheenjohtajan pää vierii katukiveykselle.

Tämän tapahtuman paikan me luonnollisesti bussiretkellämme kävimme katsomassa. Ja samassa yhteydessä tuli paljon muutakin tietoa romaanista.

En kuitenkaan enää aio jäädä romaanin tapahtumiin, vaan siirryn muistomerkkiasiaan. Moskovalaisia taitaa harmittaa, että Kiovassa on Mihail Bulgakovin patsas ja kaiken lisäksi Bulgakovin perheen kotitalo hyvin suosittu kotimuseo. Niinpä Moskovaankin on yritetty saada muistomerkkiä, mutta onnistumatta. Oppaan kertomasta suurikokoisesta priimus-keittimestä jo kerroin. Jotenkin tuntuu, että Bulgakovista puhuttaessa kaikilla tuntuu aina olevan hieman pilke silmäkulmassa. Minulle hän oli kuitenkin ennen kaikkea vakavasti otettava kirjailija, ei mikään koomikko.

…

Malaja Moltshanovka –kadulla aivan Lermontovin kotimuseon vieressä tein museoon mennessäni mielenkiintoisen löydön.  Kadun varrella on jykevällä rauta-aidalla eristetty alue ja rupesin tuon rauta-aidan välistä katsomaan, että mitä ihmeen patsaita siellä on. Ja hämmästykseni olikin melkoinen. Siellä oli kaksi miltei ruohikkoon peittynyttä muistomerkkiä. Ensimmäinen näkemäni muistomerkki kuvasi kahta toisiaan halaavaa ihmistä. Myöhemin luin, että kyseessä olivat Mestari ja Margarita, Saatana saapuu Moskovaan –romaanin sankarit. Patsaan ohessa oli pieni kyltti, jossa kerrottiin, että se oli ollut ehdolla Bulgakovin muistomerkiksi, mutta hanketta ei hyväksytty. Toinen muistomerkki olikin sitten varsinainen näky: varmaankin kuusimetrinen auto, jonka ratissa istui… No, korpilta se ainakin näytti. Katsokaa itse kuvasta.  Sitten myöhemmin löysin sivut   http://dslov.ru/mos/m111.htm , jossa kerrottiin noista patsaista tarkemminkin. Yksi sijaitsee nykyisin tuon yllä mainitsemani Bulgakov-keskuksen oven pielessä.

Yritän tirkistellä Mestarin ja Margaritan suudelmaa aidan takaa

Tässä tirkistelen kuusimetristä Rukavishnikovin autoveistosta

Tuon rauta-aidan takana sijaitsee taiteilija Aleksandr Rukavishnikovin (Александр Рукавишников) työtilat. Vuonna 1999 järjestettiin kilpailu Mihail Bulgakovin muistomerkin pystyttämiseksi Patriarkan lammen puistoon. Rukavishnikovilla oli hyvin suureellinen suunnitelma.  Hänen suunnitelmansa valittiin 28 ehdokkaan joukosta ja se oli tarkoitus toteuttaa. Rukavishnikov ehdotti, ettei tehtäisi vain pelkkää kirjailijan muistomerkkiä, vaan lammen ympärille rakennettaisiin laajempi yhtenäinen kokonaisuus. Siihen kuluisi kirjailija Bulgakov istumassa lammen rannalla, Ješua Ha-Notsri kävelemässä veden pinnalla ja 12-metrinen pronssinen priimus-keitin. Tämän lisäksi Rukavishnikov ajatteli sijoittaa muitakin romaanin hahmoja: Begemot-kissan, Azazellon, Korovjevin (Fagot), Pontius Pilatuksen sekä Mestarin ja Margaritan. Kuitenkin paikalliset asukkaat ja monet eri kulttuurihenkilöt nostivat sellaisen myrskyn, että kuvanveistäjän ja Moskovan kaupungin viranomaisten oli pakko luopua suunnitelmasta. Nyt pari kuvanveistäjän työtä on lojumassa ruohottuneen nurmen keskellä taiteilijan pihalla. Harmi! Ne molemmat ovat niin upeita luomuksia, että ne pitäisi viipymättä sijoittaa jonnekin näkyvälle paikalle.

Tässä netistä kaappaamani hieman intiimimpitunnelmaisempi halaus

Lähikuva autokuskista

Itse ymmärrän oikein hyvin, miksi Rukavishnikovin hanke lopulta hylättiin. Tähän kaupunginosaan liittyy monen muunkin arvostetun kirjailijan ja taiteilijan elämä. Olisi väärin omistaa se täysin Bulgakoville. Ymmärrän toisaalta senkin, että 1990-luvulla oli suuri tarve nostaa vainotun ja sensuroidun kirjailijan asemaa maan kulttuurielämässä.

…

Hauta

Vaatimaton Mihail Afanasevitshin ja Elena Sergejevnan hauta

Bulgakovien hautaa vastapäätä lepää Stanislavski

Novodevitshin hautausmaalta löytyy vaatimaton Mihail Bulgakovin ja hänen kolmannen vaimonsa Jelena Sergejevnan yhteishauta.  On kohtalon ivaa, että suoraan sitä vastapäätä on komeasti kivetty Konstantin Stanislavskin hauta . Kuten tiedetään, Bulgakov ei voinut sietää Stanislavskia ja inhosi sydämestään hänen metodiaan.  Siinä he nyt kuitenkin joutuvat lepäämään kovin-kovin lähekkäin.

Kun olin jo poistumassa paikalta, huomasin erään rouvan kaunis ruusu kädessään kulkevan eteenpäin hyvin määrätietoisena. Ja ihme ja kumma, rouva pysähtyi juuri Bulgakovin ja hänen puolisonsa haudan eteen, laski ruusunsa hautakivelle ja jäi hiljaa keskittyen seisomaan paikalleen. Mitä lienee miettinyt? Tunsin itseni lähes rikolliseksi napatessani rouvasta kuvan.

Tuntemattomaksi jäänyt rouva hiljentymässä Bulgakovien haudan äärellä

Hautausmaalla aikani kierreltyäni lähdin jatkamaan taivaltani. Edessä oli myöhäinen lounas ja sen jälkeen oli suunnitelmissani konservatorion kuorokonsertti, josta olen kirjoittanut edellisessä tekstissäni. Jätin vainajat lepäämään ihanien hautakiviluomusten suojaan. Elämä jatkuu.